Antelope Canyonin upea, oranssi maailma

Pagessa sijaitseva Antelope Canyon on tuntunut olevan monen matkabloggaajan listalla viime vuosien ajan. Itsekin katselin ainakin Inkan ja Ullan&Kirsin kuvia tuosta oranssinhehkuisesta kanjonista, joista lower canyon sijaitsee maan alla ja upper canyon maan päällä, mutta luolan sisällä. Ennen reissua yritimme kiihkeästi selvittää, onko kanjoniin mahdollista mennä omatoimisesti, mutta pettymykseksemme tulimme siihen tulokseen, että ei ole. Kanjoni sijaitsee Navajo-intiaanien maalla ja sinne pääsee vain järjestetyllä retkellä. Ja retkiä on myynnissä eri tyyppisiä ja eri hintaisia.

antelopecanyonDSC_0228antelopecanyonDSC_0226
antelopecanyonDSC_0230antelopecanyonDSC_0231

Me valitsimme itse Navajo Toursin ja heidän ns. peak time -retken, jolloin auringonvalo on upper canyonissa parhaimmillaan. Tällöin kanjoniin ilmestyy myös se kuuluisa valonsäde, joka lankeaa luolan katossa olevasta aukosta keskelle oranssia luolaa. Retki on hieman muita ajankohtia kalliimpi, mutta ei olennaisesti. Retkemme hinta oli noin 40 dollaria per henkilö ja varasimme sen ennakkoon netin kautta. Alueelle tultaessa maksettiin myös kansallispuistomaksu tai vastaava.

antelopecanyonDSC_0234AntelopeCanyon1
antelopecanyonDSC_0266

Retki oli amerikkalaiseen tyyliin tarkasti organisoitu ja aluksi koko isolle ryhmälle kerrottiin pelisäännöt. Sen jälkeen porukka jaettiin pienempiin autokuntiin ja matka kanjonille taittui hiekanpöllyisessä kyydissä kuivunutta joenuomaa pitkin. Kanjonille saavuttaessa tehtiin hyvin selväksi kuinka paljon meillä oli aikaa ja että kaikkien piti liikkua tiukasti oppaan tahdissa. Saimme itse muutamaan otteeseen kehotuksia pysyä muun ryhmän mukana, kun jäimme kuvaamaan muiden jälkeen. Se tietenkin harmitti hiukan, ettei kanjonissa saanut liikkua omatoimisesti. Oppaamme kuitenkin kertoi hyvin asiantuntevasti kanjonin taustoista sekä ohjasi valokuvausta ammattilaisen neuvoin, sillä varjoilla ja valoilla leikkivät kanjonin seinämät eivät ole niitä helpoimpia kuvattavia.

auringonallaDSC_0242
antelopecanyonDSC_0280antelopecanyonIMG_3014

Antelope Canyonin retkeä suunnittelevien kannattaa heti hylätä haaveet siitä, että kanjonissa pääsisi vierailemaan ylhäisessä yksinäisyydessä. Sitä vastoin kapeassa kanjonissa on paikoin jopa ahdasta, sillä paikalla on samaan aikaan useampi ryhmä. Se ei tietenkään vähennä kanjonin kauneutta, mutta tunnelma on hieman erilainen, kuin kuvista saattaisi päätellä. Silti kanjoni on ainutlaatuinen ja huikea kokemus, eikä sitä kannata ohittaa Pagen lähistöllä vieraillessaan. Miten luonto voikaan muovata jotain noin kaunista!

antelopecanyonIMG_3076AntelopeCanyon2
antelopecanyonDSC_0354

Mainokset

Hämmentävä Pagen pikkukaupunki

Page oli monellakin tapaa hämmentävä paikka. Minulle tuntematon kyläpahanen oli reissumme kallein majoituspaikka. Kyllä! Ja Pagessa jos missä lukuisat motellit ja muut majoitukset voivat myös olla täyteen varattuja jo hyvissä ajoin, ainakin kun kesäsesongista puhutaan. ”Kaupungin” kokoon nähden siellä on silti todella paljon majoituskapasiteettia. Edullisimmastaa päästä oleva motelliyö kustantaa noin satasen, ainakin jos on tehnyt varauksen jo kuukausia aikaisemmin. Muut majoitukset ovatkin sitten kalliimpia.

auringonallaDSC_0216Meille Pageen saapuminen oli myös yhtä hämmennystä, kun saimme tutustua oikein olan takaa Arizonan kesäaikaan ja ei-kesäaikaan. Nämä vyöhykkeet vaihtelevat nimittäin alueittain, mutta eivät mitenkään loogisesti. Niinpä ajoimme Grand Canyonilta umpiväsyneenä Pageen ollen välillä kesäajassa ja välillä talviajassa. Luulimme saapuvamme perille kesäajassa olevaan Pageen ja kävimme tiedustelemassa motellihuonettamme puoliunessa, mutta lopulta monen mutkan ja kyselykierroksen jälkeen meille selvisi, että kello olikin tuntia vähemmän. auringonallaDSC_0196

Page on monien Arizonassa matkustavien listalla siitä syystä, että se tarjoaa noin pieneksi paikaksi aika paljon upeita luonnonnähtävyyksiä. Kuuluisin niistä taitaa olla Antelope Canyon, jonka maan alaiselle ja päälliselle kanjonille pääsee vierailemaan silloin, kun vesi ei ole niitä valloittanut. Vesi on sinällään yksi Pagen nähtävyyksistä, sillä Colorado-joki kurvaa kaupungin ohitse ja tekee hieman sen keskustan ulkopuolella kuuluisan mutkan, Horseshoe Bendin. Kyseinen nähtävyys on puheiden ja kuvien perusteella yksinkertaisesti upea, mutta samalla helposti uuvuttava eikä kesä(tuli)kuumalla näköalapaikalle tarpominen ole välttämättä ihan suositeltavaa. Me kävimme tsekkaamassa tilannetta, Antti jopa käveli rinteen päälle nähdäkseen reitin paremmin, mutta totesimme, että oli ihan liian kuuma ilma kokeilla onneaan, vaikka kymmenet muut turistit ikään ja kuntoon katsomatta urhoollisesti lähtivät vaivaiselle mailin patikkaretkelle. Tosin suurin osa heistä oli ahtautunut matkan varrella olevaan katokseen, eivätkä tainneet uskaltaa liikahtaa sieltä mihinkään.

auringonallaDSC_0199Sen sijaan me ihailimme jokea vähän matkan päässä olevalta näköalapaikalta sekä Glen Canyonin padon toiselta puolelta, läheltä Lake Powell -tekojärveä. Alhaalla kanjonissa kulkeva syvän vihreänsininen jokivesi ja Pagen alueelle tyypillinen punainen aaltoileva kallio tekevät maisemasta hyvin omalaatuisen. Vihreää ei sitten näykään juuri missään! auringonallaDSC_0206

Olosuhteiden ja todella aikaisen heräämisemme takia makasimme suurimman osan Pagen ajastamme ihan naatteina ihanan viileässä motellihuoneessamme. Hyvin nukutun yön jälkeen heräsimme virkeinä Antelope Canyonin retkeämme varten ja sitä ennen katselimme myös lähiseudun sympaattisia katuja vanhoine motellirakennuksineen. Vaaleanpunainen parakki oli suosikkini!

auringonallaIMG_0549

Päivä 8: Kolme osavaltiota ja kaksi huippunähtävyyttä

Olimme edellisen päivän jäljiltä niin väyneitä ja univelkaisia, että nukuimme viime yönä kellon ympäri. 12 tunnin yöunien jälkeen olikin hyvä herätä motellin aamupalaan, jota soimme nyt ensimmäistä kertaa koko reissun aikana. Onhan siinä oma tunnelmansa, vaikka taso ei päätä huimaa.

Meillä oli varattuna Antelope Canyonin retki klo 10 ja paikalle pyydettiin tulemaan tuntia aikaisemmin. Maksoimme portilla alueen pääsymaksun ja sen jälkeen Navajo Toursin retkimaksun, jonka jälkeen olikin vielä reilusti odotteluaikaa retken alkamiseen. Koska oli jo varsin lämmin, vaikka kello oli vasta yhdeksän, päätimme ajella pienen lenkin autolla. Lopulta jouduimme kuitenkin odottelemaan puolisen tuntia katoksessa seisoskellen retken alkamista, sillä nimenhuutoon pyydettiin tulemaan puoli tuntia aikaisemmin. Onneksi yöllä jääkaapissa jäätynyt vesipullo viilensi hieman.

Page3

Autoihin järjestäydyttyämme alkoi 6km matka kanjonille (Upper Canyon). Jokaiselle autolle oli oma opas ja aluksi oli aika huvittunut fiilis, kun kierroksella piti liikkua järjestäytyneesti kuin koululaisten retkellä. Oppaamme neuvoi erityisesti valokuvien ottamisesta ja myös välillä nappasi kameran omiin käsiinsä ja varmisti onnistuneet kuvat. Kanjonissa kuvaaminen on haasteellistä tietenkin valaistuksen vuoksi, mutta myös siksi, että paikka on täynnä porukkaa ja koko ajan pitää mennä eteenpäin. Jos ei siis erikseen ota (kallista) valokuvausretkeä, silloin aikaa on enemmän.

Me olimme buukanneet ns. peak time -retken, eli silloin valo on parhaimmillaan kanjonissa, joka on kovin umpinainen ja ahdas. Aluksi valo näytti kuitenkin aika riittämättömälle ja lopulta kuin olimme tulleet kanjonin toiseen päähän, olimme hieman pettyneitä. Missä oli se kaunis auringonsädekohta, jota olimme tulleet katsomaan ja jonka näkemisestä maksoimme extraa? Kanjonin seinämät olivat toki todella kauniita, mutta koska olimme nähneet niin paljon kuvia juuri siitä tietystä kohdasta, halusimme saada enemmän.

Onneksi tässä vaiheessa kello oli lähes 11, jolloin säde ilmestyy kanjonin alkupäähän, joten lähdimme takaisin samaa reittiä (pikavauhtia, oppaan hoputtaessa minua ja Anttia, koska olimme koko ajan viimeiset). Ja siellähän se oli, toki väkijoukon saartamana, mutta koska jokaiselle on tarkasti määrätty aika ja mahdollisuus kuvata, tuli myös meidän vuoro edellisen ryhmän lähdettyä. Sitä olisi kyllä voinut ihailla pidemmänkin aikaa!

Page4

Retken jälkeen jätimme Pagen taaksemme ja ajoimme muutaman tunnin matkan kohti Utahin rajaa ja Monument Valleyta. Pysähdyimme matkalla ihanan rapistuneella huoltsikalla ja minä tein tuttavuutta paikan koirien kanssa. Pesimme auton tuulilasin mahdollisimman puhtaaksi, jotta auton ikkunan läpi pystyisi paremmin kuvaamaan.

MonumentValley2

Monument Valley oli paikka, josta oli melkein mahdoton päästä pois. Ei siksi, että olisi ollut ruuhkaa tai että oltaisiin eksytty. Se vaan oli niin uskomattoman hieno paikka, että nähtävää olisi riittänyt useammankin päivän edestä. Ja me pöhköt vielä pysähdyttiin muutamaan otteeseen Arizonan puolella, kun ei oltu ihan varmoja, että mitä on tulossa.

Maisemat vaihtelivat tutuista postikorttinäkymistä kaikenlaisiin kivimuodostelmiin, niin kullanhohtoisiin kuin punaisiin ja välillä tasangolla lainehti vihreiden ruohomättäiden seassa vaaleita pumpulihöttöjä (kasvitieteilijä täällä hei!). Ohitimme mm. San Juan -joen varrella sijaitsevan Mexican Hat -nimisen pikkukylän ja myöhemmin Bluffin, joka olisi voinut olla suoraan länkkärielokuvan lavaste.

MonumentValley1

Harmiksemme jouduimme jättämään Utahin tällä kertaa näin vähälle, sillä reittimme kiersi Coloradon puolelle Corteziin, jossa majoitumme tämän yön. Sinällään Cortez vaikuttaa oikein symppikselle pikkukaupungille myös vanhoine kyltteineen ja hieman länkkärifiiliksisine pääkatuineen. Saavuimme perille alkuillasta ja mahamme kurnivat jo melkoisesti aamupalan jäljiltä, joten suunnistimme tällä kertaa Arby’sille, jossa olemme käyneet syömässä kerran aikaisemmin. Smokehouse Brisket, kiharat ranskalaiset ja monta eri dippiä (erityisesti piparjuuri) eivät kyllä pettäneet!

Cortez1

Päivä 7: Yksi reissun kohokohdista!

Grand Canyon jäi meillä näkemättä edellisellä reissullamme, sillä aikaa olisi ollut yhden päivän verran edestakaiseen matkaan Vegasista, ja vaikka olen kuullut eräiden sellaiseenkin urakkaan ryhtyneen, niin meidän mielestä se olisi ollut vähän turhan raskas päivä ja liian nopea visiitti. Silti kanjoni jäi kytemään mieleemme ja se olikin ehdoton kiintopiste tämänkertaiselle reissulle.

Lähdimme liikkeelle varhain. Ja kun sanon varhain, niin tarkoitan että herättiin kolmelta, syötiin pikainen aamupala ja pakattiin auto. Aurinko nousee kanjonilla tähän aikaan vuodesta klo 5:15 ja halusimme olla Lipan Pointilla viimeistään siihen aikaan. Lopulta olimme muutaman minuutin jäljessä aikataulustamme ja koska aurinko kurkki horisontin takaa kauniin vaaleanpunaisena jo edellisen näköalapaikan kohdalla, päätimme kuvata sinne katselemaan ensinäkymät.

GrandCanyon2

Ja voi, kuinka kaunis auringonnousun aikainen kanjoni onkaan! Usva sen keskellä tekee paikasta aivan satumaisen näköisen! Kuvat eivät millään tee kunniaa maisemalle, mutta kamerat lauloivat kyllä vähän väliä. Väillä vain istuimme ja katsoimme äärettömään hiljaisuuteen. Onneksemme useammallakaan näköalapaikalla ei ollut aikaisin aamulla kuin muutamia muita turisteja. Ja sitten joku tyyppi, joka puhui itsekseen Jeesuksesta ihan taukoamatta.

GrandCanyon1

Kävimme aamun aikana monilla näköalapaikoilla ja kahdeksan jälkeen olimme olleet kanjonilla jo kolme tuntia. Tässä vaiheessa muuta porukkaa alkoi ilmaantua mukaan ja ilma alkoi tuntua tyypillisen lämpimälle ja ihan pian yhdeksän aikaan jo kuumalle. Olimme siihen aikaan jo ihan väsyneitä, sillä edellisenä yönä unet olivat jääneet vähän vähemmälle mm. sen takia, että joku puhelinmyyjä soitteli kännykkääni vähän väliä ja sitten lopulta huolestuneena menin jopa vastaamaan (pitäisihän se tietää, että kukaan muu kuin lehtimyyjä soita noin sinnikkäästi!).

Lähdimme ajamaan kohti Pagea, jonne majoituimme yhdeksi yöksi. Navigaattori näytti matka-ajaksi hassun pitkän kuuloisen ajan, mutta emme miettineet sitä sen tarkemmin. Katsoimme välillä reittiä läpi ja ajoimme aivan uupuneina keskellä ei mitään. Ja sitten yhtäkkiä Page olikin siinä, tuntia ennen kuin meidän piti saapua! Ihmettelimme asiaa vähän aikaa, mutta sitten muistimme, että Arizonan osavaltiossa on joissakin paikoissa käytössä kesäaika ja toisissa ei (kuten Flagstaffissa).

Riemuitsimme matkan lyhenemisestä tunnilla ja toisaalta siitä, että kello lähenteli yhtä ja ajattelimme käydä kokeilemassa, olisko motellihuoneemme jo valmis. Väsymys oli ihan hirveä ja voitti jopa nälän. Ikävä kyllä huoneemme ei tietenkään ollut valmis ja respan nainen pyysi meitä tulemaan kolmen kieppeillä takaisin. Hieman uupuneina suuntasimme ensin läheiselle huoltoasemalle tankkaamaan ja sitten thaimaalaiseen ravintolaan syömään. Kävimme samalla myös ruokakaupassa ostamassa seuraavan aamun aamupaloja ja ihania kerma- ja vaahterasiirappimunkkeja, sillä donitsisaldo näytti tässä vaiheessa reissua pyöreää nollaa.

Kun palasimme motellille, saimme respan mieheltä kummastuneen kysymyksen miksi olimme tulleet jo nyt. Kerroimme, että meitä pyydettiin tulemaan kolmen aikoihin, johon sain vastaukseksi, että kello on vasta kaksi! Hämmennykseksemme huomasimme kellonajan vaihtuneen lyhyellä matkalla, eikä Page olekaan kesäajassa. Mies pyysi meitä tulemaan uudelleen puolen neljän aikaan ja neuvoi tien Horseshoe Bendille, josta olimme toki kuulleet itsekin. Ilma oli vaan ihan liian kuuma minkään mittaiselle pienelle patikoinnille, joten emme olleet ajatelleet mennä sinne.

Page itsessään on ihan mieletön paikka. Joka puolella on huikean kauniita kiviä ja kallioita sekä Colorado-joen ja Powell-järven sinivihreää. Mutta Pagessa on kuuma ja paikka on todellinen pätsi! Ulkona tekisi mieli tutkia vaikka mitä paikkoja, mutta lämpöhalvaus uhkaa jo heti nurkan takana. Ainoa järkevä teko on istua auton ilmastoinnissa. Silti mekin menimme ensin katselemaan pato- ja järvimaisemia, sitten Horseshoe Bendille (missä Antti kävi kävelemässä puoleen väliin ja minä odotin alhaalla, sillä pelkäsin saavani vähintäänkin auringonpistoksen) ja lopuksi näköalapaikalla, jossa minäkin reipastuin kiipeilemään tulikuumilla kiviportailla nähdäkseni padon ja Colorado-joen.

Page1

Olihan ne näkymät upeita! Mutta jopa hiekka oli niin kuumaa, että pahaa teki. Melkein itku kurkussa kuumissamme ja väsyneinä suuntasimme kolmatta kertaa motellille ja päätimme istua aulassa niin pitkään, että huoneemme olisi siivottu (kuinka monta tuntia siinä voi mennä, ja miksi niitä ei voi jakaa yhtään siinä järjestyksessä, mitä porukkaa tulee sisään!). Huone saatiin, ostettiin automaatista kylmää juomaa ja kipattiin ruokaostoksemme roskiin, sillä parin tunnin muhittelu tulikuumassa autossa tekee tuskin hyvää kermamunkeille tai juustoille. Nyt suihkun jälkeen ilmastoinnin viileydessä alan taas olla elävien kirjoissa.