Kolmevuotias sekarotuisemme Aada on päässyt tänä kesänä kokemaan pienen koiranelämänsä jännittävimpiä juttuja, kun toukokuussa vietimme ensimmäistä kertaa yön hotellissa ja nyt matkustimme junalla Oulu-Kuopio välin. Tämä oli myös minulle ensimmäinen kokemus lemmikin kanssa matkustamisesta junalla. Minulla on ollut jo reilun kymmenen vuoden ajan pieni asenneongelma junamatkailuun, sillä sain siitä tarpeekseni opiskeluaikoina. Viime vuosina en ole matkustanut junalla kuin kerran Tampereelle, joten siksikin oli jopa hauskaa katsastaa millaista junamatkailu on nykyään.
Junassa, ainakin tässä Oulu-Kuopio sellaisessa, oli yksi vaunu, johon lemmikin sai ottaa mukaan. Tarkemmin ottaen vaunun sisällä oli lasikoppi tai hienommin salonki, jossa oli noin kymmenen istuinpaikkaa vastakkain ja jokaisella niistä saattoi olla lemmikin kanssa. Lemmikkivaunumaksu oli 5e ja tällöin lemmikki siis matkustaa sylissä/lattialla. Paitsi meidän prinsessa, joka halusi istua viereisellä vapaalla paikalla. Salongissa matkusti samaan aikaan 6-7 koiraa ja yksi kissa. Katastorfin ainekset oli siis kasassa, mutta ihme kyllä, eläimet eivät juuri välittäneet toisistaan.
Tai ihme ja ihme, salongissa oli reilu 30 lämmintä, joten kaikkien lemmikit välttivät ylimääräistä liikehdintää koko matkan ajan. Toisin kuin muu juna, tämä vaunu ei ollut ilmastoinnilla varustettu IC-juna vaan tavallinen pikajunavaunu, josta sai yhden ikkunan auki. Meidän paikkaa se ei hyödyttänyt mitenkään, joten koira läähätti koko matkan ja minä hikoilin niin ettei tarvinnut vessassakaan ravata normaaliin tahtiin. Niin, se vessassa käynti stressasi minua etukäteen, kun mietin että miten yksin lemmikin kanssa matkustavat sen toteuttavat käytännössä. Nähtävästi siihen on kaksi tapaa, jotka ovat yllättäen: 1) jätä lemmikki omalle paikalle jos se pysyy siinä kiltisti tai 2) ota lemmikki mukaan vessaan.
Kuuma siis oli ja konduktöörimme, todellinen asiakaspalvelija, huomasi sen heti ja yritti kaikkensa, että matkastamme tulisi siedettävämpi. Konduktööri telkesi salongin ovet auki, jotta ilma vaihtuisi paremmin ja toi meille ja eläimille vettä. Olisi tuonut myös kuppeja koirille, jos joltain olisi unohtunut. Hän myös tiedusteli useampaan otteeseen lemmikkiemme vointia ja sanoi järjestävänsä tarvittaessa paremman vaunun, jos lemmikit alkavat voida huonosti (koko junassa oli vain muutama vaunu, joten se olisi varmasti ollut käytännössä hieman vaikeaa). Vaikka junamatka oli hikinen, teki konduktööri siitä asiakkaista välittävällä käytöksellään paljon positiivisemman kokemuksen. Aika kaukana ollaan niistä ajoista, kun konduktöörit vain murahtelivat asiakkaille. Palvelu on muutenkin parantunut mielestäni ainakin näiden kahden kokemuksen perusteella.
Koiralle kannattaa ottaa mukaan siis vesikippo ja vettä ja itselläni oli myös pyyhe mahdollisia vahinkoja varten. Koiran ulkoiluttaminen onkin sitten oma juttunsa. Koska oma koirani jännittää matkustamista, tulee sille helposti hätä jo muutaman tunnin matkustamisen jälkeen. Salongissa oli ongelmana se, että kuulutuksia ei kuulunut, joten emme voineet tietää miten pitkiä pysähdykset missäkin olivat, jotta lemmikin ehtisi käyttää nopeasti ulkona. Unohdin kysyä asiaa konduktööriltä ja muistelin, että Iisalmessa on yleensä ollut 10-15min pysähdys. Hyppäsin siis koiran kanssa ulos, juoksimme nopeasti radan päähän, sieltä yli ja sitten lähimmälle viheralueelle. Ja sieltä heti takaisin samaa reittiä, mutta onneksi juoksimme, sillä junahan oli jo lähdössä! Huh! Onneksi konduktööri oli vielä laiturilla ja huomasi, että olemme tulossa.
Pieni parannusehdotus VR:lle olisikin (sen lisäksi, että kuulutukset kuuluisivat kaikissa vaunuissa), että konduktööri voisi kertoa lemmikkivaunussa lippuja tarkistaessa sopivat pysähdyspaikat lemmikin pikaiselle ulkoiluttamiselle. Lisäksi lemmikkivaunun toivoisi olevan joku muu kuin korkea pikajunavaunu, sillä sinne koiran ja tavaroiden yhtäaikainen nostaminen aiheutti lähes jokaisella päänvaivaa. Kokonaisuudessaan olen kuitenkin positiivisesti yllättynyt konduktöörien palvelualttiudesta ja inhimillisestä välittämisestä. Selvästi VR:llä on tehty oikeitakin asioita palvelun kehittämisen suhteen!
Auringon alla 
Hyvä postaus! 🙂 Vaikka ei olekaan ajankohtainen meille, kun matkustamme aina autolla niin silti. Mukava kuulla, miten VR hoitaa asioita koirien näkökulmasta.
Kiitos! Mekin kuljetaan lähes aina autolla, mutta nyt tuli eteen tilanne, että piti turvautua junaan. Mukava kokemus hikisistä oloista huolimatta 🙂
Ah, noissa kopeissa tuli matkustettua monet kerrat koiran kanssa opiskeluaikoina. Onneksi oli kaikkien kanssa toimeentuleva koira. Muistan yhdenkin juhannuksen, kun kaikki kymmenen paikkaa oli täynnä ja tunnelma oli melkoisen tiivis. Nykyään ei onneksi oman kaksikon kanssa tarvitse kulkea kuin farmariautolla. Ihan mahtava konduktööri kyllä teille sattui 🙂
Meidän koira saattaa olla hieman äksy muille, mutta jostain käsittämättömästä syystä se oli nyt ihan täydellisen kiltisti tuolla! Muutkin käyttäytyi hyvin, mutta välillä alkoi murinakonsertti kun joku astui koppiin sisään. Aada ei kuitenkaan hiiskahtanutkaan ja muutenkin istui kiltisti paikallaan suurimman osan ajasta 🙂 Ja konnari oli mahtava!
Voi hauva ❤ Ihana! Ihastelen junassa aina näitä karvaisia tovereita!
Lemmikkivaunussa matkustaminen oli aika ihanaa, kun kaikki koirat ja kissa oli niin helluisia kun ne istui siellä sylissä, lattialla tai penkin alla ja tarkkailivat toisiaan 🙂
Mielenkiintoinen postaus! Mekin matkustettiin alkuvuodesta ekan kerran koirani Luumun kanssa junalla Mikkelistä Helsinkiin. Sekä koira että omistaja oli hieman stressaantuneta matkasta, tosin loppupeleissä enemmän taisin stressata minä 😀 Koira istui sylissä ja tuijotteli muita vaunussa olevia koiria. Loppumatkasta se kävi jo vähän maate lattialle.
En tosin tiedä haluanko välttämättä matkustaa junalla koiran kanssa ellei ole ihan pakko. Lemmikkivaunu oli melkein kuin tavallinen vaunu, ei mitään mihin saisi koiran laitettua kiinni (paitsi päädyssä isolla koirapaikalla, joita oli kaksi ja ne olivat muistaaksen kalliimpia kuin muut paikat) ja esim. 4 paikoilla voisi tulla aika ahdasta jos kaikilla olisi lemmikit mukana! Onneksi mulla oli sellainen yhden henkilön ikkunapaikka, ettei kukaan tullut viereen.. Ehkä se vähän riippuu, mikä juna on kyseessä, minkälaiset vaunut lemmikeille on varattu.
Ihan totta tuosta minun pitikin myös kirjoittaa! Eli olisi hyvä, jos koiran saisi tarvittaessa sidottua johonkin kiinni! Meidän kopissa ei minun tietääkseni ollut yhtään sellaista paikkaa, en ainakaan huomannut. Ja tiivistä oli, mutta se ei haitannut tällä kertaa, kun koirat oli pieniä tai keskikokoisia. Loppumatkasta vaunuun tuli lisäksi iso kultainennoutaja ja silloin tilasta tuntui olevan puutetta, kun heillä ei ollut kaikkein tilavinta paikkaa varattuna (minulla taisi olla se). Onneksi jäimme jo seuraavalla asemalla pois, kuten suurin osa muistakin lemmikkien omistajista 🙂 Autoa suosin kyllä minäkin, mutta enää en stressaa jos joudun käyttämään junaa 😀
Kerran oon matkustanu koiran kanssa junalla, mutta siitä on vuosia enkä oikeen muista miten se tarkalleen meni 😀 Muistan että vaunu oli ihan ”perusvaunu” ja pysähdyksistäkin selvittiin ihan kohtuullisesti. Saa nähä, stressaako seuraavalla kerralla enemmän, jos sellanen tulee.
Minä en hermoillut etukäteen kovin paljoa niistä pysähdyksistä, sillä muistelin, että juna pysähtelee tämän tästä pitemmäksi aikaa ja lähtöaika kuulutetaan aina. No nyt meidän kopissa ei kuulunutkaan mikään, eikä kaikki oman muistini mukaan pitkät pysähdykset olleetkaan pitkiä! No, onneksi juna ei liiku ennen kuin konduktööri antaa luvan 🙂