Onneksi otimme ja lähdimme (joulu reissussa)

Tänään on satanut vettä koko päivän. Ei sillä, etteikö taivas olisi ollut harmaa jo viimeiset kaksi kuukautta, mutta lunta meillä on sentään ollut. Ja on edelleen, ellei sama meno jatku huomenna. Joulutunnelmaa on hankala repiä nykyään, kun talvet eivät ole takuuvalkoisia edes pohjoisessa.

Viime vuonna kyllästyin vesisateisiin jouluihin, jotka eivät vastanneet enää ollenkaan mielikuvieni tunnelmallisia mökkijouluja. Se taisi olla vasta tammikuuta 2016 kun bongasimme seuraavaksi jouluksi älyhalvat lennot Hongkongiin. Joulu Aasiassa? Miksipä ei!

DSC_3124DSC_3131

Olimme viettäneet yhden joulun aikaisemmin Miamissa ja New Yorkissa, ja vaikka reissu oli mitä ihanin, muistan harmitelleeni kovasti lähdön hetkellä valitsemaamme ajankohtaa: oli täydellinen joulusää ja mökillä oli niin tunnelmallista, etten meinannut raaskia lähteä.

Viime vuonna uhkasi käydä samalla tavalla, mutta viimeistään eteläisempään Suomeen saavuttuamme ei harmittanut yhtään: juuri tätä harmautta lähdimme karkuun. Toisaalta, kun söimme jouluaaton ateriaamme Burger Kingillä, meinasi suorastaan tulla itku kurkkuun, kun mietti että koko muu perhe oli toisaalla yhdessä viettämässä perinteistä joulua. Ensi vuonna ei missään nimessä lähdetä mihinkään typerään Aasiaan!

auringonallaPC260003auringonallaPC260002auringonallaPC260016

Onneksi joulu unohtui jo lentokoneessa, vaikka perillä Hongkongissa odotti vähintäänkin hulppeat joulukoristelut. Heräsimme joulupäivän aamuna suht virkeinä Wan Chaissa sijaitsevassa hotellissamme, söimme aamupalaksi dumplingeja ja suuntasimme kävelylle. Kiertelimme Centralin mäkisillä kujilla ja vierailimme kaupungin laidalla Wong Tai Sinin temppelillä. Kävelimme Sham Shui Pon markkinakatuja ja matkustimme illalla Star Ferryllä lahden yli. Söimme jouluateriaksi nuudelikeittoa, paistettuja dumpligeja ja friteerattua kanaa. Illalla nauroimme Ladie’s Marketin hulvattomille laulu- ja tanssiesityksille. Hauska joulu!

DSC_3191auringonallaPC270028DSC_3255DSC_3217DSC_3243

Jos Hongkongissa joulu muistuikin välillä mieleen koristeluiden ja ruuhkien vuoksi, pääsi Vietnamissa lähes kokonaan eroon ajankohdasta. Toki Saigonistakin löytyi prameita joulukuusia, mutta kaupunki imaisi omaleimaiseen tunnelmaansa niin tiiviisti, että oma koti tuntui todella kaukaiselta asialta. Söimme ihanaa vietnamilaista ruokaa, nautiskelimme siirtomaa-ajan charmia henkivistä kahviloista ja kävelimme ympäri kaupunkia. Viimeisenä iltana joimme drinkit Chill Skybarissa kaupungin valoja ihaillen. Ehdimme myös lepäilemään ihastuttavassa boutique-sviitissämme.

DSC_3320DSC_3346DSC_3378DSC_3393DSC_3340DSC_3433

Phu Quocille siirryttäessä olimme matkamme viimeisessä määränpäässä. Kuten saarilla yleensä, menettää aika ja viikonpäivät merkityksensä, vaikka kyse olisi vain muutaman päivän rentoutumisesta. Kävimme Vietnamin kauneimmaksi nimetyllä Bai Saon rannalla ja illalla kävelimme läheiseen Duong Dongin keskustaan. Ihailimme upeita auringonlaskuja joko rannalla tai omalla merinäköalaparvekkeellamme. Luimme kirjoja ja kävimme rannalla hieronnassa.

DSC_3450DSC_3458DSC_3488DSC_3493

Takaisin päin matkustaessa fiilikset olivat edelleen katossa, olihan meillä vielä yhdet yöt jäljellä sekä Saigonissa että Hongkongissa. Ehdimme tekemään molemmissa vielä vaikka mitä, ja vaikka paluumatkamme Suomeen oli todellinen farssi, jäi reissu ehdottomasti plussan puolelle. Onneksi lähdimme, sillä tänä vuonna se ei olisi ollut enää mahdollista. Ehkä tässäkin pätee se sama mikä moneen muuhun asiaan elämässä: tekeminen ei yleensä kaduta, tekemättä jättäminen kylläkin.

auringonallaP1050285DSC_3536DSC_3530DSC_3622DSC_3633

TallennaTallenna

Mainokset

Vietnamilaisen ruuan ikävä

Vuosi sitten pääsimme joululomalla maistamaan ensimmäistä kertaa autenttista vietnamilaista ruokaa. Olemme molemmat aasialaisten ruokien ystäviä, ja Vietnam pomppasi heti suosikiksi myös paikallisen ruokakulttuurin saralla. Yleensä ruoka oli todella maukasta, mutta ei mitenkään hirveän tulista (ilman lisukechilejä). Se oli lähes poikkeuksetta raikasta, kiitos lukuisten tuoreiden yrttien, joita ruuan kanssa tarjoiltiin. Vietnamilaiset nimet eivät sanoneet meille juuri mitään, eivätkä ne jääneet oikein mieleen. Mutta se jäi, että hyvää oli!

Ensimmäisenä päivänä aloitettiin sieltä tutuimmasta päästä ja istahdettiin katukeittiöön tilaamaan banh mi -patongit. Tosin ei me oltaisi oikein muuta osattu tilatakaan kielimuurin takia. Omaksi juomakseni valikoitui joku sitruksinen mutta todella suolainen mehu, joka jäi kyllä kesken, sillä se vain lisäsi janoa. Mutta nää banh mit, ne oli todella hyvät ja aika erilaiset aikaisempiin ja myöhempiin kokemuksiin nähden.

auringonallaPC280061auringonallaPC280064

Oma hotellimme tarjosi aamupalalla pienen buffetin lisäksi paikallisia ruokia, kuten tahmeaa riisiä lihalla (hyvää). Kapealta kotikadultamme löytyi myös muutamia ravintoloita, joista yhteen istahdimme lounaalle hikisen aamupäiväkävelyn jälkeen. Tällä kertaa ruoka oli melko tavanomaista, mutta juomat kyllä ihanan raikkaat. Päätimme kuitenkin vastedes pidättäytyä rähjäisemmissä katukeittiöissä.

makujakotoaPC290111

Onneksi hotellin lähettyviltä löytyi myös turistille varsin helppo ruokakeidas Ben Thanh Street Food Market, jossa taisimme ruokakuvien määrästä päätellen syödä kahtenakin iltana. Täällä ruokien kuvaukset olivat englanniksi, tarjontaa oli monipuolisesti ja paikka oli siisti. Vähän kuin Singaporen hawker centereissä, myös täällä yhdistyi katukeittiöiden herkullinen ruoka ja siisteydestä huolehtiva henkilökunta, jopa vessat olivat hyvät. Ja nettikin taisi toimia.

DSC_3438makujakotoaP1040280makujakotoaIMG_2657

Mitä kaikkea sitten maistoimme? Ainakin bao-leipiä friteeratulla tofulla, kivan raikkaita kevätrullia kahdella dipillä, pieniä katkarapupannareita (banh khot), rapeaa sienillä täytettyä pannaria (banh xeo) ja jotain superhyvää grillattua lihaa, jonka päällä oli reilusti pähkinöitä. Niin ja jonotin myös itselleni unelmapehmeän kookos-limesmoothien.

makujakotoaPC290123makujakotoaP1040264makujakotoaP1040268makujakotoaPC290119makujakotoaP1040261makujakotoaP1040258

Mutta onnistuimme kyllä bongaamaan reissun aikana muutaman ei-niin-unohtumattoman makuelämyksenkin. Ostin Saigonissa kadulta mielenkiintoisen näköisiä pallukoita, joista toisen päällä oli seesaminsiemeniä ja toinen oli saanut tahmean sokerikuorrutteen. Ikävä kyllä kumpikaan näistä ei maistunut oikein millekään ja sokerista versiota oli jopa todella hankala syödä, kun se tarttui hampaisiin. Myös Phu Quocissa rannalla syöty jäätelö oli makunsa puolesta ihan floppi, erityisesti ”suklaa”. Mutta olihan ne jotenkin söpöjä.

makujakotoaPC290079makujakotoaPC290077auringonallaP1010198

Rannasta puheenollen, Bai Saolla sai kyllä erinomaiset friteeratut kevätrullat, jotka haukkasimme palmun alla istuen ja kookoksesta suoraan hörpäten.

auringonallaP1010194

Sitten vielä pari tosi hyvää ruokaa, joiden nimistä ei harmi kyllä ole hajuakaan. Toinen oli kanaa nahkoineen, jossa oli liemessä voisulaa ja pähkinöitä, sekä tuttuun tapaan iso kasa erilaisia yrttejä. Söimmme myös lentokentällä yllättävän maistuvaa ruokaa. Tutun pho-keiton lisäksi tilasimme nuudeliannoksen, jossa oli sekä lihaa että paistettuja kevätrullia, ehkä vielä jotain muutakin. Miksi tällaisia ei saa kaikilta lentokentiltä, nam!

makujakotoaIMG_0733makujakotoaPC300136

Harmillista, että Oulusta ei taida saada mistään vietnamilaista ruokaa. Toivottavasti tilanne korjaantuu tulevaisuudessa, tai sitten meidän on ihan pakko lähteä Vietnamiin lähivuosina uudelleen. Sekin kyllä sopii!

3A Alternative Art Area, katutaidetta Saigonissa

Saigonista tulee ensimmäisenä mieleen kaikkialla pörräävät mopot, siirtomaa-ajan arkkitehtuuri ja eksoottiset katumarkkinat paikallisine ruokineen. Kaupungin moderni puoli jää helposti paitsioon, sillä loman voi helpostikin täyttää perinteiseen vietnamilaiseen tunnelmaan nojautuen. Saigonissa, tai oikeammin tietenkin Ho Chi Minh Cityssä, voi kuitenkin maustaa omaa lomaansa niin trendikkäissä kattobaareissa, lukuisissa tyylikkäissä ja viihtyisissä kahviloissa kuin vaikkapa katutaiteen parissa.

DSC_3366DSC_3369DSC_3379

Saigonin kadut eivät kuitenkaan vilise taidetta siellä täällä, vaan kiinnostuneiden tulee itse hankkiutua katutaiteelle pyhitetylle paikalle. 3A Alternative Art Area on pienehkö, vain muutaman kadunpätkän kattava sisäkortteli, jonka seinillä on vaihtuva katutaidenäyttely. Kaikki teokset ovat siis luvan kanssa tehtyjä ja niille varatuilla paikoille, sekä muureilla että rakennusten seinillä. 3A:n alueella on myös kauppoja, ravintoloita ja kahviloita.

DSC_3374DSC_3383auringonallaIMG_0786DSC_3385DSC_3384

3A sijaitsee jokivarressa ja sinne kuljetaan pääkadulta käsin. Google kyllä tietää paikan, mutta kyltti on melko huomaamaton. 3A ei ole tosiaankaan mikään iso paikka, mutta meille se sopi vierailukohteeksi hyvin, sillä halusimme kävellä osittain etukäteen suunnitellun reitin kaupungilla. Seuraavaksi jatkoimme matkaa Jade Emperor Pagodalle. Olimme liikenteessä aamupäivästä, jolloin ravintolat olivat vielä kiinni, eikä paikalla ollut kovin paljoa muita turisteja, paria aasialaista teiniporukkaa lukuunottamatta. Antti pääsi tuttuun tapaansa ottamaan ryhmäkuvia lukuisilla erilaisilla poseerauksilla!

auringonallaPC290073DSC_3382DSC_3367auringonallaIMG_0785DSC_3378

Vaaleanpunainen Jade Emperor Pagoda

Saigonin-lomamme oli käytännössä vain parin päivän mittainen, joten kovin kunnianhimoisia suunnitelmia ei sille ajalle kannattanut tehdä. Keskityimme lähinnä kävelemään kaupungilla, kahvittelemaan lukuisissa viihtyisissä kahviloissa ja herkuttelemaan katukeittiöissä. Välillä otimme kuitenkin jonkun kiintopisteen kartalta, jonne suuntaisimme hitaasti edeten. Yksi näistä oli Jade Emperor Pagoda, joka oli hotelliltamme katsottuna vastakkaisella puolella kaupunkia, tai oikeammin keskustaa, sillä kaupunki sinällään jatkuu pitkän pitkän matkaa joka puolelle.

DSC_3393auringonallaPC290084auringonallaPC290086DSC_3395auringonallaPC290089auringonallaPC290090

Valitsimme tämän pagodan juuri siksi, että se on kauniin vaaleanpunainen. En ollut ihan varma, mitä uskontoa pagoda edusti, sillä seinällä olevien kiinakirjoitusten lisäksi palvontakohteena oli Buddha-patsas. Ilmeisesti temppeli on pääasiassa taolaisuuteen liittyvä, mutta käytännössä myös yhdistelmä buddhalaisuutta. Temppeli on suosittu myös turistien keskuudessa.

DSC_3397DSC_3401DSC_3403DSC_3406DSC_3407

Itse pagoda oli jonkin verran ahdas ja sokkeloinen, sekä ilma sakea suitsukkeiden savusta. Sisäpuoli oli nopeasti kierretty, mutta sen jälkeen oli kiva istahtaa puiden varjoon temppelin ulkopuolelle lepäämään ennen paluuta keskustan hektisyyteen.

Vietnamin kolme hotellia: boutique, resort ja siirtomaa-ajan charmia

Hotellien buukkaaminen sesonkiaikaan saattaa olla hermoja raastavaa puuhaa, mitä se oli osittain nytkin, mutta onneksi olin ajoissa liikkeellä. Katselin hotelleja joululomalle jo kesällä ja tein varaukset elo-syyskuussa. Siihen aikaan oli vielä valinnanvaraa ja mielestäni sain kaiken kohtuullisella hinnalla. Ainakin kaikki majoituksemme olivat hintansa väärtejä, vaikka tietenkin hinnat olivat vuodenaikaan nähden korkeimmillaan.

Aloitimme Saigonin valloituksemme Ben Thanhin alueelta, sillä huomasin siellä olevan ihastuttavan, pienen boutique-hotellin nimeltä Ben Thanh Boutique Hotel (nimestä huolimatta taksikuskimme löysi hotellin muutaman karttavilkaisun jälkeen). Kaiken lisäksi huoneiden kuvia tutkittuani halusin ehdottomasi sviitin, joka oli toki kallein mahdollinen vaihtoehto, mutta tässä tapauksessa vain reilu 70 euroa per yö. Niin, hotelli ei tosiaan ollut mikään tasokas, vaan valitsin tämän lähinnä persoonallisen tyylin perusteella. Lisäksi sijainti oli lähellä kaikkea, mutta pienellä sivukadulla, paikalliselämän keskellä. Hotellin aamupala oli todella suppea, mutta jokainen sai valita yhden pienen annoksen listalta ja sen lisäksi tarjolla oli mm. hedelmiä. Banh mi ja sticky rice maistuivat kyllä.

DSC_3343 auringonallaPC280070auringonallaPC290113DSC_3340DSC_3274

Huone oli juuri sellainen kuin kuvissakin, ja olisin voinut asua siellä vaikka koko loman. Hotellin huoneiden koko ja varustus vaihteli merkittävästi, ja meidän huone oli luonnollisestikin sviittinä isoimmasta päästä, mutta siellä ei ollut parveketta, minkä tiesimme jo etukäteen. En sinällään kaivannut kaupunkihotelliin parveketta, mutta oli ihan hauska sattuma, että jouduimme kuitenkin nukkumaan ensimmäisen yön yläkerroksen tavallisessa, kuitenkin pienen kattoterassin omaavassa huoneessa. Jouduimme asumaan väliaikaisesti kahdessa huoneessa, kun saimme illalla kymmenen aikaan jumitettua kylppärin ovemme takalukkoon, eikä sitä saatu millään välineellä auki. Lukkoseppä järjestyi heti aamulle, mutta oli mukavampi nukkua yö vessallisessa huoneessa ja päästä pesemään hampaat. Eikö ole ihana huone? Rakastuin erityisesti noihin kaakeleihin ja puukoristeisiin.

Saigonin jälkeen siirryimme Phu Quocin saarelle viettämään uutta vuotta. Halusimme majoittua rannalla, mielellään mahdollisimman hyvätasoisessa, mutta ei kovin isossa resortissa. Toiveita vastaavan majoituksen löytäminen oli hieman haastavaa, sillä tietenkin korkeimman sesongin aikaan hinnat olivat sen mukaiset, eikä meidän budjetilla voinut katsella juuri kolmen tähden tasoa enempää. Lähes kaikki hotellit sijaitsivat nimensäkin mukaisesti pitkällä Long Beachilla ja lopulta me päädyimme Tropicana Resortiin, josta oli noin kahden kilometrin kävelymatka saaren ainoaan kaupunkiin Duong Dongiin.

auringonallaIMG_0777DSC_3441DSC_3440DSC_3449DSC_3450IMG_0778DSC_3446DSC_3453

Vaikka olin aluksi epävarma valintani suhteen, odotti meitä paikan päällä mukavan rauhallinen hotelli ja huone, jossa oli parhain mahdollinen merinäköala. Kyllä kelpasi katsella Phu Quocin auringonlaskuja parvekkeelta, palmun latvojen yläpuolelta. Lisäksi hotelli sijaitsi ihan rannassa ja Long Beach oli kyseisellä kohdalla pehmeähiekkainen ja siisti. Aamupala ei ollut mitenkään erityinen, mutta plussaa aina siitä, että voi syödä puolittain ulkona.

Viimeisenä Saigonin yönä paluumatkalla halusimme majoittua johonkin siirtomaa-ajan tyyliä henkivään hotelliin. Valitsin tarjouksien perusteella Majesticin, joka sijaitsee ihan jokirannassa, pääbulevardin päässä. Hotelli on luokitukseltaan viisi tähteä, mutta neljä olisi ehkä osuvampi kuvaamaan hotellin tasoa. Oma huoneemme oli halvinta hintaluokkaa kaupunkinäkymällä, joten osasimme odottaa jotain muuta kuin luksusta. Se, että huone oli vanha ja kulunut, ei haitannut meitä yhtään. Saimme juuri sitä mitä olimme lähteneet hakemaankin: vanhaa charmia huokuvan huoneen, kiiltävän hotelliaulan ja aamiaisen hotellin kattoterassilla jokinäkymää katsellen. Aamupalalla parasta olivat kahden viikon Aasia-aamupalojen jälkeen mantelicroissantit, joten harmi kyllä kevätrullia paistavan kokin tarjoilut jäivät kokeilematta.

DSC_3505
DSC_3498DSC_3500DSC_3507DSC_3509auringonallaP1050285DSC_3506

Kävimme myös auringonlaskun aikaan juomassa kuoharilasilliset samaisella kattoterassilla, vaikka paikka ei mikään kaupungin suosituin olekaan. Hintatasoltaan juomat olivat ihan eri luokkaa kuin Chill Skybarissa, eikä näkymää voinut verratakaan edelliseen. Siinä mielessä hinta-laatusuhde ei ollut mikään paras ja vastarannalla paistavat lukuisat Heineken-mainokset lähinnä huvittivat. Saimme juoda lasillisemme hiljaisuudessa, sillä paikalla oli vain muutama pariskunta meidän lisäksi. Myöhemmin huomasin, että Majesticilla on ilmeisesti toinenkin kattobaari, jossa maisema avautuu joen lisäksi myös kaupunkiin päin. Se jäi nyt kyllä testaamatta, koska saatoimme vahingossa mennä väärään paikkaan, hups! Pitää olla jatkossa vähän huolellisempi.

DSC_3516auringonallaP1040238auringonallaP1040240auringonallaIMG_0776auringonallaP1040246auringonallaP1040248

Viimeinen kuva on näkymä hotellihuoneen ikkunasta, ei paha! Tosin ikkuna oli pakko avata, että tätä maisemaa saattoi ihailla.

Drinkit Saigonin kattojen yllä

Saigonissa on lukuisia rooftop-baareja, mutta meillä oli aikaa vain yhteen, joten valitsimme pikaisen googlettelun jälkeen sen suosituimman: Chill Skybarin. Kätevästi paikka sijaitsi vielä lyhyen kävelymatkan päässä ensimmäiseltä hotelliltamme, joten asiaa ei tarvinnut sen enempää miettiä. Pukukoodia uhmaten puin päälleni kaupunkishortsit ja sandaalit, vaikka niillä ei periaatteessa päässyt sisään. Happy Hour -aikaan alkuillasta säännöt ovat kuitenkin löyhemmät, ja aikaisempien kokemusten (Bangkok, Singapore) mukaan turistit näyttävät pääsevän näihin paikkoihin lähes millaisessa vaatetuksessa tahansa, kunhan on asialliset kamppeet.

Halusimme mennä ihailemaan Saigonin maisemia jo valoisan aikaan, joten olimme ala-aulassa jo hieman ennen baarin aukeamista. Sitä ennen ehdimme istumaan hetken viereisessä puistossa. Leikimme, että on uusi vuosi, vaikka siihen olikin vielä pari päivää.

DSC_3409auringonallaPC290115

Ylhäälle päästyämme maisema avautui niin upeana, että kuten tavallista, aluksi ei voinut keskittyä muuhun kuin kuvien räpsimiseen. Bangkokissa ja Singaporessa olimme etukäteen tietoisia drinkkien kalleudesta, ja koska menimme kattobaareihin lähes ainoastaan maiseman vuoksi, nautimme vain yhdet drinkit valokuvaussession päätteeksi. Nyt tilanne oli toinen, sillä hetken kalkuloituamme huomasimme, että listan juomat maksoivat vain murto-osan siitä mitä olimme tottuneet, joten illan pituus ei jäisi ainakaan rahasta kiinni.

DSC_3411DSC_3415DSC_3413DSC_3420auringonallaPC290118DSC_3422

Meillä oli kuitenkin nälkä ja olimme jatkamassa auringonlaskun jälkeen Ben Thanhin ruokamarkkinoille, joten emme jääneet baariin koko illaksi. Kaiken kaikkiaan kokemus oli kuitenkin varsin positiivinen, sillä happy hour -hintojen lisäksi saimme ehkä ensimmäistä kertaa pöydän, minkä ääressä seisoskella. Istumapaikka olisi tietty ollut vielä iso plussa, silloin viihtyisin vähän pidempään, mutta kaikki matalammat pöydät olivat ravintolan sisäpuolella. Saigonia, kuten muitakin suurkaupunkeja, kannattaa kyllä aina käydä ihailemassa yläilmoista! Ja mikään ei ole niin hyvä ajankohta kuin hetki ennen auringonlaskua, kun ehtii nähdä koko kirjon pimeään saakka.

DSC_3434DSC_3433DSC_3431

Tajusin muuten juuri tätä kirjoittaessani, että käymme ihan aniharvoin baareissa. Edellinen yhdessä käymämme paikka taisi olla Haubentaucher Berliinissä ja sitä edellinen Lebua Bangkokissa. Käymme siis enemmän baarissa ulkomailla kuin Suomessa. Mutta eikö se ole pelkästään säästöä, jos baari-iltaan menee kahdelta hengeltä vain 12 e? Sillä saatiin kolme drinkkiä Saigonissa upeilla näköaloilla!

Saigonin ihanimmat kahvilat

Saigonin lukuisat viihtyisät kahvilat ja kahvilakulttuuri ylipäätään ei tullut minulle yllätyksenä, sillä olin lukenut siirtomaa-ajan vaikutteista ja nähnyt kuvia suosituimmista kahviloista jo ennen koko Vietnamin-matkan varaamista. Se mikä minut yllätti, oli ehkä pikkuruiset katukahvilat, jotka käsittivät yksinkertaisimmillaan kahvikärryn, josta sai juomaa mukaansa, ilmeisesti sekä kuumana että kylmänä. Kylmä näytti silmämääräisesti olevan suuremmassa suosiossa, enkä ihmettele. Joskus kadulla oli muutamia matalia jakkaroita kärryn lisäksi ja tadaa, kahvila oli valmis!

auringonallaPC280057

Me emme kuitenkaan kokeilleet näitä tavallisen kansan kahviloita ollenkaan, vaan suuntasimme askeleemme vilvoittaviin sisätiloihin, sopivasti katuvilinän ja auringonpaisteen uuvuttamina. Osa kahviloista sijaitsi katutason yläpuolella ja kulku niihin kävi huomaamattoman porraskäytävän kautta. Onneksi olin merkinnyt suosikkikahviloitani kartalle, muuten olisimme kävelleet tietämättöminä niiden ohi. Yhteistä kaikille kahviloille oli siirtomaa-ajan rakennukset ja usein myös koristeelliset lattiat. Hintatasoltaan nämä kahvilat olivat varmasti paikallisille superkalliita, kun taas länkkärin näkökulmasta kerrankin pystyi tilaamaan erikoiskahveja ja mitä mieli teki laskematta mielessään tilin saldoa.

DSC_3292

Vietnamilainen kahvi oli hyvää ja hieman kahvilasta riippuen, sen tekotapaan saattoi vaikuttaa. Joskus kahvin sekaan oli laitettu överimakeaa kondensoitua maitoa, joskus maustamattoman kahvin mukana tuli pieni kannu siirappimaista sokerilientä. Kerran tilasin fizzy coffeen, jolloin kahvin seassa oli kuplavettä. Kaiken kaikkiaan keskityimme nyt kylmiin kahveihin. Tässä kaikki kahvilat, joissa kävimme!

auringonallaIMG_0735

The Workshop

Workshop oli ensimmäinen kahvilakokemuksemme. Olimme päässeet ensimmäisen päivän kävelyllämme Majestic-hotellin liepeille, kun muistin lähikorttelissa olevan kahvilan. Löysimme oikean rappukäytävän ja nousimme kolmanteen kerrokseen. Kahvilasta huomasi heti, että se oli paikallisten freelancereiden ja muiden toimistojen ulkopuolella työskentelevien suosiossa. Tilasimme kaksi erilaista kahvia ja toinen oli se aikaisemmin mainitsemani fizzy. Kahville olisi voinut valita erilaisia uuttamistapoja, mutta koska emme niiden päälle sen kummemmin ymmärtäneet, valitsimme vain umpimähkään jotain listalta. Jos asuisin Saigonissa, raahaisin kyllä itsekin työpisteeni Workshopiin!

DSC_3287
auringonallaPC280042 auringonallaPC280046
auringonallaPC280051 auringonallaPC280059

Loft Cafe

Loftiin emme törmänneet ihan sattumalta, vaan se oli valikoitui jo etukäteen toisen päivän taukopaikaksi. Myös Loftiin mentiin rappusten kautta, tosin tällä kertaa piti myös kiertää asuinrakennuksen sisäpihan puolelle. Onneksi kulku kahvilaan oli kuitenkin opastettu! Pieni viba meille kuitenkin sattui, sillä tietääkseni samoilla huudeilla on kaksi eri Loft-nimistä paikkaa, joista toinen on purku-uhan alla olevassa rakennuksessa. Koska tässä toisessa, mihin me menimme, oli kuvista tuttuja elementtejä, mietin josko se toinen kahvila on jo joutunut sulkemaan ovensa ja siirtymään uuteen lokaatioon. Oli miten oli, tämäkin oli varsin viihtyisä ja tilasimme tällä kertaa tiramisu- ja matcha-frappuccinot. Aasialaiseen tapaan omassa vihreässä matchassani oli jelly-palasia, mutta en antanut niiden häiritä.

auringonallaIMG_0734 auringonallaPC290098
auringonallaPC290102

L’Usine Le Loi

Ennen Phu Quocille siirtymistä kävimme aamukahville kehutussa L’Usinessa, jonka kahviloita Saigonissa on kaksi. Me valitsimme Le Loin, ja harmittelimme, että olimme syöneet juuri aamupalan, sillä ruokalista vaikutti lupaavalta. Tilasimme taas kerran jääkahvit, Antti maidolla (eli kondensoidulla maidolla) ja minä mustana, sekä smoothien. L’Usine Le Loin helmiä on seinämaalaus, jonka olisin ehdottomasti halunnut ostaa itselleni julisteena! Toivorikkaana kipaisimme kahvilan alakerrassa olevaan sisustus/lifestyle -kauppaan (jonka läpi kahvilan portaille kuljetaan), mutta vaikka löysimme sieltä vaikka mitä kivaa, jäi julistesaldo nollaksi. Kävimme vielä myöhemmin paluumatkalla ostamassa tuliaisiksi mm. kahvia ja suklaata. Ihana kauppa!

auringonallaPC300135
auringonallaPC300133 auringonallaimg_0736

La Rotonde

Paluumatkalla meillä oli vielä aikaa yhteen kahvilaan ja valitsimme kaikista vaihtoehdoista Majestic-hotellimme lähellä sijaitsevan Rotonden. Kahvila oli alkuillasta varsin hiljainen ja saimme olla siellä pääasiassa kahdestaan. Paikka oli kyllä sen verran ihana sekalaisine sisustuksineen, että ihmettelen kahvittelijoiden olematonta määrää. Tilasin paikan suositteleman kahvin ja jaoimme palan suklaakakkua. Kahvi oli juuri sitä, mitä olin vietnamilaiselta kahvilta odottanutkin, kerroksellista ulkonäköä myöten. Tähän oli hyvä lopettaa Vietnamin-loma!

auringonallaP1040230 auringonallaP1040236
auringonallaIMG_0737

Onko teillä kahvilasuosituksia Saigoniin? Tai vaikkapa Hanoihin? Veikkaan, että Vietnamissa tulee käytyä uudemmankin kerran, ja silloin tulen suuntaamaan kahville!

Saigon, olen ihastunut!

Kirjoitin edellisessä postauksessa, että lähdemme seuraavaksi uuteen maahan ja tuntemattomaan paikkaan, mistä en tiedä juuri mitään. Olin kuullut Vietnamista paljon kehuja ja toisaalta myös vastakkaisia kommentteja: Saigonin, tai Ho Chi Minh Cityn katujen vilkkaus voi tehdä lomasta stressaavan, mikä ei tietenkään ole koskaan toivottavaa.

saigon2

Lensimme Hong Kongista Saigoniin ja hyppäsimme lentokentän edustalla yhden luotettavaksi luokitellut taksifirman auton kyytiin (Vinasun) ja toivoimme kuskin ymmärtävän hotellimme sijainnin, kyseessä kun ei ollut mikään iso ja tunnettu paikka. Itse kaupunki oli suorastaan hypnoottinen, kun iltapimeällä istuimme taksin takapenkillä ja seurasimme satojen mopojen pyörimistä ympärillämme. Tätä on Vietnam, ja sitä oli odotettu!

saigon6

Muutaman Google Maps -katsauksen jälkeen löysimme yllätykseksemme perille ja saimme varaamani sviitin Ben Thanh Boutique -hotellista, joka oli siis pieni, 22 huoneen persoonallinen majoitus. Huone oli juuri niin ihana, kuin olin kuvista päätellyt! Minua ei häirinnyt yhtään, ettei hotellilla ollut uima-allasta, erityisiä palveluita tai juuri mitään muutakaan. Kaunis huone ja sijainti paikalliselämän keskellä riitti mainiosti.

saigon1

Ensimmäinen ilta sai kuitenkin odottamattoman käännöksen, kun saimme jotenkin ihmeellisesti kylppärin oven lukkiutumaan. Ystävällinen ja avulias henkilökunta yritti tiirikoida lukkoa muutamaan otteeseen, mutta lopulta paikalle tarvittiin lukkoseppä. Paitsi että koska oli jo yö, jouduimme odottamaan kylppärin avaamista aamuun asti. Saimme korvaavan huoneen neljä kerrosta ylempää, ja vaikka se ei ollutkaan varaamani suuri huone, oli siinä kuitenkin jotain extraa: aurinkoterassi.

saigon7

Kävimme siis nukkumassa yläkerrassa ja aamulla seurasimme vielä hetken aikaa lähikatujen meininkiä, vielä tässä vaiheessa korkealta ja paikalliseen rytmiin totutellen. Sitten saimmekin oman kylppärimme ja huoneemme takaisin, uudella lukolla varustettuna ja tällä kertaa avaimen kera.

saigon4Vietnamilaisen aamupalan jälkeen (banh mi ja sticy rice) oli aika suunnata kaduille ensimmäistä kertaa ja voin sanoa, että vaikka olen ylittänyt aasialaisia katuja yhden jos toisenkin, niin mopojen hillitön määrä pisti aluksi kauhistuttamaan. Lopulta meillä meni kuitenkin vain muutama kadunpätkä, että olimme päässeet kärryille ja loppuaika sujuikin ongelmitta. Näinkö helppoa luova kaaos on? Sinne vain heittäydytään ja luotetaan siihen, että yhteispeli toimii. Jossain vaiheessa huomasimme kuitenkin, että vaikka mopot väistävät, niin autot eivät. Paitsi taksit.

saigon5Kaksi päivää Saigonissa olivat suoranaista ilotulitusta: kauniita, siirtomaa-aikaisia rakennuksia, vehreitä bulevardeja, aivan ihania kahviloita, katutaidetta ja vanhoja temppeleitä, värikästä katuelämää, drinkkejä rooftop-baarissa ja todella hyvää ruokaa. Kävelimme molempina päivinä paljon, sillä sää oli mitä mainioin, noin 30 lämmintä ja lähinnä pilvistä. Ei yhtään liian kuumaa, eikä niin kosteaa kuin vaikkapa Thaimaassa. Vietnamin loma on alkanut mitä parhaimmalla tavalla ja nyt olemme siirtyneet jo Phu Quocin saarelle, missä ehdimme näkemään mitä ihanimman auringonlaskun. Ihana loma!

saigon3

Ps. Seuraavaksi haluaisin tehdä kodistamme pienois-Saigonin!