Onneksi otimme ja lähdimme (joulu reissussa)

Tänään on satanut vettä koko päivän. Ei sillä, etteikö taivas olisi ollut harmaa jo viimeiset kaksi kuukautta, mutta lunta meillä on sentään ollut. Ja on edelleen, ellei sama meno jatku huomenna. Joulutunnelmaa on hankala repiä nykyään, kun talvet eivät ole takuuvalkoisia edes pohjoisessa.

Viime vuonna kyllästyin vesisateisiin jouluihin, jotka eivät vastanneet enää ollenkaan mielikuvieni tunnelmallisia mökkijouluja. Se taisi olla vasta tammikuuta 2016 kun bongasimme seuraavaksi jouluksi älyhalvat lennot Hongkongiin. Joulu Aasiassa? Miksipä ei!

DSC_3124DSC_3131

Olimme viettäneet yhden joulun aikaisemmin Miamissa ja New Yorkissa, ja vaikka reissu oli mitä ihanin, muistan harmitelleeni kovasti lähdön hetkellä valitsemaamme ajankohtaa: oli täydellinen joulusää ja mökillä oli niin tunnelmallista, etten meinannut raaskia lähteä.

Viime vuonna uhkasi käydä samalla tavalla, mutta viimeistään eteläisempään Suomeen saavuttuamme ei harmittanut yhtään: juuri tätä harmautta lähdimme karkuun. Toisaalta, kun söimme jouluaaton ateriaamme Burger Kingillä, meinasi suorastaan tulla itku kurkkuun, kun mietti että koko muu perhe oli toisaalla yhdessä viettämässä perinteistä joulua. Ensi vuonna ei missään nimessä lähdetä mihinkään typerään Aasiaan!

auringonallaPC260003auringonallaPC260002auringonallaPC260016

Onneksi joulu unohtui jo lentokoneessa, vaikka perillä Hongkongissa odotti vähintäänkin hulppeat joulukoristelut. Heräsimme joulupäivän aamuna suht virkeinä Wan Chaissa sijaitsevassa hotellissamme, söimme aamupalaksi dumplingeja ja suuntasimme kävelylle. Kiertelimme Centralin mäkisillä kujilla ja vierailimme kaupungin laidalla Wong Tai Sinin temppelillä. Kävelimme Sham Shui Pon markkinakatuja ja matkustimme illalla Star Ferryllä lahden yli. Söimme jouluateriaksi nuudelikeittoa, paistettuja dumpligeja ja friteerattua kanaa. Illalla nauroimme Ladie’s Marketin hulvattomille laulu- ja tanssiesityksille. Hauska joulu!

DSC_3191auringonallaPC270028DSC_3255DSC_3217DSC_3243

Jos Hongkongissa joulu muistuikin välillä mieleen koristeluiden ja ruuhkien vuoksi, pääsi Vietnamissa lähes kokonaan eroon ajankohdasta. Toki Saigonistakin löytyi prameita joulukuusia, mutta kaupunki imaisi omaleimaiseen tunnelmaansa niin tiiviisti, että oma koti tuntui todella kaukaiselta asialta. Söimme ihanaa vietnamilaista ruokaa, nautiskelimme siirtomaa-ajan charmia henkivistä kahviloista ja kävelimme ympäri kaupunkia. Viimeisenä iltana joimme drinkit Chill Skybarissa kaupungin valoja ihaillen. Ehdimme myös lepäilemään ihastuttavassa boutique-sviitissämme.

DSC_3320DSC_3346DSC_3378DSC_3393DSC_3340DSC_3433

Phu Quocille siirryttäessä olimme matkamme viimeisessä määränpäässä. Kuten saarilla yleensä, menettää aika ja viikonpäivät merkityksensä, vaikka kyse olisi vain muutaman päivän rentoutumisesta. Kävimme Vietnamin kauneimmaksi nimetyllä Bai Saon rannalla ja illalla kävelimme läheiseen Duong Dongin keskustaan. Ihailimme upeita auringonlaskuja joko rannalla tai omalla merinäköalaparvekkeellamme. Luimme kirjoja ja kävimme rannalla hieronnassa.

DSC_3450DSC_3458DSC_3488DSC_3493

Takaisin päin matkustaessa fiilikset olivat edelleen katossa, olihan meillä vielä yhdet yöt jäljellä sekä Saigonissa että Hongkongissa. Ehdimme tekemään molemmissa vielä vaikka mitä, ja vaikka paluumatkamme Suomeen oli todellinen farssi, jäi reissu ehdottomasti plussan puolelle. Onneksi lähdimme, sillä tänä vuonna se ei olisi ollut enää mahdollista. Ehkä tässäkin pätee se sama mikä moneen muuhun asiaan elämässä: tekeminen ei yleensä kaduta, tekemättä jättäminen kylläkin.

auringonallaP1050285DSC_3536DSC_3530DSC_3622DSC_3633

TallennaTallenna

Mainokset

Vietnamilaisen ruuan ikävä

Vuosi sitten pääsimme joululomalla maistamaan ensimmäistä kertaa autenttista vietnamilaista ruokaa. Olemme molemmat aasialaisten ruokien ystäviä, ja Vietnam pomppasi heti suosikiksi myös paikallisen ruokakulttuurin saralla. Yleensä ruoka oli todella maukasta, mutta ei mitenkään hirveän tulista (ilman lisukechilejä). Se oli lähes poikkeuksetta raikasta, kiitos lukuisten tuoreiden yrttien, joita ruuan kanssa tarjoiltiin. Vietnamilaiset nimet eivät sanoneet meille juuri mitään, eivätkä ne jääneet oikein mieleen. Mutta se jäi, että hyvää oli!

Ensimmäisenä päivänä aloitettiin sieltä tutuimmasta päästä ja istahdettiin katukeittiöön tilaamaan banh mi -patongit. Tosin ei me oltaisi oikein muuta osattu tilatakaan kielimuurin takia. Omaksi juomakseni valikoitui joku sitruksinen mutta todella suolainen mehu, joka jäi kyllä kesken, sillä se vain lisäsi janoa. Mutta nää banh mit, ne oli todella hyvät ja aika erilaiset aikaisempiin ja myöhempiin kokemuksiin nähden.

auringonallaPC280061auringonallaPC280064

Oma hotellimme tarjosi aamupalalla pienen buffetin lisäksi paikallisia ruokia, kuten tahmeaa riisiä lihalla (hyvää). Kapealta kotikadultamme löytyi myös muutamia ravintoloita, joista yhteen istahdimme lounaalle hikisen aamupäiväkävelyn jälkeen. Tällä kertaa ruoka oli melko tavanomaista, mutta juomat kyllä ihanan raikkaat. Päätimme kuitenkin vastedes pidättäytyä rähjäisemmissä katukeittiöissä.

makujakotoaPC290111

Onneksi hotellin lähettyviltä löytyi myös turistille varsin helppo ruokakeidas Ben Thanh Street Food Market, jossa taisimme ruokakuvien määrästä päätellen syödä kahtenakin iltana. Täällä ruokien kuvaukset olivat englanniksi, tarjontaa oli monipuolisesti ja paikka oli siisti. Vähän kuin Singaporen hawker centereissä, myös täällä yhdistyi katukeittiöiden herkullinen ruoka ja siisteydestä huolehtiva henkilökunta, jopa vessat olivat hyvät. Ja nettikin taisi toimia.

DSC_3438makujakotoaP1040280makujakotoaIMG_2657

Mitä kaikkea sitten maistoimme? Ainakin bao-leipiä friteeratulla tofulla, kivan raikkaita kevätrullia kahdella dipillä, pieniä katkarapupannareita (banh khot), rapeaa sienillä täytettyä pannaria (banh xeo) ja jotain superhyvää grillattua lihaa, jonka päällä oli reilusti pähkinöitä. Niin ja jonotin myös itselleni unelmapehmeän kookos-limesmoothien.

makujakotoaPC290123makujakotoaP1040264makujakotoaP1040268makujakotoaPC290119makujakotoaP1040261makujakotoaP1040258

Mutta onnistuimme kyllä bongaamaan reissun aikana muutaman ei-niin-unohtumattoman makuelämyksenkin. Ostin Saigonissa kadulta mielenkiintoisen näköisiä pallukoita, joista toisen päällä oli seesaminsiemeniä ja toinen oli saanut tahmean sokerikuorrutteen. Ikävä kyllä kumpikaan näistä ei maistunut oikein millekään ja sokerista versiota oli jopa todella hankala syödä, kun se tarttui hampaisiin. Myös Phu Quocissa rannalla syöty jäätelö oli makunsa puolesta ihan floppi, erityisesti ”suklaa”. Mutta olihan ne jotenkin söpöjä.

makujakotoaPC290079makujakotoaPC290077auringonallaP1010198

Rannasta puheenollen, Bai Saolla sai kyllä erinomaiset friteeratut kevätrullat, jotka haukkasimme palmun alla istuen ja kookoksesta suoraan hörpäten.

auringonallaP1010194

Sitten vielä pari tosi hyvää ruokaa, joiden nimistä ei harmi kyllä ole hajuakaan. Toinen oli kanaa nahkoineen, jossa oli liemessä voisulaa ja pähkinöitä, sekä tuttuun tapaan iso kasa erilaisia yrttejä. Söimmme myös lentokentällä yllättävän maistuvaa ruokaa. Tutun pho-keiton lisäksi tilasimme nuudeliannoksen, jossa oli sekä lihaa että paistettuja kevätrullia, ehkä vielä jotain muutakin. Miksi tällaisia ei saa kaikilta lentokentiltä, nam!

makujakotoaIMG_0733makujakotoaPC300136

Harmillista, että Oulusta ei taida saada mistään vietnamilaista ruokaa. Toivottavasti tilanne korjaantuu tulevaisuudessa, tai sitten meidän on ihan pakko lähteä Vietnamiin lähivuosina uudelleen. Sekin kyllä sopii!

Vietnamin ruokaparatiisi

Aasialainen ruoka on lähes poikkeuksetta todella hyvää, ja katukeittiöt ovat niitä parhaita paikkoja kokea paikallista ruokakulttuuria. Vietnam on herkuttelijalle oikea ruokakeidas, sillä syömistä on tarjolla lähes joka nurkalla ja hinnat ovat edulliset. En (muka) tiennyt ennen reissuamme vietnamilaisesta ruuasta juuri mitään, vaikka kyllähän pho-keitot, tuoreet ja paistetut kevätrullat, bao-leivät ja banh mi -patongit tuttuja olivatkin. Ja näitä kaikkia tuli tietenkin kokeiltua autenttisina versioina, mutta onneksi kokeilulistalle pääsi paljon muutakin.

Ruokien nimien opettelu oli äkkiseltään sen verran haastavaa, että ne eivät välttämättä jääneet mieleen. Mutta se jäi, että makumaailma oli tietenkin aasialainen, mutta omalla tavallaan erilainen. Ruoka oli ihanan raikasta ja lähes aina sen mukana tuli iso lautasellinen kaikkea pientä vihreää (yrttejä ym.) tai salaatinlehtiä, joiden avulla ruoka syötiin.

auringonallaPC280061 auringonallaPC280064

Suurin ruokailotulitus koettiin odotetusti Saigonissa, jossa vietimme kaksi kokonaista päivää. Kun istuimme ensimmäiseen katukeittiöön, saimme yllättäen listat käteemme, vain kuullaksemme, ettei niistä ruuista ole oikein mitään tarjolla. Koska yhteistä kieltä ei juuri ollut, oli helpoin kysyä banh mi:n perään, kun näin tiskillä kasan rapeita patonkeja. Ja banh mit saimme, vieläpä todella hyvät sellaiset! Olisin voinut syödä banh mita vaikka joka päivä, mutta lopulta söimme näiden lisäksi vain muutamat patongit hotellimme aamupalalla.

makujakotoaIMG_0733

Seuraavaksi meidän oli tarkoitus kokeilla jotain listaamiani ruokalajeja, mutta koska harhailimme kaduilla satunnaisesti ja menimme lopulta istumaan todella nälkäisinä ensimmäiseen sopivan näköiseen paikkaan, saimme eteemme sitä ruokaa, mitä tarjolla oli. En ollut koskaan kuullutkaan mi quangista, mutta kovin simppelin näköinen nuudeliruoka onnistui olemaan mielettömän hyvää. Meille ei oikein selvinnyt, miten rapsakkaa leipää olisi pitänyt syödä, joten napsimme sitä aina sopivassa välissä. Mikäli näin oikein, niin paikalliset murustelivat sitä suoraan annokseensa. Annoksen mukana tuli valtava keko yrttejä.

DSC_3438
makujakotoaIMG_2657 makujakotoaP1040261

Kaikista helpointa Saigonissa on painella Ben Thanhin ruokatorille, joka on ehkä tunnetuin ydinkeskustassa oleva ruokamarkkina. Paikka on katettu ja sieltä löytyvät vessat, sekä jopa wifi. Tulee mieleen Singaporen hawker centerit. Meidän mielestä suurin plussa oli se, että paikassa myytiin lähes mitä tahansa mieleen tulevaa ruokaa ja kumpikin saattoi hakea vuorotellen jonkun jaettavan annoksen.

makujakotoaPC290123 makujakotoaPC290119
makujakotoaP1040258 makujakotoaP1040268

Koska olimme liikenteessä iltapimeällä, eivät kuvat ole kovin kummoisia, mutta maistoimme ainakin vietnamilaisia pannukakkuja ja täytettyä, rapeaa lettua, tuoreita kevätrullia, hiiligrillillä paistettuja vartaita ja bao-leipää friteeratulla tofulla. Juomaksi ostettu limetti-shake oli niin hyvä, että sitä kannatti odottaa väentungoksessa hetki jos toinenkin.

Lentokentän kotimaanterminaalin ruokatarjonta yllätti myös iloisesti, ja söimme lounasta pho-keiton ja toistaiseksi nimettömäksi jääneen nuudeliannoksen merkeissä, joista erityisesti jälkimmäinen jäi mieleen.

makujakotoaPC300136

Kaikista parhaimmat uppopaistetut kevätrullat söimme Bai Saon rannalla Phu Quocissa. Toki kauniilla maisemalla ja ylipäätään rantapikinikin tunnelmalla oli varmasti osansa asiassa. Samalla saarella söimme myös todella hyvää bbq-possua.

auringonallaP1010194
auringonallaP1010162 makujakotoaP1010226

Makeita jälkiruokia ei tällä reissulla tullut juuri nautittua, mutta juomia siitäkin edestä. Vietnam on kuuluisa kahveistaan ja Saigonin kahvilat nähtävyys jo sinänsä. Saigonin kaduilla myytiin pieniä, munkkien näköisiä nöttösiä, joita mekin ostimme pari kappaletta. En tiedä olivatko ne varsinaisesti makeita vai suolaisia, mutta ainakin kirkkaan värisissä  versiossa oli narskuva sokerikuori. Toisaalta sisällä oli jotain kananmunan keltuaisen tapaista. Seesaminsiemenillä päällystetyt pallerot olivat parempia, mutta aika laimeita esityksiä nämä molemmat olivat, reissun ainoita ruokapettymyksiä!

makujakotoaPC290077 makujakotoaPC290079

Saigonissa tuli todistettua sama juttu kuin muuallakin Aasiassa: kannattaa suosia katukeittiöitä, kansankuppiloita ja ruokatoreja. Kerran istahdimme väsähtäneenä lounaalle kapean, paikallista elämää pursuavan kotikatumme varrella olevan ravintolan kovasti katukeittiön matalia tuoleja muistuttaville puujakkaroille. Tilasimme kylmät soodat ja paistettua riisiä. Annos oli sinällään kaunis, mutta makua siinä ei ollut yhtään siinä määrin kuin muissa syömissämme ruuissa. Onneksi Vietnamissa hintataso on varsin kohtuullinen paikasta riippumatta, joten emme kuitenkaan maksaneet itseämme kipeäksi ihan ok -lounaasta.

makujakotoaPC290111

Vietnamilainen ruoka nousi kyllä yhdeksi ehdottomaksi lemppariksi aasialaisissa ruuissa, ja jopa ohi ikisuosikkini Thaimaan!

Bai Sao, Vietnamin kaunein ranta?

Mietimme Saigonin kanssa yhdistettävää rantakohdetta jokusen tovin, ja lopulta päädyimme Phu Quociin, sillä lukemamme mukaan siellä on Vietnamin kauneimmat rannat. Edullinen ja lyhyt lento Ho Chi Minhistä oli tietenkin myös plussaa, sillä muutaman päivän takia ei viitsisi matkustaa hitaasti ja vaivalloisesti, saati sitten kalliisti.

DSC_3454 DSC_3453

Suurin osa Phu Quocin hotelleista sijaitsee länsirannan Long Beachilla, joka osoittautui lopulta ihan kelpo rannaksi. Ainakin oman hotellimme kohdalla (Tropicana Resort, 2 km Duong Dongista) hiekka oli mukavan pehmeää ja rannassa pystyi uimaan hyvin. Lähempänä kaupunkia tilanne oli hieman erilainen ja rannan eteläisemmissä osissa emme ehtineet käydä ollenkaan. Mikään sykähdyttävän kaunis Long Beach ei ollut, paitsi auringonlaskun aikaan. Mutta kyllä siellä päivälläkin viihtyi, kun palmut kaartuivat rannan tuntumassa ja meininki oli rauhallisen leppoisaa.

DSC_3450 DSC_3457
DSC_3461 DSC_3458
DSC_3464

Bai Saon rannalle on saaren keskivaiheilta matkaa reilu 20 kilometriä, mutta koska kyseessä oli useiden lähteiden mukaan Vietnamin kaunein ranta, oli sinne tottakai päästävä. Rannalle vievä tie oli pieni soratie viimeiset kaksi kilometriä, joten yllätys oli melkoinen, kun perillä oli lukuisia turistibusseja parkissa.

En ollut osannut odottaa, että ranta olisi näin suosittu, vaikka olimmekin liikenteessä korkeimman sesongin aikaan, ja vieläpä uuden vuoden päivänä, joka oli sunnuntai. Aluksi väenpaljous kauhistutti, kun olin odottanut (vielä toistaiseksi) puoliautiota rantaa, jolla olisi vain yksi ravintola. Nyt rannassa näytti olevan fasiliteetteja isommallekin porukalle.

auringonallaP1010145
auringonallaP1010155 auringonallaP1010205

Lähdimme kulkemaan rannan pohjoispäähän, sillä siellä näytti väljemmälle. Löysimme onneksemme varjoisan paikan palmun alta ja löimme pyyhkeemme siihen. Kyseinen peliliike oli varsin onnistunut, sillä vain minuutteja myöhemmin muu porukka kävi kaihoisasti katsomassa lähes ainoita varjopaikkoja. Toki rannalla oli jonkin verran vuokrattavana tuoleja ja varjoja, eikä niiden hinnat mitään päätähuimaavia olleet. Me kuitenkin pidämme enemmän palmun alla istuskelusta.

Siinä me sitten viihdyimmekin koko ajan, välillä uiden tai kahlaten ja silkinpehmeässä, valkoista hohtavassa hiekassa tallustellen. Oma paikka kahden maalauksellisen palmun välissä oli kuin pieni pala paratiisia, eikä merelle katsellessa näkynyt juuri muita turisteja. Loppujen lopuksi rannan pohjoispäässä oli todella rauhallista ja osa busseilla tulleesta porukasta häipyi muutenkin puolen päivän aikoihin.

auringonallaP1010148 auringonallaP1010186
auringonallaP1010156

Kävin ostamassa hedelmäkojusta kookoksen ja myöhemmin haimme rantaravintolasta kevätrullia lounaaksi. Pysäytimme myös jäätelömopon tilataksemme jotain jäätelöä, mutta kyseinen herra taisi myydä kaikille pariskunnille yhden suklaa- ja yhden mansikkajäätelön, alkuperäisistä valinnoista riippumatta. Tosin suklaa muistutti suklaata vain kaukaisesti, saattoi se olla jotain muutakin.

auringonallaP1010167
auringonallaP1010198 auringonallaP1010177auringonallaP1010162

Olin varautunut rantapäivään tuttuun tapaan paksun kirjan kanssa, mutta tällä kertaa en saanut luettua sivuakaan. Olisi ollut tuhlausta tulla niin kauniiseen paikkaan ja keskittyä johonkin muuhun. Kun suurin osa aasialaisista turisteista oli ottanut selfiekeppinsä ja häippässyt, oli rannalla aistittavissa vielä hippimäisen rauhallista fiilistä.

auringonallaP1010216auringonallaP1010172 auringonallaP1010194

Olisin voinut mennä Bai Saolle vielä toistamiseen, mutta koska se oli niin kaukana ja taksimatka suht hintava, emmekä yrityksistä huolimatta saaneet vuokrattua skootteria, jäi vierailumme ainoaksi laatuaan.

auringonallaP1010166