Legendaarinen Route 66 ja Amboyn pysähtynyt erämaafiilis

Kun jätimme Los Angelesin taaksemme, tunsimme road tripin kunnolla alkaneen. Meillä oli määränpää, joka ei ollut sama kuin mistä aamulla lähdimme. Tuo määränpää oli Las Vegas, mutta odotimme enemmänkin matkaa sinne kuin itse saapumista. Kalifornian paahtuneet kukkulamaisemat vaihtuvat pikkuhiljaa tasankoihin ja korkeampiin nyppylöihin ja paahtunut ruoho muuttuu hiekka- ja kivierämaaksi, jossa kasvaa lähinnä haaleanvaaleita pensaita.

auringonallaDSC_9656auringonallaDSC_9655
auringonallaIMG_2756auringonallaDSC_9721

Route 66, tuo yksi maailman kuuluisimmista teistä, on ajatuksena houkutteleva, mutta käytännössä melko huonokuntoinen ja pieni tie. Oli kuitenkin kutkuttavaa kurvata moottoritieltä sivuraiteille ja ajella 66-tietä pieni pätkä. Ja saatiin olla melkein kaksistaan, sillä vastaantulijoita ei ollut.

Mutta oli meillä ihan syykin mennä juuri tuota tietä, sillä sen varrella sijaitsee Amboy, jonka parasta antia on vanhahtava ja hieman rähjäinen fiilis. Pysähdyimme tunnetun Roy’s Motel and Cafen kohdalla ja räpsimme kuvia samalla kun saimme ensikosketuksen sisämaan kuumuuteen. Paikalle pölähti myös lauma harrikoita ja samalla kun partasuiset kuskit vilvoittivat itseään mm. pumppaamalla vettä paidan sisälle, nautimme me kylmät Dr Pepperit ja Sierra Mistit huoltoaseman katoksen varjossa.

auringonallaDSC_9675auringonallaDSC_9678
auringonallaDSC_9681auringonallaDSC_9686
auringonallaDSC_9694auringonallaDSC_9695auringonallaDSC_9704

Lähdimme Amboysta jatkamaan Route 66:iä pitkin kohti Las Vegasia, mutta hetken ajettuamme kumpuilevaa tietä (ja hienoa väreilevää erämaamaisemaa) tuli eteen kylttejä, jotka ilmoittivat tien olevan suljettu edessä päin. Ehkä siellä oli siksi oli niin hiljaista? Ajoimme vielä hetken, jotta saimme rauhassa ottaa muutamia kuvia, mutta käännyimme sitten lopulta jonkun kilometrin takaisin päin ja kurvasimme isommalle tielle. Route 66 tuli vastaan reissullamme vielä muuallakin, mutta Amboy oli meille merkittävin osuus siitä.

auringonallaDSC_9680
auringonallaIMG_2751auringonallaDSC_9670
auringonallaDSC_9672auringonallaDSC_9673
auringonallaDSC_9677auringonallaDSC_9690
auringonallaDSC_9696auringonallaDSC_9699
auringonallaDSC_9718auringonallaP6230162
auringonallaDSC_9710

Mainokset

Päivä 4: Uupunut Las Vegasissa

Tänään koitti se päivä, että lähdimme varsinaiselle road tripillemme. Ensimmäinen kohde oli Las Vegas, mutta matkan varrella pysähdyimme Amboyssa. Matka alkoi ruuhkaisesti Downtowniin asti, mutta siitä eteenpäin tie oli melko avoin. Amboy on Route 66:n varrella ja arvatenkin monet kyseistä reittiä ajavat roadtrippaajat pysähtyvät vanhan huoltoaseman ja Roy’s Motellin kohdalla.

Amboy1

Meillä kävi hyvä tuuri, eikä paikalla ollut samaan aikaan muita kuin eräs toinen turistipariskunta. Räpsimme siinä jokainen kuvia rakennuksista ja legendaarisesta asfalttiin maalatusta Route 66 -merkistä ja minä päätin mennä kuvaamaan tien toisella puolella olevan pikkuisen postirakennuksen. Siinä postin edessä seisoessani kuulin kauempaa kumeaa jylinää ja käännyin katsomaan läheiselle nyppylälle, jota Route 66 halkoo. Hetken kuluttua nyppylän takaa nousi Harley Davidson mustanpuhuvana vaaleaa aavikkomaisemaa vasten. Ja sitten toinen. Ja kolmas. Ja neljäs. Eikä loppua meinannut tulla.

Hieman siinä kyllä sydän hyppäsi kurkkuun, kun valtava moottoripyöräletka kaarsi huoltoaseman pihaan. Liikaa telkkaria katsoneena ehdin jo miettimään, että minä raukka jäin yksinäni mottiin tien toiselle puolelle. Mutta kyllähän ne oli ihan tavallisia pappoja pitkinen partoineen ja paatuneine kasvoineen. Sekalainen ja iloinen sakki, useampi kansallisuuksia ja laulusta päätellen tulossa Vegasista. Kuumissaan he ainakin olivat ja pumppasivat vuorotellen toisiensa paitojen sisään vettä.

Amboy2

Niin kuumuus. Vegasiin oli luvannut säätietojen mukaan noin 44 asteista keliä, mikä on tietenkin melkein 10 astetta vähemmän kuin viimeksi, mutta melko haastavaa skandinaaville. Pidän siitä, miten aurinko ihanasti hivelee ihoa, mutta ne ovatkin usein kuuluisat viimeiset sanani: palan helposti enkä rusketu kovin paljoa. 44 asteen helle ei sen sijaan hivele mitään, se läimii avokämmenellä. Kuumuus Amboyssa oli ensimmäinen kosketus tulevien päivien lämpötilaan ja se vyöryi päälle hyökkäävästi. Jano alkoi kutkutella kurkussa heti välittömästi ja teki mieli paeta takaisin autoon ilmastointiin.

Kuumaa tai ei, niin autiomaa on aina sykähdyttävä kokemus. Yhtä aikaa armoton, mutta seesteinen. Näimme pieniä hiekkapyörteitä, mutta tällä kertaa ne kaikki pysyttelivät etäällä. Jotkut pensaista olivat täynnä pieniä kukkia, tai sitten se oli vain näköharha.

LV1

Vegas oli viime kerralla aluksi vähän uuvuttava, ja sitä se oli tälläkin kertaa. Majoituimme Flamingossa, joka sijaitsee Stripillä Bellagiota ja Caesar’s Palacea vastapäätä eli hyvin keskeisellä paikalla. Meillä ei siis ollut mitään vaikeuksia löytää hotellia, mutta hotellin parkkipaikka sen sijaan tuotti ylimääräistä stressiä. Missään ei ollut mitään ohjeistusta ja joka paikassa oli autoja jonoksi asti.

Kun lopulta löysimme parkkihallin ja sieltä vielä vapaan paikan, pääsimme sen jälkeen vielä jonottamaan respaan hyväksi toviksi. Emme olleet syöneet mitään aamupalasämpylöiden jälkeen, joten väsymys ja nälkä sekä kuumuuden aiheuttama uupuminen meinasivat aiheuttaa lievää känkkäränkkää. Ja ylipäätään mieleen tuli, että olikohan ihan viisasta tulla Vegasiin. Koko paikka on kuin yksi valtava ruotsinlaiva ja ehkä juntein paikka ikinä. Toisaalta kaikessa juntteudessaan Vegas on niin överi, että se on melkein hieno.

LV2

Oli miten oli, niin sopeutuminen vaatii suihkun, ruokaa ja kunnon yöunet ylhäisessä yksinäisyydessä ylimmässä 27. kerrosessa sijaitsevassa huoneessamme. Huoneesta on upeat kaupunkinäkymät, varsinkin pimeällä. Huomenna on tarkoitus levätä, jotta jaksaa taas istua autossa. Sitä istumista on nimittäin tulossa!

LV3