Italia on yksi lempimaistani ja sen ruokakulttuuri ei ainakaan vähennä tunnetta maata kohtaan. Haaveenani on vuokrata talo Italiasta, jotta voisin kaikessa rauhassa käydä torilla ostamassa tuoreita vihanneksia, kalaa, lihaa ja juustoja ja kokkailla mitä mieleen tulee. Eikä tavallisessa ruokakaupassa shoppailukaan olisi yhtään hassumpaa, niin kaihoisasti kiertelin tavallisia markettejakin reissumme aikana.
Toistaiseksi olen kolmella Italian matkalla joutunut tyytymään ravintoloiden ruokiin, mutta se ei tarkoita ettenkö olisi syönyt varsin hyvää ruokaa. Italia voi olla yleisesti kallis maa (joskaan suomalaisen näkökulmasta ehkä mikään ei voi olla kovin kallista omaan maahamme verrattuna), mutta ainakin me olemme syöneet siellä aina edullisesti ja hyvin. Käytännössä se tarkoittaa pizzaa ja pastaa talon punaviinikannullisella, kenties alkupaloja ja jälkiruokiakin. Ja jäätelöä aina sopivan tilaisuuden tullen!
Mielestäni parhaimman illallisemme söimme tällä kertaa Rivassa. Olimme bonganneet pienen näköisen ravintolan kirkon ja vuorimaiseman välimaastosta jo päivällä ja päätimme tulla juuri siihen hieman rauhallisemman sivukadun ravintolaan illalla. Ilta tarkoitti tietenkin meillä turistille tyypillistä aikaa syödä hieman aikaisemmin kuin paikalliset, mutta meillä toimintaa rajoitti myös se, että jouduimme kiikuttamaan parkkimittariin lisää kolikoita tiettynä kellonaikana eikä silloin passannut olla pastalautasen äärellä.
Ravintola näytti ensialkuun nukkuvalle, saimme valita paikkamme rauhassa ja vasta sitten tarjoilija tuli pyörimään ympärillemme, huomasi että olemme suomalaisia ja lausui muutaman sanan suomeksi. Ääks, oli ensimmäinen ajatus. Tätä en osannut ihan odottaa. Emme kuitenkaan antaneet moisen jutun lannistaa ja tilasimme molemmille pasta-annokset, minulle lohella ja Antille chilillä.
Tarjoilija kiikutti meille lasit proseccoa talon puolesta, joten paikan pisteet nousivat heti. Eikä pastaan tarvinnut kyllä pettyä, se oli todella hyvää ja tuoretta! Tein varmasti oman pastansyöntiennätykseni, sillä vedin koko lautasellisen täyteläistä pastaa. Eikä siinä kaikki, tilasimme vielä palan tiramisua jälkiruuaksi ja se oli mielettömän hyvää myös! Ihanan täyteläistä, olisimme voineet nuolla tämän(kin) lautasen. Ähkyä hieman helpotti viini sekä ravintolan yllärinä tuomat limettisorbetit, jotka juotiin kuoharilasista pillillä. Sitä aion tehdä joskus itsekin! Hinnasta vielä sen verran, että saimme koko komeuden muutamalla kympillä.
Halusimme vielä pysähtyä drinkeille ihania järvimaisemia katsellen, joten suunnistimme rantakadulle ja piipahdimme yhteen kauniilla näkymällä varustettuun ravintolaan. Tilasin tietenkin aperol spritzin, vaikka se yleisemmin aperitiivina tunnetaankin.
Toinen mainittavan arvoinen ruokatarina on Reggio Emiliasta. Koska söimme reissun aikana yleensä tukevan aamupalan, skippasimme lounaan (joskus söimme jäätelöä lounaaksi) ja söimme pelkän illallisen. Siksi olimme nälkäisiä jo hieman ennen paikallisia. Ja Reggio Emilia osoittautui niin paikalliseksi kaupungiksi, ettemme millään löytäneet ravintolaa, joka olisi auki jo kuudelta. Kävelimme katuja epätoivoisina, pois vanhasta kaupungista päin ja kohti uudempaa rakennuskantaa. Löysimme muutaman pizzerian, joissa oli aukioloajat merkittynä, ja niiden mukaan saisimme odottaa aukeamista vielä tunnin verran.
Teimme siis niin kuin paikalliset: marssimme eräälle terassille aperitiiveille. Tilasimme lasit proseccoa ja saimme (joskin hieman hitaan palvelun jälkeen) kaksi isoa lasillista raikasta kuplivaa ja lautasellisen sipulifocacciaa. Ah! Olimme ihan unohtaneet, että aperitiivien mukana tuppaa tulemaan jotain syömistä! Ja oli hyvää, syötiin niin paljon kuin kehdattiin. Uuden ja vanhan kaupungin rajamailla sijainnut terassi ei ollut miljööltään yhtään viehättävimmistä päästä, mutta kaksi lasia (ja focaccia) maksoi yhteensä 6e ja saimme odotella rauhassa läheisen pizzerian aukeamista. Loistojuttu!
Lopuksi vielä jäätelöä eli gelatoa! Jäätelö on maailman parasta Italiassa eikä tälläkään kertaa tarvinnut pettyä. Aloitin kookos-mansikalla, jatkoin pistaasilla ja kirsikalla, myöhemmin söin sitruunajäätelöä, appelsiinia ja mantelijäätelöä. Söimme vielä viimeiset kupilliset Milanossa ja ne olivat reissun parhaimmat, ainakin Antin mielestä. Minun mielestä kaikki oli valtavan hyviä.
Äh, mun on ehkä pakko lähteä Italiaan pian uudelleen, vaikka olinkin kotia tullessa hiilariähkyssä sitä mieltä, että italialaisten tulisi tarjota huomattavasti enemmän kasviksia aamupalalla ja Nutellat voisi unohtaa kokonaan. Mitähän meinasinkaan tehdä ensi kesänä?
Auringon alla 
Italia on kyllä ruuan suhteen paras matkailumaa! Tuo pasta näyttää todella herkulliselle, onneksi on ruuat hellalla sillä nälkähän tätä lukiessa tuli! 😀
Meillä on muuten taas tapana syödä aina vain päivällä ja illalliseksi syödä jäätelöt ja ehkä jotain muuta kivaa jostain ihanasta leipomosta. 🙂
Se onkin hyvä vaihtoehto, niin ei ehdi tulla iihan hirveä nälkä! Mekin syötiin välillä välipalaksi focacciaa, mutta joinakin päivinä syötiin vain aamupala ja illallinen. Hotellien hintaan kuului lähes poikkeuksetta aamupala ja vedettiin siellä aina maha ihan täyteen 🙂 Jäätelöä olisi kyllä voinut syödä sekä lounaaksi että illalliseksi!
Niinpä niin, niinhän se menee, että nykyään suomalaisen näkökulmasta mikään muu Euroopan maa ei ole kallis, paitsi nyt ehkä Sveitsi ja Norja. Itse en ole vielä käynyt Italiassa, mutta olen aina mieltänyt maan paikaksi, jossa voi syödä edullisesti ja hyvin, kunhan välttää pahimmat turistimestat. Ainakin tämän postauksen perusteella ruoka näyttää Italiassa juuri siltä, miltä kuvittelen, eli matkakuumehan tässä nousee. 🙂
Matkakohteena Italia siis kiinnostaa mua koko ajan enemmän ja enemmän. Ruoka kuuluu luonnollisesti houkutuksiin ja erityisesti kahvi. Kahvikissana olisi siistiä päästä maistelemaan erilaisia espressoja pitkin päivää, tietysti gelaton kanssa. 🙂
Ihan totta, kyllä Italiasta periaatteessa on sellainen kuva itselläkin ollut (ennen ensimmäistä matkaa), että ruuan taso on hintaan nähden todella hyvä! Vähän pelkäsin ensimmäisellä matkalla Sisilian Taorminassa, että turistipaikoissa voi tulla kalliita laskuja, mutta mitä vielä, sielläkin mentiin samalla meiningillä. Ainakin siis niissä ihan tavallisissa ravintoloissa, missä me kävimme 🙂 Myös Roomassa söimme edullisesti, mutta heti nähtävyyksien läheisyydessä hinta nousi selvästi ja ruoka huononi. Onneksi oli vain yksi lounaskokemus tästä, muuten oli hyvää ja edullista 🙂
Kyllä ruokakulttuuri on tärkeä osa eri maiden viehätystä. Kahvi on kyllä ollut Italiassa myös aina hyvää, vaikka toisaalta en itse tiedä kahvista kovin paljoa mitään. Muuta kuin että aina on maistunut, vaikken kotona ennen kahvia kovin paljoa juonut (ennen kunnollista kahvikonetta).
Nam nam minkä näköistä! Yksi kyssäri tuli mieleen tosta aamupalasta, että miten onnistuitte syömään tukevan sellaisen? Minulla on sellainen muistikuva (melkein kymmenen vuoden takaa…) että hotelliaamiaiset olisivat olleet hyvin laihoja, tyyliin leipää ja ei edes välttämättä leivänpäällisiä. Siksi me söimmekin lounaan aina autossa liikkeessä: mozzarellapalloja ja parmankinkkua suoraan paketista!
Hotellien aamupalan taso vaihteli kyllä hieman (+kahdessa ei ollut aamupalaa ollenkaan), mutta usein aamupalalla oli leivän ja kroissanttien lisäksi jugurttia, kananmunia, hedelmiä, makeita leivoksia, juustoa, kinkkua/makkaraa ja juomia. Ei siis mikään tukeva aamupala siinä mielessä, että olisi ollut lämpimiä ruokia (jossakin kyllä oli myös pekonit, munakokkelit jne), mutta sai noista kasattua sellaisen annoksen, että ei tarvinnut ihan heti ajatella ruokaa 🙂 Meillä oli tuollainen sämpylä+hillo -tasoinen aamupala aikaisemmin Roomassa, se nyt oli melkein yhtä tyhjän kanssa. Olisin kyllä kaivannut näille tämän reissun aamiasille ehdottomasti kasviksia, niitä ei ollut missään yhtään kappaletta! Hedelmiä kyllä kaikkialla 🙂
Kiteytit mun fiilikset Italiasta aika hyvin 🙂 Rakastan Italiaa, ja rakastan sitä ruokaa siellä yli kaiken. Yksinkertaista, mutta niin hyvää etten kestä. Onneksi tuo italianoni osaa kokata ja luovutankin usein vastuun hänelle. 😀 Ihanan näköisiä annoksia ja tuota punaviinikannuahan ei vaan voi vastustaa. Samoilla seuduilla taisitte olla missä piipahdin itse toukokuussa!
Mä oon niin kade kun sulla on oma taitava kokki kotona! Itse odotan innolla, että pääsen kunnolla kokkailemaan Italian muistoja omaan keittiöön (olen tällä hetkellä muuten Kuopiossa!). Sitten kun osais vielä tehdä sitä jäätelöä… Muistelinkin, että sä oot vasta ollut noilla seuduilla kans 🙂