Mitä kaipaan maailmalta?

Näin matkamessujen aikaan kaikki maailman kohteet ovat kartalla ja kaikkien mielessä, mutta vaikka ei olisi päässyt edes messuilemaan, on minun tunnustettava, että olen viime aikoina haikaillut maailmalle entistä enemmän. Ja erityisesti olen haikaillut niitä matkoja, jotka on jo tehty.

Aamupalakeskustelumme alkoi tänään veriappelsiinimehusta, jonka olin puristanut omin kätösin, ja se päättyi Santo Domingoon, jossa join elämäni parasta appelsiinimehua. Siitä olikin sitten enää lyhyt matka Kuuba-aiheiseen keskusteluun. Eilen söimme intialaista ruokaa, jolloin minä pohdin ääneen (niin kuin joka kerta), että Intiassa olen syönyt maailman parhaat kasvisruuat.

Mitä kaikkea kaipaankaan maailmalta? Kokosin tähän muutamia yksittäisiä juttuja paikoista, joissa olen käynyt enemmän tai vähemmän kauan aikaa sitten. Jätin myös tarkoituksella pois roadtripit, New Yorkit, Aasian metropolit ja Euroopan lempikaupungit. Sen sijaan selasin kuva-albumeita jopa niinkin kauas taaksepäin kuin kymmenen vuotta sitten.

Intia hemmottelee kaikkia aisteja, ihan oikeasti!

IMG_1517 IMG_1625_2
Goa2009 337 Goa2009 267
Goa2009 289 IMG_1592_2
Goa2009 395

Kuuban tunnelmaa ei voita mikään. Pakko päästä joskus uudelleen. Mieluummin ennemmin kuin myöhemmin. Havannan lisäksi Santiago on upea kaupunki!

CIMG0895_2
CIMG0674 CIMG0633_2
CIMG0534_2 CIMG0670
CIMG0898 CIMG0900
CIMG0904

Italiassa ei jää ainakaan nälkäiseksi ja halvallakin syö hyvin. Kaduille levittäytyvät ravintolat ovat mitä tunnelmallisimpia.

CIMG3125_2
CIMG1302 CIMG3192_2
CIMG1136 CIMG3194
CIMG3292 CIMG3374_2 2

Andaluciassa asuessa totuin siihen, että appelsiinipuita on kaikkialla: aukioilla, katujen varsilla, satunnaisesti talojen takaa pilkistämässä…

sevilla 150 granada 017
sevilla 147

Santo Domingon värikästä katukuvaa tulee ikävä aina, kun näitä kuvia katsoo. Katukuvaajan karibialainen paratiisi!

P1270922
P1250699 P1250700
P1270910 P1271049

Thaimaan katukeittiöt ovat jääneet mieleeni kaikkein vahvimpina kaikista kokeilemistani Aasian katukeittiöistä. Ehkä syy on siinä, että siellä asuessani söin pääsääntöisesti vain niissä. Kuvia en silti ottanut yhtään(!), mutta näköjään välillä tuli syötyä myös astetta ”hienommissa” paikoissa. Tom yumia jos mitä kaipaan!

tom yam 001

IGTravelThursday / Koh Larn / Thaimaa

Tästä päivästä lähtien minä huijaan. Minulta alkaa loppu varsinaiset kännykällä otetut Instagram-kuvat, joten joudun turvautumaan oikeisiin kameralla otettuihin kuviin, jotka olen muokannut IG-kuviksi. Toisaalta se avaa minulle lukemattomia mahdollisuuksia: Thaimaa, Intia, Malesia, Dubai, Brasilia, Kuuba, Meksiko… Mistä sinä haluaisit nähdä kuvia ensi viikolla?

Image-1

Lue loppuun

Koh Samet, pieni paratiisi

Matkakuume alkaa kasvaa, kun enää lasketaan lähtöön aikaa jotakuinkin kahden käden sormet. Miami ja New York, tämä tulee tarpeeseen ja juuri oikeaan aikaan! Sen lisäksi, että olen viime aikoina ahkeroinut, olen myös hieman synkistellyt vallitsevan pimeyden ja kylmyyden keskellä: vielä niin ja niin monta kuukautta tätä ankeutta!

Ei auta muu kuin vetää pää täyteen haaveita kaukaisista maista. Se, että pääsee kohta reissuun, ei vielä tässä vaiheessa juuri auta. Mutta muistellaan sitten vaikka Koh Sametin saarta, joka toivottavasti on edelleen pieni paratiisi (ei-sesonkiaikana, toim huom!).

Koh Sametin saari on ehkä ihanin paikka Thaimaassa, missä olen käynyt. Siis jos nyt ei aleta vertaamaan kaupungin eksoottista sykettä ja unelmanpehmeää rantahiekkaa toisiinsa.

Koh Samet sijaitsee Siaminlahden puolella, eli ns. rumemmalla puolella Thaimaata. Tarkoitan tällä sitä, että Andamanien meren puolella on eksoottisia sokeritoppavuoria ja turkoosia kirkasta vettä, kun taas Siaminlahden rannikko on usein sameaa ja maastokin melko lättänää.

Koh Sametin rannikko, saari kun on, on kuitenkin kirkkaimmasta päästä koko Thaimaassa ja vaikkei saarella ole hirveästi korkeuseroja, on se kuitenkin omalla tavallaan hyvin kaunis. Ja rauhallinen, mikä tärkeintä. Tosin kävimme itse hieman ennen sesongin alkua, joten toisia turisteja ei ollut kovin paljoa. En kuitenkaan usko, että paikka on kovin bilehile sesongin aikanakaan, kun saaren vilkkaimmalta rannaltakaan ei tainnut löytyä kovinkaan paljoa muuta kuin ruokaravintoloita. Tai sitten me mentiin niin aikaisin nukkumaan, etteivät ne olleet vielä muuttuneet baareiksi.

Koh Sametin ravintolat onkin yksi saaren viehättävimmistä piirteistä: ne levittyvät iltaisin rantahietikolle ja sytyttävät lukuisat pienet valonsa ja tuolien sijaan hiekalla on mattoja ja tyynyjä. Ihanan satumaista!

Koh Sametille matkustetaan lautalla, josta hypätään ”satamassa” ihan oikeasti puiselle lautalle, joka vedetään rantaan. Rannasta jatketaan eteenpäin avomaastureilla, joiden kyydissä on kiva pomppia melko huonokuntoisilla teillä ja ihastella maisemia.

Mitä muuta saarelta löytyy? En varmasti tiedä läheskään kaikkea, mutta ainakin thaikuille tyypillisiä melko kitsejä patsaita ja hieman pelottavan suuri Buddha-patsas keskellä pusikkoa. Niin ja pimeässä tuijottava sammakko ja ihana aamupala rantaterassilla!

Ihmeellinen Kwai-joki

Yksi eksoottisimpia kokemuksiani Thaimaassa on pieni retki Kwai-joelle. Retken ehdoton kohokohta oli yöpyminen bambulauttahotellissa, joen päällä kelluen ja viidakon ääniä kuunnellen.

Hotellissa ei ole sähköjä ja seinät ovat siis ohutta bambua, mikä tekee yöstä jännittävän ja tunnelmallisen. Ja viidakon yö on pikimusta! Sähköjen puuttuessa ainoat valot tulevat öljylampuista, joten paikka on lumoavan kaunis illalla.

Toinen kohokohta on aamu, kun läheisen kylän elefantit saattavat tulla kylpemään läheiseen rantaan ja kopisuttelemaan majojen seiniä. Voi sitä riemua! Pääsin samalla reissulla ratsastamaan taas norsulla, mutta tällä kertaa sain istua osan ajasta sen niskan päällä! Kyllä hieman hirvitti, että mitä jos se saa päähänsä katsoa alas niin minähän lennän sieltä kaaressa. Onneksi kyseinen norsu oli todella rauhallinen ja jopa puiden runkojen ylitys sujui ilman tipahtamisia.

Myös itse matka hotellille on henkeäsalpaava pitkähäntäveneajelu joella. Maisemat ovat kuin suoraan elokuvasta ja matkan varrella saattaa nähdä erilaisia eläimiä, kuten varaaneja ja vesipuhveleita. Tuskin kukaan lähtee tällaiselle reissulle katsomaan pelkästään historiallista siltaa, mutta maisemat ovat sellaiset, että tietää olevansa kaukana kotoa!

Astetta modernimpi Bangkok

Bangkokista tulee ensimmäisenä mieleen satumaiset temppelialueet, Chao Praya -joki ja katukeittiöt. Samaan kategoriaan tulevat myös chinatown, kelluvat markkinat ja tuktukit. Bangkokissa on kuitenkin myös moderni puolensa ja se näyttää pilvenpiirtäjille, kiiltäville länsimaisille ostoskeskuksille ja modernille ilmajunalle.

Bangkokissa kannattaa liikkua ilmajunalla eli BTS Skytrainilla tai metrolla, mikäli vain mahdollista. Läheskään aina se ei ole, sillä verkko ei ole kovin kattava, mutta nopeimmin ja vaivattomimmin näillä uudenaikaisemmilla kulkuneuvoilla pääsee. Toinen hyvä vaihtoehto on (pinkki) taksi, joka kuljettaa edullisesti ja mukavasti, mutta ruuhka-aikaan hitaasti. Hieman perinteisemmillä kulkutavoilla, tuktukilla ja mopotaksilla pääsee myöskin, mutta Bangkokin kaltaisessa kaupungissa pakokaasujen keskellä istuminen voi olla joskus tukalaa.

Thaimaassa liikenteessä on valtavasti mopoja ja kaikki ovat varmasti nähneet kuvia perheistä, jotka ovat ahtautuneet kaikki yhden mopon kyytiin (ja perheen lemmikkikoira on tietenkin kyydissä myös). Itse olen matkustanut ”vain” kolmestaan mopolla. Minä sain onneksi istua keskellä! Tässä on hieman erilaisia mopoja myynnissä Bangkokissa…

Bangkokin moderni osa sijoittuu Silom Roadin ympäristöön. Myös ilmajuna kulkee kyseisen pääkadun suuntaisesti ja liikkuminen Silomissa onnistuu todella kätevästi. Kaikki modernit ostoskeskukset ja hienoimmat hotellit sijaitsevat täällä ja lisäksi alueella on paljon eri yritysten päämajoja ja toimistotiloja.

Joku voisi sanoa, ettei kaupungin moderni osa ole oikeaa Bangkokia. Mutta kyllä se on, se on nykypäivän Bangkokia, jossa ajetaan ilmajunalla pilvenpiirtäjien ja temppeleiden välissä mutkitellen ja jossa voi nähdä norsujen kävelevän hienostohotellien ohi. Samaan aikaan katukeittiöt myyvät mustekalavartaita ohikulkijoille ja modernien hotellien katoilla on edelleen henkien taloja.

Phang Ngan mangrovemaisemat

Thaimaa ei ole pelkästään paratiisisaaria ja esimerkiksi Phuketin ympäristöstä löytyy aika ainutlaatuista luntoa: mangrovemetsiä, jotka levittäytyvät Phang Ngan lahdella vedestä kohoavien sokeritoppavuorien kera. Mm. täällä voi nähdä lentokaloja, mitkä ovat aina yhtä ihastuttavia. On niitä toki muuallakin. Kaikkein huvittavinta oli nähdä kaloja, jotka ryömivät mudassa laskuveden aikaan. Ne siis ihan oikeasti liikkuivat mudassa ja selviävät siellä hengissä laskuveden ajan. Olisko nekin olleet lentokaloja? En enää muista.

Phang Nga ei siis ole kaunista ympäristöä, mutta ehdottomasti näkemisen arvoista! Täällä on muuten kuvattu joku Bond-leffa, missä näkyy kuuluisa kallio. Jotenkin olin kuvitellut sen paaaljon isommaksi, kun telkkarissa on vaikea käsittää mittasuhteita. Ei se mikään pikkukivi ole, mutta ei mikään valtaisan iso vuorikaan.

Itse mangrovemetsikkö on mutaisen ja piikkisen näköistä, kun mangrovepensaiden juuret työntyvät pieninä piikkeinä mudan yläpuolelle. Rehellisesti sanoen kammoksuisin metsikön lähempää tutkimista, mutta pitkähäntäveneen kyydistä katseltuna alue oli mielenkiintoinen.

Kävimme samalla reissulla myös muslimikylässä, joka oli rakennettu paalujen varaan. Koko kylä eli siis veden pinnan yläpuolella: koulut, kaupat, kodit… Melkoisen erilaista elämää kuin omani.

 

Temppelikierroksella Bangkokissa

Marinella muistelee blogissaan jonkun vuoden takaista Thaimaan reissuaan ja sen innoittamana minunkin Thaimaan muistoni nousevat tietokoneen näppäimistölle asti. Ehkäpä saan tässä lähiviikkoina kirjoitettua useammankin tuohon ihanaan maahan liittyvän jutun.

Kirjoitin eilen, etteivät kaikki Bangkokissa vierailevat turistit poistu mihinkään hotellinsa baarikadulta, joten lienee paikallaan kertoa mitä itse sitten olen kyseisessä kaupungissa tehnyt. Olen ollut Bangkokissa neljä kertaa, mutta pisimmillään yksi vierailu on kestänyt kaksi yötä ja lyhimmillään vain päivän verran. Olen ollut kaupungissa osittain yksin, jonkin aikaa kaverin kanssa, kahdesti vanhempieni kanssa ja kerran paikallisten työkavereideni. Välillä on tullut pakostakin kuljettua samoja jalanjälkiä ja jopa syötyä samoissa ravintoloissa enkä siis ole päässyt tutkimaan kaupunkia läpikotaisin.

bangkok 27

Ensimmäisellä viikonloppureissulla ehdin tutustua mm. kahteen temppelialueeseen. Olimme sopineet ystäväni kanssa, että näemme Wat Phon (lepäävän Buddhan temppeli) pääoven edessä tiettynä kellonaikana. Ongelmia tuli eteen kolme: ensinnäkin minä olin ajatellut reippaasti kävellä temppelille, mutta kunnollisen kartan puuttuessa ja sen huononkin kartan väärinlukemisen myötä olin pian ihan väärällä suunnalla. Jouduin lopulta ottamaan taksin.

Toisekseen odotin ystävääni temppelialueen ovella enkä tajunnut, että alueella voi olla monta ovea. Niitä taisikin olla yhteensä neljä. Kiersin lopulta oikealle ovelle, mutta myöhässä sovitusta ajasta. Ystävääni ei näkynyt, enkä saanut häneen yhteyttä, sillä puhelut eivät yhdistyneet sillä hetkellä. Jäin varmuuden vuoksi istuskelemaan temppelialueelle. Kolmas ongelma sattui ystävälleni, sillä hän oli juuttunut Bangkokin ruuhkiin. Kannattaa siis varata reilusti aikaa liikkumiseen Bangkokissa!

Lopulta kuitenkin löysimme toisemme ja pääsimme katselemaan Wat Phon aluetta, jossa päänähtävyytenä on valtava makaava kultainen Buddha-patsas. Siitä on aika mahdoton saada edes mitään kuvaa, sillä Buddhan ympärillä on temppeli ja patsasta katsellaan melko läheltä.

bangkok 4 bangkok 5 bangkok 7 bangkok 009

Seuraavaksi suuntasimme joen toiselle puolelle (joen ylitys ja joella liikkuminen ovat mielestäni parhaita kokemuksia Bangkokissa, niistä lisää myöhemmin) Wat Arun eli aamunkoiton temppelille. Tällä temppelialueella ei ole isoja Buddha-patsaita, mutta pyramidimaisen temppelin näköalatasanteelle pääsee kiipeämään ja sieltä on hienot näkymät joelle ja toisella puolella häämöttävään kaupunkiin.

bangkok 23 bangkok 22 bangkok 21 bangkok 14 bangkok 12

Sanomattakin selvää, että temppelit itsessään ovat todella kauniita ja koristeellisia ja hyvin mystisen näköisiä näin länsimaalaisen silmin. Vierailu Bangkokissa ei ole mitään ilman pientä temppelikierrosta!

Hikinen ja punainen…

bangkok 26

Khao San Road, reppureissuklisee vai -klassikko?

Mihin suuntaa kaikki reppureissukansa Bangkokissa? Khao San Roadille tietenkin. Ja niin suuntasin minäkin vuosia sitten. Syitä oli kaksi: katu on niin kuuluisa ja toisekseen minä olin yksin, pölähdin yhdelle Bangkokin bussiasemista eikä minulla ollut mitään aavistustakaan minne muualle voisin mennä etsimään edullista majoitusta.

On tietenkin ihan luonnollista kun paikasta tulee suosittu, nousevat myös hinnat. Minun budjetille Khao San Road oli kuitenkin ihan sopiva, sillä maksoi yhden hengen ”de luxe” huoneesta n. 14e. Yhden hengen huoneet kun ovat suurin piirtein saman hintaisia kuin kahden, eli olisin tietenkin päässyt halvemmalla, mikäli en olisi matkustanut yksin.

auringonallabangkok 001

De luxe oli pakko laittaa lainausmerkkeihin, vaikka hotelli oli varmasti tasokkaimmasta päästä kyseisen kadun varrella: huoneessa ei ollut ikkunaa ja petivaatteet olivat niin märäntyneet, etten voinut pitää peittoa ja tyynyä ollenkaan vaan yritin kasata pyyhkeestä ja repusta vastaavat. Muuten huone oli ihan siisti. Yöllä pelkäsin, että käytävillä humalassa juoksentelevat, metelöivät ja ovia hakkaavat bilettäjät tulevat vielä oman oveni läpi, kun se sijaitsi niin lähellä hissejä. Ei mikään maailman parhaiten nukuttu yö!

bangkok 044_2

Mutta se katu, Khao San Road. En oikein ollut varma, mitä siltä odotin, mutta kyllä se oli pahempi: täynnä brittiteinejä (en ymmärrä miten olen voinut saada muutamiin harvoihin kuviini osumaan kuitenkin juuri muita kuin eurooppalaisia nuoria…), jotka olivat pukeutuneet minimaalisesti ja joivat maksimaalisesti. Baareissa myytävä viina oli tuttuun tapaan ämpäreissä ja nämä reppureissarit tuntuivat kaupunkiin tutustumisen sijaan viettävän koko aikansa baareissa istuskellen tai vaihtoehtoisesti katua edestakaisin kävellen tylsistynyt ilme naamallaan, olihan kyseessä todella cool reppureissu eikä mikään turistimatka…

bangkok 045_2

Mutta oli kadulla jotain hyvääkin: parasta pad thaita! En nyt muista ravintolaa ja tuskin sen nimeä katsoinkaan, mutta olen syönyt Khao San Roadilla parasta pad thaita koskaan ja olen turhaan yrittänyt löytää vastaavaa muualta Thaimaasta (ja miksi, oi miksi en ole harrastanut syömieni ruokien kuvaamista aina??). Seuraavan kerran kun menen Bangkokiin, käväisen siis kyseisellä kadulla pikaisesti syömässä, mutta suuntaan kyllä heti sen jälkeen muualle!