Vanhempani heittivät muutama vuosi sitten pienen road tripin Jenkeissä ja osittain heidän innoittamana lähdimme kaksi vuotta sitten omalle reissullemme. Kuten me, myös vanhempani haluaisivat kovasti tehdä vielä toisenkin kierroksen, sillä mielenkiintoista näkemistä riittää. Isääni jäi erityisesti kaivelemaan se, etteivät he nähneet Monument Valleyn ”inkkarimaisemia”. Kesäkuussa lisäsin heidän matkakuumettaan lähettämällä videotervehdyksen suoraan paikan päältä: ”Tässä ne isän inkkarimaisemat nyt on”.
Suunnittelumme Monument Valleyn osuutta varten oli jokseenkin surkuhupaisaa. Olimme aamulla käyneet Antelope Canyonissa ja lähteneet ajamaan kohti Utahin rajaa ja Monument Valleyta sen jälkeen. Toiveina oli: 1) se yksi kohta missä näkyy niitä kallioita, 2) se yksi suora pätkä tietä, olikos se nyt Forrest Gump roadinakin tunnettu. Jokaisen pitkän suoran tietämillä mietimme, että joko nyt, ja jokaisen kallionyppylän kohdalla katselimme arvioiden, että onko tämä nyt valokuvista tuttua maisemaa vai ei.
Saapuminen Monument Valleyn alueelle Arizonan puolelta etelästä oli jossain määrin hyvä juttu, sillä maisemat muuttuivat koko ajan hienommiksi ja hienommiksi. Aluksi pysähtelimme ihan turhaan paikoissa, joiden jälkeen tuli jotain vieläkin parempaa. Ja vihdoin Utahin puolella aloin nyökytellä tyytyväisenä, että nyt näyttää siltä, mikä mielikuva valokuvien perusteella on tullut. Ja hups, siinähän se pitkä suorakin on. Ja huomaahan sen jo siitäkin, että paikalla kuvattiin niin selfieitä kuin skeittivideoita.
Luulimme, että Monument Valleyn anti oli tässä, mutta ajoimme pidemmälle Utahin puolelle, koska reittimme kulki muutenkin sitä kautta. Ja mitä vielä, upeita kalliomuodostumia olisi riittänyt vaikka useammalle päivälle ja pienissä länkkärikylissäkin olisi voinut pysähtyä vähän pidemmiksi hetkiksi. Tänne haluan vielä uudelleen!
Auringon alla 
Voi jummi miten siistejä kuvia!! Mää en oo käynyt tuolla ja se on huutava vääryys, mää haluaan! =) Aina sama juttu kun sun blogia lukee, että hirvee matkakuume tulee 😉 Ja hah tää oli niin hauska postaus kaikin puolin. Voisin just kuvitella, että meidän suunnittelu olis ollut vastaavanlaista. ”Se yksi kohta missä näkyy niitä kallioita” AIVAN! 😀 Just tähän tapaan määki kysyin Marbellassa tietä, että ”missä on se hieno paikka, jossa on niitä veneitä ja niitä, en nyt muista sitä nimeä” xD Onneksi se mies vähän aikaa silmiään pyöritettyään sanoi ”ai Puerto Banus?” ja sitten jopa se tuli mieleen, että ”Si, si!” 😀
Ja vähän tuo on hieno kuva tosta sivupeilistä – kuten kyllä joka ikinen kuva. MÄÄ HALUUN TONNE! Sanoinko jo sen?!
Voi Ulla, oot ihan paras ❤ Ja kyllä tosiaan huvittaa, että mielessä on joku tietty juttu, ja sitten ei saa aikaiseksi, että tarkistaisi sen tarkan sijainnin tai nimen 😀 Ja sitten piti niitä kallioitakin tarkastella tyyliin "mun mielestä ton yhden pitäisi ehkä olla tuon toisen puolella tai ainakin hieman enemmän vasemmalla". Onneksi se sentään tajuttiin, että katsottiin koko homaa aluksi väärästä suunnasta 😉 Ja ah, Puerto Banuksessa oli kyllä kiva tunnelma syödä lounasta eräs aurinkoinen syyspäivä, kun asuin Málagassa ja oltiin vierailulla olevien vanhempieni kanssa ajelemassa rannikolla 🙂
Upeita kuvia, taas kerran! Mitenköhän tästä matkakuumeesta pääsis eroon….pitääköhän laittaa kaikki matkablogit lukukieltoon loppuvuodeks… 😉
Voi kiitos Ellu! Ymmärrän kyllä, minunkin pitäisi lopettaa matkablogien lukeminen 😉 Vaikka en tiedä, onko matkakuumeeni parantumaton 😀 Eiku nyt vaan varaamaan lippuja, sillä siitä pääsee!
Mäkin tahon tonne!! Ihanat näkymät. Millon ois tarpeeks aikaa, lomaa ja rahaa tehä sellanen jenkkien roadtrip et sais kaiken nähtyä? 😀 Ei ehkä ikinä…
Sanos muuta! Uusia kivoja paikkoja on ehtinyt kasaantua jo kesän reissun jälkeen ja road trip vol 3 ei olisi yhtään hassumpi juttu 😀