Railay, lähisaaret ja hotellimme

Thaimaan lomaa suunnitellessa oli selvää, että osa ajasta vietettäisiin Bangkokissa ja osa jossain rannalla. Rantapaikalle oli kriteereinä helppo kulkuyhteys Bangkokista, rento meininki ja karstivuorilla varustettu maisema. Viimeinen kohta rajasi ulos suurimman osan kohdevaihtoehdoista, joskin nopeat kulkuyhteydet Bangkokista eivät nekään ole välttämättä mikään helppo juttu. Siaminlahden puolelta kiinnosti Koh Chang, mutta pitkähkö bussimatka + laiva ei oikein houkuttanut näin lyhyellä lomalla. Eikä siellä tietääkseni ole niitä karstivuoriakaan. Rento ja mukava meininki varmasti kylläkin.

DSC_2445DSC_2448DSC_2444DSC_2408DSC_2357

Andamaanienmeren puoli oli siis ainoa vaihtoehtomme maisemien suhteen ja lisäksi Phuketiin ja Krabiin on lukuisia lentoja päivässä, eikä matkat lentokentältä hotelleille ole pitkiä. Koska Krabi on tunnettu postikorttimaisista maisemistaan, valitsimme sen. Oli kuitenkin sanomattakin selvää, ettemme majoittuisi Ao Nangiin, jonka monet mieltävät nimenomaan Krabiksi, vaikka Krabi on nimenomaan maakunta. Sen sijaan, vertailtuamme eri vaihtoehtoja Ao Nangin ulkopuolella, valitsimme paikaksi Railayn niemen, vaikka sinne pitääkin mennä veneellä ja sitä myötä lentokentältä kulkeminen hieman monimutkastui. Aikaa kuljetukseen ei onneksi mennyt kaikkineen tuntia enempää.

auringonallaIMG_6301auringonallaIMG_6292DSC_2398DSC_2389

Railay ei tietenkään ollut mikään täydellinen vaihtoehto, sen tiesimme jo mennessämme. Paikka on kyllä kaunis, eli juuri sitä mitä etsimmekin, mutta kuten tällaiset paikat yleensä, myös Railay vetää puoleensa muitakin turisteja. Suurin osa näistä on ns. päiväturisteja, jotka tulevat kauniiden maisemien ja hyvän rannan perässä pitkähäntäveneen kyydissä aamupäivästä ja lähtevät iltapäivästä. Rannalla voi siis tulla ruuhkaa varsinkin sesonkiaikana. Meidän aikaan oli kylläkin suht rauhallista, tosin kävimme päärannalla vain yhtenä aamupäivänä.

Railay Beach, pääranta, ei ole mikään suuren suuri, mutta kaunis se on. Ja veikkaan, että auringonlaskut ovat Thaimaan kauneimpia! Ja samalla hieman yllätyksellisiä, sillä taivas saattaa näyttää tasaisen harmaalle ihan viime hetkille saakka, kunnes yhtäkkiä se värjäytyykin vaaleanpunaisen eri sävyihin. Samaan aikaan rannalla on laskuvesi ja tunnelma ylipäätään melko raukea. Ehdottomasti lempihetkiäni!

DSC_2387auringonallaIMG_6323DSC_2378DSC_2380DSC_2381auringonallaIMG_6268

Railay on pieni ja se käsittää muutaman rannan (länsipuolen päärannan, itäpuolen mangroverämeikkörannan, Phra Nang Cave Beachin ja kalliokiipeilijöiden Tonsain) sekä niiden väliin jäävän vehreän ja kallioisen alueen. Ruokapaikkoja löytyy laidasta laitaan ja erityisesti kannattaa syödä itärannan edullisemmissa paikoissa. Alueella ei ole maisemien lisäksi kovinkaan paljon nähtävää, mutta Phra Nang Cave Beachilla, joka on joskus valittu Thaimaan kauneimmaksi rannaksi, sijaitsee Prinsessan luola, joka on jonkinlainen pyhiinvaelluskohde – ja tietenkin turistinähtävyys. Luolassa on prinsessapatsaan lisäksi valtavat läjät falloksia sekä muita ihmisten tuomia lahjoja. Itse kävelymatka rannalle on myös hauska, sillä sen varrella on hienoja kalliomuodostelmia.

DSC_2409DSC_2416DSC_2418DSC_2425DSC_2426DSC_2423DSC_2436

Meillä oli Railaylla käytännössä kolme päivää (neljännen päivän vietimme sängynpohjalla maatessa sairaana), joista yhtenä lähdimme katselemaan lähisaaria päiväretken muodossa. Retken pääkohteena oli Koh Hong, joka on kuvankaunis valkeahiekkainen ja turkoosivetinen saari. Sitä ennen pysähdyimme parilla muulla pikkusaarella sekä teimme kierroksen eräällä laguunilla. Retken aikana on mahdollisuus snorklata, mutta koska saarten edustalla ei ole kovin merkittäviä riuttoja, ei vedenalainen maailma ole niin kiehtova kuin jossain muualla. Kalojen sijasta seurasinkin aasialaisturisteja, jotka istuivat rantavedessä kelluntaliivit päällä ja snorkkeli päässä.

auringonallaIMG_6420auringonallaIMG_6424auringonallaP3250242auringonallaIMG_6434auringonallaIMG_6426

Majoituksen valinta oli jossain määrin hankalaa, sillä Railayn vaihtoehdot ovat usein joko liian askeettisia tai liian kalliita luksuspaikkoja. Onneksi siltä väliltäkin löytyy jotain ja aina voi valita hieman paremman huonetyypin. Me päädyttiin lopulta Railay Village Resortiin ja omaan villaan, jossa oli pieni jacuzzi sisätiloissa. Ensin ihmettelin miksi jacuzzi ei ole ulkona, mutta pian kyllä ymmärsin, että itikat, apinat ja vehreän ympäristön tuottamat roskat eivät ehkä kruunaisi kokemusta. Apinoita saattoi tosiaan hyppiä jopa oman majan katolla, mikä saattoi joskus säikäyttää ihan kunnolla kovan yhtäkkisen metelin takia.

DSC_2356auringonallaP3220092auringonallaP3240120auringonallaP3240127auringonallaP3240126

Hotellialue itsessään oli vehreä ja täynnä kukkia, uima-allas oli laguunimainen ja aamupalaa syötiin rantaravintolassa upeissa maisemissa. Hotellissa ei ollut tungosta ja tunnelma oli hyvin rauhallinen. Meidän villaan kipsuteltiin kivipolkua pitkin pienen lammikon halki ja itse villa oli tilava ja kivasti puulla sisustettu. Juuri tätä halusimmekin. Hotellin vastaanoton palvelu ei ollut mitään parasta, netti ei toiminut kovinkaan kiitettävästi ja aamupala ei ollut samaa tasoa kuin Bangkokin hotellissamme, mutta voisin majoittua sinne uudestaankin.

auringonallaP3240149auringonallaP3240158makujakotoaP3230096DSC_2365

Kannattiko valita Railay? Näin muutaman päivän ajalle se oli ihan hyvä valinta, sillä saimme levätä ja lukea kirjoja välillä veteen pulahtaen, nauttia kauniista maisemista ja auringonlaskuista sekä söimme hyvin joka ilta. Lisäksi kolmessa päivässä ehti hyvin näkemään myös lähisaariakin. Viikko Railaylla olisi ihan liian pitkä aika, mutta pari päivää oli ihan jees.

Mainokset

Loma Thaimaassa, miten meni?

En ottanut konetta mukaan Thaimaan-lomallemme ja perinteiset matkapäiväkirjat jäivät kirjoittamatta. En tiedä kadunko vai en, mutta joka tapauksessa nyt on sitten pakko kirjoittaa yksi pidempi tilityspostaus. Kosta Thaimaa nyt on aina Thaimaa.

Edellisellä kerralla vuonna 2008 päätin, että Thaimaata on nyt ehkä nähty ihan riittämiin. Olin asunut siellä 4kk ja saanut tarpeekseni kuumuudesta, asioiden hankaluudesta ja riisistä. Nyt, kun astuimme koneesta ulos Suvarnabhumin kentällä, tuntui minusta kuitenkin siltä, että olisin tullut kotiin. Vastassa oli tuttu tuoksusekoitus: kosteus, jasminriisi ja lootus-hajuste.

DSC_1985

Varsinaisia Aasia-kokemuksia saimme loman aikana useampiakin:

  • Jääkaappikylmästä BTS-ilmajunasta laskeutuminen kuumalle ja hektiselle kadulle
  • Taksikuski, joka ei puhu sanaakaan englantia ja joka kuljettaa sinua epämääräisesti hetken ja heittää sitten pihalle
  • Tinkimistä tuktuk-kyydistä (ei tullut kauppoja)
  • Teiden ylittämistä periaatteella ”ei tästä pääse muuten kuin henkensä uhalla”
  • Laiturilta keikkuvaan veneeseen hyppääminen veteen molskahtamisen uhalla
  • Jonottaminen metroon, etkä siltikään pääse kahteen seuraavaan
  • Ruuhkametroon änkeäminen matkalaukun kanssa
  • Sovittujen asioiden unohtaminen ja/tai väärinymmärtäminen
  • Säätäminen niin kaupan kassalla kuin hotellin vastaanotossa
  • Asiakkaan hyppyyttäminen tiskiltä toiselle
  • Ärhäkkä vatsaflunssa

 

DSC_2055

Kuulostiko ylläoleva lista negatiiviselta? Kaikenlainen säätäminen kuuluu yleensä jokaiseen Aasian-lomaan, joten sinällään mitään yllättävää ei kyllä tullut vastaan. Tosin sen loppuloman vatsaflunssan olisin voinut jättää kokematta 38-asteen helteessä, mutta onneksi pääsimme kuitenkin lähtemään kotiin. Onkohan koti tuntunut koskaan näin hienolle paikalle?

DSC_2108

Bangkok oli tietenkin upea kuten aina. Monimuotoinen ja iso kaupunki, kaikkea ihmeteltävää riittää, vaikka siellä olisi käynyt jokusen kerran aikaisemminkin. Hotellimme Lebua at State Tower oli suorastaan mystinen: rakennuksen yläkerroksissa sijaitseva hyvätasoinen hotelli, jonka ala-aula oli valtavan lähes autioituneen (ja pahanhajuisen) hallin yhteydessä. Kyllä siinä piti pari kertaa miettiä, onko oikeassa paikassa. Sama outo fiilis jatkui osittain myös varsinaisissa huonekerroksissa, sillä niiden vieressä oli kymmeniä kerroksia korkea suuri kuilu, jonka pylvästasanteet olivat hämmästyttävän likaiset ja roskaiset. Itse huone oli suuri, näköala oli joelle ja aamupala hyvä.

DSC_2205

Bangkokissa aika kului katuja tallaillessa ja muutamia perusnähtävyyksiä katsellessa. Wat Pho on ehkä huvittavin nähtävyys ikinä, joten halusin sinne tietty tälläkin reissulla. Wat Arun sitä vastoin jäi käymättä, koska olin niin pettynyt siihen, että se oli tällä hetkellä tellinkien peitossa, eikä sen kauneudesta olisi saanut todellista kuvaa. Katukeittiöt olivat tietenkin se ehdoton juttu ja syötiinkin aina joka välissä jotain, kun vaan yhtään oli nälkä (ja vaikkei ollutkaan). Viimeisenä iltana ihailtiin Bangkokia yläilmoista ja juotiin drinkit hotellimme kattobaarissa Siroccossa. Voi sitä tuulen määrää!

DSC_2448

No entäs sitten Krabi? Sieltä lähdettiin hakemaan kauniita maisemia karstivuorineen ja vihertävine vesineen ja niitä kyllä saatiinkin aimoannos. Lisäksi auringonlaskut olivat ihan mielettömän upeita! Meillä oli käytännössä neljä päivää perillä (Railay) ja se oli kyllä määrältään ihan sopiva, yhtään enempääkään en olisi jaksanut. Tosin näistä päivistä viimeinen meni sängyn pohjalla täristessä. Onneksi oli sentään mukava jacuzzi-villa, jossa sairastaa.

DSC_2418

Paluumatkalla meillä oli vielä yksi yö Bangkokissa, tällä kertaa Siamin alueella, joka on kaupungin modernia puolta, mutta yhtä lailla kiinnostavaa. Paitsi että ei kyllä kipeänä jaksanut hirveästi tehdä mitään, mitä nyt raahauduttiin hotellille ja syötiin Mäkkärissä, koska mikä tahansa muu ruoka nostatti palan kurkkuun. Ei ihan mennyt niin, kuin suunniteltiin. Sunnuntai olisi ollut myös mitä mainioin päivä ostoskeskusten kiertelyyn, sillä sitä paikallisetkin harrastavat. Ja ne ostarit on valtavia ja viimeisen päälle kiiltäviä!

DSC_2387

Matkan loppuhuipennuksena oli ensimmäinen lento Finnairin uudella A350-koneella, joka sattui meille siis pelkästään paluulennolle. Ensivaikutelmat koneesta:

  • Penkkijako 3-3-3 ei ole niin kiva kuin 2-4-2, paitsi jos olisit siinä vanhassa joutunut siihen neljän penkille, niin sitten tuo on parempi. Me saatiin lopulta kahdestaan yksi kolmen penkki, joten matkustusmukavuus nousi sen myötä.
  • Kaikki käsimatkatavaraluukut eivät aukea. Lentoemot vain sanoivat, että ei aukea, pistäkää muualle. Kun joku jäi vähän hämmentyneenä miettimään tilannetta, osoitettiin jostain avoin luukku, että siellähän on ihan tyhjää. Niin, mutta kun ihmiset ei halua sirotella tavaroitaan minne tahansa eri paikkaan. Eikä se ole mahdollistakaan, jos takana on jo jono. Millä tahansa muun lentoyhtiön lennolla matkustamohenkilöstö olisi järjestellyt asiakkaiden tavarat paikoilleen.
  • Tilaa on ehkä enemmän, ainakin kun käsinojat ovat kapeat. Ja ne saa kokonaan ylös, mikä on aina plussaa.
  • Kerrankin se oma kosketusnäyttö toimi moitteettomasti, vaikka aluksi näyttikin siltä, että juuri meidän rivin näytöt eivät tule toimimaan ollenkaan.
  • Kone oli hiljaisempi, joten elokuvien äänen kuuli ihan hyvin.
  • Kone oli valoisa, sillä ikkunat olivat suuremmat ja valaistusta oli mietitty.
  • Kone tuoksui raikkaalle, onhan se ihan uusi, paitsi että loppumatkasta tietty alkoi se vessojen hajumaailma tunkea läpi, siinä ei taida olla merkitystä onko uusi vai vanha kone.
  • Vessojen vesihanan käyttö saattoi aiheuttaa hämmennystä joillekin asiakkaille. Heh.

Nyt on kyllä sellainen olo, että ei huvita edes miettiä uusia reissuja. Jos olis vähän aikaa ihan kotona. Mitä veikkaatte, kauanko tämä kestää? Ensi kuuhun? Siihen asti, kun tauti hellittää? Yhdet kunnon yöunet?