Olen haaveillut Istanbulista jo vuosikausia. Siihen nähden, miten lähellä se sijaitsee ja miten edullisia lentoja sinne on, on uskomatonta, että menin käymään siellä vasta nyt. Onnekseni minulle tarjoutui mahdollisuus lähteä Istanbuliin viiden päivän työmatkalle, joten samalla ehdin vilkaista kaupunkia siinä mittakaavassa, että vakuutuin siitä täysin. Tänne on palattava joskus omalla lomalla!

Mikä sitten viehätti? Matka ei alkanut kovin hyvissä merkeissä, sillä lentomme Oulusta myöhästyi yli kuusi tuntia (kahdesta eri syystä), joten missasimme eri lipulla olleen jatkolentomme. Työmatkalaisen onneksi 24h päivystys on auki sunnuntaisinkin ja lippu oli vaihdettu myöhempään koneeseen hyvinkin helposti. Tosin samalla menetimme iltapäivän Istanbulissa ja saavuimme sinne vasta puolen yön aikaan. Aamulla lähdimme suoraan konferenssiin ja näin kaupungin päivänvalossa vasta taksin kyydistä. Sitä ennen olin ehtinyt vilkaista hotellin ravintolan ikkunasta edessä avautuvaa Bosporinsalmen suuta lukuisine laivoineen ja vaaleanpunasine taivaineen ja olin jo ihan myyty. Kannatti tulla!

Sen jälkeen se olikin lähinnä Istanbulin riemuvoittoa: mäkisiä katuja, jännittäviä basaarikujia, tuoksuvia rinkelikasoja kantavia miehiä, yllättäviä kissakavereita, baklavaa ja teetä tulppaanilaseista, rukouskutsuja ja minareetteja tähtitaivasta vasten, vaaleanpunaisia auringonlaskuja, ystävällisiä turkkilaisia, tuoretta granaattiomenamehua, turkoosin värinen Bosporinsalmi, illallisia ja lounaita ulkona istuen. Vaikka Istanbulilla on myös moderni puolensa, niin silti suurimmaksi osaksi tuntui siltä, että aika on pysähtynyt. Satumainen fiilis, se jäi päällimmäisenä mieleen.