Päivä 15: Perinteinen 4th of July

Palm Springsin yö osoittautui melko mielenkiintoiseksi. Ei sillä, että poliisiautot olisivat vierailleet, tai kukaan olisi riidellyt, ei ollut ihan tolkuttoman kuuma (kiitos ilmastoinnin, jota tohti pitää välillä päälläkin), eikä kämpässämme ainakaan jahdattu ötököitä. Mutta aavikon yö, aavikkotuulen vinkuessa nurkissa, oli aluksi niin hassua, että sitä jäi kuuntelemaan. Sitten, kun luovutti ja laittoi korvatulpat korviin, pystyi hieman keskittymään jo nukkumiseenkin. Hurjan kova ja kuuma tuuli oli aika kokemus myös illalla auringonlaskun aikaan, kun kävimme räpsimässä muutaman kuvan motellin edustalta.

PalmSprings1

Lauantaiaamu eli 4th of July aloitettiin vastapäisen Carl’s Jr -ketjun aamupalalla. Tämä olikin eka tämän tyylilajin aamupala tällä reissulla (yleensä näitä jaksaa keskimäärin yhden), joten söimme yllättävän hyvällä ruokahalulla kananmuna+pekoni+juusto skonssimme. Ja sitten olimme valmiita Losia varten.

Venice1

4th of Julyn viettäminen Los Angelesissa on meille jo melkein perinne, kun ollaan täällä tähän aikaan sentäs jo toista kertaa (minä olen viettänyt itsenäisyyspäivää kerran myös Iowassa). Siksipä halusimme noudattaa perinteitä(mme) ja suunnata heti aamusta Veniceen. Jätimme auton samaan parkkiin kuin aikaisemminkin, maksoimme päivämaksun (joka oli edelleen sama 20 dollaria) ja lähdimme kävelemään Venicen kanaalialueelle, mikä taasen oli meille ihan uusi juttu. Sieltä kiepsahdimme tutulle rantakadulle ja seurasimme hetken niin koripalloilijoita, lihaksenpullistelijoita kuin skeittareitakin. Puhumattakaan kaikesta muusta, mitä vilkkaalla kadulla tulee vastaan.

Venice3 Venice2IMG_0451

Pienen kävelyretkemme jälkeen istahdimme rannalle seuraamaan aaltojen syöksymistä rannalle ja hengenpelastajan ajoittain epätoivoisia yrityksiä saada ihmiset pysymään rannalla tietyllä alueella (tai poissa tietyiltä vaarallisilta alueilta). Lähtiessä söimme taas kerran perinteitä noudattaen pizzaslicet, joskin olimme unohtaneet, että giant pizza slice, päinvastoin kuin jenkkiannokset yleensä, on paljon pienempi kuin mitä nimi antaa olettaa, joten se on niitä harvoja annoksia täällä, jota ei kannattaisi jakaa toisen kanssa. Tai sitten voi käydä hakemassa vielä uuden, niin kuin me.

Illalla lähdimme liikenteeseen hieman epävarmoina siitä, mitä kannattaisi pukea päälle. Losissa kun on yllättävän viileää ja varsinkin, jos tulee juuri aavikon kuumuudesta. Ajattelin, että tämä on kuitenkin Kalifornia, joten puin päälleni mekon ja otin autoon mukaan lämpimän hupparin. Kävimme ensin syömässä T.G.I. Friday’silla (jonka ribsit olivat edelleen tosi hyviä, mutta annos muuten ehkä sekin vähän huonontanut tasoaan?) ja kun tulimme ulos ravintolasta, tajusin virheeni: kylmä puri jalkoihin kuin Suomen kesä, eikä illasta tulisi mitään tällä vaatetuksella.

Onneksi vieressä oli isohko ruokakauppa, joten kipaisin sinne ostamaan paksut legginssit ja sain näin jalkani suojattua pahimmalta merituulelta. Sitä en kyllä ymmärrä, miten nää amerikkalaiset kestää tätä viileyttä ja hilluu shortseissa ja t-paidoissa vielä myöhäänkin illasta? Ehkä ilmastointi totuttaa?

SantaMonica1

Jätimme automme maksamaamme päiväparkkiin, joka oli valittu myös hyvän sijaintinsa takia: Venicen vieressä ja vain 3km kävelymatkan päässä Santa Monican laiturista. Kävelimme perinteisesti rantakatua pitkin laiturille, missä kiersimme sekä huvipuistoalueen, että kävimme tällä kertaa myös ihan laiturin päässä katsomassa kalastajia. Ilotulitus oli tältä kerralta peruttu ja ympärisltä kuului lasten pettyneitä huokailuja. Onneksi raketteja ammutaan ympäri kaupunkia, vaikka toisaalta pilvinen sää ei kovin edesauttanut niiden näkyvyyttä. Kävelimme viileän matkan takaisin autolle ja ajoimme vanhaan tuttuun Culver Cityn Paradise Inn -motelliimme, joka on vaihtanut värisävyä sitten viime kerran. Mutta muuten tuntui siltä, kuin olisi kotiin mennyt. Respan täti kyseli, että olihan meillä Nissan. Ei, Dodge tällä kertaa.

IMG_0453

Mainokset

Päivät 13 ja 14: Hulvaton aamupala ja aavikon helmiä

Heräsimme Tucsonin motellissamme mielenkiintoisissa merkeissä, sillä yöllä olimme todistaneet hiljaa huoneestamme käsin niin parisuhdekriisiä kuin poliisiauton vierailua, joka värjäsi pikkuisen koppimme seinät sinipunaisiksi. Melkoista meininkiä, ihan kuin telkkarissa. Ja tv:stä tuttu tunnelma säilyi, kun lähdimme aamupalalle Pappy’s Dineriin, joka ei ole ihan klassinen diner sisustukseltaan, mutta on ilmeisesti paikka, josta joko tykätään tai ei.

Tucson5

Torstaiaamuna paikalla oli yllättävän paljon ruokailijoita, tosin suurin osa oli vanhoja mummoja ja pappoja. Paikalla vietettiin mm. erään mummon 94-vuotissynttäreitä! Loput ruokailijoista (suurin osa isompia perheitä jne) oli kuin suoraan tosi tv -sarjoista, joita kuvataan maalla. Tunnelmaa vahvisti vielä tarjoilija, joka hauskasti mutta napakasti ohjeisti meitä tilauksemme kanssa: ei, te ette halua kahta pannukakkua, vaan yhden, uskokaa nyt vaan (heitto viereiseen pöytään, että tää meinaa tilata kahden pannarin annoksen, mihin saimme harmaahiuksiselta papparaiselta päänpyörittelyjä). Huevos Rancheros, hei onks meillä papuja vai ei?

Koko ravintola selvästi odotti jotain, ja vihdoin meillekin selvisi, että mitä. Saimme ensimmäisenä juomamme ja olin kulauttanut appelsiinimehua suuhuni, kun Antin pannari tuotiin. Purskahdin nauruun, kun näin perhepizzakokoisen pannarin lätkäistävän armaan aviomieheni eteen. Myös koko ravintola repesi nauruun, sillä minä purskautin nauraessani mehut pöydälle! Paras aamupalatunnelma ikinä!

Tucson6

Aamupalasta selvittyämme (suht kunnialla sen kokoon nähden, eli vain 2/3 pannarista jäi syömättä) halusimme nähdä kaktuksia, joten ajoimme Saguaron kansallispuiston suuntaan. Kaktuksia on varsin lukuisasti nähtävillä jo ennen puistoakin, joten emme varsinaisesti menneet sinne sisälle.

Tucson7

Sen sijaan suuntasimme iltapäiväksi Scottsdaleen, jossa kävimme nopeasti ostoksilla, minkä jälkeen ajoimme Phoenixin ruuhkassa motellillemme. Phoenix itsessään oli yllättävän losangelesmainen: korkeita palmuja, kauniita auringonlaskuja, pitkiä suoria teitä ja niitä tympeitä ruuhkia. Phoenixista puuttuu tietenkin meri ja muutenkin se on sijainniltaan ihan älyttömän kuuma, huh! Illalla emme jaksaneet tehdä juuri mitään muuta, kuin käydä syömässä. Meidän oli tarkoitus ajaa näköalapaikalle katsomaan auringonlaskua, mutta tie oli suljettu klo 19. Sen sijaan ajoimme downtownin läpi ja ihastelimme laskevan auringon valoja pilvenpiirtäjien lasiseinustoissa.

Phoenix1

Aamu ei alkanut tänään ihan parhaimmissa merkeissä, sillä vaikka en ole koskaan ollut mitenkään tapaturma-altis, sain tällä kertaa murjottua käteni jo ennen aamupalaa. Olin nimittäin hieman huolestunut aamupalan riittävyydestä Days Innin isossa motellissamme, joten kiirehdin sinne jo ennen Anttia. Lähdin ovesta ja unohdin, että kyseiset ovet ovat sitä mallia, joka kiskaisee painavan oven kiinni välittömästi jousen avulla. Jotenkin kummallisesti toinen käteni oli vielä sisällä, kun ovi läimähti kiinni, ja epäonnekseni käsi oli juuri lukkorautojen kohdalla. Ihme kyllä, selvisin pelkällä pintaruhjeella (taas kerran), eikä reuna edes viiltänyt käteen haavaa, vaikka nahkaa kuorikin. Käsi on kyllä kipeä, mutta ei murtunut tai mitään sellaista. Kaikkea sitä sattuukin!

Tänään olemme ajaneet Phoenixista Palm Springsiin, joka on aivan ihastuttava miljööltään (tummat vuoret, korkeita palmuja, vaaleaa hiekkaa), mutta myöskin todella kuuma. Mutta on silti harmi, että olemme täällä(kin) vain yhden yön, sillä jatkamme huomenna jo aamusta matkaa Los Angelesiin.

Matkalla tänne ajoimme Joshua Tree National Parkin kautta ja se oli yksi niitä paikkoja, joka oli listallamme heti suunnitteluvaiheessa, mutta emme sitten lopulta edes katsoneet paikasta muita tietoja kuin paikan osoitteen. Saavuimme eteläiseltä portilta ja lähdimme ajamaan puiston läpi puistomaksun yhteydessä saadun kartan kera. Jotenkin olimme ajatelleet, että puistossa on ”vain” joshuapuita, joten ihanaksi yllätykseksemme isohko alue tarjosi toinen toistaan hienompia aavikko- ja vuoristonäkymiä kasveineen. Ihastuin erityisesti niihin pörröisiin kaktuksiin, joita puiston keskiosassa on oikein puutarhaksi asti! Kaiken kaikkiaan pidimme puistosta paljon ja siellä olisi voinut viettää enemmänkin kuin muutaman tunnin. Suosittelen!

Joshuatree1 Joshuatree2 Joshuatree3