Matkakuume alkaa kasvaa, kun enää lasketaan lähtöön aikaa jotakuinkin kahden käden sormet. Miami ja New York, tämä tulee tarpeeseen ja juuri oikeaan aikaan! Sen lisäksi, että olen viime aikoina ahkeroinut, olen myös hieman synkistellyt vallitsevan pimeyden ja kylmyyden keskellä: vielä niin ja niin monta kuukautta tätä ankeutta!
Ei auta muu kuin vetää pää täyteen haaveita kaukaisista maista. Se, että pääsee kohta reissuun, ei vielä tässä vaiheessa juuri auta. Mutta muistellaan sitten vaikka Koh Sametin saarta, joka toivottavasti on edelleen pieni paratiisi (ei-sesonkiaikana, toim huom!).
Koh Sametin saari on ehkä ihanin paikka Thaimaassa, missä olen käynyt. Siis jos nyt ei aleta vertaamaan kaupungin eksoottista sykettä ja unelmanpehmeää rantahiekkaa toisiinsa.
Koh Samet sijaitsee Siaminlahden puolella, eli ns. rumemmalla puolella Thaimaata. Tarkoitan tällä sitä, että Andamanien meren puolella on eksoottisia sokeritoppavuoria ja turkoosia kirkasta vettä, kun taas Siaminlahden rannikko on usein sameaa ja maastokin melko lättänää.
Koh Sametin rannikko, saari kun on, on kuitenkin kirkkaimmasta päästä koko Thaimaassa ja vaikkei saarella ole hirveästi korkeuseroja, on se kuitenkin omalla tavallaan hyvin kaunis. Ja rauhallinen, mikä tärkeintä. Tosin kävimme itse hieman ennen sesongin alkua, joten toisia turisteja ei ollut kovin paljoa. En kuitenkaan usko, että paikka on kovin bilehile sesongin aikanakaan, kun saaren vilkkaimmalta rannaltakaan ei tainnut löytyä kovinkaan paljoa muuta kuin ruokaravintoloita. Tai sitten me mentiin niin aikaisin nukkumaan, etteivät ne olleet vielä muuttuneet baareiksi.
Koh Sametin ravintolat onkin yksi saaren viehättävimmistä piirteistä: ne levittyvät iltaisin rantahietikolle ja sytyttävät lukuisat pienet valonsa ja tuolien sijaan hiekalla on mattoja ja tyynyjä. Ihanan satumaista!
Koh Sametille matkustetaan lautalla, josta hypätään ”satamassa” ihan oikeasti puiselle lautalle, joka vedetään rantaan. Rannasta jatketaan eteenpäin avomaastureilla, joiden kyydissä on kiva pomppia melko huonokuntoisilla teillä ja ihastella maisemia.
Mitä muuta saarelta löytyy? En varmasti tiedä läheskään kaikkea, mutta ainakin thaikuille tyypillisiä melko kitsejä patsaita ja hieman pelottavan suuri Buddha-patsas keskellä pusikkoa. Niin ja pimeässä tuijottava sammakko ja ihana aamupala rantaterassilla!
Auringon alla 