Reissuvuoden 2017 parhaimmat hetket

Kirjoitin varsinaisen reissukoosteen kuluneesta vuodesta jo joulukuun Instagram Travel Thursdayssa, sillä kuvittelin että minulla ei ole aikaa toteuttaa vuoden 2018 ensimmäistä teemapostausta (LISÄYS: ei periaatteessa ollutkaan, sillä kirjoitin tämän joulukuun puolella ja 4.1 olin jo matkalla synnyttämään). Joten tässä tuleekin reissuvuoden kohokohtia, jokaisesta matkakohteesta yksi kappale!

Palmun alla Bai Saon rannalla

Piti ihan tarkistaa kuvien aikaleimasta, mutta vietimme vuoden ensimmäisen päivän Phu Quocin saarella, ja kävimme juuri tuolloin Bai Sao Beachilla, joka on joskus valittu Vietnamin kauneimmaksi. Vaikka ranta onkin sen verran tunnettu, että monet turistit pysähtyvät siellä, saimme vallattua rannan rauhallisemmasta päästä oman palmunaluspaikkamme, jossa nautimme kookosmehua, rapeaksi paistettuja kevätrullia ja söpöjä mutta mauttomia jäätelöitä.

 

Saigonin viimeisen illan herkuttelut

Meillä oli paluumatkalla vielä yksi yö Saigonissa ja selkeä päämäärä: käväistä vielä yhdessä kahvilassa, juoda skumppalasilliset hotellin kattoterassilla ja mässäillä ihanalla vietnamilaisella ruualla Ben Thanhin katuruokamarkkinoilla. Kaikki toiveet toteutuivat ja lähdimme Vietnamista tyytyväisinä koko reissuumme.

 

Hongkong Yick Fat Building

Hongkong on tunnettu korkeista taloistaan, joita kohoaa vierivieressä muodostaen jatkuvaa ikkunoiden tulvaa. Korkeuden lisäksi jotkut talot ovat myös todella leveitä, jolloin rakennuksista kokonaisuudessaan tulee massiivisia ja muurahaispesämäisiä. Näistä ehkä tunnetuin on Quarry Bayssa sijaitseva Yick Fat Building, jonka sisäpihalla oli yllättävän rauhallinen tunnelma. Kuinkahan paljon kyseisessä talossa ja sen naapureissa asuu porukkaa?

 

Naplesin dramaattinen auringonlasku

Floridan-lomallamme jokainen päivä oli erilainen. Oli sopivasti kaupunkia, roadtripiä, luontoa, rantaa ja jopa yksi teemapuisto (jos Kennedy Space Center sellaiseksi luetaan). Viikko meni yhdessä hujauksessa! Kivoja hetkiä oli monia, mutta kävely Naplesin upealla rannalla jäi mieleen dramaattisen auringonlaskun vuoksi, sillä läheinen maastopalo aiheutti taivaalle erikoiset värit. Lisäksi näimme ensimmäistä kertaa ikinä delfiinin luonnonvesissä, se jos mikä ilahduttaa minua edelleen! Naureskelimme myös pelikaaneille, jotka kalastivat laiturin vieressä.

 

Illallinen Vilnassa

Oulu-Helsinki-Vilna -lennot menevät yhdessä hujauksessa ja Liettuan pääkaupunki tuntuu olevan yllättävän lähellä. Silti olo oli matkustamisen ja huhtikuuksi yllättävän talvisen sään johdosta vähän väsynyt, joten onneksi olimme haahuilun sijaan katsoneet täsmäosoitteen suosittuun Aline Leiciai -ravintolaan. Paikka oli täynnä paikallisia, mutta saimme vielä pienen pöydän kaiken keskeltä. Tilasimme paikallisia juustoja ja viinejä sekä naudankielisalaattia ja liettualaisia pannukakkuja, mutta lopulta saimme eteemme osittain eri ruuat, tosin ihanan rasvaiset ja täyteläiset nekin. Ravintolan lämmin, kellarihenkinen tunnelma ja täyttävä ruoka sopivat kylmään säähän erinomaisesti!

 

Kuuma aamupäivä Brixtonissa

Helteestä ja hieman tukalasta olostani huolimatta ehdimme tekemään neljän päivän Lontoon-lomallamme vaikka mitä. Viimeisenä aamuna kipaisimme aamupalan läheisestä ruokakaupasta ja söimme sen vehreässä Norfolk Square Gardensissa. Siitä oli hyvä jatkaa muutaman mutkan kautta Brixtoniin, joka oli ihan omanlaistansa Lontoota. Koska sääkin oli aurikoisen helteinen, oli Karibia-fiilis läsnä vielä enemmän. Kadut olivat vielä melko hiljaisia maanantaiaamupäivänä, mutta kaupunginosa oli selvästi heräämässä uuteen, värikkääseen viikkoon.

 

Kanaalipyöräily ja hengailu Joordanissa

Amsterdamin viehätys piilee vanhojen talojen, kanaaleiden ja rentouden yhdistelmässä. Parhaiten kaupunkiin tutustuu pyöräillen, eikä välimatkat ole kovin pitkiä. Ydinkeskustan turistiruuhkat saivat välillä hien nousemaan otsalle, ja pyöräkin joutui talutuslinjalle, mutta jo muutaman kanaalin päässä esimerkiksi ihastuttavalla Jordaanin alueella oli rauhallista. Alueelta löytyy kauniita siltanäkymiä kukkaistutuksineen ja mielenkiintoisia pikkuravintoloita ja -putiikkeja.

 

Hetki suihkulähteellä Roomassa

Babymoonin ensimmäinen ilta, olimme juuri saapuneet Roomaan ja majoittuneet ihanaan Lilium-hotelliimme. Päätimme kävellä syömään tutuille kulmille lähelle Terminin asemaa, ja satuimme juuri sopivasti kauneimpaan auringonlaskun aikaan Piazza della Repubblicalle. Istuskelimme hetken suihkulähteellä, ihan samalla tavalla kuin vuosia aikaisemmin ensimmäisenä (kuumana) Rooman-iltanamme. Menimme syömään tutun ravintolan terassille pastaa ja pannacottaa ja lopuksi kävelimme iltavalaistuksessa kylpevillä kaduilla ihastellen Rooman kauneutta.

 

Instagram Travel Thursday on aina joka kuukauden ensimmäisenä torstaina vietettävä blogitempaus, johon kuka tahansa voi osallistua. Tempauksen tarkoituksena on vahvistaa Instagramia matkainspiraation ja -tiedon levittämiskanavana, ja tuoda esille Instagramin matkailueksperttejä. IGTT hostit: TravelloverVagabonda ja Skimbaco.

Mainokset

Onneksi otimme ja lähdimme (joulu reissussa)

Tänään on satanut vettä koko päivän. Ei sillä, etteikö taivas olisi ollut harmaa jo viimeiset kaksi kuukautta, mutta lunta meillä on sentään ollut. Ja on edelleen, ellei sama meno jatku huomenna. Joulutunnelmaa on hankala repiä nykyään, kun talvet eivät ole takuuvalkoisia edes pohjoisessa.

Viime vuonna kyllästyin vesisateisiin jouluihin, jotka eivät vastanneet enää ollenkaan mielikuvieni tunnelmallisia mökkijouluja. Se taisi olla vasta tammikuuta 2016 kun bongasimme seuraavaksi jouluksi älyhalvat lennot Hongkongiin. Joulu Aasiassa? Miksipä ei!

DSC_3124DSC_3131

Olimme viettäneet yhden joulun aikaisemmin Miamissa ja New Yorkissa, ja vaikka reissu oli mitä ihanin, muistan harmitelleeni kovasti lähdön hetkellä valitsemaamme ajankohtaa: oli täydellinen joulusää ja mökillä oli niin tunnelmallista, etten meinannut raaskia lähteä.

Viime vuonna uhkasi käydä samalla tavalla, mutta viimeistään eteläisempään Suomeen saavuttuamme ei harmittanut yhtään: juuri tätä harmautta lähdimme karkuun. Toisaalta, kun söimme jouluaaton ateriaamme Burger Kingillä, meinasi suorastaan tulla itku kurkkuun, kun mietti että koko muu perhe oli toisaalla yhdessä viettämässä perinteistä joulua. Ensi vuonna ei missään nimessä lähdetä mihinkään typerään Aasiaan!

auringonallaPC260003auringonallaPC260002auringonallaPC260016

Onneksi joulu unohtui jo lentokoneessa, vaikka perillä Hongkongissa odotti vähintäänkin hulppeat joulukoristelut. Heräsimme joulupäivän aamuna suht virkeinä Wan Chaissa sijaitsevassa hotellissamme, söimme aamupalaksi dumplingeja ja suuntasimme kävelylle. Kiertelimme Centralin mäkisillä kujilla ja vierailimme kaupungin laidalla Wong Tai Sinin temppelillä. Kävelimme Sham Shui Pon markkinakatuja ja matkustimme illalla Star Ferryllä lahden yli. Söimme jouluateriaksi nuudelikeittoa, paistettuja dumpligeja ja friteerattua kanaa. Illalla nauroimme Ladie’s Marketin hulvattomille laulu- ja tanssiesityksille. Hauska joulu!

DSC_3191auringonallaPC270028DSC_3255DSC_3217DSC_3243

Jos Hongkongissa joulu muistuikin välillä mieleen koristeluiden ja ruuhkien vuoksi, pääsi Vietnamissa lähes kokonaan eroon ajankohdasta. Toki Saigonistakin löytyi prameita joulukuusia, mutta kaupunki imaisi omaleimaiseen tunnelmaansa niin tiiviisti, että oma koti tuntui todella kaukaiselta asialta. Söimme ihanaa vietnamilaista ruokaa, nautiskelimme siirtomaa-ajan charmia henkivistä kahviloista ja kävelimme ympäri kaupunkia. Viimeisenä iltana joimme drinkit Chill Skybarissa kaupungin valoja ihaillen. Ehdimme myös lepäilemään ihastuttavassa boutique-sviitissämme.

DSC_3320DSC_3346DSC_3378DSC_3393DSC_3340DSC_3433

Phu Quocille siirryttäessä olimme matkamme viimeisessä määränpäässä. Kuten saarilla yleensä, menettää aika ja viikonpäivät merkityksensä, vaikka kyse olisi vain muutaman päivän rentoutumisesta. Kävimme Vietnamin kauneimmaksi nimetyllä Bai Saon rannalla ja illalla kävelimme läheiseen Duong Dongin keskustaan. Ihailimme upeita auringonlaskuja joko rannalla tai omalla merinäköalaparvekkeellamme. Luimme kirjoja ja kävimme rannalla hieronnassa.

DSC_3450DSC_3458DSC_3488DSC_3493

Takaisin päin matkustaessa fiilikset olivat edelleen katossa, olihan meillä vielä yhdet yöt jäljellä sekä Saigonissa että Hongkongissa. Ehdimme tekemään molemmissa vielä vaikka mitä, ja vaikka paluumatkamme Suomeen oli todellinen farssi, jäi reissu ehdottomasti plussan puolelle. Onneksi lähdimme, sillä tänä vuonna se ei olisi ollut enää mahdollista. Ehkä tässäkin pätee se sama mikä moneen muuhun asiaan elämässä: tekeminen ei yleensä kaduta, tekemättä jättäminen kylläkin.

auringonallaP1050285DSC_3536DSC_3530DSC_3622DSC_3633

TallennaTallenna

Vietnamilaisen ruuan ikävä

Vuosi sitten pääsimme joululomalla maistamaan ensimmäistä kertaa autenttista vietnamilaista ruokaa. Olemme molemmat aasialaisten ruokien ystäviä, ja Vietnam pomppasi heti suosikiksi myös paikallisen ruokakulttuurin saralla. Yleensä ruoka oli todella maukasta, mutta ei mitenkään hirveän tulista (ilman lisukechilejä). Se oli lähes poikkeuksetta raikasta, kiitos lukuisten tuoreiden yrttien, joita ruuan kanssa tarjoiltiin. Vietnamilaiset nimet eivät sanoneet meille juuri mitään, eivätkä ne jääneet oikein mieleen. Mutta se jäi, että hyvää oli!

Ensimmäisenä päivänä aloitettiin sieltä tutuimmasta päästä ja istahdettiin katukeittiöön tilaamaan banh mi -patongit. Tosin ei me oltaisi oikein muuta osattu tilatakaan kielimuurin takia. Omaksi juomakseni valikoitui joku sitruksinen mutta todella suolainen mehu, joka jäi kyllä kesken, sillä se vain lisäsi janoa. Mutta nää banh mit, ne oli todella hyvät ja aika erilaiset aikaisempiin ja myöhempiin kokemuksiin nähden.

auringonallaPC280061auringonallaPC280064

Oma hotellimme tarjosi aamupalalla pienen buffetin lisäksi paikallisia ruokia, kuten tahmeaa riisiä lihalla (hyvää). Kapealta kotikadultamme löytyi myös muutamia ravintoloita, joista yhteen istahdimme lounaalle hikisen aamupäiväkävelyn jälkeen. Tällä kertaa ruoka oli melko tavanomaista, mutta juomat kyllä ihanan raikkaat. Päätimme kuitenkin vastedes pidättäytyä rähjäisemmissä katukeittiöissä.

makujakotoaPC290111

Onneksi hotellin lähettyviltä löytyi myös turistille varsin helppo ruokakeidas Ben Thanh Street Food Market, jossa taisimme ruokakuvien määrästä päätellen syödä kahtenakin iltana. Täällä ruokien kuvaukset olivat englanniksi, tarjontaa oli monipuolisesti ja paikka oli siisti. Vähän kuin Singaporen hawker centereissä, myös täällä yhdistyi katukeittiöiden herkullinen ruoka ja siisteydestä huolehtiva henkilökunta, jopa vessat olivat hyvät. Ja nettikin taisi toimia.

DSC_3438makujakotoaP1040280makujakotoaIMG_2657

Mitä kaikkea sitten maistoimme? Ainakin bao-leipiä friteeratulla tofulla, kivan raikkaita kevätrullia kahdella dipillä, pieniä katkarapupannareita (banh khot), rapeaa sienillä täytettyä pannaria (banh xeo) ja jotain superhyvää grillattua lihaa, jonka päällä oli reilusti pähkinöitä. Niin ja jonotin myös itselleni unelmapehmeän kookos-limesmoothien.

makujakotoaPC290123makujakotoaP1040264makujakotoaP1040268makujakotoaPC290119makujakotoaP1040261makujakotoaP1040258

Mutta onnistuimme kyllä bongaamaan reissun aikana muutaman ei-niin-unohtumattoman makuelämyksenkin. Ostin Saigonissa kadulta mielenkiintoisen näköisiä pallukoita, joista toisen päällä oli seesaminsiemeniä ja toinen oli saanut tahmean sokerikuorrutteen. Ikävä kyllä kumpikaan näistä ei maistunut oikein millekään ja sokerista versiota oli jopa todella hankala syödä, kun se tarttui hampaisiin. Myös Phu Quocissa rannalla syöty jäätelö oli makunsa puolesta ihan floppi, erityisesti ”suklaa”. Mutta olihan ne jotenkin söpöjä.

makujakotoaPC290079makujakotoaPC290077auringonallaP1010198

Rannasta puheenollen, Bai Saolla sai kyllä erinomaiset friteeratut kevätrullat, jotka haukkasimme palmun alla istuen ja kookoksesta suoraan hörpäten.

auringonallaP1010194

Sitten vielä pari tosi hyvää ruokaa, joiden nimistä ei harmi kyllä ole hajuakaan. Toinen oli kanaa nahkoineen, jossa oli liemessä voisulaa ja pähkinöitä, sekä tuttuun tapaan iso kasa erilaisia yrttejä. Söimmme myös lentokentällä yllättävän maistuvaa ruokaa. Tutun pho-keiton lisäksi tilasimme nuudeliannoksen, jossa oli sekä lihaa että paistettuja kevätrullia, ehkä vielä jotain muutakin. Miksi tällaisia ei saa kaikilta lentokentiltä, nam!

makujakotoaIMG_0733makujakotoaPC300136

Harmillista, että Oulusta ei taida saada mistään vietnamilaista ruokaa. Toivottavasti tilanne korjaantuu tulevaisuudessa, tai sitten meidän on ihan pakko lähteä Vietnamiin lähivuosina uudelleen. Sekin kyllä sopii!

Miten selättää kaamosmasennus ja työstressi?

Monet haaveilevat pienestä irtiotosta, vaikka vain muutamasta kuukaudesta keskellä talvea. Tai jopa vuoden mittaisesta matkasta maailman ympäri, ilman aikatauluja ja jatkuvaa kiirettä. Unelmien toteuttamiseksi joutuu usein luopumaan jostain muusta, enkä minä ole ollut valmis edes ajatuksen tasolla jättämään työpaikkaani, tai mikä pahinta, rakasta koiraamme muutamaa viikkoa pidemmäksi ajaksi.

Talvet ovat monesti olleet minulle hieman vaikeaa aikaa, sillä loputon pimeys yhdistettynä kylmyyteen ahdistaa jo ajatuksenakin paljon. Pidän kesästä ja syksystä, mutta samaan aikaan kun nautin ruskaväreistä, odotan talvea kauhulla. Siitäkin huolimatta, että talvella on ehkä vieläkin kauniimpia satumaisemia kuin syksyllä, tai että pakkasen paukkuessa on mukava kääriytyä huopaan ja sytyttää kynttilät tai takka.

Ja entäs se työstressi sitten? Omassa työssäni kiireisimpiä aikoja ovat syksy ja kevät. Tosin syyskiireet ylettyvät jouluun asti ja kevätlukukausi alkaa heti loppiaisen jälkeen. Eli leppoisampia aikoja ovat siis joulun pyhät ja kesä. Silloin kaikki muut ovat yleensä lomalla.

Itselläni lomaa kertyy vuodessa 5 ja puoli viikkoa, eli varsin hyvin siis. Kun siihen lisätään ylityövapaat, joita yleensä kasautuu vuoden aikana yhteensä reilu viikko, ollaankin jo ihan kivoissa lomapäivien määrissä. Pitkä kesäloma tuntuu houkuttelevalta, onhan kesä lempiaikaani, mutta olisi iso virhe pitää valtaosa lomasta juuri kesällä. Edellisenä vuonna teimmekin sellaisen ratkaisun, että pidimme kesälomaa vain 2-3 viikkoa ja säästimme loput talvelle. Se oli aivan erinomainen juttu sekä työssä että talvessa jaksamisen kannalta.

DSC_2728DSC_2793

Jaottelimme lomamme niin, että pidimme yhden viikon loman lokakuun lopussa, kaksi viikkoa jouluna ja viikon maaliskuun alkupuolella. Pahimpina suomalaisten sesonkiaikoina siis. Mutta ihanaa tässä oli se, että syyslomaa odotellessa sai nauttia syksystä, ja sen jälkeen joululomaan oli vain noin kahdeksan viikkoa aikaa. Sen välin jaksaa kyllä puurtaa, eikä marraskuun mykistävä pimeyskään ehtinyt masentamaan.

makujakotoaPA260067DSC_2892DSC_2985

Lokakuussa lomailimme syksyisessä New Yorkissa, jossa tuohon aikaan on vielä varsin mukavat säät. Jouluna saimme kunnon valohoitoa sekä Hongkongissa (josta nähtävästi en ole epähuomiossa edes postannut juuri mitään) että Vietnamissa. Joulun viettäminen ulkomailla ei sinällään ole ykkösvalintani, mutta ilman pyhäpäiviä emme olisi saaneet kasaan niin pitkää lomaa. Ja äkkiä sen perinteisen joulun unohti Hongkongin vilinässä, Saigonin mielenkiintoisilla kujilla ja Phu Quockin upeaa auringonlaskua katsellessa. Ehdin myös unohtamaan työasiat siinä samassa. Se vaatii vähintään kaksi viikkoa!

DSC_3617auringonallaPC280064DSC_3416DSC_3461auringonallaP1010166

Eikä siinä vielä kaikki, vaan jälleen odottelimme kahdeksan viikkoa, eikä siinä ajassa ehtinyt edes pelkäämään mahdollisia pakkasjaksoja, ja sitten hyppäsimmekin taas lentokoneeseen ja lensimme Floridan auringon alle. Sää ei ollut tuohon aikaan mahdottoman lämmin, mutta toki t-paidat sai kaivaa esille ja se aurinko, kyllä valo tekee hyvää ihmiselle! Ja turkoosi meri, kun sen näkee lomalla ensimmäistä kertaa aikoihin, voi miten se saakin energian virtaamaan ihan eri tasolla.

auringonallaP3080138P3062970auringonallaP3080099P3083197

Oli kyllä suuri onni, että pystyimme toteuttamaan kolme lomaa, ja vielä matkustamaan. En voi olla tyytyväisempi kaikkiin halvalla bongattuihin lentolippuihin, vaikka paluu Aasiasta ei lopulta mennytkään yhtään käsikirjoituksen mukaisesti (ei kiitos näitä enää koskaan). Kaikkiin kolmeen lomaan päti budjetin osalta sama kaava: tarjouslentoihin piti tarttua heti (jopa 10-11kk ennen varsinaista matkaa) ja kaikki majoitukset kannatti myös buukata niin aikaisin kuin mahdollista. Lopulta emme maksaneet esim. joulumatkastamme kovinkaan suurta summaa, mutta emme myöskään joutuneet tinkimään majoituksesta.

Sanoisin, että viime talven lomiin käytettyjä rahoja ei olisi voinut sijoittaa paremmin. En tuntenut oloani väsyneeksi tai stressaantuneeksi juuri ollenkaan. Olin pirteämpi, ja vaikka odotinkin aina kovasti seuraavaa lomaa, niin ehkä samalla nautin myös enemmän kotona olemisesta. Toiset repäisevät ja irrottautuvat arjesta kokonaan useammaksi kuukaudeksi tai kokonaiseksi vuodeksi, mutta meidän kohdalla toimi ihan hyvin myös tällainen kesympi ratkaisu, joka ei vaatinut edes ylimääräisiä lomia. Eikä vuosikausien säästämistä. Tänä talvena emme sitten matkustakaan mihinkään, joten olen siinäkin mielessä enemmän kuin tyytyväinen, että viime talvena teimme juuri niin kuin huvitti. Kannattaa kokeilla!

auringonallaP1010198auringonallaP1010162

TallennaTallenna

3A Alternative Art Area, katutaidetta Saigonissa

Saigonista tulee ensimmäisenä mieleen kaikkialla pörräävät mopot, siirtomaa-ajan arkkitehtuuri ja eksoottiset katumarkkinat paikallisine ruokineen. Kaupungin moderni puoli jää helposti paitsioon, sillä loman voi helpostikin täyttää perinteiseen vietnamilaiseen tunnelmaan nojautuen. Saigonissa, tai oikeammin tietenkin Ho Chi Minh Cityssä, voi kuitenkin maustaa omaa lomaansa niin trendikkäissä kattobaareissa, lukuisissa tyylikkäissä ja viihtyisissä kahviloissa kuin vaikkapa katutaiteen parissa.

DSC_3366DSC_3369DSC_3379

Saigonin kadut eivät kuitenkaan vilise taidetta siellä täällä, vaan kiinnostuneiden tulee itse hankkiutua katutaiteelle pyhitetylle paikalle. 3A Alternative Art Area on pienehkö, vain muutaman kadunpätkän kattava sisäkortteli, jonka seinillä on vaihtuva katutaidenäyttely. Kaikki teokset ovat siis luvan kanssa tehtyjä ja niille varatuilla paikoille, sekä muureilla että rakennusten seinillä. 3A:n alueella on myös kauppoja, ravintoloita ja kahviloita.

DSC_3374DSC_3383auringonallaIMG_0786DSC_3385DSC_3384

3A sijaitsee jokivarressa ja sinne kuljetaan pääkadulta käsin. Google kyllä tietää paikan, mutta kyltti on melko huomaamaton. 3A ei ole tosiaankaan mikään iso paikka, mutta meille se sopi vierailukohteeksi hyvin, sillä halusimme kävellä osittain etukäteen suunnitellun reitin kaupungilla. Seuraavaksi jatkoimme matkaa Jade Emperor Pagodalle. Olimme liikenteessä aamupäivästä, jolloin ravintolat olivat vielä kiinni, eikä paikalla ollut kovin paljoa muita turisteja, paria aasialaista teiniporukkaa lukuunottamatta. Antti pääsi tuttuun tapaansa ottamaan ryhmäkuvia lukuisilla erilaisilla poseerauksilla!

auringonallaPC290073DSC_3382DSC_3367auringonallaIMG_0785DSC_3378

Vietnamin ruokaparatiisi

Aasialainen ruoka on lähes poikkeuksetta todella hyvää, ja katukeittiöt ovat niitä parhaita paikkoja kokea paikallista ruokakulttuuria. Vietnam on herkuttelijalle oikea ruokakeidas, sillä syömistä on tarjolla lähes joka nurkalla ja hinnat ovat edulliset. En (muka) tiennyt ennen reissuamme vietnamilaisesta ruuasta juuri mitään, vaikka kyllähän pho-keitot, tuoreet ja paistetut kevätrullat, bao-leivät ja banh mi -patongit tuttuja olivatkin. Ja näitä kaikkia tuli tietenkin kokeiltua autenttisina versioina, mutta onneksi kokeilulistalle pääsi paljon muutakin.

Ruokien nimien opettelu oli äkkiseltään sen verran haastavaa, että ne eivät välttämättä jääneet mieleen. Mutta se jäi, että makumaailma oli tietenkin aasialainen, mutta omalla tavallaan erilainen. Ruoka oli ihanan raikasta ja lähes aina sen mukana tuli iso lautasellinen kaikkea pientä vihreää (yrttejä ym.) tai salaatinlehtiä, joiden avulla ruoka syötiin.

auringonallaPC280061 auringonallaPC280064

Suurin ruokailotulitus koettiin odotetusti Saigonissa, jossa vietimme kaksi kokonaista päivää. Kun istuimme ensimmäiseen katukeittiöön, saimme yllättäen listat käteemme, vain kuullaksemme, ettei niistä ruuista ole oikein mitään tarjolla. Koska yhteistä kieltä ei juuri ollut, oli helpoin kysyä banh mi:n perään, kun näin tiskillä kasan rapeita patonkeja. Ja banh mit saimme, vieläpä todella hyvät sellaiset! Olisin voinut syödä banh mita vaikka joka päivä, mutta lopulta söimme näiden lisäksi vain muutamat patongit hotellimme aamupalalla.

makujakotoaIMG_0733

Seuraavaksi meidän oli tarkoitus kokeilla jotain listaamiani ruokalajeja, mutta koska harhailimme kaduilla satunnaisesti ja menimme lopulta istumaan todella nälkäisinä ensimmäiseen sopivan näköiseen paikkaan, saimme eteemme sitä ruokaa, mitä tarjolla oli. En ollut koskaan kuullutkaan mi quangista, mutta kovin simppelin näköinen nuudeliruoka onnistui olemaan mielettömän hyvää. Meille ei oikein selvinnyt, miten rapsakkaa leipää olisi pitänyt syödä, joten napsimme sitä aina sopivassa välissä. Mikäli näin oikein, niin paikalliset murustelivat sitä suoraan annokseensa. Annoksen mukana tuli valtava keko yrttejä.

DSC_3438
makujakotoaIMG_2657 makujakotoaP1040261

Kaikista helpointa Saigonissa on painella Ben Thanhin ruokatorille, joka on ehkä tunnetuin ydinkeskustassa oleva ruokamarkkina. Paikka on katettu ja sieltä löytyvät vessat, sekä jopa wifi. Tulee mieleen Singaporen hawker centerit. Meidän mielestä suurin plussa oli se, että paikassa myytiin lähes mitä tahansa mieleen tulevaa ruokaa ja kumpikin saattoi hakea vuorotellen jonkun jaettavan annoksen.

makujakotoaPC290123 makujakotoaPC290119
makujakotoaP1040258 makujakotoaP1040268

Koska olimme liikenteessä iltapimeällä, eivät kuvat ole kovin kummoisia, mutta maistoimme ainakin vietnamilaisia pannukakkuja ja täytettyä, rapeaa lettua, tuoreita kevätrullia, hiiligrillillä paistettuja vartaita ja bao-leipää friteeratulla tofulla. Juomaksi ostettu limetti-shake oli niin hyvä, että sitä kannatti odottaa väentungoksessa hetki jos toinenkin.

Lentokentän kotimaanterminaalin ruokatarjonta yllätti myös iloisesti, ja söimme lounasta pho-keiton ja toistaiseksi nimettömäksi jääneen nuudeliannoksen merkeissä, joista erityisesti jälkimmäinen jäi mieleen.

makujakotoaPC300136

Kaikista parhaimmat uppopaistetut kevätrullat söimme Bai Saon rannalla Phu Quocissa. Toki kauniilla maisemalla ja ylipäätään rantapikinikin tunnelmalla oli varmasti osansa asiassa. Samalla saarella söimme myös todella hyvää bbq-possua.

auringonallaP1010194
auringonallaP1010162 makujakotoaP1010226

Makeita jälkiruokia ei tällä reissulla tullut juuri nautittua, mutta juomia siitäkin edestä. Vietnam on kuuluisa kahveistaan ja Saigonin kahvilat nähtävyys jo sinänsä. Saigonin kaduilla myytiin pieniä, munkkien näköisiä nöttösiä, joita mekin ostimme pari kappaletta. En tiedä olivatko ne varsinaisesti makeita vai suolaisia, mutta ainakin kirkkaan värisissä  versiossa oli narskuva sokerikuori. Toisaalta sisällä oli jotain kananmunan keltuaisen tapaista. Seesaminsiemenillä päällystetyt pallerot olivat parempia, mutta aika laimeita esityksiä nämä molemmat olivat, reissun ainoita ruokapettymyksiä!

makujakotoaPC290077 makujakotoaPC290079

Saigonissa tuli todistettua sama juttu kuin muuallakin Aasiassa: kannattaa suosia katukeittiöitä, kansankuppiloita ja ruokatoreja. Kerran istahdimme väsähtäneenä lounaalle kapean, paikallista elämää pursuavan kotikatumme varrella olevan ravintolan kovasti katukeittiön matalia tuoleja muistuttaville puujakkaroille. Tilasimme kylmät soodat ja paistettua riisiä. Annos oli sinällään kaunis, mutta makua siinä ei ollut yhtään siinä määrin kuin muissa syömissämme ruuissa. Onneksi Vietnamissa hintataso on varsin kohtuullinen paikasta riippumatta, joten emme kuitenkaan maksaneet itseämme kipeäksi ihan ok -lounaasta.

makujakotoaPC290111

Vietnamilainen ruoka nousi kyllä yhdeksi ehdottomaksi lemppariksi aasialaisissa ruuissa, ja jopa ohi ikisuosikkini Thaimaan!

Vaaleanpunainen Jade Emperor Pagoda

Saigonin-lomamme oli käytännössä vain parin päivän mittainen, joten kovin kunnianhimoisia suunnitelmia ei sille ajalle kannattanut tehdä. Keskityimme lähinnä kävelemään kaupungilla, kahvittelemaan lukuisissa viihtyisissä kahviloissa ja herkuttelemaan katukeittiöissä. Välillä otimme kuitenkin jonkun kiintopisteen kartalta, jonne suuntaisimme hitaasti edeten. Yksi näistä oli Jade Emperor Pagoda, joka oli hotelliltamme katsottuna vastakkaisella puolella kaupunkia, tai oikeammin keskustaa, sillä kaupunki sinällään jatkuu pitkän pitkän matkaa joka puolelle.

DSC_3393auringonallaPC290084auringonallaPC290086DSC_3395auringonallaPC290089auringonallaPC290090

Valitsimme tämän pagodan juuri siksi, että se on kauniin vaaleanpunainen. En ollut ihan varma, mitä uskontoa pagoda edusti, sillä seinällä olevien kiinakirjoitusten lisäksi palvontakohteena oli Buddha-patsas. Ilmeisesti temppeli on pääasiassa taolaisuuteen liittyvä, mutta käytännössä myös yhdistelmä buddhalaisuutta. Temppeli on suosittu myös turistien keskuudessa.

DSC_3397DSC_3401DSC_3403DSC_3406DSC_3407

Itse pagoda oli jonkin verran ahdas ja sokkeloinen, sekä ilma sakea suitsukkeiden savusta. Sisäpuoli oli nopeasti kierretty, mutta sen jälkeen oli kiva istahtaa puiden varjoon temppelin ulkopuolelle lepäämään ennen paluuta keskustan hektisyyteen.

Drinkit Saigonin kattojen yllä

Saigonissa on lukuisia rooftop-baareja, mutta meillä oli aikaa vain yhteen, joten valitsimme pikaisen googlettelun jälkeen sen suosituimman: Chill Skybarin. Kätevästi paikka sijaitsi vielä lyhyen kävelymatkan päässä ensimmäiseltä hotelliltamme, joten asiaa ei tarvinnut sen enempää miettiä. Pukukoodia uhmaten puin päälleni kaupunkishortsit ja sandaalit, vaikka niillä ei periaatteessa päässyt sisään. Happy Hour -aikaan alkuillasta säännöt ovat kuitenkin löyhemmät, ja aikaisempien kokemusten (Bangkok, Singapore) mukaan turistit näyttävät pääsevän näihin paikkoihin lähes millaisessa vaatetuksessa tahansa, kunhan on asialliset kamppeet.

Halusimme mennä ihailemaan Saigonin maisemia jo valoisan aikaan, joten olimme ala-aulassa jo hieman ennen baarin aukeamista. Sitä ennen ehdimme istumaan hetken viereisessä puistossa. Leikimme, että on uusi vuosi, vaikka siihen olikin vielä pari päivää.

DSC_3409auringonallaPC290115

Ylhäälle päästyämme maisema avautui niin upeana, että kuten tavallista, aluksi ei voinut keskittyä muuhun kuin kuvien räpsimiseen. Bangkokissa ja Singaporessa olimme etukäteen tietoisia drinkkien kalleudesta, ja koska menimme kattobaareihin lähes ainoastaan maiseman vuoksi, nautimme vain yhdet drinkit valokuvaussession päätteeksi. Nyt tilanne oli toinen, sillä hetken kalkuloituamme huomasimme, että listan juomat maksoivat vain murto-osan siitä mitä olimme tottuneet, joten illan pituus ei jäisi ainakaan rahasta kiinni.

DSC_3411DSC_3415DSC_3413DSC_3420auringonallaPC290118DSC_3422

Meillä oli kuitenkin nälkä ja olimme jatkamassa auringonlaskun jälkeen Ben Thanhin ruokamarkkinoille, joten emme jääneet baariin koko illaksi. Kaiken kaikkiaan kokemus oli kuitenkin varsin positiivinen, sillä happy hour -hintojen lisäksi saimme ehkä ensimmäistä kertaa pöydän, minkä ääressä seisoskella. Istumapaikka olisi tietty ollut vielä iso plussa, silloin viihtyisin vähän pidempään, mutta kaikki matalammat pöydät olivat ravintolan sisäpuolella. Saigonia, kuten muitakin suurkaupunkeja, kannattaa kyllä aina käydä ihailemassa yläilmoista! Ja mikään ei ole niin hyvä ajankohta kuin hetki ennen auringonlaskua, kun ehtii nähdä koko kirjon pimeään saakka.

DSC_3434DSC_3433DSC_3431

Tajusin muuten juuri tätä kirjoittaessani, että käymme ihan aniharvoin baareissa. Edellinen yhdessä käymämme paikka taisi olla Haubentaucher Berliinissä ja sitä edellinen Lebua Bangkokissa. Käymme siis enemmän baarissa ulkomailla kuin Suomessa. Mutta eikö se ole pelkästään säästöä, jos baari-iltaan menee kahdelta hengeltä vain 12 e? Sillä saatiin kolme drinkkiä Saigonissa upeilla näköaloilla!

Miksi Vietnam on niin ihana?

Kaikille blogiani viime kuukausina seuranneille ei varmasti tule yllätyksenä, kuinka Vietnam hurmasi minut heti ensimmäisellä reissulla. Olimme odottaneet Vietnamin vuoroa jo vuosia, mutta toisaalta emme tienneet maasta matkakohteena kovin paljoa. Toki joitakin yksittäisiä asioita tiesimme, mutta kuten kirjoitin ennen lähtöä, en tiennyt yhtään millaista lomailu uudessa maassa tulisi olemaan (näitä uusia maitahan tulee nykyään itselle tosi vähän, kun lähivuosina ollaan kierrelty vanhoissa tutuissa). Miksi sitten Vietnam osoittautui niin ihanaksi paikaksi?

helmikuuigtt4

Katukeittiöt. Tämän ei pitäisi yllättää, mutta vietnamilainen ruoka on todella hyvää! Se ei ollut automaattisesti tulista, vaan yleensä kaiken sai maustaa mieleisekseen. Lisäksi ruuan mukana tuli lähes ruokalajista riippumatta iso kasa yrttejä ja muuta pientä vihreää, mikä teki kokonaisuudesta ihanan raikkaan.

helmikuuigtt3

Kahvilat. Saigonissa on ihan pakollista käydä vilvoittelemassa viihtyisissä kahviloissa, joissa tarjoillaan sekä vietnamilaista kahvia että erikoiskahveja ja muita trendikkäitä juomia. Jos aikaa olisi ollut enemmän, olisin kolunnut useammankin kahvilan, mutta nyt sain tyytyä vain neljään. Tosin ne olivat kaikki ihan superihania!

helmikuuigtt7

Siirtomaa-ajan arkkitehtuuri. Saigonissa on sitä samaa charmia kuin vaikkapa Havannassa: haalean pastellisia, rappioromanttisia siirtomaa-ajan rakennuksia, sekä näyttäviä bulevardeja. Kaupunki saa plussaa myös puistoista ja tietenkin palmuista!

helmikuuigtt5

Rauhalliset rannat. Palmuista päästäänkin rantoihin. Olimme itse Phu Quocin saarella korkeimman sesongin aikaan, ja silti rannoilla ei ollut mitään Thaimaasta tuttua ruuhkaa, ei edes Bai Saolla, Vietnamin kauneimmalla rannalla, jossa meitä odotti joukko aasialaisturisteja. Millaistahan alhaisemman sesongin aikaan on? Olen kuullut, että rannat olisivat puoliautioita monessa paikkaa, pitääköhän se enää paikkansa?

helmikuuigtt6

Edullinen hintataso. Vietnam vaikutti ainakin oman reissun perusteella hintatasoltaan varsin maltilliselta. Katukeittiöissä syöminen oli todella halpaa, kaupungin suosituimpiin kattobaareihin lukeutuvan Chill Skybarin drinkit yllättävän edullisia (happy hourin aikaan alkaen n. 4 euroa), taksimatka lentokentältä keskustaan 6 euroa ja saatiin varsin kivat majoituksetkin korkeimman sesongin aikaan 70-120 eurolla. Jos jano yllättää hotellihuoneessa, ei tarvitse laskeskella lähteekö käymään lähikaupassa vai nappaako vesipullon minibaarista.

helmikuuigtt1helmikuuigtt2

Omalaatuisuus. Vietnam on ehdottomasti Aasiaa isolla a:lla, mutta toisaalta sitä lisämaustaa omat erityispiirteensä: ruoka on hieman erimakuista kuin muualla, mopojen määrä on ääripään toisessa laidassa, kolonialistiset rakennukset värittävät katukuvaa ja kahvilakulttuuri yllättää. Vietnamissa on paljon perinteistä, mutta toisaalta uusien sukupolvien vaikutus näkyy vaikkapa Saigonissa 3A-katutaidealueena, toistaiseksi pienenenä, mutta kuka tietää, mihin kaupunki vielä tulevaisuudessa kehittyy.

helmikuuigtt9helmikuuigtt8

Mikä on sun lempijuttu Vietnamista? Tai jos et ole vielä käynyt, niin onko maa kuitenkin listallasi?

Instagram Travel Thursday on aina joka kuukauden ensimmäisenä torstaina vietettävä blogitempaus, johon kuka tahansa voi osallistua. Tempauksen tarkoituksena on vahvistaa Instagramia matkainspiraation ja -tiedon levittämiskanavana, ja tuoda esille Instagramin matkailueksperttejä. IGTT hostit: Travellover ja Muru Mou.

Bai Sao, Vietnamin kaunein ranta?

Mietimme Saigonin kanssa yhdistettävää rantakohdetta jokusen tovin, ja lopulta päädyimme Phu Quociin, sillä lukemamme mukaan siellä on Vietnamin kauneimmat rannat. Edullinen ja lyhyt lento Ho Chi Minhistä oli tietenkin myös plussaa, sillä muutaman päivän takia ei viitsisi matkustaa hitaasti ja vaivalloisesti, saati sitten kalliisti.

DSC_3454 DSC_3453

Suurin osa Phu Quocin hotelleista sijaitsee länsirannan Long Beachilla, joka osoittautui lopulta ihan kelpo rannaksi. Ainakin oman hotellimme kohdalla (Tropicana Resort, 2 km Duong Dongista) hiekka oli mukavan pehmeää ja rannassa pystyi uimaan hyvin. Lähempänä kaupunkia tilanne oli hieman erilainen ja rannan eteläisemmissä osissa emme ehtineet käydä ollenkaan. Mikään sykähdyttävän kaunis Long Beach ei ollut, paitsi auringonlaskun aikaan. Mutta kyllä siellä päivälläkin viihtyi, kun palmut kaartuivat rannan tuntumassa ja meininki oli rauhallisen leppoisaa.

DSC_3450 DSC_3457
DSC_3461 DSC_3458
DSC_3464

Bai Saon rannalle on saaren keskivaiheilta matkaa reilu 20 kilometriä, mutta koska kyseessä oli useiden lähteiden mukaan Vietnamin kaunein ranta, oli sinne tottakai päästävä. Rannalle vievä tie oli pieni soratie viimeiset kaksi kilometriä, joten yllätys oli melkoinen, kun perillä oli lukuisia turistibusseja parkissa.

En ollut osannut odottaa, että ranta olisi näin suosittu, vaikka olimmekin liikenteessä korkeimman sesongin aikaan, ja vieläpä uuden vuoden päivänä, joka oli sunnuntai. Aluksi väenpaljous kauhistutti, kun olin odottanut (vielä toistaiseksi) puoliautiota rantaa, jolla olisi vain yksi ravintola. Nyt rannassa näytti olevan fasiliteetteja isommallekin porukalle.

auringonallaP1010145
auringonallaP1010155 auringonallaP1010205

Lähdimme kulkemaan rannan pohjoispäähän, sillä siellä näytti väljemmälle. Löysimme onneksemme varjoisan paikan palmun alta ja löimme pyyhkeemme siihen. Kyseinen peliliike oli varsin onnistunut, sillä vain minuutteja myöhemmin muu porukka kävi kaihoisasti katsomassa lähes ainoita varjopaikkoja. Toki rannalla oli jonkin verran vuokrattavana tuoleja ja varjoja, eikä niiden hinnat mitään päätähuimaavia olleet. Me kuitenkin pidämme enemmän palmun alla istuskelusta.

Siinä me sitten viihdyimmekin koko ajan, välillä uiden tai kahlaten ja silkinpehmeässä, valkoista hohtavassa hiekassa tallustellen. Oma paikka kahden maalauksellisen palmun välissä oli kuin pieni pala paratiisia, eikä merelle katsellessa näkynyt juuri muita turisteja. Loppujen lopuksi rannan pohjoispäässä oli todella rauhallista ja osa busseilla tulleesta porukasta häipyi muutenkin puolen päivän aikoihin.

auringonallaP1010148 auringonallaP1010186
auringonallaP1010156

Kävin ostamassa hedelmäkojusta kookoksen ja myöhemmin haimme rantaravintolasta kevätrullia lounaaksi. Pysäytimme myös jäätelömopon tilataksemme jotain jäätelöä, mutta kyseinen herra taisi myydä kaikille pariskunnille yhden suklaa- ja yhden mansikkajäätelön, alkuperäisistä valinnoista riippumatta. Tosin suklaa muistutti suklaata vain kaukaisesti, saattoi se olla jotain muutakin.

auringonallaP1010167
auringonallaP1010198 auringonallaP1010177auringonallaP1010162

Olin varautunut rantapäivään tuttuun tapaan paksun kirjan kanssa, mutta tällä kertaa en saanut luettua sivuakaan. Olisi ollut tuhlausta tulla niin kauniiseen paikkaan ja keskittyä johonkin muuhun. Kun suurin osa aasialaisista turisteista oli ottanut selfiekeppinsä ja häippässyt, oli rannalla aistittavissa vielä hippimäisen rauhallista fiilistä.

auringonallaP1010216auringonallaP1010172 auringonallaP1010194

Olisin voinut mennä Bai Saolle vielä toistamiseen, mutta koska se oli niin kaukana ja taksimatka suht hintava, emmekä yrityksistä huolimatta saaneet vuokrattua skootteria, jäi vierailumme ainoaksi laatuaan.

auringonallaP1010166