Reissuvuosi 2016: vanhoja lemppareita ja yksi uusi maa

Instagram Travel Thursdayssa on teemana vuoden 2016 reissut, joten täältä pesee! Kovin montaa uutta maata ei tullut, sillä kävimme muun muassa vanhoissa lempparipaikoissa, tai muuten tutuissa maissa. Tosin loppuvuodesta tilanne korjaantui yhden uuden valloituksen myötä.

Istanbul, Turkki

Vuoden reissut aloitettiin työmatkalla Istanbuliin, joka oli ollut haaveenani jo pitkään. Olin varma, että rakastuisin kaupunkiin, ja niin myös kävi. Sen lisäksi, että Istanbul on samaan aikaan sekä värikäs että haalistunut, sopivasti rappioromantiikkaa ja idän mystiikkaa tarjoava paikka, on turkkilainen ruoka todella hyvää.

igtt2

Bangkok ja Railay, Thaimaa

Pääsiäislomalla vein Antin ensivisiitille Thaimaahan. Maahan, jossa itse olin 8 vuotta sitten jopa asustellut muutaman kuukauden, ja jossa en ollut sen jälkeen käynyt (enkä juuri kaivannutkaan). Bangkokissa söimme ihanaa katukeittiöruokaa, kävimme Wat Phossa ja ajoimme niin ilmajunalla kuin jokiveneillä. Auringonlaskua katselimme hotellimme Lebuan kattobaarista käsin. Railaylle mentiin upeiden auringonlaskujen ja karstivuorimaisemien vuoksi, ja niitä myös saatiin. Loppumatkaa hankaloitti kampylobakteeri, joka jatkui omalta osaltani pitkällä sairaslomalla ja keuhkoputkentulehduksella.

igtt3

Berliini, Saksa

Vanha lempparimme! Viiden päivän kaupunkiloma oli ainoa, mitä kesällä teimme, sillä säästelimme sekä rahaa että lomaa talvelle. Ja jos haluaa kitsastella, mutta viettää kivan loman, niin Berliini jos mikä on siihen oikea paikka. Söimme herkullisia aamupaloja, kiertelimme kirppareita, juhlimme juhannusta allasbileissä ja kävelimme kilometrikaupalla Berliinin persoonallisia katuja.

igtt5

New York, Yhdysvallat

Toinen lempparimme, ja en edes muista monesko matka tämä oli. Täälläkin keskityttiin tunnelmallisiin aamupaloihin ja muihin herkkuihin, käytiin vihdoinkin Staten Island Ferrylla, ihailtiin auringonlaskua tutulta Roosevelt Islandilta ja käveltiin niin High Linea kuin Brooklynin siltaa, unohtamatta Central Parkia. Bonuksena vietimme kumpikin omat päivät tahoillamme, eikä omani sujunut ihan täydellisesti. Teimme tänäkin vuonna mini roadtripin, ja hurautimme Philadelphiaan, sekä Cape Mayn kautta Atlantic Cityyn.

igtt6

Hongkong, Ho Chi Minh ja Phu Quoc

Tällä hetkellä olemme joululomalla, jonka aloitimme vuoden 2016 puolella ja ehdimme vielä juuri ja juuri käymään yhden uuden maan, Vietnamin. Hongkongissa vietimme joulua, Phu Quocilla uutta vuotta. Saigon tai Ho Chi Minh hurmasi meidät, tämä reissu ei varmastikaan jäänyt viimeiseksi.

igtt1

Instagram Travel Thursday on aina joka kuukauden ensimmäisenä torstaina vietettävä blogitempaus, johon kuka tahansa voi osallistua. Tempauksen tarkoituksena on vahvistaa Instagramia matkainspiraation ja -tiedon levittämiskanavana, ja tuoda esille Instagramin matkailueksperttejä. IGTT hostit: Travellover ja Muru Mou.

Mainokset

Kaiken maailman rannoilla (terapiaa marraskuuhun)

Pingviinimatkalaiset ihastuttivat marraskuisen kurjaa keskiviikkoaamuani postauksella heidän suosikkirannoistaan Thaimaassa. Ah, millaista terapiaa on katsella aurinkoisia palmurantoja! Olin itsekin pyöritellyt mielessäni vastaavanlaista postausta, joten tämän innoittamana päätin tarttua toimeen. Tässä siis rantoja, jotka ovat tuoneet valoa talven keskelle kuluneiden vuosien varrella (biitsit ovat aikajärjestyksessä).

makujakotoaporto-de-galinhas-139

Brasilia, Porto de Galinhas, 2007. Brasilia oli kolmas kaukomatkakohteeni ja vaikka rannat olivat hieman erilaisia Thaimaan ja Meksikon turkoosin värisiin kaunokaisiin, oli ainakin näissä brasilialaisissa rannoissa omat hyvät puolensa: väljää, aurinkotuoleja vain siellä täällä, rantabaari jonka muovituolit uivat rantavedessä ja grillattua juustoa myyvät kärryt.

makujakotoatien-beach-024

Thaimaa, Koh Larn, 2008. Asuessani Pattayalla olin harmistunut paikallisten rantojen kehnosta kunnosta, enkä uskaltanut juuri varpaitani enempää niissä uittaa. Viikonloppuisin pääsin kuitenkin pakenemaan pieneen paratiisiini, läheiselle Koh Larnin saarelle, jossa vaikeimmat mopotaksimatkan päässä odotti ranta, joka oli usein lähes tyhjä, melkein kuin omani.

makujakotoakoh-samet-097

Thaimaa, Koh Samet, 2008. Samalla reissulla pääsin viettämään minilomaa siskojeni kanssa Koh Sametille. Hiekka oli puuterimaisen valkoista ja perunajauhon pehmeää. Meidän lisäksi paikalla ei ollut juuri muita länkkäreitä. Kuulemani mukaan tilanne on nykyään ihan eri.

makujakotoagoa2009-400

img_1517makujakotoaimg_1651

Intia, Goa, 2009. Intian kohdalla yksi kuva ei riitä, niitä olisi pitänyt olla enemmänkin kuin kolme. Rannat itsessään eivät olleet paratiisimaisia, mutta pienimuotoinen intialainen häslinki, suloiset kulkukoirat, rannalla tallustelevat lehmät yhdistettynä upeisiin auringonlaskuihin tekevät Intian rannoista elämyksen, joka täytyy kokea edes joskus.

makujakotoacimg0812

Kuuba, Playa Pesquero, 2011. Kuuba on ihan mieletön maa ja sen kaupungit ovat itsessään jo ehdottomasti käymisen arvoinen juttu, mutta ei siellä pääse pettymään rantalomallakaan. Omalla reissullamme kierrettiin maata pohjoisesta etelään, ja välillä pysähdyttiin muutamaksi päiväksi rannalle, joka oli sekä huikean kaunis että mukavan rauhallinen.

makujakotoapc251153

USA, Miami Beach, 2012. Kuva on jotenkin hassun värinen, mutta Miamin tunnetuin ranta jäi mieleen värikkäinen ja ikonisten hengenpelastajakoppien lisäksi myös todella miellyttävästä säästä. Ainakin jouluaattona oli täydellisen aurinkoista, mutta ei kuumaa. Hiihtolomalla pääsemmekin ohimennen tsekkaamaan useammankin floridalaisen biitsin, jes!

makujakotoadsc_3579

Indonesia, Bali, 2014. Balilla olimme niin onnellisia, että sitä ei olisi voinut muuttaa mikään, olimmehan juuri menneet naimisiin. Häämatka oli kaikkea mitä toivoa voi, ja tämä kyseinen kuva satunnaisen ohikulkijan ottamana on yksi lempikuvistani. Olimme matkalla läheiselle näköalapaikalle, jossa aallot tyrskysivät juuri sillä voimalla, kuin ne Balilla usein tekevät.

filippiinitimg_1745

Filippiinit, Boracay, 2015. Kolme päivää rannalla tuli kevään kiireiden keskellä todella tarpeeseen, ja Boracaylla jos missä rannat suorastaan hivelevät silmää. Kävimme aikamme kuluksi kolmella eri rannalla, etsien varjopaikkaa palmun alta ja lukieksemme kirjoja. Välillä toki riitti vain se, että tuijotteli merta. Ja joi tuoreesta mangosta tehdyn smoothien.

auringonalladsc_2380

Thaimaa, Railay, 2016. Viime keväänä valitsimme Bangkokin lisäksi muutaman päivän rentotumisen rannalla, ja koska Krabin maakunta on tunnettu upeista maisemistaan, valitsimme Railayn, sillä alue on pienehkö ja maisema on läsnä koko ajan. Söimme aamupalaa rantahietikon kupeessa, tuijotellen vihreänturkoosia merta ja karstivuoria. Parempaa aamupalamaisemaa ei löydy! Illalla ihmiset kokoontuivat rannalle katsomaan mielettömiä auringonlaskuja.

auringonallap3250271

Thaimaa, Koh Hong, 2016. Niistä maisemista puheenollen, jos mietit missä postikortteja kuvataan, niin todennäköisesti Koh Hongilla. Huonona puolena se, ettet ole yksin. Hyvänä se, että ranta on aika lailla täydellinen.

Opiskeluaikaan (ja vähän sen jälkeenkin) olin usein marraskuussa jossakin lämpimässä. Tein opintojen ohella töitä ympäri vuoden ja käytännössä minulla oli vain tämä kahden viikon loma marras-joulukuun vaihteessa. Ei yhtään huonompi aika lähteä reissuun! Myöhemmin ja varsinkin nykyisessä työssäni loma-ajat ovat olleet usein sellaiset, että marraskuussa on saanut viettää laatuaikaa Suomen kaamoksen kanssa. Onneksi joululoma odottaa kuukauden päässä!

Bangkokin urbaani puoli

Bangkok on suurkaupunkien tapaan jatkuvasti elossa ja hereillä, ja Aasiassa kun ollaan, on porukkaa liikenteessä yleensä varsin riittävästi. Bangkokista tulee ensimmäisenä mieleen kullankimaltavat temppelit, katuruoka ja kitsi Chinatown sekä kaupunkia halkova Chao Phraya -joki, jossa liikutaan perinteisillä pitkähäntäveneillä tai isommilla jokiveneillä. Toisaalta modernissa Bangkokissa käydään drinkeillä kalliissa kattobaareissa, tehdään ostoksia markkinoiden lisäksi kiiltävissä ostoskeskuksissa ja liikutaan ilmajunalla pilvenpiirtäjien välissä.

DSC_2247 DSC_2232
auringonallaIMG_6474

Bangkok on siitä kiva kaupunki, että siellä voi viettää lomaa joko perinteiden tai nykypäivän keskellä. Meillä loppui valitettavasti aika kesken, joten esimerkiksi kaikki kivat kahvilat ja ravintolat jäivät välistä, mutta ehdimme piipahtaa ohimennen Bangkokin vilkkaissa liikenteen solmukohdissa, kuten Siam Squarella ja sen lähiympäristössä sekä Victory Monumentilla.

DSC_2240
DSC_2243 DSC_2258

Siam Squaren valtavat ostoskeskukset ja BTS:n risteymäkohta takaavat, että alue on aina kaupunkielämän keskiössä. Kadun yläpuolella menevä katettu kävelykatu tuo pienen hengähdystauon alhaalla pauhavasta liikenteestä sekä suojaa mahdolliselta sateelta. Ja sitä pitkin pääsee kätevästi ostoskeskuksesta toiseen.

DSC_2235 auringonallaIMG_6463

Victory Monument on bussiliikenteen alku- ja päätepysäkki ja sen reunamia kiertää BTS-rata ylhäällä kaiken häslingin yläpuolella. Sen lisäksi, että kaikki joko lähtevät jonnekin tai saapuvat jostakin, on alueella paljon katukeittiöitä ja muuta elämää iltaisin.

DSC_2339 DSC_2349
DSC_2340
DSC_2343 DSC_2341

Bangkok: 3 suosikkia

Bangkokissa riittää tekemistä ja näkemistä, eikä muutamassa päivässä ehdi kovin paljoa. Temppelikierroksen, Chinatownin ja katuruokaherkuttelun ohessa saattaa kaivata hieman rauhallisempaakin meininkiä, tai ainakin paikkaa, jossa on helpompi hengittää. Tässä kolme suosikkiani:

    1. Lumpini Park. Kuten kaikki Bangkokissa vierailleet tietävät, kaupunki on kuuma ja ajoittain (korjaan, lähes aina) tunkkainen. Pientä virkistystä tarjoaa esimerkiksi tunnetuin puisto Lumpini Park, jonne pääsee sekä metrolla että BTS:llä. Puistossa on hauska seurata ihmisiä, ja erityisesti jumppaavia mummoja ja pappoja, mikä on aina yhtä hellyttävä näky, oltiin missä päin maailmaa tahansa.

DSC_2034 DSC_2036
DSC_2041

  • Pak Khlong Talat (Flower Market). Kukkamarkkinat eivät ole välttämättä kovin rauhallinen paikka, mutta kukkien ihastelun lomassa ei huomio kiinnity juurikaan muuhun kuin väriloistoon. Eivätkä ihan kaikki turistit ole löytäneet Pak Khlong Talatia, vaan paikalla on enimmäkseen paikallisia.

 

DSC_2099
DSC_2109 DSC_2101

 

  • Chao Phraya. Jokiveneellä ajelu piristää aina, vaikka veneisiin siirtyminen ja niistä poistuminen ovat joskus melko säpäkkää puuhaa. Eikä aina edes ehdi miettiä, että tuliko noustua oikeaan veneeseen. Mutta jokimaisemat ja pieni vilvoittava tuulenvire ovat paikallaan kesken kuumimman kaupunkipäivän.

 

DSC_2139 DSC_2150
DSC_2156 DSC_2172

Muita vinkkejä Bangkokissa selviytymiseksi otetaan vastaan!

Puolittainen temppelikierros Bangkokissa

Kaikki jotka käyvät Bagkokissa pistäytyvät varmasti ainakin yhdellä temppelialueella, vaikka ne näyttävimmät ovat yleensä täynnä (muita) turisteja. Olen itse vieraillut kahdessa temppelissä aikaisemmilla reissuilla ja tällä kertaa oli tarkoitus nähdä nämä vanhat tutut uudelleen.

Harmillisesti kuitenkin ihana Wat Arun, auringonnousun temppeli oli sen verran restaurointitellinkien peitossa, että päätimme skipata sen. Sen sijaan yritimme näpsäistä Wat Arunista kuvan auringonlaskun aikaan iltavalaistuksessa, mutta sekään ei ihan onnistunut toivotulla tavalla. Otimme veneen ylöspäin jokea ja jäimme pois kyydistä suurin piirtein vastapäätä olevalla laiturille näpsimään kuvia, mutta jotenkin koko temppeli näytti olevan hirveän kaukana eikä reippaasti hytkyvä laituri ollut muutenkaan paras paikka kuvaamiseen. Wat Arun, näemme sitten seuraavalla kerralla!

DSC_2177 DSC_2184

Jos Wat Arun on kaunis, niin Wat Pho, eli makaavan buddhan temppeli on ehkä hyvällä tavalla huvittavin. Yhden temppelirakennuksen sisällä on valtavan suuri kultainen buddha, joka makoilee marmorilattialla. Eikä sitä buddhaa edes näe kerralla, vaan edessä on leveitä palkkeja, jotan patsasta pitää kurkistella niiden väliköistä: ensin pää, sitten keskivartaloa ja lopuksi lempparini eli varpaat. Tällä kertaa paikalla oli todella paljon porukkaa, joten käytännössä hihittelin mielessäni kuumankosteassa temppelissä, että on tämäkin. Mutta ainakin tulin hyvälle tuulelle, vaikka se lempikohtani eli varpaat olivatkin peitettynä jostain syystä.

DSC_2121 DSC_2119
DSC_2126 DSC_2131
auringonallaP3200057 DSC_2133
DSC_2135

Toki Wat Pho on muutakin kuin se yksi patsas, sillä rakennuksia on enemmän kuin yhdellä kertaa (kuumuudessa) jaksaa kiertää. Paikalle kannattaisi varmaan tulla juuri paikan avauduttua aamulla, ei parhaaseen turistiryhmäaikaan alkuiltapäivästä, mutta ihan joka paikkaan ei lomallakaan ehdi juuri aamusta tai auringonlaskun aikaan.

DSC_2122DSC_2123 DSC_2124
auringonallaP3200053 auringonallaP3200055
auringonallaP3200056

Kuvia Bangkokin Chinatownista

Thaimaan postaukset ovat vähän jääneet, sillä sanat ovat ehkä hieman hukassa, vaikka upeita muistoja (ja kuvia) löytyisi paljon. Liekö tämä sitten kiihkeää kesän odotusta, viimeisten työviikkojen (joita on kylläkin vielä turhan monta) loppurutistusta vai kokonaisen talon verran puhjennutta sisustusinnostusta, mutta ajatukset eivät liiku Thaimaassa enää oikein millään tasolla. Siksipä tässä postauksessa keskitytään niihin kuviin, joita Antti ahkerasti ikuisti.

Chinatownit ovat nähtävyyksiä, kaupungissa kuin kaupungissa. Niissä on aina kitsi fiilis, eniten porukkaa kaduilla ja poikkeuksetta hyvää ruokaa. Bangkokin Chinatowniin voi matkustaa ainakin veneellä tai metrolla ja paluukyytiä kannattaa alkaa miettimään ajoissa, ettei käy niin kuin meille: rannassa odotti vain pimeä laituri ja vanha mies, joka huitoi meidät muualle, vaikka veneen piti kulkea vielä tuohon aikaan. Onneksi tuktuk pelasti. Tosin kuski oli hotellimme nimen kuultuaan sitä mieltä, että ette te sinne Skybariin pääse noissa kamppeissa. Ei jaksettu selittää, että ei me sinne baariin olla menossa.

DSC_2066 DSC_2084
DSC_2086 DSC_2192DSC_2200DSC_2204DSC_2214DSC_2215DSC_2219DSC_2220DSC_2224

Lebua at State Tower, kattobaari ja hotelli

Kun nyt päästiin Thaimaan hotelleihin, niin kerrottakoon samalla myös Bangkokin kokemukset. Hotellivalinnassa oli kriteereinä sijainti sekä joen että mielellään BTS-aseman lähellä. Näin ollen Saphan Taksin taitaa olla ainoa vaihtoehto ja kyseisen aseman yhteydessä on myös jokiveneasema, joten se oli siinä mielessä oivallinen valinta. Bangkokissa kun liikkuminen pitää aina suunnitella hyvin etukäteen.

Hotelleista valitsimme Lebuan, lähinnä siksi että se oli kohtuullisen hintainen ja elokuvista tuttu. Halusimme myös käydä jossakin Bangkokin kattobaareista ja koska Lebualla on sellainen itsellään (vieläpä yksi tunnetuimmista), oli se laiskan lomailijan kannalta hyvä vaihtoehto. Tosin näin jälkikäteen ajatellen, kokemus Lebuasta ei ollut pelkästään positiivinen, enkä tiedä menisinkö sinne uudelleen. Myös baari on yhdellä kertaa nähty ja upeista maisemista huolimatta seuraavaksi menisin jonnekin muualle.

Lebua on hotellina vähän hassu, sillä se sijaitsee State Towerin yläkerroksissa. Hotellin aulaa on hankala löytää kadulta käsin ja mekin harhailimme aluksi yhteen puoliksi hylättyyn, kolkkoon ja hieman pahanhajuiseen halliin, josta kylläkin on kulku aulaan (ja myös sinne baariin). Hotellin palvelu on ihan hyvää, mutta kieltämättä mietimme sisäänkirjautumisen yhteydessä, että tässäkö tämä nyt on, ollaanko me edes oikeassa paikassa.

Huoneemme sijaitsi 21. kerroksessa ja meillä oli jokinäköala. Itse huone oli todella tilava ja henkilökunta avasi meille heti parvekkeen oven (ne on muuten lukittuina) ja pääsimme ihastelemaan näköalaa. Sinällään huone vastasi odotuksia ja mikä olikaan sen kivempaa, kuin väsyneenä katsella auringonlaskua, Bangkokin tuhansia valoja ja kiemurtelevaa Chaophraya-jokea omalta parvekkeelta käsin.

DSC_1974 DSC_1976
DSC_2017 DSC_2020
DSC_2021

Hotellin muut tilat käsittivät pienehkön uima-allasalueen, kuntosalin ja muutamia ravintoloita, kaikki yläkerroksissa. Aamupalaa syötiin Cafe Mozussa ja valinnanvaraa oli kiitettävästi: eri maiden keittiöt kattoivat paikallisen ruuan lisäksi ainakin japanilaisen, intialaisen, kiinalaisen, libanonilaisen ja länsimaalaisen keittiön. Lisäksi aamupalalla oli tarjolla jos jonkinlaista herkkua vihreä tee -vadelmakronitseista ravintolan omiin kerrosjugurtteihin. Olisin voinut syödä täällä vielä muutaman aamupalan enemmänkin. Ja oli todella kiva, että aamupalalla oli mahdollisuus istuskella ulkona altaan ääressä.

makujakotoaP3200050
makujakotoaP3210066

Viimeisenä iltana, joka oli maanantai, koitti vihdoin aika vetää pikkuisen paremmat vaatteet päälle ja suunnata ensin hissillä alas, ja sitten viereisellä hissillä ylös katolle asti Skybariin. Alahissille muodostui kaikkina iltoina jono jo suht aikaisin, sillä Lebuan kattobaari on selvästi suosittu turistinähtävyys. Me menimme hissille jo hieman ennen baarin aukeamista ja pääsimme suoraan ylös. Ja suoraan ”väärään” baariin. Koska varsinainen Skybar ei ollut vielä auki, pääsimme odottelemaan pienelle kattoterassille, saimme eteemme pientä naposteltavaa sekä drinkkilistat.

DSC_2276

Drinkkien hinnat olivat odotetusti pilvissä, mutta ei meillä ollut tarkoituksenakaan muuta kuin juoda yhdet. Olin hieman hämmentynyt siitä, että emme vielä tasan kello kuusi päässeet siihen baariin, johon olimme tulleet, joten kysyin tarjoilijalta voidaanko nyt siirtyä sinne. Ja toki voitiin. Ja siinä välissä Skybaariin oli ehtinyt livahtaa jo porukka jos toinenkin. Baari täyttyikin aika nopeasti.

DSC_2280 DSC_2281
DSC_2282 DSC_2287
DSC_2291

Itse baari sinällään on kuitenkin vain pieni uloke ravintolan vieressä, eikä siellä ole muuta kuin väriä vaihtava baaritiski. Sen sijaan suuren kupolin edessä on tasanne, jossa on porukkaa vähintäänkin sen verran kuin baaritiskialueella. Ylhäällä on kova tuuli, joten helmoista ja omasta drinkistä sai todella pidellä kiinni, ettei menettänyt niiden hallintaa. Ei kovin rentouttava baarikokemus, vaikka onnekseni sain harvinaisen istumapaikan kupolin juurelta.

DSC_2296
DSC_2302 DSC_2304
DSC_2307

Mutta se maisema, sen takiahan sinne Skybariin tullaan! Ja kyllä auringonlasku näytti upealle niin korkealta katsottuna, ihan joen vierestä. Myös rakennuksen kupoli oli komea näky pimenevässä illassa. Ja mikä parasta, heti kun korkokengät alkoivat kiristämään varpaita, pystyi menemään hissimatkan päähän omaan huoneeseen ja vaihtamaan flipflopit jalkaan. Sopii minulle!

DSC_2311
DSC_2314 DSC_2315
DSC_2322 DSC_2330

Railay, lähisaaret ja hotellimme

Thaimaan lomaa suunnitellessa oli selvää, että osa ajasta vietettäisiin Bangkokissa ja osa jossain rannalla. Rantapaikalle oli kriteereinä helppo kulkuyhteys Bangkokista, rento meininki ja karstivuorilla varustettu maisema. Viimeinen kohta rajasi ulos suurimman osan kohdevaihtoehdoista, joskin nopeat kulkuyhteydet Bangkokista eivät nekään ole välttämättä mikään helppo juttu. Siaminlahden puolelta kiinnosti Koh Chang, mutta pitkähkö bussimatka + laiva ei oikein houkuttanut näin lyhyellä lomalla. Eikä siellä tietääkseni ole niitä karstivuoriakaan. Rento ja mukava meininki varmasti kylläkin.

DSC_2445DSC_2448DSC_2444DSC_2408DSC_2357

Andamaanienmeren puoli oli siis ainoa vaihtoehtomme maisemien suhteen ja lisäksi Phuketiin ja Krabiin on lukuisia lentoja päivässä, eikä matkat lentokentältä hotelleille ole pitkiä. Koska Krabi on tunnettu postikorttimaisista maisemistaan, valitsimme sen. Oli kuitenkin sanomattakin selvää, ettemme majoittuisi Ao Nangiin, jonka monet mieltävät nimenomaan Krabiksi, vaikka Krabi on nimenomaan maakunta. Sen sijaan, vertailtuamme eri vaihtoehtoja Ao Nangin ulkopuolella, valitsimme paikaksi Railayn niemen, vaikka sinne pitääkin mennä veneellä ja sitä myötä lentokentältä kulkeminen hieman monimutkastui. Aikaa kuljetukseen ei onneksi mennyt kaikkineen tuntia enempää.

auringonallaIMG_6301auringonallaIMG_6292DSC_2398DSC_2389

Railay ei tietenkään ollut mikään täydellinen vaihtoehto, sen tiesimme jo mennessämme. Paikka on kyllä kaunis, eli juuri sitä mitä etsimmekin, mutta kuten tällaiset paikat yleensä, myös Railay vetää puoleensa muitakin turisteja. Suurin osa näistä on ns. päiväturisteja, jotka tulevat kauniiden maisemien ja hyvän rannan perässä pitkähäntäveneen kyydissä aamupäivästä ja lähtevät iltapäivästä. Rannalla voi siis tulla ruuhkaa varsinkin sesonkiaikana. Meidän aikaan oli kylläkin suht rauhallista, tosin kävimme päärannalla vain yhtenä aamupäivänä.

Railay Beach, pääranta, ei ole mikään suuren suuri, mutta kaunis se on. Ja veikkaan, että auringonlaskut ovat Thaimaan kauneimpia! Ja samalla hieman yllätyksellisiä, sillä taivas saattaa näyttää tasaisen harmaalle ihan viime hetkille saakka, kunnes yhtäkkiä se värjäytyykin vaaleanpunaisen eri sävyihin. Samaan aikaan rannalla on laskuvesi ja tunnelma ylipäätään melko raukea. Ehdottomasti lempihetkiäni!

DSC_2387auringonallaIMG_6323DSC_2378DSC_2380DSC_2381auringonallaIMG_6268

Railay on pieni ja se käsittää muutaman rannan (länsipuolen päärannan, itäpuolen mangroverämeikkörannan, Phra Nang Cave Beachin ja kalliokiipeilijöiden Tonsain) sekä niiden väliin jäävän vehreän ja kallioisen alueen. Ruokapaikkoja löytyy laidasta laitaan ja erityisesti kannattaa syödä itärannan edullisemmissa paikoissa. Alueella ei ole maisemien lisäksi kovinkaan paljon nähtävää, mutta Phra Nang Cave Beachilla, joka on joskus valittu Thaimaan kauneimmaksi rannaksi, sijaitsee Prinsessan luola, joka on jonkinlainen pyhiinvaelluskohde – ja tietenkin turistinähtävyys. Luolassa on prinsessapatsaan lisäksi valtavat läjät falloksia sekä muita ihmisten tuomia lahjoja. Itse kävelymatka rannalle on myös hauska, sillä sen varrella on hienoja kalliomuodostelmia.

DSC_2409DSC_2416DSC_2418DSC_2425DSC_2426DSC_2423DSC_2436

Meillä oli Railaylla käytännössä kolme päivää (neljännen päivän vietimme sängynpohjalla maatessa sairaana), joista yhtenä lähdimme katselemaan lähisaaria päiväretken muodossa. Retken pääkohteena oli Koh Hong, joka on kuvankaunis valkeahiekkainen ja turkoosivetinen saari. Sitä ennen pysähdyimme parilla muulla pikkusaarella sekä teimme kierroksen eräällä laguunilla. Retken aikana on mahdollisuus snorklata, mutta koska saarten edustalla ei ole kovin merkittäviä riuttoja, ei vedenalainen maailma ole niin kiehtova kuin jossain muualla. Kalojen sijasta seurasinkin aasialaisturisteja, jotka istuivat rantavedessä kelluntaliivit päällä ja snorkkeli päässä.

auringonallaIMG_6420auringonallaIMG_6424auringonallaP3250242auringonallaIMG_6434auringonallaIMG_6426

Majoituksen valinta oli jossain määrin hankalaa, sillä Railayn vaihtoehdot ovat usein joko liian askeettisia tai liian kalliita luksuspaikkoja. Onneksi siltä väliltäkin löytyy jotain ja aina voi valita hieman paremman huonetyypin. Me päädyttiin lopulta Railay Village Resortiin ja omaan villaan, jossa oli pieni jacuzzi sisätiloissa. Ensin ihmettelin miksi jacuzzi ei ole ulkona, mutta pian kyllä ymmärsin, että itikat, apinat ja vehreän ympäristön tuottamat roskat eivät ehkä kruunaisi kokemusta. Apinoita saattoi tosiaan hyppiä jopa oman majan katolla, mikä saattoi joskus säikäyttää ihan kunnolla kovan yhtäkkisen metelin takia.

DSC_2356auringonallaP3220092auringonallaP3240120auringonallaP3240127auringonallaP3240126

Hotellialue itsessään oli vehreä ja täynnä kukkia, uima-allas oli laguunimainen ja aamupalaa syötiin rantaravintolassa upeissa maisemissa. Hotellissa ei ollut tungosta ja tunnelma oli hyvin rauhallinen. Meidän villaan kipsuteltiin kivipolkua pitkin pienen lammikon halki ja itse villa oli tilava ja kivasti puulla sisustettu. Juuri tätä halusimmekin. Hotellin vastaanoton palvelu ei ollut mitään parasta, netti ei toiminut kovinkaan kiitettävästi ja aamupala ei ollut samaa tasoa kuin Bangkokin hotellissamme, mutta voisin majoittua sinne uudestaankin.

auringonallaP3240149auringonallaP3240158makujakotoaP3230096DSC_2365

Kannattiko valita Railay? Näin muutaman päivän ajalle se oli ihan hyvä valinta, sillä saimme levätä ja lukea kirjoja välillä veteen pulahtaen, nauttia kauniista maisemista ja auringonlaskuista sekä söimme hyvin joka ilta. Lisäksi kolmessa päivässä ehti hyvin näkemään myös lähisaariakin. Viikko Railaylla olisi ihan liian pitkä aika, mutta pari päivää oli ihan jees.

Ruoka, paras syy matkustaa Thaimaahan

Tai on niitä jaettuja parhaita syitä muitakin, mutta minulla oli päällimmäisenä mielessä ruoka, kuinkas muutenkaan. Katukeittiöt Bangkokissa ja hipahtavat rantaravintolat Railay Eastilla. Niissäpä me syötiinkin lähes koko loma. Ja syötiin muuten paljon!

Bangkokissa hotellimme (Lebua at State Tower) sattui olemaan kuhisevan kauppakadun varrella, joten tien molemmin puolin, kuten myös sen poikkikaduilla, oli tarjolla monenlaista katuruokaa. Söimme alueella kahdesti ja nappasimme kerran mukaan thaimaalaisia rapeita pikkulettuja (khanom buang). Kuolasimme lukuisia ruokia BTS-asemalle kävellessämme, mutta aikaa oli liian vähän ja muitakin alueita piti kokeilla.

DSC_2070 DSC_2082
P3190013 makujakotoaP3190030
DSC_2002 makujakotoaP3190035
makujakotoaP3200062 makujakotoaP3200063

Chintatown oli tietenkin ilmeinen valinta ja ainakin sunnuntai-iltana se oli täynnä katuruokailijoita. Meinasimme olla jo hieman epätoivoisia, sillä nälkä kurni mahassa ja kaikki pöydät olivat aina täynnä, ainakin meitä kiinnostavissa paikoissa. Lopulta löysimme sivukadulta yhden vapaan pöydän, saimme tilattua reilun annoksen tulikuumaa tom yum -keittoa (lemppariani!) sekä paistettua riisiä. Chili, kuuma keitto ja hikinen Bangkokin yö, huh! Mutta oli hyvää.

DSC_2196 DSC_2205
DSC_2213

Seuraavana iltana kävimme Lebuan katolla drinkeillä, minkä jälkeen vaihdoimme hotellihuoneessa rennommat vaatteet ylle ja kurvasimme Victory Monumentille. Ruokapaikan löytyminen maanantaina oli aluksi hieman haastavaa, sillä käsittääkseni suurin osa katuruokakojuista on silloin kiinni, mutta saimme lopulta hyvää höyryävää keittoa sekä jälkiruuaksi crispy porkia. Taidettiin vielä ahtaa muutama vohvelikin BTS-asemalla. Victory Monument on muutenkin näkemisen arvoinen paikka, erityisesti illalla, sillä se on suuri bussikeskittymä ja sen myötä ihmisiä on liikkeellä liikenteen solmukohdassa sankoin joukoin.

makujakotoaP3210086
DSC_2251 makujakotoaDSC_2354

Varsin autenttinen katuruokakokemus koettiin myös Ekkamain BTS-aseman liepeillä, kun pysähdyimme pitämään lounastaukoa ja miettimään päivän suunnitelmia. Ravintolaa pitävä nainen ei tietenkään puhunut sanaakaan englantia ja pöydän ohi kulki erittäin vilkasliikenteinen tie. Tilasimme hainanilaista kanaa riisillä, mikä on kaikessa mietoudessaan yleensä erittäin maukas annos, mutta tietenkin minun piti alkaa leikkimään chilillä. Lopulta nenäni alkoi vuotamaan holtittomasti ja yritin pyytää naiselta paperia. Hänen miehensä, mopotaksikuski, tuli paikalle tulkkaamaan, mutta paperia emme kuitenkaan saaneet, vaan tiskirätin. En nyt ihan siihen kehdannut niistää, joten kävelin takaisin BTS-asemalle räkä poskella.

makujakotoaP3210076

Railayn kohdalla oli alusta asti selvää, ettemme söisi hotellillamme vaan suuntaisimme joka ilta itäisen rannan puolelle, joka ei ole uimakelpoinen ranta vaan mangroverämeikkö, mutta siellä ovat kaikki edulliset paikalliset pikkuravintolat. Tosin ensimmäisenä iltana olimme niin väsyneitä ja nälkäisiä, että menimme hotellin ravintolaan. Juu, oli kallista ja kovin maltillisesti maustettua.

makujakotoaDSC_2366
DSC_2367

Löysimme itäiseltä rannalta paikallisten suosiman ravintolan ja söimme siellä kahdesti. Lisäksi kadulla oli muutamia rentohenkisiä bambumajoja, joiden lattiat olivat korotettuja ja pöydät matalia ja tuoleina toimivat tyynyt, joten yhden herkullisen aterian söimme myös sellaisessa. Laskuveden valtaamaa matalikkoa katsellen. Ja pakko myöntää, että söimme pari kertaa lounaaksi oikeaa backpacker-kliseetä, nutellapannaria. Tosin myös tuoreella kookoksella ja hunajalla, sekä mangolla.

auringonallaP3240175
makujakotoaP3240183 makujakotoaP3240181
auringonallaP3240177

Ihaninta Thaimaassa on se, että joka nurkalla on tarjolla jotain hyvää. Ja aina edullisesti näin länkkärihintoihin tottuneelle! Eihän siellä enää niin halpaa ollut kuin seitsemän vuotta sitten, mutta asennoiduin siihen jo ennen reissua. Jotain kallistakin tuli nautittua. Lebuan baarissa ei nimittäin ole mitään köyhien juomia tarjolla, sillä yksi drinkki maksaa hyvinkin 15-20 euroa. Sen nyt saattoi arvatakin. Mutta se, että hotellin uima-altaalla pieni Singha maksaa yli 10 euroa, on aika törkeä hinta Thaimaassa!

DSC_2165

Loma Thaimaassa, miten meni?

En ottanut konetta mukaan Thaimaan-lomallemme ja perinteiset matkapäiväkirjat jäivät kirjoittamatta. En tiedä kadunko vai en, mutta joka tapauksessa nyt on sitten pakko kirjoittaa yksi pidempi tilityspostaus. Kosta Thaimaa nyt on aina Thaimaa.

Edellisellä kerralla vuonna 2008 päätin, että Thaimaata on nyt ehkä nähty ihan riittämiin. Olin asunut siellä 4kk ja saanut tarpeekseni kuumuudesta, asioiden hankaluudesta ja riisistä. Nyt, kun astuimme koneesta ulos Suvarnabhumin kentällä, tuntui minusta kuitenkin siltä, että olisin tullut kotiin. Vastassa oli tuttu tuoksusekoitus: kosteus, jasminriisi ja lootus-hajuste.

DSC_1985

Varsinaisia Aasia-kokemuksia saimme loman aikana useampiakin:

  • Jääkaappikylmästä BTS-ilmajunasta laskeutuminen kuumalle ja hektiselle kadulle
  • Taksikuski, joka ei puhu sanaakaan englantia ja joka kuljettaa sinua epämääräisesti hetken ja heittää sitten pihalle
  • Tinkimistä tuktuk-kyydistä (ei tullut kauppoja)
  • Teiden ylittämistä periaatteella ”ei tästä pääse muuten kuin henkensä uhalla”
  • Laiturilta keikkuvaan veneeseen hyppääminen veteen molskahtamisen uhalla
  • Jonottaminen metroon, etkä siltikään pääse kahteen seuraavaan
  • Ruuhkametroon änkeäminen matkalaukun kanssa
  • Sovittujen asioiden unohtaminen ja/tai väärinymmärtäminen
  • Säätäminen niin kaupan kassalla kuin hotellin vastaanotossa
  • Asiakkaan hyppyyttäminen tiskiltä toiselle
  • Ärhäkkä vatsaflunssa

 

DSC_2055

Kuulostiko ylläoleva lista negatiiviselta? Kaikenlainen säätäminen kuuluu yleensä jokaiseen Aasian-lomaan, joten sinällään mitään yllättävää ei kyllä tullut vastaan. Tosin sen loppuloman vatsaflunssan olisin voinut jättää kokematta 38-asteen helteessä, mutta onneksi pääsimme kuitenkin lähtemään kotiin. Onkohan koti tuntunut koskaan näin hienolle paikalle?

DSC_2108

Bangkok oli tietenkin upea kuten aina. Monimuotoinen ja iso kaupunki, kaikkea ihmeteltävää riittää, vaikka siellä olisi käynyt jokusen kerran aikaisemminkin. Hotellimme Lebua at State Tower oli suorastaan mystinen: rakennuksen yläkerroksissa sijaitseva hyvätasoinen hotelli, jonka ala-aula oli valtavan lähes autioituneen (ja pahanhajuisen) hallin yhteydessä. Kyllä siinä piti pari kertaa miettiä, onko oikeassa paikassa. Sama outo fiilis jatkui osittain myös varsinaisissa huonekerroksissa, sillä niiden vieressä oli kymmeniä kerroksia korkea suuri kuilu, jonka pylvästasanteet olivat hämmästyttävän likaiset ja roskaiset. Itse huone oli suuri, näköala oli joelle ja aamupala hyvä.

DSC_2205

Bangkokissa aika kului katuja tallaillessa ja muutamia perusnähtävyyksiä katsellessa. Wat Pho on ehkä huvittavin nähtävyys ikinä, joten halusin sinne tietty tälläkin reissulla. Wat Arun sitä vastoin jäi käymättä, koska olin niin pettynyt siihen, että se oli tällä hetkellä tellinkien peitossa, eikä sen kauneudesta olisi saanut todellista kuvaa. Katukeittiöt olivat tietenkin se ehdoton juttu ja syötiinkin aina joka välissä jotain, kun vaan yhtään oli nälkä (ja vaikkei ollutkaan). Viimeisenä iltana ihailtiin Bangkokia yläilmoista ja juotiin drinkit hotellimme kattobaarissa Siroccossa. Voi sitä tuulen määrää!

DSC_2448

No entäs sitten Krabi? Sieltä lähdettiin hakemaan kauniita maisemia karstivuorineen ja vihertävine vesineen ja niitä kyllä saatiinkin aimoannos. Lisäksi auringonlaskut olivat ihan mielettömän upeita! Meillä oli käytännössä neljä päivää perillä (Railay) ja se oli kyllä määrältään ihan sopiva, yhtään enempääkään en olisi jaksanut. Tosin näistä päivistä viimeinen meni sängyn pohjalla täristessä. Onneksi oli sentään mukava jacuzzi-villa, jossa sairastaa.

DSC_2418

Paluumatkalla meillä oli vielä yksi yö Bangkokissa, tällä kertaa Siamin alueella, joka on kaupungin modernia puolta, mutta yhtä lailla kiinnostavaa. Paitsi että ei kyllä kipeänä jaksanut hirveästi tehdä mitään, mitä nyt raahauduttiin hotellille ja syötiin Mäkkärissä, koska mikä tahansa muu ruoka nostatti palan kurkkuun. Ei ihan mennyt niin, kuin suunniteltiin. Sunnuntai olisi ollut myös mitä mainioin päivä ostoskeskusten kiertelyyn, sillä sitä paikallisetkin harrastavat. Ja ne ostarit on valtavia ja viimeisen päälle kiiltäviä!

DSC_2387

Matkan loppuhuipennuksena oli ensimmäinen lento Finnairin uudella A350-koneella, joka sattui meille siis pelkästään paluulennolle. Ensivaikutelmat koneesta:

  • Penkkijako 3-3-3 ei ole niin kiva kuin 2-4-2, paitsi jos olisit siinä vanhassa joutunut siihen neljän penkille, niin sitten tuo on parempi. Me saatiin lopulta kahdestaan yksi kolmen penkki, joten matkustusmukavuus nousi sen myötä.
  • Kaikki käsimatkatavaraluukut eivät aukea. Lentoemot vain sanoivat, että ei aukea, pistäkää muualle. Kun joku jäi vähän hämmentyneenä miettimään tilannetta, osoitettiin jostain avoin luukku, että siellähän on ihan tyhjää. Niin, mutta kun ihmiset ei halua sirotella tavaroitaan minne tahansa eri paikkaan. Eikä se ole mahdollistakaan, jos takana on jo jono. Millä tahansa muun lentoyhtiön lennolla matkustamohenkilöstö olisi järjestellyt asiakkaiden tavarat paikoilleen.
  • Tilaa on ehkä enemmän, ainakin kun käsinojat ovat kapeat. Ja ne saa kokonaan ylös, mikä on aina plussaa.
  • Kerrankin se oma kosketusnäyttö toimi moitteettomasti, vaikka aluksi näyttikin siltä, että juuri meidän rivin näytöt eivät tule toimimaan ollenkaan.
  • Kone oli hiljaisempi, joten elokuvien äänen kuuli ihan hyvin.
  • Kone oli valoisa, sillä ikkunat olivat suuremmat ja valaistusta oli mietitty.
  • Kone tuoksui raikkaalle, onhan se ihan uusi, paitsi että loppumatkasta tietty alkoi se vessojen hajumaailma tunkea läpi, siinä ei taida olla merkitystä onko uusi vai vanha kone.
  • Vessojen vesihanan käyttö saattoi aiheuttaa hämmennystä joillekin asiakkaille. Heh.

Nyt on kyllä sellainen olo, että ei huvita edes miettiä uusia reissuja. Jos olis vähän aikaa ihan kotona. Mitä veikkaatte, kauanko tämä kestää? Ensi kuuhun? Siihen asti, kun tauti hellittää? Yhdet kunnon yöunet?