Helmikuisella Istanbulin työmatkalla ei ollut samalla tavalla aikaa kuin lomalla, joten töiden jälkeisen vapaa-ajan voisi niputtaa melkeinpä minilomaksi. Rakastuin Istanbuliin heti ensinäkemältä ja kaupungin nähtävyydet olivat ehdottomasti must see -listalla, vaikka yleensä nähtävyyksien kiertely ei ole se ykkösjuttu. Itämainen mystiikka ja esteettisyys iskee minuun aina, joten nämä kolme paikkaa muodostivat nähtävyyskierroksen:

1. Sininen moskeija oli nähtävyyslistallani numero yksi, sillä moskeijat ovat usein todella kauniita rakennuksia ja olin kuullut, että Sultan Ahmedin moskeija on vielä erityisen kaunis. Moskeijavierailullamme oli hieman huonoa onnea, sillä menimme sinne sellaisena aikana, jolloin moskeija oli kiinni, ja jos en ihan väärin muista, niin taisimme käydä siellä myös toistamiseen sellaiseen aikaan, että vain rukoushetkeen osallistuvat pääsivät sisään. Lopulta aikataulumme mätsäsivät moskeijan aikataulujen kanssa ja kävimme ihailemassa myös sisätiloja. Ja olihan se kaunis, ja iltavalaistuksessa kuin suoraan satukirjasta!

2. Hagia Sofia, entinen kirkko ja moskeija, on nykyisin museona ja kävimme siellä sisällä ihastelemassa valtaisaa tilaa ja suuria, roikkuvia lamppuja. Kiipesimme myös matalaa, kierrekäytävää pitkin ylhäälle parvelle. Hagia Sofiassa on erityisen kaunista sisään siivilöityvä valo!

3. Suuri basaari, Grand Bazaar oli myös ihan pakollinen vierailukohde ja onneksi se sijaitsi ihan hotellimme naapurustossa. Tunnelmallinen paikka sekä illalla että päivällä. Ja minä tietenkin ihastuin niin hamam-pyyhkeisiin kuin koristeellisiin kulhoihin, joten pääsin hieromaan kauppoja heti alkuunsa. Jos meillä olisi ollut enemmän aikaa, olisimme istahtaneet mataliin pöytiin juomaan perinteistä turkkilaista teetä. Ja mä olisin ehkä ostanut koko basaarin tyhjäksi.

Jos pääsen Istanbuliin vielä uudemmankin kerran, niin saatanpa vierailla näissä nähtävyyksissä uudelleen.

Olen haaveillut Istanbulista jo vuosikausia. Siihen nähden, miten lähellä se sijaitsee ja miten edullisia lentoja sinne on, on uskomatonta, että menin käymään siellä vasta nyt. Onnekseni minulle tarjoutui mahdollisuus lähteä Istanbuliin viiden päivän työmatkalle, joten samalla ehdin vilkaista kaupunkia siinä mittakaavassa, että vakuutuin siitä täysin. Tänne on palattava joskus omalla lomalla!

Mikä sitten viehätti? Matka ei alkanut kovin hyvissä merkeissä, sillä lentomme Oulusta myöhästyi yli kuusi tuntia (kahdesta eri syystä), joten missasimme eri lipulla olleen jatkolentomme. Työmatkalaisen onneksi 24h päivystys on auki sunnuntaisinkin ja lippu oli vaihdettu myöhempään koneeseen hyvinkin helposti. Tosin samalla menetimme iltapäivän Istanbulissa ja saavuimme sinne vasta puolen yön aikaan. Aamulla lähdimme suoraan konferenssiin ja näin kaupungin päivänvalossa vasta taksin kyydistä. Sitä ennen olin ehtinyt vilkaista hotellin ravintolan ikkunasta edessä avautuvaa Bosporinsalmen suuta lukuisine laivoineen ja vaaleanpunasine taivaineen ja olin jo ihan myyty. Kannatti tulla!

Sen jälkeen se olikin lähinnä Istanbulin riemuvoittoa: mäkisiä katuja, jännittäviä basaarikujia, tuoksuvia rinkelikasoja kantavia miehiä, yllättäviä kissakavereita, baklavaa ja teetä tulppaanilaseista, rukouskutsuja ja minareetteja tähtitaivasta vasten, vaaleanpunaisia auringonlaskuja, ystävällisiä turkkilaisia, tuoretta granaattiomenamehua, turkoosin värinen Bosporinsalmi, illallisia ja lounaita ulkona istuen. Vaikka Istanbulilla on myös moderni puolensa, niin silti suurimmaksi osaksi tuntui siltä, että aika on pysähtynyt. Satumainen fiilis, se jäi päällimmäisenä mieleen.