Kirjoitin marraskuussa, että elämme vaarallisia aikoja matkavarausten suhteen, saahan sysipimeän ja räntäsateen yhdistelmä mielen haaveilemaan palmuista ja auringosta 24/7. No ei tämä joulun aikakaan ole helpoimmasta päästä, sillä kun vain vilkaiseekin Instagramia, niin verkkokalvot täyttyvät trooppisista fiiliksistä niin Aasiasta kuin Karibialta. Ensi joulun vietän kyllä ehdottomasti jossain kaukana poissa!
Instan selaaminen ei kylläkään aiheuta minussa mitään negatiivisia fiiliksiä siitä, että oma arki jatkuu täällä kotona ihan tavallisena, kun muut ovat lomalla. Päinvastoin, nautin sen tuomasta todellisuuspaosta. Ja lisää haaveilua ja muistelua on luvassa joulun pyhinä, kun ajattelimme järjestää itsellemme Californication-maratonin, olihan 6-7 tuotantokaudet juuri lisätty Netflixiin. Voi, mitä ihania muistoja meillä onkaan Losista! Ei se kyllä auta yhtään tähän matkakuumeeseen, joka on edennyt jo siihen vaiheeseen, että mahdollisia reittivaihtoehtoja mietitään jo kovasti.
Viime kesän road tripin postaukset alkavat olla lopuillaan ja niissä on päästy jo Palm Springsiin asti, minkä jälkeen meillä oli enää yksi yö Los Angelesissa. Viimeiselle Losin päivällemme olimme suunnitelleet tuttuun tapaan Veniceä ja Santa Monicaa, kuten kaksi vuotta aikaisemminkin 4th of Julyna. Jätimme auton samaan parkkiin kuin viimeksi (nyt osasimme jo etiketinkin) ja suuntasimme aluksi Venicen kanaalialueelle, sillä emme käyneet siellä viimeksi. Kanaalien varrella oli hauska kurkkia paikallisten pienille pihoille ja seurata juhlapäivän valmisteluja. Kunnon amerikkalaiseen tyyliin kuului tietenkin myös myyjäiset ja muut yhteisölliset katutapahtumat, vaikka pääsääntöisesti kanaalialueella oli rauhallista ja hiljaista. 
Venicen rannalle saavuttaessa meteli- ja vilkkaustaso nousikin sitten kertaheitolla, ja tuttuun tapaan vastaan tuli vaikka minkälaista vipeltäjää. Pysähdyimme seuraamaan hetkeksi niin kehonrakentajia ja koripalloilijoita kuin skeittareita ja katutanssijoita. Friikkisirkuksen edustalla oli omat taiteilijansa ja kadun varret olivat täynnä unisieppareiden myyjiä ja muita hippejä. Kävimme hetken aikaa istumassa rannalla ja söimme pizzaslicet lounaaksi. Samalla kaavalla mentiin siis niidenkin suhteen kuin kaksi vuotta aikaisemmin. Ehkä tästä tulee kesäperinteemme?
Auringon alla 