Marinella muistelee blogissaan jonkun vuoden takaista Thaimaan reissuaan ja sen innoittamana minunkin Thaimaan muistoni nousevat tietokoneen näppäimistölle asti. Ehkäpä saan tässä lähiviikkoina kirjoitettua useammankin tuohon ihanaan maahan liittyvän jutun.
Kirjoitin eilen, etteivät kaikki Bangkokissa vierailevat turistit poistu mihinkään hotellinsa baarikadulta, joten lienee paikallaan kertoa mitä itse sitten olen kyseisessä kaupungissa tehnyt. Olen ollut Bangkokissa neljä kertaa, mutta pisimmillään yksi vierailu on kestänyt kaksi yötä ja lyhimmillään vain päivän verran. Olen ollut kaupungissa osittain yksin, jonkin aikaa kaverin kanssa, kahdesti vanhempieni kanssa ja kerran paikallisten työkavereideni. Välillä on tullut pakostakin kuljettua samoja jalanjälkiä ja jopa syötyä samoissa ravintoloissa enkä siis ole päässyt tutkimaan kaupunkia läpikotaisin.
Ensimmäisellä viikonloppureissulla ehdin tutustua mm. kahteen temppelialueeseen. Olimme sopineet ystäväni kanssa, että näemme Wat Phon (lepäävän Buddhan temppeli) pääoven edessä tiettynä kellonaikana. Ongelmia tuli eteen kolme: ensinnäkin minä olin ajatellut reippaasti kävellä temppelille, mutta kunnollisen kartan puuttuessa ja sen huononkin kartan väärinlukemisen myötä olin pian ihan väärällä suunnalla. Jouduin lopulta ottamaan taksin.
Toisekseen odotin ystävääni temppelialueen ovella enkä tajunnut, että alueella voi olla monta ovea. Niitä taisikin olla yhteensä neljä. Kiersin lopulta oikealle ovelle, mutta myöhässä sovitusta ajasta. Ystävääni ei näkynyt, enkä saanut häneen yhteyttä, sillä puhelut eivät yhdistyneet sillä hetkellä. Jäin varmuuden vuoksi istuskelemaan temppelialueelle. Kolmas ongelma sattui ystävälleni, sillä hän oli juuttunut Bangkokin ruuhkiin. Kannattaa siis varata reilusti aikaa liikkumiseen Bangkokissa!
Lopulta kuitenkin löysimme toisemme ja pääsimme katselemaan Wat Phon aluetta, jossa päänähtävyytenä on valtava makaava kultainen Buddha-patsas. Siitä on aika mahdoton saada edes mitään kuvaa, sillä Buddhan ympärillä on temppeli ja patsasta katsellaan melko läheltä.
Seuraavaksi suuntasimme joen toiselle puolelle (joen ylitys ja joella liikkuminen ovat mielestäni parhaita kokemuksia Bangkokissa, niistä lisää myöhemmin) Wat Arun eli aamunkoiton temppelille. Tällä temppelialueella ei ole isoja Buddha-patsaita, mutta pyramidimaisen temppelin näköalatasanteelle pääsee kiipeämään ja sieltä on hienot näkymät joelle ja toisella puolella häämöttävään kaupunkiin.
Sanomattakin selvää, että temppelit itsessään ovat todella kauniita ja koristeellisia ja hyvin mystisen näköisiä näin länsimaalaisen silmin. Vierailu Bangkokissa ei ole mitään ilman pientä temppelikierrosta!
Hikinen ja punainen…
Auringon alla 