Saigonin lukuisat viihtyisät kahvilat ja kahvilakulttuuri ylipäätään ei tullut minulle yllätyksenä, sillä olin lukenut siirtomaa-ajan vaikutteista ja nähnyt kuvia suosituimmista kahviloista jo ennen koko Vietnamin-matkan varaamista. Se mikä minut yllätti, oli ehkä pikkuruiset katukahvilat, jotka käsittivät yksinkertaisimmillaan kahvikärryn, josta sai juomaa mukaansa, ilmeisesti sekä kuumana että kylmänä. Kylmä näytti silmämääräisesti olevan suuremmassa suosiossa, enkä ihmettele. Joskus kadulla oli muutamia matalia jakkaroita kärryn lisäksi ja tadaa, kahvila oli valmis!
Me emme kuitenkaan kokeilleet näitä tavallisen kansan kahviloita ollenkaan, vaan suuntasimme askeleemme vilvoittaviin sisätiloihin, sopivasti katuvilinän ja auringonpaisteen uuvuttamina. Osa kahviloista sijaitsi katutason yläpuolella ja kulku niihin kävi huomaamattoman porraskäytävän kautta. Onneksi olin merkinnyt suosikkikahviloitani kartalle, muuten olisimme kävelleet tietämättöminä niiden ohi. Yhteistä kaikille kahviloille oli siirtomaa-ajan rakennukset ja usein myös koristeelliset lattiat. Hintatasoltaan nämä kahvilat olivat varmasti paikallisille superkalliita, kun taas länkkärin näkökulmasta kerrankin pystyi tilaamaan erikoiskahveja ja mitä mieli teki laskematta mielessään tilin saldoa.
Vietnamilainen kahvi oli hyvää ja hieman kahvilasta riippuen, sen tekotapaan saattoi vaikuttaa. Joskus kahvin sekaan oli laitettu överimakeaa kondensoitua maitoa, joskus maustamattoman kahvin mukana tuli pieni kannu siirappimaista sokerilientä. Kerran tilasin fizzy coffeen, jolloin kahvin seassa oli kuplavettä. Kaiken kaikkiaan keskityimme nyt kylmiin kahveihin. Tässä kaikki kahvilat, joissa kävimme!
The Workshop
Workshop oli ensimmäinen kahvilakokemuksemme. Olimme päässeet ensimmäisen päivän kävelyllämme Majestic-hotellin liepeille, kun muistin lähikorttelissa olevan kahvilan. Löysimme oikean rappukäytävän ja nousimme kolmanteen kerrokseen. Kahvilasta huomasi heti, että se oli paikallisten freelancereiden ja muiden toimistojen ulkopuolella työskentelevien suosiossa. Tilasimme kaksi erilaista kahvia ja toinen oli se aikaisemmin mainitsemani fizzy. Kahville olisi voinut valita erilaisia uuttamistapoja, mutta koska emme niiden päälle sen kummemmin ymmärtäneet, valitsimme vain umpimähkään jotain listalta. Jos asuisin Saigonissa, raahaisin kyllä itsekin työpisteeni Workshopiin!
Loft Cafe
Loftiin emme törmänneet ihan sattumalta, vaan se oli valikoitui jo etukäteen toisen päivän taukopaikaksi. Myös Loftiin mentiin rappusten kautta, tosin tällä kertaa piti myös kiertää asuinrakennuksen sisäpihan puolelle. Onneksi kulku kahvilaan oli kuitenkin opastettu! Pieni viba meille kuitenkin sattui, sillä tietääkseni samoilla huudeilla on kaksi eri Loft-nimistä paikkaa, joista toinen on purku-uhan alla olevassa rakennuksessa. Koska tässä toisessa, mihin me menimme, oli kuvista tuttuja elementtejä, mietin josko se toinen kahvila on jo joutunut sulkemaan ovensa ja siirtymään uuteen lokaatioon. Oli miten oli, tämäkin oli varsin viihtyisä ja tilasimme tällä kertaa tiramisu- ja matcha-frappuccinot. Aasialaiseen tapaan omassa vihreässä matchassani oli jelly-palasia, mutta en antanut niiden häiritä.
L’Usine Le Loi
Ennen Phu Quocille siirtymistä kävimme aamukahville kehutussa L’Usinessa, jonka kahviloita Saigonissa on kaksi. Me valitsimme Le Loin, ja harmittelimme, että olimme syöneet juuri aamupalan, sillä ruokalista vaikutti lupaavalta. Tilasimme taas kerran jääkahvit, Antti maidolla (eli kondensoidulla maidolla) ja minä mustana, sekä smoothien. L’Usine Le Loin helmiä on seinämaalaus, jonka olisin ehdottomasti halunnut ostaa itselleni julisteena! Toivorikkaana kipaisimme kahvilan alakerrassa olevaan sisustus/lifestyle -kauppaan (jonka läpi kahvilan portaille kuljetaan), mutta vaikka löysimme sieltä vaikka mitä kivaa, jäi julistesaldo nollaksi. Kävimme vielä myöhemmin paluumatkalla ostamassa tuliaisiksi mm. kahvia ja suklaata. Ihana kauppa!
La Rotonde
Paluumatkalla meillä oli vielä aikaa yhteen kahvilaan ja valitsimme kaikista vaihtoehdoista Majestic-hotellimme lähellä sijaitsevan Rotonden. Kahvila oli alkuillasta varsin hiljainen ja saimme olla siellä pääasiassa kahdestaan. Paikka oli kyllä sen verran ihana sekalaisine sisustuksineen, että ihmettelen kahvittelijoiden olematonta määrää. Tilasin paikan suositteleman kahvin ja jaoimme palan suklaakakkua. Kahvi oli juuri sitä, mitä olin vietnamilaiselta kahvilta odottanutkin, kerroksellista ulkonäköä myöten. Tähän oli hyvä lopettaa Vietnamin-loma!
Onko teillä kahvilasuosituksia Saigoniin? Tai vaikkapa Hanoihin? Veikkaan, että Vietnamissa tulee käytyä uudemmankin kerran, ja silloin tulen suuntaamaan kahville!
Auringon alla 
Hyvältä näyttää! 🙂
Tykkäsin kyllä kovasti! 🙂