Vuosi sitten pääsimme joululomalla maistamaan ensimmäistä kertaa autenttista vietnamilaista ruokaa. Olemme molemmat aasialaisten ruokien ystäviä, ja Vietnam pomppasi heti suosikiksi myös paikallisen ruokakulttuurin saralla. Yleensä ruoka oli todella maukasta, mutta ei mitenkään hirveän tulista (ilman lisukechilejä). Se oli lähes poikkeuksetta raikasta, kiitos lukuisten tuoreiden yrttien, joita ruuan kanssa tarjoiltiin. Vietnamilaiset nimet eivät sanoneet meille juuri mitään, eivätkä ne jääneet oikein mieleen. Mutta se jäi, että hyvää oli!
Ensimmäisenä päivänä aloitettiin sieltä tutuimmasta päästä ja istahdettiin katukeittiöön tilaamaan banh mi -patongit. Tosin ei me oltaisi oikein muuta osattu tilatakaan kielimuurin takia. Omaksi juomakseni valikoitui joku sitruksinen mutta todella suolainen mehu, joka jäi kyllä kesken, sillä se vain lisäsi janoa. Mutta nää banh mit, ne oli todella hyvät ja aika erilaiset aikaisempiin ja myöhempiin kokemuksiin nähden.
Oma hotellimme tarjosi aamupalalla pienen buffetin lisäksi paikallisia ruokia, kuten tahmeaa riisiä lihalla (hyvää). Kapealta kotikadultamme löytyi myös muutamia ravintoloita, joista yhteen istahdimme lounaalle hikisen aamupäiväkävelyn jälkeen. Tällä kertaa ruoka oli melko tavanomaista, mutta juomat kyllä ihanan raikkaat. Päätimme kuitenkin vastedes pidättäytyä rähjäisemmissä katukeittiöissä.
Onneksi hotellin lähettyviltä löytyi myös turistille varsin helppo ruokakeidas Ben Thanh Street Food Market, jossa taisimme ruokakuvien määrästä päätellen syödä kahtenakin iltana. Täällä ruokien kuvaukset olivat englanniksi, tarjontaa oli monipuolisesti ja paikka oli siisti. Vähän kuin Singaporen hawker centereissä, myös täällä yhdistyi katukeittiöiden herkullinen ruoka ja siisteydestä huolehtiva henkilökunta, jopa vessat olivat hyvät. Ja nettikin taisi toimia.
Mitä kaikkea sitten maistoimme? Ainakin bao-leipiä friteeratulla tofulla, kivan raikkaita kevätrullia kahdella dipillä, pieniä katkarapupannareita (banh khot), rapeaa sienillä täytettyä pannaria (banh xeo) ja jotain superhyvää grillattua lihaa, jonka päällä oli reilusti pähkinöitä. Niin ja jonotin myös itselleni unelmapehmeän kookos-limesmoothien.
Mutta onnistuimme kyllä bongaamaan reissun aikana muutaman ei-niin-unohtumattoman makuelämyksenkin. Ostin Saigonissa kadulta mielenkiintoisen näköisiä pallukoita, joista toisen päällä oli seesaminsiemeniä ja toinen oli saanut tahmean sokerikuorrutteen. Ikävä kyllä kumpikaan näistä ei maistunut oikein millekään ja sokerista versiota oli jopa todella hankala syödä, kun se tarttui hampaisiin. Myös Phu Quocissa rannalla syöty jäätelö oli makunsa puolesta ihan floppi, erityisesti ”suklaa”. Mutta olihan ne jotenkin söpöjä.
Rannasta puheenollen, Bai Saolla sai kyllä erinomaiset friteeratut kevätrullat, jotka haukkasimme palmun alla istuen ja kookoksesta suoraan hörpäten.
Sitten vielä pari tosi hyvää ruokaa, joiden nimistä ei harmi kyllä ole hajuakaan. Toinen oli kanaa nahkoineen, jossa oli liemessä voisulaa ja pähkinöitä, sekä tuttuun tapaan iso kasa erilaisia yrttejä. Söimmme myös lentokentällä yllättävän maistuvaa ruokaa. Tutun pho-keiton lisäksi tilasimme nuudeliannoksen, jossa oli sekä lihaa että paistettuja kevätrullia, ehkä vielä jotain muutakin. Miksi tällaisia ei saa kaikilta lentokentiltä, nam!
Harmillista, että Oulusta ei taida saada mistään vietnamilaista ruokaa. Toivottavasti tilanne korjaantuu tulevaisuudessa, tai sitten meidän on ihan pakko lähteä Vietnamiin lähivuosina uudelleen. Sekin kyllä sopii!
Auringon alla 