Mietimme Saigonin kanssa yhdistettävää rantakohdetta jokusen tovin, ja lopulta päädyimme Phu Quociin, sillä lukemamme mukaan siellä on Vietnamin kauneimmat rannat. Edullinen ja lyhyt lento Ho Chi Minhistä oli tietenkin myös plussaa, sillä muutaman päivän takia ei viitsisi matkustaa hitaasti ja vaivalloisesti, saati sitten kalliisti.
Suurin osa Phu Quocin hotelleista sijaitsee länsirannan Long Beachilla, joka osoittautui lopulta ihan kelpo rannaksi. Ainakin oman hotellimme kohdalla (Tropicana Resort, 2 km Duong Dongista) hiekka oli mukavan pehmeää ja rannassa pystyi uimaan hyvin. Lähempänä kaupunkia tilanne oli hieman erilainen ja rannan eteläisemmissä osissa emme ehtineet käydä ollenkaan. Mikään sykähdyttävän kaunis Long Beach ei ollut, paitsi auringonlaskun aikaan. Mutta kyllä siellä päivälläkin viihtyi, kun palmut kaartuivat rannan tuntumassa ja meininki oli rauhallisen leppoisaa.
Bai Saon rannalle on saaren keskivaiheilta matkaa reilu 20 kilometriä, mutta koska kyseessä oli useiden lähteiden mukaan Vietnamin kaunein ranta, oli sinne tottakai päästävä. Rannalle vievä tie oli pieni soratie viimeiset kaksi kilometriä, joten yllätys oli melkoinen, kun perillä oli lukuisia turistibusseja parkissa.
En ollut osannut odottaa, että ranta olisi näin suosittu, vaikka olimmekin liikenteessä korkeimman sesongin aikaan, ja vieläpä uuden vuoden päivänä, joka oli sunnuntai. Aluksi väenpaljous kauhistutti, kun olin odottanut (vielä toistaiseksi) puoliautiota rantaa, jolla olisi vain yksi ravintola. Nyt rannassa näytti olevan fasiliteetteja isommallekin porukalle.
Lähdimme kulkemaan rannan pohjoispäähän, sillä siellä näytti väljemmälle. Löysimme onneksemme varjoisan paikan palmun alta ja löimme pyyhkeemme siihen. Kyseinen peliliike oli varsin onnistunut, sillä vain minuutteja myöhemmin muu porukka kävi kaihoisasti katsomassa lähes ainoita varjopaikkoja. Toki rannalla oli jonkin verran vuokrattavana tuoleja ja varjoja, eikä niiden hinnat mitään päätähuimaavia olleet. Me kuitenkin pidämme enemmän palmun alla istuskelusta.
Siinä me sitten viihdyimmekin koko ajan, välillä uiden tai kahlaten ja silkinpehmeässä, valkoista hohtavassa hiekassa tallustellen. Oma paikka kahden maalauksellisen palmun välissä oli kuin pieni pala paratiisia, eikä merelle katsellessa näkynyt juuri muita turisteja. Loppujen lopuksi rannan pohjoispäässä oli todella rauhallista ja osa busseilla tulleesta porukasta häipyi muutenkin puolen päivän aikoihin.
Kävin ostamassa hedelmäkojusta kookoksen ja myöhemmin haimme rantaravintolasta kevätrullia lounaaksi. Pysäytimme myös jäätelömopon tilataksemme jotain jäätelöä, mutta kyseinen herra taisi myydä kaikille pariskunnille yhden suklaa- ja yhden mansikkajäätelön, alkuperäisistä valinnoista riippumatta. Tosin suklaa muistutti suklaata vain kaukaisesti, saattoi se olla jotain muutakin.
Olin varautunut rantapäivään tuttuun tapaan paksun kirjan kanssa, mutta tällä kertaa en saanut luettua sivuakaan. Olisi ollut tuhlausta tulla niin kauniiseen paikkaan ja keskittyä johonkin muuhun. Kun suurin osa aasialaisista turisteista oli ottanut selfiekeppinsä ja häippässyt, oli rannalla aistittavissa vielä hippimäisen rauhallista fiilistä.
Olisin voinut mennä Bai Saolle vielä toistamiseen, mutta koska se oli niin kaukana ja taksimatka suht hintava, emmekä yrityksistä huolimatta saaneet vuokrattua skootteria, jäi vierailumme ainoaksi laatuaan.
Auringon alla 