Toinen päivämme New Yorkissa alkoi omalta osaltani varsin varhain: klo 5 heräsin täysin virkeänä ja aloin odottamaan aamua. Vihdoin kolmen tunnin odottamisen jälkeen aloimme pikku hiljaa laittautua lähtöön ja reissumme suurin kävelyosuus pääsi alkuun.
Suuntasimme ensin kahvilaan hakemaan evästä: täytetty bageli, suklaacroissantti, mehua ja kahvia. Ja sitten metrolla Central Parkiin, tarkemmin ottaen 72. kadun asemalle, josta kävelimme Strawberry Fieldsin läpi The Lake:lle. Söimme aamupalaa hienoissa puistomaisemissa ja lueskelimme muutamia puistonpenkkien ”omistuskirjoituksia”. Kävelimme järven rantaa pitkin Bethesda Terracelle, josta jatkoimme vielä The Mall -puistokadulle. Central Parkin maisemat olivat jälleen kerran huikaisevan hienoja, ja vaikka tämä oli kolmas kerta kyseisessä puistossa, emme olleet liikkuneet näillä seuduilla kertaakaan aikaisemmin.
Kävelimme takaisin 72. kadun asemalle ja ajoimme metrolla ylöspäin. Jäimme pois 103. kadun asemalla ja lähdimme kiipeämään Central Parkin Great Hill -kukkulalle. Odotimme kukkulalta olevan hienot maisemat puistoon ja pilvenpiirtäjäviidakkoon, mutta jouduimme pettymään. Paikka oli kylläkin selvästi paikallisten suosiossa, erityisesti lapsiperheiden. Emme kuitenkaan jääneet viettämään sinne aikaa, sillä maisemiltaan siellä oli tosiaan hieman tylsää.
Jatkoimme matkaa Manhattanin pohjoisosaan Washington Heightsiin, latinokaupunginosaan. Jäimme kyydistä 168. kadun asemalla ja aluksi näytti siltä, että paikka oli täynnä lähinnä virastorakennuksia ym. tylsää. Kävelimme kuitenkin sinnikkäästi St. Nicholas Avenueta alaspäin ja pian katukuva muuttuikin fiilikseltään ja lattarimusiikki raikasi. Pysähdyimme erääseen pieneen ruokakauppaan ostamaan kylmää kokista (olen tänään tehnyt jo iltapäivään mennessä varmaan jonkun kokiksenjuonnin ennätyksen, sillä 35-asteen kostea kuumuus laittaa janottamaan ihan uudella tavalla…) ja oven sisäpuoella, viileässä pienessä kaupassa oli suorastaan hykerryttävän hauska lattarimeininki.
Washington Heightsissä olisi viihtynyt pidempäänkin ja alue vaatisi lisäaikaa, jota meillä ei ole. Hyppäsimme taas metroon ja muutaman vaihdon jälkeen päädyimme Central Parkin pohjoispuolelle, 110. kadun asemalle Spanish Harlemiin. Suunnaksi otimme Graffiti Hall of Famen ja löysimmekin sen heti pienen kävelyn jälkeen. Mutta kieltämättä odotin jotain paljon suurempaa ja hienompaa. Ensisilmäyksellä kyseessä oli vain pieni muurin pätkä, mutta myöhemmin huomasimme viereisen koulun kentän seinien olevan myös graffitein koristeltuja. Graffitit olivat tietenkin liian kliinisiä, eikä niiden määräkään hetkauttanut.
Jatkoimme kävelyä Spanish Harlemissa (eli El Barriossa) lähimmälle metroasemalle ja näimme samalla hauskoja katumaisemia ja lisää lattarifiiliksiä. Mikä siinä onkaan, että lattarit tuovat aina mukanaan hyvää mieltä ja rentoa asennetta elämään? Sen voi jotenkin aistia vain kävelemällä hetken aikaa kadulla.
Olimme takaisin hotellilla iltapäivällä, rättipoikkiväsyneinä kuumuudesta ja kävelystä. Kun tästä toivumme (mm. kylmän kokiksen voimin), lähdemme katselemaan Chinatownia ja syömme siellä jotain. Sen jälkeen suuntaamme Brooklynin puolelle ja tavoitteena on osuttautua Brooklynin sillalle juuri silloin, kun päivä alkaa muuttua yöksi ja kaupungin valot heräävät henkiin. Kävelemme siltaa pitkin Manhattanille päin, juuri niin kuin toivoin aikaisemmin.
Auringon alla 