Joshua Tree National Park oli ehdottomasti Kalifornia-listallamme viime kesän road tripillä. Karut autiomaaseudut viehättävät kummasti ja ihastelen aina auton ikkunasta niiden karunkauniita ja vähälukuisia kasveja. Lähestyimme Joshua Treen kansallispuistoa Phoenixin suunnasta ja maksettuamme puistomaksun visitor centeriin ja saatuamme alueen kartan, lähdimme suuntaamaan kohti Palm Springsiä lähintä reittiä, joka sopivasti kattoikin monia ”päänähtävyyksiä”.
Alkumatkasta maisema oli melko tavanomaista, mutta pysähtelimme silti kuvaamaan pikkuruisia palmuja ja kaktuksia, kun siihen kerrankin oli mahdollisuus. Kaktuksia kyttäsin toisaalta vähän turhaankin, sillä edessä oli tulossa varsinainen cholla-kaktusten tarha, joka tuntui olevan ihan kuin jostain toisesta maailmasta. Samalla tuli todettua, että kyseiset kaktukset eivät ole käytännössä ”pehmeitä, ihan kuin niillä olisi turkki päällä”, kuten ilman lähempää tarkastelua olin harhaisesti luullut. Sain siis kaktuksista ihan tarpeekseni yhdelle reissulle ja loppumatkalla en enää osoitellut ikkunasta jokaista vastaan tulevaa yksilöä. 
Seuraavaksi päätimme pysähtyä Skull Rockin kohdalla, joka nimensä mukaisesti on pääkalloa muistuttava kivi. Tässä vaiheessa puistoa kivet alkoivat muutenkin olla hassunhauskoja pehmeän pyöreäreunaisia, suuria ja okranvärisiä. Joshua-puutkin olivat vihdoin ilmestyneet maisemaan, sillä reittimme alkupäässä niitä ei ollut lainkaan.
Poikkesimme päätieltä sen verran, että ajoimme Keys-näköalapaikalle, josta pystyi ihailemaan kumpuilevaa hiekan ja kiven väristä maastoa yläilmoista käsin. On varmaan selvää, että haaleanvaalean sävyinen maisema miellytti aavikko-silmääni kovasti.
Loppumatkasta olimme jo niin nälkäisiä (jotkut olivat taas syöneet pikaisen aamupalan motellissa ja lähteneet liikenteeseen pelkillä vesipulloilla), että meidän oli pakko ajaa vain eteenpäin pysähtymättä juuri mihinkään. Matkan varrelle jäi mielenkiintoisia pikkukyliä, kuten itse Joshua Tree. Halusimme kuitenkin olla majapaikassamme Palm Springsissä ennen auringonlaskua.
Perillä meitä odotti vaaleanpunainen Palm Springs Inn -motellimme ja jokseenkin suloinen huoneemme, jonka nurkissa aavikkotuuli ulisi koko seuraavan yön. Muutenkin muistan Palm Springsistä elävästi muutaman asian: kuuma iltatuuli, upea vaaleanpunainen auringonlasku ja valkoinen hiekka, jota oli mielin määrin heti kaupunkialueen ulkopuolella. Se oli aika hyvä aavikkopäivä. 
Auringon alla 
Iltapäivää
Taas kerran lukiessani postaustasi, tuli mieleeni, että pääsisinpä mukaan reissuillenne. Ja seuraavaksi ajattelin, että asuisitpa naapurissamme. Olisi paljon kysymyksiä. En onnistunut laittaa painiketta blogiini, jolla voisi jakaa postauksiani facessa. Toivottavasti vävy osaa auttaa, kun tulee tänne reilun viikon kuluttua.
Nimittäin tapaan huomenna erään naisen ja saan mahdollisesti tehdä yhteistyötä hänen kanssaan. Julkaisen loppuviikosta postauksen blogissani ”kierrän vain Kalifornian” ja olen täpinöissäni, koska ensimmäistä kertaa elämässäni voin (ehkä) kirjoittaa: ”yhteistyössä”. Siksi haluaisin mainostaa julkaisuani ja pyytää ihmisiä jakamaan sitä facessa. Blogillani on facesivu kierranvainkalifornian
Tämmöinen vuodatus tälläkertaa. Toivottavasti jaksat vilkaista blogiani loppuviikosta.
Tatjaana
Hei Tarja! Kiitoksia kommentista 🙂 No eihän sitä tiedä, vaikka joskus naapureinakin asuttaisiin 😉 Onneksi olkoon ensimmäisestä yhteistyöpostauksestasi! Käyn toki lukemassa, menenkin vilkaisemaan heti 🙂
Paitsi, että se ei ole vielä valmis. Aloitan pian työstämään postaustani. Kiitos!