Very Large Array

Eiköhän palata taas road tripin pariin, vaikka reissusta alkaa olla kulunut jo kuukausia, huh! Ja seuraava Jenkki-reissukin on jo ihan käsillä, joten parempi pistää isompi vaihde silmään.

Very Large Array ei sanonut minulle mitään ennen kesäkuuta, mutta Anttia se oli kiinnostanut pidemmän aikaa. Paikka sijaitsi (melko) sopivasti Albuquerquen ja El Pason välillä, tehden vain pienen(?) mutkan Socorron kohdalta. Radio-observatoriolla on pieni visitor center, jonne kurvasimme heti ensimmäiseksi. Alueen pääsymaksu ei ollut mitään maltaita ja sillä olisi saanut omatoimisen kierroksen lisäksi opastetun kierroksen ja esityksen aditoriossa.

Me päätimme kierrellä nopeasti itseksemme, vaikka toisaalta eipä siellä juuri muita turisteja näkynyt sillä hetkellä. Kierros ei ole todellakaan pitkä, vaan kävellä saa lähinnä yhden jättimäisen lautasantennin luokse ja muutamaan muuhun paikkaan pihapiirissä. Käytännössä antenneja voi ihailla kauempaa myös päätieltä käsin. En ihmettele, että täällä on kuvattu ainakin yksi tieteiselokuva!

auringonallaIMG_3249auringonallaIMG_3253
auringonallaIMG_3255auringonallaDSC_0610
auringonallaDSC_0615auringonallaDSC_0634 auringonallaDSC_0638auringonallaDSC_0663
auringonallaDSC_0664auringonallaDSC_0676

Mainokset

Uusi lempparini: värikäs Albuquerque

Kuten edellisessä postauksessa kerroin, ei Albuquerque ollut meille juuri millään muotoa edes teoriassa tuttu paikka. Vietimme kaupungissa yhden myöhäisen iltapäivän ja suht aikaisen aamun, joten kovin paljoa emme ehtineet tuossa ajassa näkemään, mutta sekin vähä vakuutti meidät kaupungin omaleimaisuudesta.

Omatoimisen Breaking Bad -kierroksemme lomassa ehdimme näkemään muutenkin kaupunkia, vaikkakin suurin osa ajasta meni autossa istuen. Yksi pysähdyspaikkamme oli New Mexicon yliopiston kampuksen vieressä sijaitseva alue, jonka kuuluisa (ja ainakin Man v. Food -ohjelasta tuttu) Frontier-ravintola houkutteli meitä vähintäänkin päivällisen verran. Jouduimme jättämään auton muutaman korttelin päähän parkkiin, mutta se oli ehdottomasti hyvä käänne, sillä samalla saimme ihastella alueen värikkäitä pikkukauppoja ja ravintoloita. Yliopiston läheisyys näkyi, sillä alue oli selvästi nuorten aikuisten suosiossa.

auringonallaDSC_0539auringonallaDSC_0540
auringonallaDSC_0545auringonallaDSC_0546 auringonallaDSC_0547

Frontierin tienoille saapuessamme saimme ravintolan takapihalta ystävällisen huiskautuksen ja tervetulotoivotuksen. Itse ravintola oli hauska sekoitus ainakin kolmea erityyppistä paikkaa ja sapuskat oli todella hyvät ja edulliset.

auringonallaIMG_3195
auringonallaDSC_0551auringonallaDSC_0554

Ruokailun jälkeen jatkoimme autoilua kohti Albuquerquen keskustaa ja ajelimme auringon laskiessa teatterien ja muiden huvituspaikkojen muodostaman muutaman korttelin alueen läpi. Ohitimme myös puiston, joka näytti olevan meksikolaistaustaisten suosiossa ja jonka laidalle oli parkkeerattu useampikin puunattu lowrider. Me jatkoimme matkaa Rio Granden suuntaan, sillä taivas oli nousevan ukkosmyrskyn johdosta tummanpuhuva ja auringonlasku taas välkehtivän vaaleanpunainen. Arvasimme oikein, satunnaiselta näköalapaikalta, keskeltä asutusaluetta, oli upeat näkymät joelle ja kaupunkiin.

auringonallaIMG_3209auringonallaIMG_3210

Seuraavana päivänä meillä oli hieman aikaa kierrellä Albuquerquen vanhassa kaupungissa. Olimme sen verran aikaisin liikenteessä, että kovin moni paikka ei ollut auki, mutta toisaalta muut turistit eivät olleet vielä liikenteessä. Alueen talot ovat ihastuttavan pyöristettyjä ja ruskean eri sävyisiä (kuten Albuquerquessa tyypillisesti on) ja jokaisen talon nurkalta roikkui kuivattuja chilipaprikoita. Keskuspuiston laidalla oli vanha Mummo Ankan auton tyylinen ajoneuvo tiessä kiinni, joten luulin sen olevan joku turistijuttu. Hetken autoa tiirailtuani (ja melkein sen etupenkille hypättyäni) huomasin kuitenkin, että kyseessä oli ihan oikesti ajossa oleva auto ja myöhemmin kuulin, että joku tyyppi oli just ajanut sillä siihen parkkiin. Huh, hyvä, etten joutunut putkaan autovarkauden yrityksestä!

auringonallaDSC_0588auringonallaDSC_0590
auringonallaDSC_0583
auringonallaIMG_3231auringonallaDSC_0598auringonallaIMG_3233

Breaking Badin Albuquerque

Ennen viime kesän reissua meillä ei ollut juuri mitään mielikuvia New Mexicosta tai sen pääkaupungista Albuquerquesta. Paitsi Breaking Bad. Ja kun oikein muisteltiin, niin tietty oltiin nähty joku Man v. Food -jaksokin. Joka tapauksessa odotimme Albuquerquen osuutta innoissamme ja emme ainakaan pettyneet, sillä kaupunki oli mukava ja persoonallinen. Mutta siitä lisää seuraavassa postauksessa, sillä tämä on pyhitetty yhdelle parhaimmista tv-sarjoista eli Breaking Badille!

Koska meillä ei ollut mitään ennakkotietoa kaupungista ja lisäksi olimme niin laiskoja, että teimme suurimman osan googlettelusta vasta paikan päällä motellilla, olimme ohjelmoineet navigaattoriin muutamia Breaking Badista tuttuja paikkoja. Näin päästiin ajelemaan kaupungilla erinäisten kiintopisteiden varassa ja samalla näimme tyypillisiä albuquerquelaisia kaupunginosia.

Ennen kuin edes saavuimme kaupunkiin, pysähdyimme yhdessä sarjasta tutussa paikassa, nimittäin neljän osavaltion risteyskohdassa (Four Corners Monumentilla). Kyseessä oli yllättävän suosittu nähtävyys ja lopulta viralliseen risteyskohtaan piti jonottaa, sillä tietenkin jokainen halusi kuvauttaa itsensä, lapsensa ja anoppinsa eri osavaltioissa kuin itse.

auringonallaDSC_0521auringonallaDSC_0525
auringonallaDSC_0529auringonallaDSC_0528
auringonallaIMG_3175auringonallaDSC_0522

Albuquerquessa kävimme ensin autopesulalla, jonka liepeillä törmäsimme mieheen, joka oli myös omatoimisella Breaking Bad -kierroksella. Naureskelimme hieman, että on tämäkin touhua, vaikka autopesula oli ihan hauska rakennus muutenkin. Toinen paikka oli sarjassa välillä vilahtava mäyräkoirakyltillä varustettu snagari, jossa kävimme vielä illan päätteeksi pyörähtämässä.

auringonallaDSC_0533auringonallaDSC_0565

Todellinen nähtävyys oli kuitenkin seuraavana päivänä matkan varrelle sattunut Twisters eli Los Pollos Hermanos, joka selvästi kerää enemmänkin Breaking Bad -turisteja. Pikaruokalan seinälle on jätetty yksi Los Pollos Hermanos -maalaus ja sarjan kuvauksista kertovat myös erilaiset julisteet. Sarjan fanit voivat myös jättää puumerkkinsä tiskillä sijaitsevaan vieraskirjaan.

auringonallaDSC_0602auringonallaDSC_0605
auringonallaIMG_3239

Kaiken kaikkiaan Breaking Bad näkyi Albuquerquessa selvänä ylpeyden aiheena. Monet turistikaupat myivät aiheeseen liittyviä t-paitoja, niin Heisenbergin kuin Saulin naamoilla varustettuina ja lisäksi kadulta saattoi bongata ikonisia Heisenberg-piirroksia. Sarjan kuvaaminen Albuquerquessa on ollut kaupungille varmasti melkein yhtä iso lottovoitto kuin itse kaupunki Breaking Badille.

auringonallaIMG_3203

Päivä 10: Scifi-meininkiä ja ruokapettymyksiä

Aamu alkoi tänään vihdoinkin niillä vohveleilla! Paitsi että olin ihan unohtanut, että ne maistuvat lähinnä pahville. Vaikka ne kuorruttaisi vaahterasiirapilla. Ei siis enää tartte haikailla niiden perään.

Ennen kuin lähdimme Albuquerquesta kävimme pikaisesti vielä Old Townin alueella. Se meinasi kylläkin jäädä vain haaveeksi, sillä parkkipaikan maksuautomaatti ei hyväksynyt luottokorttejamme eikä siihen käynyt setelit. Kolikoita löysimme yhteensä alle dollarin verran, mikä oli minimimaksu (puoli tuntia). Ai että meinasi mennä hermo. Miksi se luottokortti ei käy kuin joka toisella kerralla? Kokeiltiin sekä Masteria että Visaa. No sitten kaiveltiin autoa ja löydettiin 5 sentin kolikoita, joilla saatiin loppuosa maksusta katettua ja saatiin se puoli tuntia aikaa.

Albuquerque4

Old Town toi mieleen ne kuvat, jotka olen nähnyt Santa Festä: lämpimän ruskeita kulmista pyöristettyjä matalia rakennuksia ja keskellä lattarihenkinen puisto (toi meidän mieleen Santo Domingon). Siihen aikaan aamusta vanhankaupungin kaupat eivät juurikaan olleet auenneet, joten kadut olivat lähes tyhjiä ja paikalla oli vain muutama muu turisti. Ihastelimme kuivattuja chilejä, joita roikkui useimpien liikkeiden edustalla ja kiertelimme muutamia kortteleita ottamassa kuvia.

Yhdellä kadulla oli ihan Mummo Ankan auton näköinen rottelo, joka oli niin kiinni maassa, että luulin sen olevan turistinähtävyys. Menin jo kurkkimaan autoon sen näköisenä, että saisiko sinne mennä poseeraamaan. Onneksi huomasin kuitenkin auton penkillä tupakat ja kokismukin ennen kun kokeilin ovia, sillä kyseessä oli oikeasti jonkun auto ja Antti kertoi sen kurvanneen parkkiin juuri hetkeä aikaisemmin.

Albuquerque5

Matka jatkui kohti etelää ja sen varrella oli vielä yksi Breaking Bad -paikka, nimittäin Twisters eli Los Pollos Hermanos. Aamupalan takia meillä ei ollut nälkä, mutta tilasimme isohkot limukat automatkaa varten ja fiilistelimme hetken pikaruokalassa, jonka seinillä oli edelleen muutama kyltti/maalaus kuvausten jäljiltä. Tiskillä oli myös vieraskirja Breaking Bad -faneja varten. Kaiken kaikkiaan vaikuttaa, että kaupunkilaiset ovat varsin ylpeitä sarjasta ja sen sijoittumista juuri heidän kotiseudulleen.

Lupasin otsikossa scifiä meininkiä, mutta se ei kyllä tarkoita varsinaisia ufojuttuja tällä kertaa, vaikka New Mexicossa ollaankin. Antti hinkui katsomaan Very Large Array -nimistä paikkaa, joka on radio-observatorio keskellä erämaata. Matkan varrella oli kaksi puoliksi autioituneen näköistä pikkupaikkaa, Socorro ja Magdalena. Ostimme liput omatoimikierrokselle ja pääsimme katsomaan yhtä teleskooppia hieman lähempää. Paikka oli ihan hauska, mutta parasta siellä oli vessat, sillä minulla oli tullut ihan hirveä vessahätä sen ison limukan litkimisestä, eikä pomppuinen tie ainakaan helpottanut oloa. En uskaltanut käydä puskassakaan, kun pelkäsin seriffin pidättävän minut.

IMG_0404

Saavuimme tämän päivän majapaikkaamme loppuiltapäivästä ja ollaan ehkä koko reissun hassuimman kuuloisimmalla paikkakunnalla: Truth or Consequences. Viereinen paikka on Elephant Butte, joka aiheutti meissä myös pientä hymynkareilua ja myöhemmin sanakirjasta butte-sanan varsinaisen merkityksen katsomista. Motellimme, Super 6 (eli joku kämäsimmästä päästä oleva), sijaitsee keskustan ulkopuolella ja täällä on lähinnä kaksi hupia: Walmart ja Denny’s. Kävimme siis markettishoppailemassa hieman tuliaisia (itselle chilikastikkeita) ja Antille ihan läpällä Amerikan lipulla varustetun paidan huomista Texasia varten.

Sitten suuntasimme nälissämme Denny’sille, sillä olimme tehneet strategisen valinnan ja skipanneet taas lounaan. Meillä oli herkullisia muistoja paikan Bourbon Bacon -hampurilaisesta ja Caramel Apple Crispistä edelliseltä reissultamme, joten odotukset olivat korkealla. Minä päätin kuitenkin jossakin mielenhäiriössäni mennä välillä vähän terveellisemmällä linjalla, ja tilasin kalaa. Annoksessa piti olla pico de galloa ja avokadoa ja lisukkeeksi otin dippivihannekset ja muusia cheddarilla. Naureskelin jo ennakkoon, että annoskateus iskee varmasti aina, kun jättää tilaamatta hampurilaisen. Ja niinhän siinä kävi, että oma annokseni näytti lähinnä ruokalatyyppiseltä ja lisäksi siitä puuttui ne avokadot ja pico de gallot, eikä dippivihanneksillakaan ollut mitään dippiä (sitä ei tosin erikseen edes luvattu).

En tietenkään suomalaisena voinut huomauttaa asiasta, vaan söin annokseni mukisematta ja mietin ettein 10 dollarin hinnalla voi ehkä parempaa odottaakaan. Lopulta kala oli ihan ok ja ainakin maha täyttyi, mutta menin kyllä myös pihistämään Antin lautaselta pekonia ja ranuja. Se siitä terveellisyydestä! Niin ja se Antin Bourbon Bacon ei ollutkaan niin hyvä kun muisteltiin, joten petyttiin koko Denny’siin. Huomenna annetaan kylläkin toinen mahdollisuus, sillä meidän pitää käydä siellä aamupalalla, jos ei meinata viereisessä Mäkkärissä käydä (ei). Aamupala vaikutti ainakin listassa lupaavalle tuoreine mansikoineen!

Päivä 9: Neljän osavaltion turistirysä ja ihana Albuquerque

Heräsin aamulla taas poikkeuksellisen aikaisin, sillä edellisen yön superunet taisivat verottaa osittain seuraavaa. Aloin haaveilemaan aamupalasta jo viiden aikaan, sillä olin nähnyt Travelodgen aulassa vohveliraudan. Pettymykseksemme sitä ei kuitenkaan näkynyt missään, kun menimme aamupalalle. Olen kuitenkin ihan varma, että se oli siellä edellisenä päivänä, sillä minulla on silmää tällaisille asioille. Pettymysta lieventämässä (ja konkreettisesti vohveliraudan paikalla) oli onneksi pullia ja minimuffinseja. Muuta hyvää toisessa motelliaamupalassamme ei sitten ollutkaan. (Näin muuten juuri vohveliraudan Super 8 -motellimme aulassa täällä Albuquerquessa, tarkistin sen heti sisään tultua, heh.)

Cortez2

Aamupalan jälkeen teimme pikaisia päätöksiä Mesa Verden suhteen. Käytännössä olin varannut majoituksemme Corteziin ihan sattumalta, tai lähinnä kilometrien suhteen sopivasta paikasta. Vasta myöhemmin huomasin Mesa Verden kansallispuiston viereisen sijainnin ja vielä sitäkin myöhemmin, eli vasta saavuttuamme Corteziin, huomasimme sen olevan aika kiva paikka itsessäänkin. Mesa Verde, vaikkakin vain pikaisesti käväistynä, olisi kuitenkin lisännyt päivän ajomatkaamme ainakin kahdella tunnilla, ja kun ajamista oli muutenkin tiedossa jo viisi tuntia, niin päätimme haikein mielin jättää sen väliin.

Sen sijaan lähdimme lyhyelle aamukävelylle Cortezin pääkadulla, sillä sen varrella on monia vintage-kyltein varusteltuja motelleja, ruokapaikkoja ja kauppoja sekä elokuvateatteri. Myös kauempana on varsin mielenkiintoisia ja hauskasti rapistunutta tunnelmaa henkiviä paikkoja ja kylttejä. Sen jälkeen tankkasimme auton ja poikkesimme paikalliseen City Marketiin ostamaan vettä ja lisää aurinkovoidetta. Marketissa huomasi hauskasti amerikkalaisten palvelualttiuden, sillä heti kun saavuimme kassoille, ohjasi yksi henkilö meidät ”itsepalvelukassalle”, jossa toinen henkilö järjesteli ostoksemme, maksumme ja muovikassimme ja muutama sekunti myöhemmin seisoimme paikallisen City Marketin kanta-asiakaskortti kädessämme!

Jätettyämme Cortezin taaksemme suuntasimme Four Corners Monumentille, jossa kulkee neljän osavaltion raja: Coloradon, Utahin, Arizonan ja New Mexicon. Paikka oli meille tuttu Breaking Badista, mistä saimme idean käydä monumentillä, mikäli se osuisi reitillemme. Ja osuihan se, kun teki pienen mutkan!

Itse monumentille saavuttaessa koimme taas pienoisen yllätyksen siitä, kuinka paljon kaikissa paikoissa voikaan olla muita turisteja. Parkkipaikka oli aamupäivästä jo yli puolillaan ja itse monumentin keskiosaan, osavaltioiden risteyskohtaan, piti jonottaa vuoroaan. Olimme luulleet, että ketään muuta ei moiset paikat kiinnosta, mutta mitä vielä. Eikä siellä oikeasti ole yhtään mitään muuta nähtävää, pelkkiä koru- ym. intiaanituotteiden myyjiä ja taco-koppi. Mutta olihan se hauska ottaa (nopeasti) muutama kuva, jossa seisotaan eri osavaltioiden puolella.

FourCorners

Matka Albuquerqueen oli puuduttava. Erämaanäkymät viehättävät kyllä edelleen, mutta jotenkin niitä on viime päivinä nähnyt niin paljon, että kaikkea ei jaksa ihmetellä jatkuvasti (ja tietenkin tämä oli paljon vaatimattomampi reitti kuin vaikka eilisen päivän).

Meillä ei ollut Albuquerquesta juuri mitään odotuksia, sillä emme tienneet ennakkoon kaupungista oikein mitään emmekä ole ottaneet mitään selville. Kaiken ”tietomme” saimme kevään aikana, kun katsoimme Breaking Badin kaikki tuotantokaudet, sillä sarja vei mukanaan täysin. Siksipä päätimme ohjelmoida navigaattoriin muutaman sarjaan liittyvän kuvauspaikan sekä yhden ravintolan, ja näin saimme sopivan kaupunkikierroksen autoiltavaksi.

BreakingBad

Kävimme sarjassa esiintyneellä autopesulalla, joka sijaitsi kaupungin laitamilla ns. perusjenkkilän keskellä. Emme suinkaan olleet ainoita pesulan liepeillä kameran kanssa pyöriviä ja naureskelimmekin keskenämme, että täällä sitä ollaan. Pesulalta ajoimme syömään Frontier-ravinolaan, joka on taasen muistini mukaan ollut esillä ainakin Man vs. Foodissa. Ravintola sijaitsee vastapäätä New Mexicon yliopistoa ja on varsin kiva ruokapaikka ja tykästyin kovasti green chile -kastikkeella höystettyyn fiestaburgeriini. Antin burrito vaikutti ensiksi melkoiselta syömähaasteelta, mutta selvisimme siitä kunnialla. Plussaa ehdottomasti siitä, että paikka on opiskelijahintainen ja melko kitsi!

Frontier

Ravintolaan saapumisemme oli taas jotain sarjassamme tyylikästä. Ravintolan edessä oli melko näyttävä kolari ja kun saavuimme sisään, kysyi eräs poika, että ottaisimmeko hänestä kuvan kolariautojen edessä. Sanoimme, että no emme, mutta poika jäi jankkaamaan, kunnes sanoimme, että menemme nyt tilaamaan. Jostain tuntemattomasta syystä silmäni alkavat välillä vuotamaan ihan yhtäkkiä, ensin toinen, sitten toinen, ja sitten vielä nenäkin. Ihan kuin joku allerginen reaktio, joka tulisi siitä, että kävelee väärään kohtaan seisomaan. Noh, sain juuri ennen tilausvuoroamme tällaisen kohtauksen ja lopulta näytti siltä, että väänsin itkua siinä tiskillä. En nähnyt edes ruokalistaa saati tilauksen vastaanottajaa, mutta sain silmien raosta nähtyä fiestaburgerin ja kähisin sen Antille ja pakenin paikalta paperia etsien. Onneksi satuin tekemään juuri oikean valinnan ruuan suhteen!

Syömisen jälkeen kiertelimme vielä vähän lähialueella. Se oli todella mielenkiintoinen paikka ja opiskelijoiden läheisyys näkyi monissa kortteleissa: värikkäitä ravintoloita ja hieman rähjäisempiä asumuksia. Olen muutenkin aivan rakastunut Albuquerqueen katukuvaan, jossa eriväriset rakennukset piristävät ruskean eri sävyjä. Täällä on paljon seinämaalauksia ja monet taloista ovat hauskasti pyöristettyjä ulkomuodoltaan, juuri sellaisia, kuin olen nähnyt Santa Fessä olevan.

Albuquerque1

Lopuksi teimme vielä pienen auringonlaskunkierroksen keskustassa (joka oli pieni), eräällä hodarikioskilla ja lopuksi vielä Rio Granden upeissa maisemissa näköalapaikalla. Kyllä on harmi, että meidän täytyy jo huomenna jatkaa matkaa!

Albuquerque2