IGTravelThursday / Mielenkiintoinen pala Coloradoa

Viime kesän road tripin reitti kulki seitsemän osavaltion kautta ja osittain tarkoituksella, sillä vaikka aikaa oli ihan liian vähän, niin halusimme nähdä edes hitusen Texasia, Utahia ja Coloradoa. Colorado valikoitui määränpääksemme siksi, että katsoimme siellä olevan maantieteellisesti sopiva paikka Monument Valleyn jälkeen ja ennen Albuquerqueta. Katsoin kartalta, että minulle täysin tuntematon Cortez sijaitsi sopivasti Coloradon lounaisnurkassa ja yllättäen sieltä löytyi myös paljon motellimajoitusta. Myöhemmin huomasin, että Mesa Verden kansallispuisto sijaitsi ihan siinä vieressä.

Cortez4

Corteziin saapumista edeltävä päivä oli ollut melko pitkä, sillä olimme heränneet aikaisin aamulla, käyneet upealla Antelope Canyonilla ja ajaneet sen jälkeen upean Monument Valleyn läpi Utahin puolelle. Päivän upeuskiintiö oli aivan täynnä, kun kurvasimme alkuillasta Cortezin kylille, joten söimme vain nopeasti ja menimme hotellille lepäämään. Pikkukaupungin läpi ajettaessa huomasi kuitenkin heti, että Cortez oli täynnä mielenkiintoisia, vanhoja rakennuksia ja kylttejä.

Cortez3

Seuraavana aamuna söimme pikaisen motelliaamiaisen ja suuntasimme pienelle aamulenkille kameroiden kanssa. Päätien varrelta löytyi vintage-kylttejä, turkoosi kioski ja grilli kuin suoraan elokuvista. Myöhemmin ohitimme autolla hieman länkkärihenkisen keskustan ja psyähdyimme laitakaupungilla kuvaamaan erään kaupparakennuksen seinällä olleita rapistuneita maalauksia sekä viereistä motellia. Vähän matkan päässä pysähdyimme uudelleen, sillä huomiomme kiinnittyi autioituneeseen huoltoasemaan.

Cortez6

Harmiksemme aika Cortezissa oli kortilla, joten jouduimme luopumaan Mesa Verden mutkasta ja suuntaamaan suoraan kohti New Mexicoa. Oli kuitenkin hauska nähdä edes pieni (ja ehkä hieman erikoinen) pala Coloradoa. Meillä ei ollut Cortezin suhteen niin minkäänlaisia odotuksia, joten oli kiva yllättyä positiivisesti!

Cortez5

IGTravelThursday on kerran kuussa tapahtuva Instagram-kampanja, jossa tägätään omia matkailuaiheisia kuvia tunnisteella #IGTravelThursday. Näin saadaan kivoja matkailuaiheisia vinkkejä kiertoon kuvien muodossa. Kampanjan järjestäjiä ovat Destination Unknown SatuKaukokaipuun Nella ja Wanderlust Expert Veera Bianca. Oma Instagram-profiilini löytyy @heidialande.

Mainokset

Päivä 9: Neljän osavaltion turistirysä ja ihana Albuquerque

Heräsin aamulla taas poikkeuksellisen aikaisin, sillä edellisen yön superunet taisivat verottaa osittain seuraavaa. Aloin haaveilemaan aamupalasta jo viiden aikaan, sillä olin nähnyt Travelodgen aulassa vohveliraudan. Pettymykseksemme sitä ei kuitenkaan näkynyt missään, kun menimme aamupalalle. Olen kuitenkin ihan varma, että se oli siellä edellisenä päivänä, sillä minulla on silmää tällaisille asioille. Pettymysta lieventämässä (ja konkreettisesti vohveliraudan paikalla) oli onneksi pullia ja minimuffinseja. Muuta hyvää toisessa motelliaamupalassamme ei sitten ollutkaan. (Näin muuten juuri vohveliraudan Super 8 -motellimme aulassa täällä Albuquerquessa, tarkistin sen heti sisään tultua, heh.)

Cortez2

Aamupalan jälkeen teimme pikaisia päätöksiä Mesa Verden suhteen. Käytännössä olin varannut majoituksemme Corteziin ihan sattumalta, tai lähinnä kilometrien suhteen sopivasta paikasta. Vasta myöhemmin huomasin Mesa Verden kansallispuiston viereisen sijainnin ja vielä sitäkin myöhemmin, eli vasta saavuttuamme Corteziin, huomasimme sen olevan aika kiva paikka itsessäänkin. Mesa Verde, vaikkakin vain pikaisesti käväistynä, olisi kuitenkin lisännyt päivän ajomatkaamme ainakin kahdella tunnilla, ja kun ajamista oli muutenkin tiedossa jo viisi tuntia, niin päätimme haikein mielin jättää sen väliin.

Sen sijaan lähdimme lyhyelle aamukävelylle Cortezin pääkadulla, sillä sen varrella on monia vintage-kyltein varusteltuja motelleja, ruokapaikkoja ja kauppoja sekä elokuvateatteri. Myös kauempana on varsin mielenkiintoisia ja hauskasti rapistunutta tunnelmaa henkiviä paikkoja ja kylttejä. Sen jälkeen tankkasimme auton ja poikkesimme paikalliseen City Marketiin ostamaan vettä ja lisää aurinkovoidetta. Marketissa huomasi hauskasti amerikkalaisten palvelualttiuden, sillä heti kun saavuimme kassoille, ohjasi yksi henkilö meidät ”itsepalvelukassalle”, jossa toinen henkilö järjesteli ostoksemme, maksumme ja muovikassimme ja muutama sekunti myöhemmin seisoimme paikallisen City Marketin kanta-asiakaskortti kädessämme!

Jätettyämme Cortezin taaksemme suuntasimme Four Corners Monumentille, jossa kulkee neljän osavaltion raja: Coloradon, Utahin, Arizonan ja New Mexicon. Paikka oli meille tuttu Breaking Badista, mistä saimme idean käydä monumentillä, mikäli se osuisi reitillemme. Ja osuihan se, kun teki pienen mutkan!

Itse monumentille saavuttaessa koimme taas pienoisen yllätyksen siitä, kuinka paljon kaikissa paikoissa voikaan olla muita turisteja. Parkkipaikka oli aamupäivästä jo yli puolillaan ja itse monumentin keskiosaan, osavaltioiden risteyskohtaan, piti jonottaa vuoroaan. Olimme luulleet, että ketään muuta ei moiset paikat kiinnosta, mutta mitä vielä. Eikä siellä oikeasti ole yhtään mitään muuta nähtävää, pelkkiä koru- ym. intiaanituotteiden myyjiä ja taco-koppi. Mutta olihan se hauska ottaa (nopeasti) muutama kuva, jossa seisotaan eri osavaltioiden puolella.

FourCorners

Matka Albuquerqueen oli puuduttava. Erämaanäkymät viehättävät kyllä edelleen, mutta jotenkin niitä on viime päivinä nähnyt niin paljon, että kaikkea ei jaksa ihmetellä jatkuvasti (ja tietenkin tämä oli paljon vaatimattomampi reitti kuin vaikka eilisen päivän).

Meillä ei ollut Albuquerquesta juuri mitään odotuksia, sillä emme tienneet ennakkoon kaupungista oikein mitään emmekä ole ottaneet mitään selville. Kaiken ”tietomme” saimme kevään aikana, kun katsoimme Breaking Badin kaikki tuotantokaudet, sillä sarja vei mukanaan täysin. Siksipä päätimme ohjelmoida navigaattoriin muutaman sarjaan liittyvän kuvauspaikan sekä yhden ravintolan, ja näin saimme sopivan kaupunkikierroksen autoiltavaksi.

BreakingBad

Kävimme sarjassa esiintyneellä autopesulalla, joka sijaitsi kaupungin laitamilla ns. perusjenkkilän keskellä. Emme suinkaan olleet ainoita pesulan liepeillä kameran kanssa pyöriviä ja naureskelimmekin keskenämme, että täällä sitä ollaan. Pesulalta ajoimme syömään Frontier-ravinolaan, joka on taasen muistini mukaan ollut esillä ainakin Man vs. Foodissa. Ravintola sijaitsee vastapäätä New Mexicon yliopistoa ja on varsin kiva ruokapaikka ja tykästyin kovasti green chile -kastikkeella höystettyyn fiestaburgeriini. Antin burrito vaikutti ensiksi melkoiselta syömähaasteelta, mutta selvisimme siitä kunnialla. Plussaa ehdottomasti siitä, että paikka on opiskelijahintainen ja melko kitsi!

Frontier

Ravintolaan saapumisemme oli taas jotain sarjassamme tyylikästä. Ravintolan edessä oli melko näyttävä kolari ja kun saavuimme sisään, kysyi eräs poika, että ottaisimmeko hänestä kuvan kolariautojen edessä. Sanoimme, että no emme, mutta poika jäi jankkaamaan, kunnes sanoimme, että menemme nyt tilaamaan. Jostain tuntemattomasta syystä silmäni alkavat välillä vuotamaan ihan yhtäkkiä, ensin toinen, sitten toinen, ja sitten vielä nenäkin. Ihan kuin joku allerginen reaktio, joka tulisi siitä, että kävelee väärään kohtaan seisomaan. Noh, sain juuri ennen tilausvuoroamme tällaisen kohtauksen ja lopulta näytti siltä, että väänsin itkua siinä tiskillä. En nähnyt edes ruokalistaa saati tilauksen vastaanottajaa, mutta sain silmien raosta nähtyä fiestaburgerin ja kähisin sen Antille ja pakenin paikalta paperia etsien. Onneksi satuin tekemään juuri oikean valinnan ruuan suhteen!

Syömisen jälkeen kiertelimme vielä vähän lähialueella. Se oli todella mielenkiintoinen paikka ja opiskelijoiden läheisyys näkyi monissa kortteleissa: värikkäitä ravintoloita ja hieman rähjäisempiä asumuksia. Olen muutenkin aivan rakastunut Albuquerqueen katukuvaan, jossa eriväriset rakennukset piristävät ruskean eri sävyjä. Täällä on paljon seinämaalauksia ja monet taloista ovat hauskasti pyöristettyjä ulkomuodoltaan, juuri sellaisia, kuin olen nähnyt Santa Fessä olevan.

Albuquerque1

Lopuksi teimme vielä pienen auringonlaskunkierroksen keskustassa (joka oli pieni), eräällä hodarikioskilla ja lopuksi vielä Rio Granden upeissa maisemissa näköalapaikalla. Kyllä on harmi, että meidän täytyy jo huomenna jatkaa matkaa!

Albuquerque2

Päivä 8: Kolme osavaltiota ja kaksi huippunähtävyyttä

Olimme edellisen päivän jäljiltä niin väyneitä ja univelkaisia, että nukuimme viime yönä kellon ympäri. 12 tunnin yöunien jälkeen olikin hyvä herätä motellin aamupalaan, jota soimme nyt ensimmäistä kertaa koko reissun aikana. Onhan siinä oma tunnelmansa, vaikka taso ei päätä huimaa.

Meillä oli varattuna Antelope Canyonin retki klo 10 ja paikalle pyydettiin tulemaan tuntia aikaisemmin. Maksoimme portilla alueen pääsymaksun ja sen jälkeen Navajo Toursin retkimaksun, jonka jälkeen olikin vielä reilusti odotteluaikaa retken alkamiseen. Koska oli jo varsin lämmin, vaikka kello oli vasta yhdeksän, päätimme ajella pienen lenkin autolla. Lopulta jouduimme kuitenkin odottelemaan puolisen tuntia katoksessa seisoskellen retken alkamista, sillä nimenhuutoon pyydettiin tulemaan puoli tuntia aikaisemmin. Onneksi yöllä jääkaapissa jäätynyt vesipullo viilensi hieman.

Page3

Autoihin järjestäydyttyämme alkoi 6km matka kanjonille (Upper Canyon). Jokaiselle autolle oli oma opas ja aluksi oli aika huvittunut fiilis, kun kierroksella piti liikkua järjestäytyneesti kuin koululaisten retkellä. Oppaamme neuvoi erityisesti valokuvien ottamisesta ja myös välillä nappasi kameran omiin käsiinsä ja varmisti onnistuneet kuvat. Kanjonissa kuvaaminen on haasteellistä tietenkin valaistuksen vuoksi, mutta myös siksi, että paikka on täynnä porukkaa ja koko ajan pitää mennä eteenpäin. Jos ei siis erikseen ota (kallista) valokuvausretkeä, silloin aikaa on enemmän.

Me olimme buukanneet ns. peak time -retken, eli silloin valo on parhaimmillaan kanjonissa, joka on kovin umpinainen ja ahdas. Aluksi valo näytti kuitenkin aika riittämättömälle ja lopulta kuin olimme tulleet kanjonin toiseen päähän, olimme hieman pettyneitä. Missä oli se kaunis auringonsädekohta, jota olimme tulleet katsomaan ja jonka näkemisestä maksoimme extraa? Kanjonin seinämät olivat toki todella kauniita, mutta koska olimme nähneet niin paljon kuvia juuri siitä tietystä kohdasta, halusimme saada enemmän.

Onneksi tässä vaiheessa kello oli lähes 11, jolloin säde ilmestyy kanjonin alkupäähän, joten lähdimme takaisin samaa reittiä (pikavauhtia, oppaan hoputtaessa minua ja Anttia, koska olimme koko ajan viimeiset). Ja siellähän se oli, toki väkijoukon saartamana, mutta koska jokaiselle on tarkasti määrätty aika ja mahdollisuus kuvata, tuli myös meidän vuoro edellisen ryhmän lähdettyä. Sitä olisi kyllä voinut ihailla pidemmänkin aikaa!

Page4

Retken jälkeen jätimme Pagen taaksemme ja ajoimme muutaman tunnin matkan kohti Utahin rajaa ja Monument Valleyta. Pysähdyimme matkalla ihanan rapistuneella huoltsikalla ja minä tein tuttavuutta paikan koirien kanssa. Pesimme auton tuulilasin mahdollisimman puhtaaksi, jotta auton ikkunan läpi pystyisi paremmin kuvaamaan.

MonumentValley2

Monument Valley oli paikka, josta oli melkein mahdoton päästä pois. Ei siksi, että olisi ollut ruuhkaa tai että oltaisiin eksytty. Se vaan oli niin uskomattoman hieno paikka, että nähtävää olisi riittänyt useammankin päivän edestä. Ja me pöhköt vielä pysähdyttiin muutamaan otteeseen Arizonan puolella, kun ei oltu ihan varmoja, että mitä on tulossa.

Maisemat vaihtelivat tutuista postikorttinäkymistä kaikenlaisiin kivimuodostelmiin, niin kullanhohtoisiin kuin punaisiin ja välillä tasangolla lainehti vihreiden ruohomättäiden seassa vaaleita pumpulihöttöjä (kasvitieteilijä täällä hei!). Ohitimme mm. San Juan -joen varrella sijaitsevan Mexican Hat -nimisen pikkukylän ja myöhemmin Bluffin, joka olisi voinut olla suoraan länkkärielokuvan lavaste.

MonumentValley1

Harmiksemme jouduimme jättämään Utahin tällä kertaa näin vähälle, sillä reittimme kiersi Coloradon puolelle Corteziin, jossa majoitumme tämän yön. Sinällään Cortez vaikuttaa oikein symppikselle pikkukaupungille myös vanhoine kyltteineen ja hieman länkkärifiiliksisine pääkatuineen. Saavuimme perille alkuillasta ja mahamme kurnivat jo melkoisesti aamupalan jäljiltä, joten suunnistimme tällä kertaa Arby’sille, jossa olemme käyneet syömässä kerran aikaisemmin. Smokehouse Brisket, kiharat ranskalaiset ja monta eri dippiä (erityisesti piparjuuri) eivät kyllä pettäneet!

Cortez1