Vietnamilaisen ruuan ikävä

Vuosi sitten pääsimme joululomalla maistamaan ensimmäistä kertaa autenttista vietnamilaista ruokaa. Olemme molemmat aasialaisten ruokien ystäviä, ja Vietnam pomppasi heti suosikiksi myös paikallisen ruokakulttuurin saralla. Yleensä ruoka oli todella maukasta, mutta ei mitenkään hirveän tulista (ilman lisukechilejä). Se oli lähes poikkeuksetta raikasta, kiitos lukuisten tuoreiden yrttien, joita ruuan kanssa tarjoiltiin. Vietnamilaiset nimet eivät sanoneet meille juuri mitään, eivätkä ne jääneet oikein mieleen. Mutta se jäi, että hyvää oli!

Ensimmäisenä päivänä aloitettiin sieltä tutuimmasta päästä ja istahdettiin katukeittiöön tilaamaan banh mi -patongit. Tosin ei me oltaisi oikein muuta osattu tilatakaan kielimuurin takia. Omaksi juomakseni valikoitui joku sitruksinen mutta todella suolainen mehu, joka jäi kyllä kesken, sillä se vain lisäsi janoa. Mutta nää banh mit, ne oli todella hyvät ja aika erilaiset aikaisempiin ja myöhempiin kokemuksiin nähden.

auringonallaPC280061auringonallaPC280064

Oma hotellimme tarjosi aamupalalla pienen buffetin lisäksi paikallisia ruokia, kuten tahmeaa riisiä lihalla (hyvää). Kapealta kotikadultamme löytyi myös muutamia ravintoloita, joista yhteen istahdimme lounaalle hikisen aamupäiväkävelyn jälkeen. Tällä kertaa ruoka oli melko tavanomaista, mutta juomat kyllä ihanan raikkaat. Päätimme kuitenkin vastedes pidättäytyä rähjäisemmissä katukeittiöissä.

makujakotoaPC290111

Onneksi hotellin lähettyviltä löytyi myös turistille varsin helppo ruokakeidas Ben Thanh Street Food Market, jossa taisimme ruokakuvien määrästä päätellen syödä kahtenakin iltana. Täällä ruokien kuvaukset olivat englanniksi, tarjontaa oli monipuolisesti ja paikka oli siisti. Vähän kuin Singaporen hawker centereissä, myös täällä yhdistyi katukeittiöiden herkullinen ruoka ja siisteydestä huolehtiva henkilökunta, jopa vessat olivat hyvät. Ja nettikin taisi toimia.

DSC_3438makujakotoaP1040280makujakotoaIMG_2657

Mitä kaikkea sitten maistoimme? Ainakin bao-leipiä friteeratulla tofulla, kivan raikkaita kevätrullia kahdella dipillä, pieniä katkarapupannareita (banh khot), rapeaa sienillä täytettyä pannaria (banh xeo) ja jotain superhyvää grillattua lihaa, jonka päällä oli reilusti pähkinöitä. Niin ja jonotin myös itselleni unelmapehmeän kookos-limesmoothien.

makujakotoaPC290123makujakotoaP1040264makujakotoaP1040268makujakotoaPC290119makujakotoaP1040261makujakotoaP1040258

Mutta onnistuimme kyllä bongaamaan reissun aikana muutaman ei-niin-unohtumattoman makuelämyksenkin. Ostin Saigonissa kadulta mielenkiintoisen näköisiä pallukoita, joista toisen päällä oli seesaminsiemeniä ja toinen oli saanut tahmean sokerikuorrutteen. Ikävä kyllä kumpikaan näistä ei maistunut oikein millekään ja sokerista versiota oli jopa todella hankala syödä, kun se tarttui hampaisiin. Myös Phu Quocissa rannalla syöty jäätelö oli makunsa puolesta ihan floppi, erityisesti ”suklaa”. Mutta olihan ne jotenkin söpöjä.

makujakotoaPC290079makujakotoaPC290077auringonallaP1010198

Rannasta puheenollen, Bai Saolla sai kyllä erinomaiset friteeratut kevätrullat, jotka haukkasimme palmun alla istuen ja kookoksesta suoraan hörpäten.

auringonallaP1010194

Sitten vielä pari tosi hyvää ruokaa, joiden nimistä ei harmi kyllä ole hajuakaan. Toinen oli kanaa nahkoineen, jossa oli liemessä voisulaa ja pähkinöitä, sekä tuttuun tapaan iso kasa erilaisia yrttejä. Söimmme myös lentokentällä yllättävän maistuvaa ruokaa. Tutun pho-keiton lisäksi tilasimme nuudeliannoksen, jossa oli sekä lihaa että paistettuja kevätrullia, ehkä vielä jotain muutakin. Miksi tällaisia ei saa kaikilta lentokentiltä, nam!

makujakotoaIMG_0733makujakotoaPC300136

Harmillista, että Oulusta ei taida saada mistään vietnamilaista ruokaa. Toivottavasti tilanne korjaantuu tulevaisuudessa, tai sitten meidän on ihan pakko lähteä Vietnamiin lähivuosina uudelleen. Sekin kyllä sopii!

Mainokset

Miten selättää kaamosmasennus ja työstressi?

Monet haaveilevat pienestä irtiotosta, vaikka vain muutamasta kuukaudesta keskellä talvea. Tai jopa vuoden mittaisesta matkasta maailman ympäri, ilman aikatauluja ja jatkuvaa kiirettä. Unelmien toteuttamiseksi joutuu usein luopumaan jostain muusta, enkä minä ole ollut valmis edes ajatuksen tasolla jättämään työpaikkaani, tai mikä pahinta, rakasta koiraamme muutamaa viikkoa pidemmäksi ajaksi.

Talvet ovat monesti olleet minulle hieman vaikeaa aikaa, sillä loputon pimeys yhdistettynä kylmyyteen ahdistaa jo ajatuksenakin paljon. Pidän kesästä ja syksystä, mutta samaan aikaan kun nautin ruskaväreistä, odotan talvea kauhulla. Siitäkin huolimatta, että talvella on ehkä vieläkin kauniimpia satumaisemia kuin syksyllä, tai että pakkasen paukkuessa on mukava kääriytyä huopaan ja sytyttää kynttilät tai takka.

Ja entäs se työstressi sitten? Omassa työssäni kiireisimpiä aikoja ovat syksy ja kevät. Tosin syyskiireet ylettyvät jouluun asti ja kevätlukukausi alkaa heti loppiaisen jälkeen. Eli leppoisampia aikoja ovat siis joulun pyhät ja kesä. Silloin kaikki muut ovat yleensä lomalla.

Itselläni lomaa kertyy vuodessa 5 ja puoli viikkoa, eli varsin hyvin siis. Kun siihen lisätään ylityövapaat, joita yleensä kasautuu vuoden aikana yhteensä reilu viikko, ollaankin jo ihan kivoissa lomapäivien määrissä. Pitkä kesäloma tuntuu houkuttelevalta, onhan kesä lempiaikaani, mutta olisi iso virhe pitää valtaosa lomasta juuri kesällä. Edellisenä vuonna teimmekin sellaisen ratkaisun, että pidimme kesälomaa vain 2-3 viikkoa ja säästimme loput talvelle. Se oli aivan erinomainen juttu sekä työssä että talvessa jaksamisen kannalta.

DSC_2728DSC_2793

Jaottelimme lomamme niin, että pidimme yhden viikon loman lokakuun lopussa, kaksi viikkoa jouluna ja viikon maaliskuun alkupuolella. Pahimpina suomalaisten sesonkiaikoina siis. Mutta ihanaa tässä oli se, että syyslomaa odotellessa sai nauttia syksystä, ja sen jälkeen joululomaan oli vain noin kahdeksan viikkoa aikaa. Sen välin jaksaa kyllä puurtaa, eikä marraskuun mykistävä pimeyskään ehtinyt masentamaan.

makujakotoaPA260067DSC_2892DSC_2985

Lokakuussa lomailimme syksyisessä New Yorkissa, jossa tuohon aikaan on vielä varsin mukavat säät. Jouluna saimme kunnon valohoitoa sekä Hongkongissa (josta nähtävästi en ole epähuomiossa edes postannut juuri mitään) että Vietnamissa. Joulun viettäminen ulkomailla ei sinällään ole ykkösvalintani, mutta ilman pyhäpäiviä emme olisi saaneet kasaan niin pitkää lomaa. Ja äkkiä sen perinteisen joulun unohti Hongkongin vilinässä, Saigonin mielenkiintoisilla kujilla ja Phu Quockin upeaa auringonlaskua katsellessa. Ehdin myös unohtamaan työasiat siinä samassa. Se vaatii vähintään kaksi viikkoa!

DSC_3617auringonallaPC280064DSC_3416DSC_3461auringonallaP1010166

Eikä siinä vielä kaikki, vaan jälleen odottelimme kahdeksan viikkoa, eikä siinä ajassa ehtinyt edes pelkäämään mahdollisia pakkasjaksoja, ja sitten hyppäsimmekin taas lentokoneeseen ja lensimme Floridan auringon alle. Sää ei ollut tuohon aikaan mahdottoman lämmin, mutta toki t-paidat sai kaivaa esille ja se aurinko, kyllä valo tekee hyvää ihmiselle! Ja turkoosi meri, kun sen näkee lomalla ensimmäistä kertaa aikoihin, voi miten se saakin energian virtaamaan ihan eri tasolla.

auringonallaP3080138P3062970auringonallaP3080099P3083197

Oli kyllä suuri onni, että pystyimme toteuttamaan kolme lomaa, ja vielä matkustamaan. En voi olla tyytyväisempi kaikkiin halvalla bongattuihin lentolippuihin, vaikka paluu Aasiasta ei lopulta mennytkään yhtään käsikirjoituksen mukaisesti (ei kiitos näitä enää koskaan). Kaikkiin kolmeen lomaan päti budjetin osalta sama kaava: tarjouslentoihin piti tarttua heti (jopa 10-11kk ennen varsinaista matkaa) ja kaikki majoitukset kannatti myös buukata niin aikaisin kuin mahdollista. Lopulta emme maksaneet esim. joulumatkastamme kovinkaan suurta summaa, mutta emme myöskään joutuneet tinkimään majoituksesta.

Sanoisin, että viime talven lomiin käytettyjä rahoja ei olisi voinut sijoittaa paremmin. En tuntenut oloani väsyneeksi tai stressaantuneeksi juuri ollenkaan. Olin pirteämpi, ja vaikka odotinkin aina kovasti seuraavaa lomaa, niin ehkä samalla nautin myös enemmän kotona olemisesta. Toiset repäisevät ja irrottautuvat arjesta kokonaan useammaksi kuukaudeksi tai kokonaiseksi vuodeksi, mutta meidän kohdalla toimi ihan hyvin myös tällainen kesympi ratkaisu, joka ei vaatinut edes ylimääräisiä lomia. Eikä vuosikausien säästämistä. Tänä talvena emme sitten matkustakaan mihinkään, joten olen siinäkin mielessä enemmän kuin tyytyväinen, että viime talvena teimme juuri niin kuin huvitti. Kannattaa kokeilla!

auringonallaP1010198auringonallaP1010162

TallennaTallenna

3A Alternative Art Area, katutaidetta Saigonissa

Saigonista tulee ensimmäisenä mieleen kaikkialla pörräävät mopot, siirtomaa-ajan arkkitehtuuri ja eksoottiset katumarkkinat paikallisine ruokineen. Kaupungin moderni puoli jää helposti paitsioon, sillä loman voi helpostikin täyttää perinteiseen vietnamilaiseen tunnelmaan nojautuen. Saigonissa, tai oikeammin tietenkin Ho Chi Minh Cityssä, voi kuitenkin maustaa omaa lomaansa niin trendikkäissä kattobaareissa, lukuisissa tyylikkäissä ja viihtyisissä kahviloissa kuin vaikkapa katutaiteen parissa.

DSC_3366DSC_3369DSC_3379

Saigonin kadut eivät kuitenkaan vilise taidetta siellä täällä, vaan kiinnostuneiden tulee itse hankkiutua katutaiteelle pyhitetylle paikalle. 3A Alternative Art Area on pienehkö, vain muutaman kadunpätkän kattava sisäkortteli, jonka seinillä on vaihtuva katutaidenäyttely. Kaikki teokset ovat siis luvan kanssa tehtyjä ja niille varatuilla paikoille, sekä muureilla että rakennusten seinillä. 3A:n alueella on myös kauppoja, ravintoloita ja kahviloita.

DSC_3374DSC_3383auringonallaIMG_0786DSC_3385DSC_3384

3A sijaitsee jokivarressa ja sinne kuljetaan pääkadulta käsin. Google kyllä tietää paikan, mutta kyltti on melko huomaamaton. 3A ei ole tosiaankaan mikään iso paikka, mutta meille se sopi vierailukohteeksi hyvin, sillä halusimme kävellä osittain etukäteen suunnitellun reitin kaupungilla. Seuraavaksi jatkoimme matkaa Jade Emperor Pagodalle. Olimme liikenteessä aamupäivästä, jolloin ravintolat olivat vielä kiinni, eikä paikalla ollut kovin paljoa muita turisteja, paria aasialaista teiniporukkaa lukuunottamatta. Antti pääsi tuttuun tapaansa ottamaan ryhmäkuvia lukuisilla erilaisilla poseerauksilla!

auringonallaPC290073DSC_3382DSC_3367auringonallaIMG_0785DSC_3378

Vietnamin ruokaparatiisi

Aasialainen ruoka on lähes poikkeuksetta todella hyvää, ja katukeittiöt ovat niitä parhaita paikkoja kokea paikallista ruokakulttuuria. Vietnam on herkuttelijalle oikea ruokakeidas, sillä syömistä on tarjolla lähes joka nurkalla ja hinnat ovat edulliset. En (muka) tiennyt ennen reissuamme vietnamilaisesta ruuasta juuri mitään, vaikka kyllähän pho-keitot, tuoreet ja paistetut kevätrullat, bao-leivät ja banh mi -patongit tuttuja olivatkin. Ja näitä kaikkia tuli tietenkin kokeiltua autenttisina versioina, mutta onneksi kokeilulistalle pääsi paljon muutakin.

Ruokien nimien opettelu oli äkkiseltään sen verran haastavaa, että ne eivät välttämättä jääneet mieleen. Mutta se jäi, että makumaailma oli tietenkin aasialainen, mutta omalla tavallaan erilainen. Ruoka oli ihanan raikasta ja lähes aina sen mukana tuli iso lautasellinen kaikkea pientä vihreää (yrttejä ym.) tai salaatinlehtiä, joiden avulla ruoka syötiin.

auringonallaPC280061 auringonallaPC280064

Suurin ruokailotulitus koettiin odotetusti Saigonissa, jossa vietimme kaksi kokonaista päivää. Kun istuimme ensimmäiseen katukeittiöön, saimme yllättäen listat käteemme, vain kuullaksemme, ettei niistä ruuista ole oikein mitään tarjolla. Koska yhteistä kieltä ei juuri ollut, oli helpoin kysyä banh mi:n perään, kun näin tiskillä kasan rapeita patonkeja. Ja banh mit saimme, vieläpä todella hyvät sellaiset! Olisin voinut syödä banh mita vaikka joka päivä, mutta lopulta söimme näiden lisäksi vain muutamat patongit hotellimme aamupalalla.

makujakotoaIMG_0733

Seuraavaksi meidän oli tarkoitus kokeilla jotain listaamiani ruokalajeja, mutta koska harhailimme kaduilla satunnaisesti ja menimme lopulta istumaan todella nälkäisinä ensimmäiseen sopivan näköiseen paikkaan, saimme eteemme sitä ruokaa, mitä tarjolla oli. En ollut koskaan kuullutkaan mi quangista, mutta kovin simppelin näköinen nuudeliruoka onnistui olemaan mielettömän hyvää. Meille ei oikein selvinnyt, miten rapsakkaa leipää olisi pitänyt syödä, joten napsimme sitä aina sopivassa välissä. Mikäli näin oikein, niin paikalliset murustelivat sitä suoraan annokseensa. Annoksen mukana tuli valtava keko yrttejä.

DSC_3438
makujakotoaIMG_2657 makujakotoaP1040261

Kaikista helpointa Saigonissa on painella Ben Thanhin ruokatorille, joka on ehkä tunnetuin ydinkeskustassa oleva ruokamarkkina. Paikka on katettu ja sieltä löytyvät vessat, sekä jopa wifi. Tulee mieleen Singaporen hawker centerit. Meidän mielestä suurin plussa oli se, että paikassa myytiin lähes mitä tahansa mieleen tulevaa ruokaa ja kumpikin saattoi hakea vuorotellen jonkun jaettavan annoksen.

makujakotoaPC290123 makujakotoaPC290119
makujakotoaP1040258 makujakotoaP1040268

Koska olimme liikenteessä iltapimeällä, eivät kuvat ole kovin kummoisia, mutta maistoimme ainakin vietnamilaisia pannukakkuja ja täytettyä, rapeaa lettua, tuoreita kevätrullia, hiiligrillillä paistettuja vartaita ja bao-leipää friteeratulla tofulla. Juomaksi ostettu limetti-shake oli niin hyvä, että sitä kannatti odottaa väentungoksessa hetki jos toinenkin.

Lentokentän kotimaanterminaalin ruokatarjonta yllätti myös iloisesti, ja söimme lounasta pho-keiton ja toistaiseksi nimettömäksi jääneen nuudeliannoksen merkeissä, joista erityisesti jälkimmäinen jäi mieleen.

makujakotoaPC300136

Kaikista parhaimmat uppopaistetut kevätrullat söimme Bai Saon rannalla Phu Quocissa. Toki kauniilla maisemalla ja ylipäätään rantapikinikin tunnelmalla oli varmasti osansa asiassa. Samalla saarella söimme myös todella hyvää bbq-possua.

auringonallaP1010194
auringonallaP1010162 makujakotoaP1010226

Makeita jälkiruokia ei tällä reissulla tullut juuri nautittua, mutta juomia siitäkin edestä. Vietnam on kuuluisa kahveistaan ja Saigonin kahvilat nähtävyys jo sinänsä. Saigonin kaduilla myytiin pieniä, munkkien näköisiä nöttösiä, joita mekin ostimme pari kappaletta. En tiedä olivatko ne varsinaisesti makeita vai suolaisia, mutta ainakin kirkkaan värisissä  versiossa oli narskuva sokerikuori. Toisaalta sisällä oli jotain kananmunan keltuaisen tapaista. Seesaminsiemenillä päällystetyt pallerot olivat parempia, mutta aika laimeita esityksiä nämä molemmat olivat, reissun ainoita ruokapettymyksiä!

makujakotoaPC290077 makujakotoaPC290079

Saigonissa tuli todistettua sama juttu kuin muuallakin Aasiassa: kannattaa suosia katukeittiöitä, kansankuppiloita ja ruokatoreja. Kerran istahdimme väsähtäneenä lounaalle kapean, paikallista elämää pursuavan kotikatumme varrella olevan ravintolan kovasti katukeittiön matalia tuoleja muistuttaville puujakkaroille. Tilasimme kylmät soodat ja paistettua riisiä. Annos oli sinällään kaunis, mutta makua siinä ei ollut yhtään siinä määrin kuin muissa syömissämme ruuissa. Onneksi Vietnamissa hintataso on varsin kohtuullinen paikasta riippumatta, joten emme kuitenkaan maksaneet itseämme kipeäksi ihan ok -lounaasta.

makujakotoaPC290111

Vietnamilainen ruoka nousi kyllä yhdeksi ehdottomaksi lemppariksi aasialaisissa ruuissa, ja jopa ohi ikisuosikkini Thaimaan!

Vaaleanpunainen Jade Emperor Pagoda

Saigonin-lomamme oli käytännössä vain parin päivän mittainen, joten kovin kunnianhimoisia suunnitelmia ei sille ajalle kannattanut tehdä. Keskityimme lähinnä kävelemään kaupungilla, kahvittelemaan lukuisissa viihtyisissä kahviloissa ja herkuttelemaan katukeittiöissä. Välillä otimme kuitenkin jonkun kiintopisteen kartalta, jonne suuntaisimme hitaasti edeten. Yksi näistä oli Jade Emperor Pagoda, joka oli hotelliltamme katsottuna vastakkaisella puolella kaupunkia, tai oikeammin keskustaa, sillä kaupunki sinällään jatkuu pitkän pitkän matkaa joka puolelle.

DSC_3393auringonallaPC290084auringonallaPC290086DSC_3395auringonallaPC290089auringonallaPC290090

Valitsimme tämän pagodan juuri siksi, että se on kauniin vaaleanpunainen. En ollut ihan varma, mitä uskontoa pagoda edusti, sillä seinällä olevien kiinakirjoitusten lisäksi palvontakohteena oli Buddha-patsas. Ilmeisesti temppeli on pääasiassa taolaisuuteen liittyvä, mutta käytännössä myös yhdistelmä buddhalaisuutta. Temppeli on suosittu myös turistien keskuudessa.

DSC_3397DSC_3401DSC_3403DSC_3406DSC_3407

Itse pagoda oli jonkin verran ahdas ja sokkeloinen, sekä ilma sakea suitsukkeiden savusta. Sisäpuoli oli nopeasti kierretty, mutta sen jälkeen oli kiva istahtaa puiden varjoon temppelin ulkopuolelle lepäämään ennen paluuta keskustan hektisyyteen.

Drinkit Saigonin kattojen yllä

Saigonissa on lukuisia rooftop-baareja, mutta meillä oli aikaa vain yhteen, joten valitsimme pikaisen googlettelun jälkeen sen suosituimman: Chill Skybarin. Kätevästi paikka sijaitsi vielä lyhyen kävelymatkan päässä ensimmäiseltä hotelliltamme, joten asiaa ei tarvinnut sen enempää miettiä. Pukukoodia uhmaten puin päälleni kaupunkishortsit ja sandaalit, vaikka niillä ei periaatteessa päässyt sisään. Happy Hour -aikaan alkuillasta säännöt ovat kuitenkin löyhemmät, ja aikaisempien kokemusten (Bangkok, Singapore) mukaan turistit näyttävät pääsevän näihin paikkoihin lähes millaisessa vaatetuksessa tahansa, kunhan on asialliset kamppeet.

Halusimme mennä ihailemaan Saigonin maisemia jo valoisan aikaan, joten olimme ala-aulassa jo hieman ennen baarin aukeamista. Sitä ennen ehdimme istumaan hetken viereisessä puistossa. Leikimme, että on uusi vuosi, vaikka siihen olikin vielä pari päivää.

DSC_3409auringonallaPC290115

Ylhäälle päästyämme maisema avautui niin upeana, että kuten tavallista, aluksi ei voinut keskittyä muuhun kuin kuvien räpsimiseen. Bangkokissa ja Singaporessa olimme etukäteen tietoisia drinkkien kalleudesta, ja koska menimme kattobaareihin lähes ainoastaan maiseman vuoksi, nautimme vain yhdet drinkit valokuvaussession päätteeksi. Nyt tilanne oli toinen, sillä hetken kalkuloituamme huomasimme, että listan juomat maksoivat vain murto-osan siitä mitä olimme tottuneet, joten illan pituus ei jäisi ainakaan rahasta kiinni.

DSC_3411DSC_3415DSC_3413DSC_3420auringonallaPC290118DSC_3422

Meillä oli kuitenkin nälkä ja olimme jatkamassa auringonlaskun jälkeen Ben Thanhin ruokamarkkinoille, joten emme jääneet baariin koko illaksi. Kaiken kaikkiaan kokemus oli kuitenkin varsin positiivinen, sillä happy hour -hintojen lisäksi saimme ehkä ensimmäistä kertaa pöydän, minkä ääressä seisoskella. Istumapaikka olisi tietty ollut vielä iso plussa, silloin viihtyisin vähän pidempään, mutta kaikki matalammat pöydät olivat ravintolan sisäpuolella. Saigonia, kuten muitakin suurkaupunkeja, kannattaa kyllä aina käydä ihailemassa yläilmoista! Ja mikään ei ole niin hyvä ajankohta kuin hetki ennen auringonlaskua, kun ehtii nähdä koko kirjon pimeään saakka.

DSC_3434DSC_3433DSC_3431

Tajusin muuten juuri tätä kirjoittaessani, että käymme ihan aniharvoin baareissa. Edellinen yhdessä käymämme paikka taisi olla Haubentaucher Berliinissä ja sitä edellinen Lebua Bangkokissa. Käymme siis enemmän baarissa ulkomailla kuin Suomessa. Mutta eikö se ole pelkästään säästöä, jos baari-iltaan menee kahdelta hengeltä vain 12 e? Sillä saatiin kolme drinkkiä Saigonissa upeilla näköaloilla!

Miksi Vietnam on niin ihana?

Kaikille blogiani viime kuukausina seuranneille ei varmasti tule yllätyksenä, kuinka Vietnam hurmasi minut heti ensimmäisellä reissulla. Olimme odottaneet Vietnamin vuoroa jo vuosia, mutta toisaalta emme tienneet maasta matkakohteena kovin paljoa. Toki joitakin yksittäisiä asioita tiesimme, mutta kuten kirjoitin ennen lähtöä, en tiennyt yhtään millaista lomailu uudessa maassa tulisi olemaan (näitä uusia maitahan tulee nykyään itselle tosi vähän, kun lähivuosina ollaan kierrelty vanhoissa tutuissa). Miksi sitten Vietnam osoittautui niin ihanaksi paikaksi?

helmikuuigtt4

Katukeittiöt. Tämän ei pitäisi yllättää, mutta vietnamilainen ruoka on todella hyvää! Se ei ollut automaattisesti tulista, vaan yleensä kaiken sai maustaa mieleisekseen. Lisäksi ruuan mukana tuli lähes ruokalajista riippumatta iso kasa yrttejä ja muuta pientä vihreää, mikä teki kokonaisuudesta ihanan raikkaan.

helmikuuigtt3

Kahvilat. Saigonissa on ihan pakollista käydä vilvoittelemassa viihtyisissä kahviloissa, joissa tarjoillaan sekä vietnamilaista kahvia että erikoiskahveja ja muita trendikkäitä juomia. Jos aikaa olisi ollut enemmän, olisin kolunnut useammankin kahvilan, mutta nyt sain tyytyä vain neljään. Tosin ne olivat kaikki ihan superihania!

helmikuuigtt7

Siirtomaa-ajan arkkitehtuuri. Saigonissa on sitä samaa charmia kuin vaikkapa Havannassa: haalean pastellisia, rappioromanttisia siirtomaa-ajan rakennuksia, sekä näyttäviä bulevardeja. Kaupunki saa plussaa myös puistoista ja tietenkin palmuista!

helmikuuigtt5

Rauhalliset rannat. Palmuista päästäänkin rantoihin. Olimme itse Phu Quocin saarella korkeimman sesongin aikaan, ja silti rannoilla ei ollut mitään Thaimaasta tuttua ruuhkaa, ei edes Bai Saolla, Vietnamin kauneimmalla rannalla, jossa meitä odotti joukko aasialaisturisteja. Millaistahan alhaisemman sesongin aikaan on? Olen kuullut, että rannat olisivat puoliautioita monessa paikkaa, pitääköhän se enää paikkansa?

helmikuuigtt6

Edullinen hintataso. Vietnam vaikutti ainakin oman reissun perusteella hintatasoltaan varsin maltilliselta. Katukeittiöissä syöminen oli todella halpaa, kaupungin suosituimpiin kattobaareihin lukeutuvan Chill Skybarin drinkit yllättävän edullisia (happy hourin aikaan alkaen n. 4 euroa), taksimatka lentokentältä keskustaan 6 euroa ja saatiin varsin kivat majoituksetkin korkeimman sesongin aikaan 70-120 eurolla. Jos jano yllättää hotellihuoneessa, ei tarvitse laskeskella lähteekö käymään lähikaupassa vai nappaako vesipullon minibaarista.

helmikuuigtt1helmikuuigtt2

Omalaatuisuus. Vietnam on ehdottomasti Aasiaa isolla a:lla, mutta toisaalta sitä lisämaustaa omat erityispiirteensä: ruoka on hieman erimakuista kuin muualla, mopojen määrä on ääripään toisessa laidassa, kolonialistiset rakennukset värittävät katukuvaa ja kahvilakulttuuri yllättää. Vietnamissa on paljon perinteistä, mutta toisaalta uusien sukupolvien vaikutus näkyy vaikkapa Saigonissa 3A-katutaidealueena, toistaiseksi pienenenä, mutta kuka tietää, mihin kaupunki vielä tulevaisuudessa kehittyy.

helmikuuigtt9helmikuuigtt8

Mikä on sun lempijuttu Vietnamista? Tai jos et ole vielä käynyt, niin onko maa kuitenkin listallasi?

Instagram Travel Thursday on aina joka kuukauden ensimmäisenä torstaina vietettävä blogitempaus, johon kuka tahansa voi osallistua. Tempauksen tarkoituksena on vahvistaa Instagramia matkainspiraation ja -tiedon levittämiskanavana, ja tuoda esille Instagramin matkailueksperttejä. IGTT hostit: Travellover ja Muru Mou.

Bai Sao, Vietnamin kaunein ranta?

Mietimme Saigonin kanssa yhdistettävää rantakohdetta jokusen tovin, ja lopulta päädyimme Phu Quociin, sillä lukemamme mukaan siellä on Vietnamin kauneimmat rannat. Edullinen ja lyhyt lento Ho Chi Minhistä oli tietenkin myös plussaa, sillä muutaman päivän takia ei viitsisi matkustaa hitaasti ja vaivalloisesti, saati sitten kalliisti.

DSC_3454 DSC_3453

Suurin osa Phu Quocin hotelleista sijaitsee länsirannan Long Beachilla, joka osoittautui lopulta ihan kelpo rannaksi. Ainakin oman hotellimme kohdalla (Tropicana Resort, 2 km Duong Dongista) hiekka oli mukavan pehmeää ja rannassa pystyi uimaan hyvin. Lähempänä kaupunkia tilanne oli hieman erilainen ja rannan eteläisemmissä osissa emme ehtineet käydä ollenkaan. Mikään sykähdyttävän kaunis Long Beach ei ollut, paitsi auringonlaskun aikaan. Mutta kyllä siellä päivälläkin viihtyi, kun palmut kaartuivat rannan tuntumassa ja meininki oli rauhallisen leppoisaa.

DSC_3450 DSC_3457
DSC_3461 DSC_3458
DSC_3464

Bai Saon rannalle on saaren keskivaiheilta matkaa reilu 20 kilometriä, mutta koska kyseessä oli useiden lähteiden mukaan Vietnamin kaunein ranta, oli sinne tottakai päästävä. Rannalle vievä tie oli pieni soratie viimeiset kaksi kilometriä, joten yllätys oli melkoinen, kun perillä oli lukuisia turistibusseja parkissa.

En ollut osannut odottaa, että ranta olisi näin suosittu, vaikka olimmekin liikenteessä korkeimman sesongin aikaan, ja vieläpä uuden vuoden päivänä, joka oli sunnuntai. Aluksi väenpaljous kauhistutti, kun olin odottanut (vielä toistaiseksi) puoliautiota rantaa, jolla olisi vain yksi ravintola. Nyt rannassa näytti olevan fasiliteetteja isommallekin porukalle.

auringonallaP1010145
auringonallaP1010155 auringonallaP1010205

Lähdimme kulkemaan rannan pohjoispäähän, sillä siellä näytti väljemmälle. Löysimme onneksemme varjoisan paikan palmun alta ja löimme pyyhkeemme siihen. Kyseinen peliliike oli varsin onnistunut, sillä vain minuutteja myöhemmin muu porukka kävi kaihoisasti katsomassa lähes ainoita varjopaikkoja. Toki rannalla oli jonkin verran vuokrattavana tuoleja ja varjoja, eikä niiden hinnat mitään päätähuimaavia olleet. Me kuitenkin pidämme enemmän palmun alla istuskelusta.

Siinä me sitten viihdyimmekin koko ajan, välillä uiden tai kahlaten ja silkinpehmeässä, valkoista hohtavassa hiekassa tallustellen. Oma paikka kahden maalauksellisen palmun välissä oli kuin pieni pala paratiisia, eikä merelle katsellessa näkynyt juuri muita turisteja. Loppujen lopuksi rannan pohjoispäässä oli todella rauhallista ja osa busseilla tulleesta porukasta häipyi muutenkin puolen päivän aikoihin.

auringonallaP1010148 auringonallaP1010186
auringonallaP1010156

Kävin ostamassa hedelmäkojusta kookoksen ja myöhemmin haimme rantaravintolasta kevätrullia lounaaksi. Pysäytimme myös jäätelömopon tilataksemme jotain jäätelöä, mutta kyseinen herra taisi myydä kaikille pariskunnille yhden suklaa- ja yhden mansikkajäätelön, alkuperäisistä valinnoista riippumatta. Tosin suklaa muistutti suklaata vain kaukaisesti, saattoi se olla jotain muutakin.

auringonallaP1010167
auringonallaP1010198 auringonallaP1010177auringonallaP1010162

Olin varautunut rantapäivään tuttuun tapaan paksun kirjan kanssa, mutta tällä kertaa en saanut luettua sivuakaan. Olisi ollut tuhlausta tulla niin kauniiseen paikkaan ja keskittyä johonkin muuhun. Kun suurin osa aasialaisista turisteista oli ottanut selfiekeppinsä ja häippässyt, oli rannalla aistittavissa vielä hippimäisen rauhallista fiilistä.

auringonallaP1010216auringonallaP1010172 auringonallaP1010194

Olisin voinut mennä Bai Saolle vielä toistamiseen, mutta koska se oli niin kaukana ja taksimatka suht hintava, emmekä yrityksistä huolimatta saaneet vuokrattua skootteria, jäi vierailumme ainoaksi laatuaan.

auringonallaP1010166

Kannattiko lähteä joululomalla Aasiaan?

Loma on tältä erää ohi. Taas jotain, mitä on odotettu, on hujahtanut silmänräpäyksessä ohi. Rahaa meni, ja vähiä lomia meni. Oliko se sen arvoista?

DSC_3617

Yhteensä 10 lentoa (edit: siis niitähän tuli jokunen lisääkin, ja kotimatka kesti useamman vuorokauden). Sen verran meni, kun kävimme Phu Quocin saarella Vietnamissa ja tulimme takaisin. Kaikkihan lähti päälle 300 euron jouluaatto-loppiainen -lennoista Hongkongiin. Tarjous, jota ei voinut ohittaa. Varsinkaan, kun jouluaikana on helppo saada töistä lomaa ja räntäsade tai musta joulu ei kiehtonut pätkääkään.

hongkongDSC_3112

En edes jaksa laskea, kuinka monta tuntia olemme istuneet eri lentokoneissa. Eri lentokentillä vierailimme yhteensä järkyttävät 14 kertaa (+muutama lisää, sisältäen yöpymisiä kentän penkeillä). Sen siitä saa, kun ei malta pysyä paikallaan. Tai edes kahdessa paikkaa. Kirjauduimme yhteensä viiteen eri hotelliin ja ajoimme kuusi kertaa lentokentän ja hotellin välin taksilla ja neljä kertaa junalla. Kannoimme mukavien selkäreppujemme lisäksi yhtä raivostuttavan muotoista urheilukassia pitkin maita ja mantuja.

PC260002

Sanomattakin selvää, että keksisin pari helpompaakin tapaa viettää lomaa, mutta kaiken kaikkiaan reissu meni älyttömän hyvin. Jopa yllättävän hyvin, kun ottaa huomioon, kuinka monesta erinäisestä palasesta se koostui. Kaikki hotellit olivat odotetun tasoisia ja olin käyttänyt aikaa siihen, että koko reissu päästiin vetämään niin, että emme joutuneet odottelemaan huoneiden valmistumista tai luovuttamaan niitä ennen lähtöä. Helpottaa kummasti.

auringonallaPC280061
DSC_3366

Kahteen viikkoon mahtui lukuisia ihania retkiä ja jokainen niistä oli kaiken sen vaivan arvoinen. Vaikka menomatkalla kirosin väsymystä, niin jo ensimmäinen päivä perillä Hongkongissa pyyhki kaiken väsymyksen pois. Lisäksi tällä reissulla ei kärsitty aikaerorasituksesta ollenkaan.

DSC_3416

Vietnam oli maana positiivinen kokemus. Ihmiset olivat kaikkialla todella ystävällisiä, eivätkä minkään tippirahan toivossa. Englantia puhuttiin välillä tosi huonosti, välillä ei ollenkaan. Katujen ylittäminen oli aluksi stressaavaa, mutta siihen tottui todella nopeasti. Sää oli mitä mainioin koko reissun ajan, eikä omaa lomaamme edeltävistä sateista ollut tietoakaan: yhtenäkään päivänä ei satanut pisaraakaan, ei missään kolmesta kohteestamme.

auringonallaP1010166 auringonallaP1010198

Hongkong oli tuttu edelliseltä reissulta, mutta suurkaupungille tyypilliseen tapaan sen kadut pääsivät jälleen yllättämään ja tarjoamaan uusia elämyksiä. Sinällään Honkkarissa ei tarvita muuta, kuin astua ulos hotellista.

En tiedä mikä olisi ollut parempi tapa aloittaa uusi vuosi, kuin reissun päällä. Kotiin on aina kiva palata, ja huomasin jälleen, ettei minusta olisi juuri kiertämään maailmaa pidemmän kaavan mukaan. Tulee ähky, eikä asiat jaksa kiinnostaa enää samalla tavalla. Seuraavaan reissuun on seitsemän viikkoa aikaa, ja välillä mietin, onko se liian vähän. Minun täytyy ehtiä makustelemaan näitä kokemuksia ennen uusiin ryntäämistä. Onneksi talven pimeinä iltoina lomamuistoille (ja postauksille) on tilaa enemmän kuin tarpeeksi.

DSC_3487 DSC_3455

Istanbulin lumikaaos osui meihin varsin ikävästi, sillä paluumme viivästyi useammalla päivällä. Tähän asti meillä on ollut lentojen suhteen aina hyvä tuuri, joten on ehkä väistämätöntä, että joskus tapahtuu jotain tällaista. Menikö koko loma pilalle? No ei, joskus vielä jaksamme nauraa koko kaaokselle ja sille, että emme ole koskaan aikaisemmin olleet niin kädettömiä lähitulevaisuuden suhteen. Onneksi ei ollut kyse mistään isommasta katastrofista. Otamme tämänkin kokemuksena.

DSC_3461

Reissuvuosi 2016: vanhoja lemppareita ja yksi uusi maa

Instagram Travel Thursdayssa on teemana vuoden 2016 reissut, joten täältä pesee! Kovin montaa uutta maata ei tullut, sillä kävimme muun muassa vanhoissa lempparipaikoissa, tai muuten tutuissa maissa. Tosin loppuvuodesta tilanne korjaantui yhden uuden valloituksen myötä.

Istanbul, Turkki

Vuoden reissut aloitettiin työmatkalla Istanbuliin, joka oli ollut haaveenani jo pitkään. Olin varma, että rakastuisin kaupunkiin, ja niin myös kävi. Sen lisäksi, että Istanbul on samaan aikaan sekä värikäs että haalistunut, sopivasti rappioromantiikkaa ja idän mystiikkaa tarjoava paikka, on turkkilainen ruoka todella hyvää.

igtt2

Bangkok ja Railay, Thaimaa

Pääsiäislomalla vein Antin ensivisiitille Thaimaahan. Maahan, jossa itse olin 8 vuotta sitten jopa asustellut muutaman kuukauden, ja jossa en ollut sen jälkeen käynyt (enkä juuri kaivannutkaan). Bangkokissa söimme ihanaa katukeittiöruokaa, kävimme Wat Phossa ja ajoimme niin ilmajunalla kuin jokiveneillä. Auringonlaskua katselimme hotellimme Lebuan kattobaarista käsin. Railaylle mentiin upeiden auringonlaskujen ja karstivuorimaisemien vuoksi, ja niitä myös saatiin. Loppumatkaa hankaloitti kampylobakteeri, joka jatkui omalta osaltani pitkällä sairaslomalla ja keuhkoputkentulehduksella.

igtt3

Berliini, Saksa

Vanha lempparimme! Viiden päivän kaupunkiloma oli ainoa, mitä kesällä teimme, sillä säästelimme sekä rahaa että lomaa talvelle. Ja jos haluaa kitsastella, mutta viettää kivan loman, niin Berliini jos mikä on siihen oikea paikka. Söimme herkullisia aamupaloja, kiertelimme kirppareita, juhlimme juhannusta allasbileissä ja kävelimme kilometrikaupalla Berliinin persoonallisia katuja.

igtt5

New York, Yhdysvallat

Toinen lempparimme, ja en edes muista monesko matka tämä oli. Täälläkin keskityttiin tunnelmallisiin aamupaloihin ja muihin herkkuihin, käytiin vihdoinkin Staten Island Ferrylla, ihailtiin auringonlaskua tutulta Roosevelt Islandilta ja käveltiin niin High Linea kuin Brooklynin siltaa, unohtamatta Central Parkia. Bonuksena vietimme kumpikin omat päivät tahoillamme, eikä omani sujunut ihan täydellisesti. Teimme tänäkin vuonna mini roadtripin, ja hurautimme Philadelphiaan, sekä Cape Mayn kautta Atlantic Cityyn.

igtt6

Hongkong, Ho Chi Minh ja Phu Quoc

Tällä hetkellä olemme joululomalla, jonka aloitimme vuoden 2016 puolella ja ehdimme vielä juuri ja juuri käymään yhden uuden maan, Vietnamin. Hongkongissa vietimme joulua, Phu Quocilla uutta vuotta. Saigon tai Ho Chi Minh hurmasi meidät, tämä reissu ei varmastikaan jäänyt viimeiseksi.

igtt1

Instagram Travel Thursday on aina joka kuukauden ensimmäisenä torstaina vietettävä blogitempaus, johon kuka tahansa voi osallistua. Tempauksen tarkoituksena on vahvistaa Instagramia matkainspiraation ja -tiedon levittämiskanavana, ja tuoda esille Instagramin matkailueksperttejä. IGTT hostit: Travellover ja Muru Mou.