Mahtavan Monument Valleyn länkkärimaisemissa

Vanhempani heittivät muutama vuosi sitten pienen road tripin Jenkeissä ja osittain heidän innoittamana lähdimme kaksi vuotta sitten omalle reissullemme. Kuten me, myös vanhempani haluaisivat kovasti tehdä vielä toisenkin kierroksen, sillä mielenkiintoista näkemistä riittää. Isääni jäi erityisesti kaivelemaan se, etteivät he nähneet Monument Valleyn ”inkkarimaisemia”. Kesäkuussa lisäsin heidän matkakuumettaan lähettämällä videotervehdyksen suoraan paikan päältä: ”Tässä ne isän inkkarimaisemat nyt on”.

monumentvalleyIMG_3086monumentvalleyIMG_3087
monumentvalleyDSC_0401monumentvalleyDSC_0402

Suunnittelumme Monument Valleyn osuutta varten oli jokseenkin surkuhupaisaa. Olimme aamulla käyneet Antelope Canyonissa ja lähteneet ajamaan kohti Utahin rajaa ja Monument Valleyta sen jälkeen. Toiveina oli: 1) se yksi kohta missä näkyy niitä kallioita, 2) se yksi suora pätkä tietä, olikos se nyt Forrest Gump roadinakin tunnettu. Jokaisen pitkän suoran tietämillä mietimme, että joko nyt, ja jokaisen kallionyppylän kohdalla katselimme arvioiden, että onko tämä nyt valokuvista tuttua maisemaa vai ei.

monumentvalleyIMG_3088monumentvalleyIMG_3107
monumentvalleyP6280303monumentvalleyDSC_0440

Saapuminen Monument Valleyn alueelle Arizonan puolelta etelästä oli jossain määrin hyvä juttu, sillä maisemat muuttuivat koko ajan hienommiksi ja hienommiksi. Aluksi pysähtelimme ihan turhaan paikoissa, joiden jälkeen tuli jotain vieläkin parempaa. Ja vihdoin Utahin puolella aloin nyökytellä tyytyväisenä, että nyt näyttää siltä, mikä mielikuva valokuvien perusteella on tullut. Ja hups, siinähän se pitkä suorakin on. Ja huomaahan sen jo siitäkin, että paikalla kuvattiin niin selfieitä kuin skeittivideoita.

monumentvalleyDSC_0418MonumentValley5
monumentvalleyDSC_0425monumentvalleyDSC_0421

Luulimme, että Monument Valleyn anti oli tässä, mutta ajoimme pidemmälle Utahin puolelle, koska reittimme kulki muutenkin sitä kautta. Ja mitä vielä, upeita kalliomuodostumia olisi riittänyt vaikka useammalle päivälle ja pienissä länkkärikylissäkin olisi voinut pysähtyä vähän pidemmiksi hetkiksi. Tänne haluan vielä uudelleen!

monumentvalleyIMG_3113monumentvalleyIMG_3116
monumentvalleyDSC_0444monumentvalleyDSC_0445
monumentvalleyIMG_3125monumentvalleyIMG_3127
monumentvalleyDSC_0448monumentvalleyDSC_0451
monumentvalleyDSC_0452

Mainokset

Päivä 8: Kolme osavaltiota ja kaksi huippunähtävyyttä

Olimme edellisen päivän jäljiltä niin väyneitä ja univelkaisia, että nukuimme viime yönä kellon ympäri. 12 tunnin yöunien jälkeen olikin hyvä herätä motellin aamupalaan, jota soimme nyt ensimmäistä kertaa koko reissun aikana. Onhan siinä oma tunnelmansa, vaikka taso ei päätä huimaa.

Meillä oli varattuna Antelope Canyonin retki klo 10 ja paikalle pyydettiin tulemaan tuntia aikaisemmin. Maksoimme portilla alueen pääsymaksun ja sen jälkeen Navajo Toursin retkimaksun, jonka jälkeen olikin vielä reilusti odotteluaikaa retken alkamiseen. Koska oli jo varsin lämmin, vaikka kello oli vasta yhdeksän, päätimme ajella pienen lenkin autolla. Lopulta jouduimme kuitenkin odottelemaan puolisen tuntia katoksessa seisoskellen retken alkamista, sillä nimenhuutoon pyydettiin tulemaan puoli tuntia aikaisemmin. Onneksi yöllä jääkaapissa jäätynyt vesipullo viilensi hieman.

Page3

Autoihin järjestäydyttyämme alkoi 6km matka kanjonille (Upper Canyon). Jokaiselle autolle oli oma opas ja aluksi oli aika huvittunut fiilis, kun kierroksella piti liikkua järjestäytyneesti kuin koululaisten retkellä. Oppaamme neuvoi erityisesti valokuvien ottamisesta ja myös välillä nappasi kameran omiin käsiinsä ja varmisti onnistuneet kuvat. Kanjonissa kuvaaminen on haasteellistä tietenkin valaistuksen vuoksi, mutta myös siksi, että paikka on täynnä porukkaa ja koko ajan pitää mennä eteenpäin. Jos ei siis erikseen ota (kallista) valokuvausretkeä, silloin aikaa on enemmän.

Me olimme buukanneet ns. peak time -retken, eli silloin valo on parhaimmillaan kanjonissa, joka on kovin umpinainen ja ahdas. Aluksi valo näytti kuitenkin aika riittämättömälle ja lopulta kuin olimme tulleet kanjonin toiseen päähän, olimme hieman pettyneitä. Missä oli se kaunis auringonsädekohta, jota olimme tulleet katsomaan ja jonka näkemisestä maksoimme extraa? Kanjonin seinämät olivat toki todella kauniita, mutta koska olimme nähneet niin paljon kuvia juuri siitä tietystä kohdasta, halusimme saada enemmän.

Onneksi tässä vaiheessa kello oli lähes 11, jolloin säde ilmestyy kanjonin alkupäähän, joten lähdimme takaisin samaa reittiä (pikavauhtia, oppaan hoputtaessa minua ja Anttia, koska olimme koko ajan viimeiset). Ja siellähän se oli, toki väkijoukon saartamana, mutta koska jokaiselle on tarkasti määrätty aika ja mahdollisuus kuvata, tuli myös meidän vuoro edellisen ryhmän lähdettyä. Sitä olisi kyllä voinut ihailla pidemmänkin aikaa!

Page4

Retken jälkeen jätimme Pagen taaksemme ja ajoimme muutaman tunnin matkan kohti Utahin rajaa ja Monument Valleyta. Pysähdyimme matkalla ihanan rapistuneella huoltsikalla ja minä tein tuttavuutta paikan koirien kanssa. Pesimme auton tuulilasin mahdollisimman puhtaaksi, jotta auton ikkunan läpi pystyisi paremmin kuvaamaan.

MonumentValley2

Monument Valley oli paikka, josta oli melkein mahdoton päästä pois. Ei siksi, että olisi ollut ruuhkaa tai että oltaisiin eksytty. Se vaan oli niin uskomattoman hieno paikka, että nähtävää olisi riittänyt useammankin päivän edestä. Ja me pöhköt vielä pysähdyttiin muutamaan otteeseen Arizonan puolella, kun ei oltu ihan varmoja, että mitä on tulossa.

Maisemat vaihtelivat tutuista postikorttinäkymistä kaikenlaisiin kivimuodostelmiin, niin kullanhohtoisiin kuin punaisiin ja välillä tasangolla lainehti vihreiden ruohomättäiden seassa vaaleita pumpulihöttöjä (kasvitieteilijä täällä hei!). Ohitimme mm. San Juan -joen varrella sijaitsevan Mexican Hat -nimisen pikkukylän ja myöhemmin Bluffin, joka olisi voinut olla suoraan länkkärielokuvan lavaste.

MonumentValley1

Harmiksemme jouduimme jättämään Utahin tällä kertaa näin vähälle, sillä reittimme kiersi Coloradon puolelle Corteziin, jossa majoitumme tämän yön. Sinällään Cortez vaikuttaa oikein symppikselle pikkukaupungille myös vanhoine kyltteineen ja hieman länkkärifiiliksisine pääkatuineen. Saavuimme perille alkuillasta ja mahamme kurnivat jo melkoisesti aamupalan jäljiltä, joten suunnistimme tällä kertaa Arby’sille, jossa olemme käyneet syömässä kerran aikaisemmin. Smokehouse Brisket, kiharat ranskalaiset ja monta eri dippiä (erityisesti piparjuuri) eivät kyllä pettäneet!

Cortez1