Bangkokin urbaani puoli

Bangkok on suurkaupunkien tapaan jatkuvasti elossa ja hereillä, ja Aasiassa kun ollaan, on porukkaa liikenteessä yleensä varsin riittävästi. Bangkokista tulee ensimmäisenä mieleen kullankimaltavat temppelit, katuruoka ja kitsi Chinatown sekä kaupunkia halkova Chao Phraya -joki, jossa liikutaan perinteisillä pitkähäntäveneillä tai isommilla jokiveneillä. Toisaalta modernissa Bangkokissa käydään drinkeillä kalliissa kattobaareissa, tehdään ostoksia markkinoiden lisäksi kiiltävissä ostoskeskuksissa ja liikutaan ilmajunalla pilvenpiirtäjien välissä.

DSC_2247 DSC_2232
auringonallaIMG_6474

Bangkok on siitä kiva kaupunki, että siellä voi viettää lomaa joko perinteiden tai nykypäivän keskellä. Meillä loppui valitettavasti aika kesken, joten esimerkiksi kaikki kivat kahvilat ja ravintolat jäivät välistä, mutta ehdimme piipahtaa ohimennen Bangkokin vilkkaissa liikenteen solmukohdissa, kuten Siam Squarella ja sen lähiympäristössä sekä Victory Monumentilla.

DSC_2240
DSC_2243 DSC_2258

Siam Squaren valtavat ostoskeskukset ja BTS:n risteymäkohta takaavat, että alue on aina kaupunkielämän keskiössä. Kadun yläpuolella menevä katettu kävelykatu tuo pienen hengähdystauon alhaalla pauhavasta liikenteestä sekä suojaa mahdolliselta sateelta. Ja sitä pitkin pääsee kätevästi ostoskeskuksesta toiseen.

DSC_2235 auringonallaIMG_6463

Victory Monument on bussiliikenteen alku- ja päätepysäkki ja sen reunamia kiertää BTS-rata ylhäällä kaiken häslingin yläpuolella. Sen lisäksi, että kaikki joko lähtevät jonnekin tai saapuvat jostakin, on alueella paljon katukeittiöitä ja muuta elämää iltaisin.

DSC_2339 DSC_2349
DSC_2340
DSC_2343 DSC_2341

Bangkok: 3 suosikkia

Bangkokissa riittää tekemistä ja näkemistä, eikä muutamassa päivässä ehdi kovin paljoa. Temppelikierroksen, Chinatownin ja katuruokaherkuttelun ohessa saattaa kaivata hieman rauhallisempaakin meininkiä, tai ainakin paikkaa, jossa on helpompi hengittää. Tässä kolme suosikkiani:

    1. Lumpini Park. Kuten kaikki Bangkokissa vierailleet tietävät, kaupunki on kuuma ja ajoittain (korjaan, lähes aina) tunkkainen. Pientä virkistystä tarjoaa esimerkiksi tunnetuin puisto Lumpini Park, jonne pääsee sekä metrolla että BTS:llä. Puistossa on hauska seurata ihmisiä, ja erityisesti jumppaavia mummoja ja pappoja, mikä on aina yhtä hellyttävä näky, oltiin missä päin maailmaa tahansa.

DSC_2034 DSC_2036
DSC_2041

  • Pak Khlong Talat (Flower Market). Kukkamarkkinat eivät ole välttämättä kovin rauhallinen paikka, mutta kukkien ihastelun lomassa ei huomio kiinnity juurikaan muuhun kuin väriloistoon. Eivätkä ihan kaikki turistit ole löytäneet Pak Khlong Talatia, vaan paikalla on enimmäkseen paikallisia.

 

DSC_2099
DSC_2109 DSC_2101

 

  • Chao Phraya. Jokiveneellä ajelu piristää aina, vaikka veneisiin siirtyminen ja niistä poistuminen ovat joskus melko säpäkkää puuhaa. Eikä aina edes ehdi miettiä, että tuliko noustua oikeaan veneeseen. Mutta jokimaisemat ja pieni vilvoittava tuulenvire ovat paikallaan kesken kuumimman kaupunkipäivän.

 

DSC_2139 DSC_2150
DSC_2156 DSC_2172

Muita vinkkejä Bangkokissa selviytymiseksi otetaan vastaan!

Puolittainen temppelikierros Bangkokissa

Kaikki jotka käyvät Bagkokissa pistäytyvät varmasti ainakin yhdellä temppelialueella, vaikka ne näyttävimmät ovat yleensä täynnä (muita) turisteja. Olen itse vieraillut kahdessa temppelissä aikaisemmilla reissuilla ja tällä kertaa oli tarkoitus nähdä nämä vanhat tutut uudelleen.

Harmillisesti kuitenkin ihana Wat Arun, auringonnousun temppeli oli sen verran restaurointitellinkien peitossa, että päätimme skipata sen. Sen sijaan yritimme näpsäistä Wat Arunista kuvan auringonlaskun aikaan iltavalaistuksessa, mutta sekään ei ihan onnistunut toivotulla tavalla. Otimme veneen ylöspäin jokea ja jäimme pois kyydistä suurin piirtein vastapäätä olevalla laiturille näpsimään kuvia, mutta jotenkin koko temppeli näytti olevan hirveän kaukana eikä reippaasti hytkyvä laituri ollut muutenkaan paras paikka kuvaamiseen. Wat Arun, näemme sitten seuraavalla kerralla!

DSC_2177 DSC_2184

Jos Wat Arun on kaunis, niin Wat Pho, eli makaavan buddhan temppeli on ehkä hyvällä tavalla huvittavin. Yhden temppelirakennuksen sisällä on valtavan suuri kultainen buddha, joka makoilee marmorilattialla. Eikä sitä buddhaa edes näe kerralla, vaan edessä on leveitä palkkeja, jotan patsasta pitää kurkistella niiden väliköistä: ensin pää, sitten keskivartaloa ja lopuksi lempparini eli varpaat. Tällä kertaa paikalla oli todella paljon porukkaa, joten käytännössä hihittelin mielessäni kuumankosteassa temppelissä, että on tämäkin. Mutta ainakin tulin hyvälle tuulelle, vaikka se lempikohtani eli varpaat olivatkin peitettynä jostain syystä.

DSC_2121 DSC_2119
DSC_2126 DSC_2131
auringonallaP3200057 DSC_2133
DSC_2135

Toki Wat Pho on muutakin kuin se yksi patsas, sillä rakennuksia on enemmän kuin yhdellä kertaa (kuumuudessa) jaksaa kiertää. Paikalle kannattaisi varmaan tulla juuri paikan avauduttua aamulla, ei parhaaseen turistiryhmäaikaan alkuiltapäivästä, mutta ihan joka paikkaan ei lomallakaan ehdi juuri aamusta tai auringonlaskun aikaan.

DSC_2122DSC_2123 DSC_2124
auringonallaP3200053 auringonallaP3200055
auringonallaP3200056

Kuvia Bangkokin Chinatownista

Thaimaan postaukset ovat vähän jääneet, sillä sanat ovat ehkä hieman hukassa, vaikka upeita muistoja (ja kuvia) löytyisi paljon. Liekö tämä sitten kiihkeää kesän odotusta, viimeisten työviikkojen (joita on kylläkin vielä turhan monta) loppurutistusta vai kokonaisen talon verran puhjennutta sisustusinnostusta, mutta ajatukset eivät liiku Thaimaassa enää oikein millään tasolla. Siksipä tässä postauksessa keskitytään niihin kuviin, joita Antti ahkerasti ikuisti.

Chinatownit ovat nähtävyyksiä, kaupungissa kuin kaupungissa. Niissä on aina kitsi fiilis, eniten porukkaa kaduilla ja poikkeuksetta hyvää ruokaa. Bangkokin Chinatowniin voi matkustaa ainakin veneellä tai metrolla ja paluukyytiä kannattaa alkaa miettimään ajoissa, ettei käy niin kuin meille: rannassa odotti vain pimeä laituri ja vanha mies, joka huitoi meidät muualle, vaikka veneen piti kulkea vielä tuohon aikaan. Onneksi tuktuk pelasti. Tosin kuski oli hotellimme nimen kuultuaan sitä mieltä, että ette te sinne Skybariin pääse noissa kamppeissa. Ei jaksettu selittää, että ei me sinne baariin olla menossa.

DSC_2066 DSC_2084
DSC_2086 DSC_2192DSC_2200DSC_2204DSC_2214DSC_2215DSC_2219DSC_2220DSC_2224

Lebua at State Tower, kattobaari ja hotelli

Kun nyt päästiin Thaimaan hotelleihin, niin kerrottakoon samalla myös Bangkokin kokemukset. Hotellivalinnassa oli kriteereinä sijainti sekä joen että mielellään BTS-aseman lähellä. Näin ollen Saphan Taksin taitaa olla ainoa vaihtoehto ja kyseisen aseman yhteydessä on myös jokiveneasema, joten se oli siinä mielessä oivallinen valinta. Bangkokissa kun liikkuminen pitää aina suunnitella hyvin etukäteen.

Hotelleista valitsimme Lebuan, lähinnä siksi että se oli kohtuullisen hintainen ja elokuvista tuttu. Halusimme myös käydä jossakin Bangkokin kattobaareista ja koska Lebualla on sellainen itsellään (vieläpä yksi tunnetuimmista), oli se laiskan lomailijan kannalta hyvä vaihtoehto. Tosin näin jälkikäteen ajatellen, kokemus Lebuasta ei ollut pelkästään positiivinen, enkä tiedä menisinkö sinne uudelleen. Myös baari on yhdellä kertaa nähty ja upeista maisemista huolimatta seuraavaksi menisin jonnekin muualle.

Lebua on hotellina vähän hassu, sillä se sijaitsee State Towerin yläkerroksissa. Hotellin aulaa on hankala löytää kadulta käsin ja mekin harhailimme aluksi yhteen puoliksi hylättyyn, kolkkoon ja hieman pahanhajuiseen halliin, josta kylläkin on kulku aulaan (ja myös sinne baariin). Hotellin palvelu on ihan hyvää, mutta kieltämättä mietimme sisäänkirjautumisen yhteydessä, että tässäkö tämä nyt on, ollaanko me edes oikeassa paikassa.

Huoneemme sijaitsi 21. kerroksessa ja meillä oli jokinäköala. Itse huone oli todella tilava ja henkilökunta avasi meille heti parvekkeen oven (ne on muuten lukittuina) ja pääsimme ihastelemaan näköalaa. Sinällään huone vastasi odotuksia ja mikä olikaan sen kivempaa, kuin väsyneenä katsella auringonlaskua, Bangkokin tuhansia valoja ja kiemurtelevaa Chaophraya-jokea omalta parvekkeelta käsin.

DSC_1974 DSC_1976
DSC_2017 DSC_2020
DSC_2021

Hotellin muut tilat käsittivät pienehkön uima-allasalueen, kuntosalin ja muutamia ravintoloita, kaikki yläkerroksissa. Aamupalaa syötiin Cafe Mozussa ja valinnanvaraa oli kiitettävästi: eri maiden keittiöt kattoivat paikallisen ruuan lisäksi ainakin japanilaisen, intialaisen, kiinalaisen, libanonilaisen ja länsimaalaisen keittiön. Lisäksi aamupalalla oli tarjolla jos jonkinlaista herkkua vihreä tee -vadelmakronitseista ravintolan omiin kerrosjugurtteihin. Olisin voinut syödä täällä vielä muutaman aamupalan enemmänkin. Ja oli todella kiva, että aamupalalla oli mahdollisuus istuskella ulkona altaan ääressä.

makujakotoaP3200050
makujakotoaP3210066

Viimeisenä iltana, joka oli maanantai, koitti vihdoin aika vetää pikkuisen paremmat vaatteet päälle ja suunnata ensin hissillä alas, ja sitten viereisellä hissillä ylös katolle asti Skybariin. Alahissille muodostui kaikkina iltoina jono jo suht aikaisin, sillä Lebuan kattobaari on selvästi suosittu turistinähtävyys. Me menimme hissille jo hieman ennen baarin aukeamista ja pääsimme suoraan ylös. Ja suoraan ”väärään” baariin. Koska varsinainen Skybar ei ollut vielä auki, pääsimme odottelemaan pienelle kattoterassille, saimme eteemme pientä naposteltavaa sekä drinkkilistat.

DSC_2276

Drinkkien hinnat olivat odotetusti pilvissä, mutta ei meillä ollut tarkoituksenakaan muuta kuin juoda yhdet. Olin hieman hämmentynyt siitä, että emme vielä tasan kello kuusi päässeet siihen baariin, johon olimme tulleet, joten kysyin tarjoilijalta voidaanko nyt siirtyä sinne. Ja toki voitiin. Ja siinä välissä Skybaariin oli ehtinyt livahtaa jo porukka jos toinenkin. Baari täyttyikin aika nopeasti.

DSC_2280 DSC_2281
DSC_2282 DSC_2287
DSC_2291

Itse baari sinällään on kuitenkin vain pieni uloke ravintolan vieressä, eikä siellä ole muuta kuin väriä vaihtava baaritiski. Sen sijaan suuren kupolin edessä on tasanne, jossa on porukkaa vähintäänkin sen verran kuin baaritiskialueella. Ylhäällä on kova tuuli, joten helmoista ja omasta drinkistä sai todella pidellä kiinni, ettei menettänyt niiden hallintaa. Ei kovin rentouttava baarikokemus, vaikka onnekseni sain harvinaisen istumapaikan kupolin juurelta.

DSC_2296
DSC_2302 DSC_2304
DSC_2307

Mutta se maisema, sen takiahan sinne Skybariin tullaan! Ja kyllä auringonlasku näytti upealle niin korkealta katsottuna, ihan joen vierestä. Myös rakennuksen kupoli oli komea näky pimenevässä illassa. Ja mikä parasta, heti kun korkokengät alkoivat kiristämään varpaita, pystyi menemään hissimatkan päähän omaan huoneeseen ja vaihtamaan flipflopit jalkaan. Sopii minulle!

DSC_2311
DSC_2314 DSC_2315
DSC_2322 DSC_2330

Loma Thaimaassa, miten meni?

En ottanut konetta mukaan Thaimaan-lomallemme ja perinteiset matkapäiväkirjat jäivät kirjoittamatta. En tiedä kadunko vai en, mutta joka tapauksessa nyt on sitten pakko kirjoittaa yksi pidempi tilityspostaus. Kosta Thaimaa nyt on aina Thaimaa.

Edellisellä kerralla vuonna 2008 päätin, että Thaimaata on nyt ehkä nähty ihan riittämiin. Olin asunut siellä 4kk ja saanut tarpeekseni kuumuudesta, asioiden hankaluudesta ja riisistä. Nyt, kun astuimme koneesta ulos Suvarnabhumin kentällä, tuntui minusta kuitenkin siltä, että olisin tullut kotiin. Vastassa oli tuttu tuoksusekoitus: kosteus, jasminriisi ja lootus-hajuste.

DSC_1985

Varsinaisia Aasia-kokemuksia saimme loman aikana useampiakin:

  • Jääkaappikylmästä BTS-ilmajunasta laskeutuminen kuumalle ja hektiselle kadulle
  • Taksikuski, joka ei puhu sanaakaan englantia ja joka kuljettaa sinua epämääräisesti hetken ja heittää sitten pihalle
  • Tinkimistä tuktuk-kyydistä (ei tullut kauppoja)
  • Teiden ylittämistä periaatteella ”ei tästä pääse muuten kuin henkensä uhalla”
  • Laiturilta keikkuvaan veneeseen hyppääminen veteen molskahtamisen uhalla
  • Jonottaminen metroon, etkä siltikään pääse kahteen seuraavaan
  • Ruuhkametroon änkeäminen matkalaukun kanssa
  • Sovittujen asioiden unohtaminen ja/tai väärinymmärtäminen
  • Säätäminen niin kaupan kassalla kuin hotellin vastaanotossa
  • Asiakkaan hyppyyttäminen tiskiltä toiselle
  • Ärhäkkä vatsaflunssa

 

DSC_2055

Kuulostiko ylläoleva lista negatiiviselta? Kaikenlainen säätäminen kuuluu yleensä jokaiseen Aasian-lomaan, joten sinällään mitään yllättävää ei kyllä tullut vastaan. Tosin sen loppuloman vatsaflunssan olisin voinut jättää kokematta 38-asteen helteessä, mutta onneksi pääsimme kuitenkin lähtemään kotiin. Onkohan koti tuntunut koskaan näin hienolle paikalle?

DSC_2108

Bangkok oli tietenkin upea kuten aina. Monimuotoinen ja iso kaupunki, kaikkea ihmeteltävää riittää, vaikka siellä olisi käynyt jokusen kerran aikaisemminkin. Hotellimme Lebua at State Tower oli suorastaan mystinen: rakennuksen yläkerroksissa sijaitseva hyvätasoinen hotelli, jonka ala-aula oli valtavan lähes autioituneen (ja pahanhajuisen) hallin yhteydessä. Kyllä siinä piti pari kertaa miettiä, onko oikeassa paikassa. Sama outo fiilis jatkui osittain myös varsinaisissa huonekerroksissa, sillä niiden vieressä oli kymmeniä kerroksia korkea suuri kuilu, jonka pylvästasanteet olivat hämmästyttävän likaiset ja roskaiset. Itse huone oli suuri, näköala oli joelle ja aamupala hyvä.

DSC_2205

Bangkokissa aika kului katuja tallaillessa ja muutamia perusnähtävyyksiä katsellessa. Wat Pho on ehkä huvittavin nähtävyys ikinä, joten halusin sinne tietty tälläkin reissulla. Wat Arun sitä vastoin jäi käymättä, koska olin niin pettynyt siihen, että se oli tällä hetkellä tellinkien peitossa, eikä sen kauneudesta olisi saanut todellista kuvaa. Katukeittiöt olivat tietenkin se ehdoton juttu ja syötiinkin aina joka välissä jotain, kun vaan yhtään oli nälkä (ja vaikkei ollutkaan). Viimeisenä iltana ihailtiin Bangkokia yläilmoista ja juotiin drinkit hotellimme kattobaarissa Siroccossa. Voi sitä tuulen määrää!

DSC_2448

No entäs sitten Krabi? Sieltä lähdettiin hakemaan kauniita maisemia karstivuorineen ja vihertävine vesineen ja niitä kyllä saatiinkin aimoannos. Lisäksi auringonlaskut olivat ihan mielettömän upeita! Meillä oli käytännössä neljä päivää perillä (Railay) ja se oli kyllä määrältään ihan sopiva, yhtään enempääkään en olisi jaksanut. Tosin näistä päivistä viimeinen meni sängyn pohjalla täristessä. Onneksi oli sentään mukava jacuzzi-villa, jossa sairastaa.

DSC_2418

Paluumatkalla meillä oli vielä yksi yö Bangkokissa, tällä kertaa Siamin alueella, joka on kaupungin modernia puolta, mutta yhtä lailla kiinnostavaa. Paitsi että ei kyllä kipeänä jaksanut hirveästi tehdä mitään, mitä nyt raahauduttiin hotellille ja syötiin Mäkkärissä, koska mikä tahansa muu ruoka nostatti palan kurkkuun. Ei ihan mennyt niin, kuin suunniteltiin. Sunnuntai olisi ollut myös mitä mainioin päivä ostoskeskusten kiertelyyn, sillä sitä paikallisetkin harrastavat. Ja ne ostarit on valtavia ja viimeisen päälle kiiltäviä!

DSC_2387

Matkan loppuhuipennuksena oli ensimmäinen lento Finnairin uudella A350-koneella, joka sattui meille siis pelkästään paluulennolle. Ensivaikutelmat koneesta:

  • Penkkijako 3-3-3 ei ole niin kiva kuin 2-4-2, paitsi jos olisit siinä vanhassa joutunut siihen neljän penkille, niin sitten tuo on parempi. Me saatiin lopulta kahdestaan yksi kolmen penkki, joten matkustusmukavuus nousi sen myötä.
  • Kaikki käsimatkatavaraluukut eivät aukea. Lentoemot vain sanoivat, että ei aukea, pistäkää muualle. Kun joku jäi vähän hämmentyneenä miettimään tilannetta, osoitettiin jostain avoin luukku, että siellähän on ihan tyhjää. Niin, mutta kun ihmiset ei halua sirotella tavaroitaan minne tahansa eri paikkaan. Eikä se ole mahdollistakaan, jos takana on jo jono. Millä tahansa muun lentoyhtiön lennolla matkustamohenkilöstö olisi järjestellyt asiakkaiden tavarat paikoilleen.
  • Tilaa on ehkä enemmän, ainakin kun käsinojat ovat kapeat. Ja ne saa kokonaan ylös, mikä on aina plussaa.
  • Kerrankin se oma kosketusnäyttö toimi moitteettomasti, vaikka aluksi näyttikin siltä, että juuri meidän rivin näytöt eivät tule toimimaan ollenkaan.
  • Kone oli hiljaisempi, joten elokuvien äänen kuuli ihan hyvin.
  • Kone oli valoisa, sillä ikkunat olivat suuremmat ja valaistusta oli mietitty.
  • Kone tuoksui raikkaalle, onhan se ihan uusi, paitsi että loppumatkasta tietty alkoi se vessojen hajumaailma tunkea läpi, siinä ei taida olla merkitystä onko uusi vai vanha kone.
  • Vessojen vesihanan käyttö saattoi aiheuttaa hämmennystä joillekin asiakkaille. Heh.

Nyt on kyllä sellainen olo, että ei huvita edes miettiä uusia reissuja. Jos olis vähän aikaa ihan kotona. Mitä veikkaatte, kauanko tämä kestää? Ensi kuuhun? Siihen asti, kun tauti hellittää? Yhdet kunnon yöunet?

Astetta modernimpi Bangkok

Bangkokista tulee ensimmäisenä mieleen satumaiset temppelialueet, Chao Praya -joki ja katukeittiöt. Samaan kategoriaan tulevat myös chinatown, kelluvat markkinat ja tuktukit. Bangkokissa on kuitenkin myös moderni puolensa ja se näyttää pilvenpiirtäjille, kiiltäville länsimaisille ostoskeskuksille ja modernille ilmajunalle.

Bangkokissa kannattaa liikkua ilmajunalla eli BTS Skytrainilla tai metrolla, mikäli vain mahdollista. Läheskään aina se ei ole, sillä verkko ei ole kovin kattava, mutta nopeimmin ja vaivattomimmin näillä uudenaikaisemmilla kulkuneuvoilla pääsee. Toinen hyvä vaihtoehto on (pinkki) taksi, joka kuljettaa edullisesti ja mukavasti, mutta ruuhka-aikaan hitaasti. Hieman perinteisemmillä kulkutavoilla, tuktukilla ja mopotaksilla pääsee myöskin, mutta Bangkokin kaltaisessa kaupungissa pakokaasujen keskellä istuminen voi olla joskus tukalaa.

Thaimaassa liikenteessä on valtavasti mopoja ja kaikki ovat varmasti nähneet kuvia perheistä, jotka ovat ahtautuneet kaikki yhden mopon kyytiin (ja perheen lemmikkikoira on tietenkin kyydissä myös). Itse olen matkustanut ”vain” kolmestaan mopolla. Minä sain onneksi istua keskellä! Tässä on hieman erilaisia mopoja myynnissä Bangkokissa…

Bangkokin moderni osa sijoittuu Silom Roadin ympäristöön. Myös ilmajuna kulkee kyseisen pääkadun suuntaisesti ja liikkuminen Silomissa onnistuu todella kätevästi. Kaikki modernit ostoskeskukset ja hienoimmat hotellit sijaitsevat täällä ja lisäksi alueella on paljon eri yritysten päämajoja ja toimistotiloja.

Joku voisi sanoa, ettei kaupungin moderni osa ole oikeaa Bangkokia. Mutta kyllä se on, se on nykypäivän Bangkokia, jossa ajetaan ilmajunalla pilvenpiirtäjien ja temppeleiden välissä mutkitellen ja jossa voi nähdä norsujen kävelevän hienostohotellien ohi. Samaan aikaan katukeittiöt myyvät mustekalavartaita ohikulkijoille ja modernien hotellien katoilla on edelleen henkien taloja.

Temppelikierroksella Bangkokissa

Marinella muistelee blogissaan jonkun vuoden takaista Thaimaan reissuaan ja sen innoittamana minunkin Thaimaan muistoni nousevat tietokoneen näppäimistölle asti. Ehkäpä saan tässä lähiviikkoina kirjoitettua useammankin tuohon ihanaan maahan liittyvän jutun.

Kirjoitin eilen, etteivät kaikki Bangkokissa vierailevat turistit poistu mihinkään hotellinsa baarikadulta, joten lienee paikallaan kertoa mitä itse sitten olen kyseisessä kaupungissa tehnyt. Olen ollut Bangkokissa neljä kertaa, mutta pisimmillään yksi vierailu on kestänyt kaksi yötä ja lyhimmillään vain päivän verran. Olen ollut kaupungissa osittain yksin, jonkin aikaa kaverin kanssa, kahdesti vanhempieni kanssa ja kerran paikallisten työkavereideni. Välillä on tullut pakostakin kuljettua samoja jalanjälkiä ja jopa syötyä samoissa ravintoloissa enkä siis ole päässyt tutkimaan kaupunkia läpikotaisin.

bangkok 27

Ensimmäisellä viikonloppureissulla ehdin tutustua mm. kahteen temppelialueeseen. Olimme sopineet ystäväni kanssa, että näemme Wat Phon (lepäävän Buddhan temppeli) pääoven edessä tiettynä kellonaikana. Ongelmia tuli eteen kolme: ensinnäkin minä olin ajatellut reippaasti kävellä temppelille, mutta kunnollisen kartan puuttuessa ja sen huononkin kartan väärinlukemisen myötä olin pian ihan väärällä suunnalla. Jouduin lopulta ottamaan taksin.

Toisekseen odotin ystävääni temppelialueen ovella enkä tajunnut, että alueella voi olla monta ovea. Niitä taisikin olla yhteensä neljä. Kiersin lopulta oikealle ovelle, mutta myöhässä sovitusta ajasta. Ystävääni ei näkynyt, enkä saanut häneen yhteyttä, sillä puhelut eivät yhdistyneet sillä hetkellä. Jäin varmuuden vuoksi istuskelemaan temppelialueelle. Kolmas ongelma sattui ystävälleni, sillä hän oli juuttunut Bangkokin ruuhkiin. Kannattaa siis varata reilusti aikaa liikkumiseen Bangkokissa!

Lopulta kuitenkin löysimme toisemme ja pääsimme katselemaan Wat Phon aluetta, jossa päänähtävyytenä on valtava makaava kultainen Buddha-patsas. Siitä on aika mahdoton saada edes mitään kuvaa, sillä Buddhan ympärillä on temppeli ja patsasta katsellaan melko läheltä.

bangkok 4 bangkok 5 bangkok 7 bangkok 009

Seuraavaksi suuntasimme joen toiselle puolelle (joen ylitys ja joella liikkuminen ovat mielestäni parhaita kokemuksia Bangkokissa, niistä lisää myöhemmin) Wat Arun eli aamunkoiton temppelille. Tällä temppelialueella ei ole isoja Buddha-patsaita, mutta pyramidimaisen temppelin näköalatasanteelle pääsee kiipeämään ja sieltä on hienot näkymät joelle ja toisella puolella häämöttävään kaupunkiin.

bangkok 23 bangkok 22 bangkok 21 bangkok 14 bangkok 12

Sanomattakin selvää, että temppelit itsessään ovat todella kauniita ja koristeellisia ja hyvin mystisen näköisiä näin länsimaalaisen silmin. Vierailu Bangkokissa ei ole mitään ilman pientä temppelikierrosta!

Hikinen ja punainen…

bangkok 26

Khao San Road, reppureissuklisee vai -klassikko?

Mihin suuntaa kaikki reppureissukansa Bangkokissa? Khao San Roadille tietenkin. Ja niin suuntasin minäkin vuosia sitten. Syitä oli kaksi: katu on niin kuuluisa ja toisekseen minä olin yksin, pölähdin yhdelle Bangkokin bussiasemista eikä minulla ollut mitään aavistustakaan minne muualle voisin mennä etsimään edullista majoitusta.

On tietenkin ihan luonnollista kun paikasta tulee suosittu, nousevat myös hinnat. Minun budjetille Khao San Road oli kuitenkin ihan sopiva, sillä maksoi yhden hengen ”de luxe” huoneesta n. 14e. Yhden hengen huoneet kun ovat suurin piirtein saman hintaisia kuin kahden, eli olisin tietenkin päässyt halvemmalla, mikäli en olisi matkustanut yksin.

auringonallabangkok 001

De luxe oli pakko laittaa lainausmerkkeihin, vaikka hotelli oli varmasti tasokkaimmasta päästä kyseisen kadun varrella: huoneessa ei ollut ikkunaa ja petivaatteet olivat niin märäntyneet, etten voinut pitää peittoa ja tyynyä ollenkaan vaan yritin kasata pyyhkeestä ja repusta vastaavat. Muuten huone oli ihan siisti. Yöllä pelkäsin, että käytävillä humalassa juoksentelevat, metelöivät ja ovia hakkaavat bilettäjät tulevat vielä oman oveni läpi, kun se sijaitsi niin lähellä hissejä. Ei mikään maailman parhaiten nukuttu yö!

bangkok 044_2

Mutta se katu, Khao San Road. En oikein ollut varma, mitä siltä odotin, mutta kyllä se oli pahempi: täynnä brittiteinejä (en ymmärrä miten olen voinut saada muutamiin harvoihin kuviini osumaan kuitenkin juuri muita kuin eurooppalaisia nuoria…), jotka olivat pukeutuneet minimaalisesti ja joivat maksimaalisesti. Baareissa myytävä viina oli tuttuun tapaan ämpäreissä ja nämä reppureissarit tuntuivat kaupunkiin tutustumisen sijaan viettävän koko aikansa baareissa istuskellen tai vaihtoehtoisesti katua edestakaisin kävellen tylsistynyt ilme naamallaan, olihan kyseessä todella cool reppureissu eikä mikään turistimatka…

bangkok 045_2

Mutta oli kadulla jotain hyvääkin: parasta pad thaita! En nyt muista ravintolaa ja tuskin sen nimeä katsoinkaan, mutta olen syönyt Khao San Roadilla parasta pad thaita koskaan ja olen turhaan yrittänyt löytää vastaavaa muualta Thaimaasta (ja miksi, oi miksi en ole harrastanut syömieni ruokien kuvaamista aina??). Seuraavan kerran kun menen Bangkokiin, käväisen siis kyseisellä kadulla pikaisesti syömässä, mutta suuntaan kyllä heti sen jälkeen muualle!