Road Trip päivä 2: Central Park ja lattarifiiliksiä

Toinen päivämme New Yorkissa alkoi omalta osaltani varsin varhain: klo 5 heräsin täysin virkeänä ja aloin odottamaan aamua. Vihdoin kolmen tunnin odottamisen jälkeen aloimme pikku hiljaa laittautua lähtöön ja reissumme suurin kävelyosuus pääsi alkuun.

Suuntasimme ensin kahvilaan hakemaan evästä: täytetty bageli, suklaacroissantti, mehua ja kahvia. Ja sitten metrolla Central Parkiin, tarkemmin ottaen  72. kadun asemalle, josta kävelimme Strawberry Fieldsin läpi The Lake:lle. Söimme aamupalaa hienoissa puistomaisemissa ja lueskelimme muutamia puistonpenkkien ”omistuskirjoituksia”. Kävelimme järven rantaa pitkin Bethesda Terracelle, josta jatkoimme vielä The Mall -puistokadulle. Central Parkin maisemat olivat jälleen kerran huikaisevan hienoja, ja vaikka tämä oli kolmas kerta kyseisessä puistossa, emme olleet liikkuneet näillä seuduilla kertaakaan aikaisemmin.

rt5

Kävelimme takaisin 72. kadun asemalle ja ajoimme metrolla ylöspäin. Jäimme pois 103. kadun asemalla ja lähdimme kiipeämään Central Parkin Great Hill -kukkulalle. Odotimme kukkulalta olevan hienot maisemat puistoon ja pilvenpiirtäjäviidakkoon, mutta jouduimme pettymään. Paikka oli kylläkin selvästi paikallisten suosiossa, erityisesti lapsiperheiden. Emme kuitenkaan jääneet viettämään sinne aikaa, sillä maisemiltaan siellä oli tosiaan hieman tylsää.

Jatkoimme matkaa Manhattanin pohjoisosaan Washington Heightsiin, latinokaupunginosaan. Jäimme kyydistä 168. kadun asemalla ja aluksi näytti siltä, että paikka oli täynnä lähinnä virastorakennuksia ym. tylsää. Kävelimme kuitenkin sinnikkäästi St. Nicholas Avenueta alaspäin ja pian katukuva muuttuikin fiilikseltään ja lattarimusiikki raikasi. Pysähdyimme erääseen pieneen ruokakauppaan ostamaan kylmää kokista (olen tänään tehnyt jo iltapäivään mennessä varmaan jonkun kokiksenjuonnin ennätyksen, sillä 35-asteen kostea kuumuus laittaa janottamaan ihan uudella tavalla…) ja oven sisäpuoella, viileässä pienessä kaupassa oli suorastaan hykerryttävän hauska lattarimeininki.

Washington Heightsissä olisi viihtynyt pidempäänkin ja alue vaatisi lisäaikaa, jota meillä ei ole. Hyppäsimme taas metroon ja muutaman vaihdon jälkeen päädyimme Central Parkin pohjoispuolelle, 110. kadun asemalle Spanish Harlemiin. Suunnaksi otimme Graffiti Hall of Famen ja löysimmekin sen heti pienen kävelyn jälkeen. Mutta kieltämättä odotin jotain paljon suurempaa ja hienompaa. Ensisilmäyksellä kyseessä oli vain pieni muurin pätkä, mutta myöhemmin huomasimme viereisen koulun kentän seinien olevan myös graffitein koristeltuja. Graffitit olivat tietenkin liian kliinisiä, eikä niiden määräkään hetkauttanut.

rt6

Jatkoimme kävelyä Spanish Harlemissa (eli El Barriossa) lähimmälle metroasemalle ja näimme samalla hauskoja katumaisemia ja lisää lattarifiiliksiä. Mikä siinä onkaan, että lattarit tuovat aina mukanaan hyvää mieltä ja rentoa asennetta elämään? Sen voi jotenkin aistia vain kävelemällä hetken aikaa kadulla.

Olimme takaisin hotellilla iltapäivällä, rättipoikkiväsyneinä kuumuudesta ja kävelystä. Kun tästä toivumme (mm. kylmän kokiksen voimin), lähdemme katselemaan Chinatownia ja syömme siellä jotain. Sen jälkeen suuntaamme Brooklynin puolelle ja tavoitteena on osuttautua Brooklynin sillalle juuri silloin, kun päivä alkaa muuttua yöksi ja kaupungin valot heräävät henkiin. Kävelemme siltaa pitkin Manhattanille päin, juuri niin kuin toivoin aikaisemmin.

Metrokierros Isossa Omenassa

New Yorkissa kannattaa ehdottomasti matkustaa metrolla, sillä se on halpaa, nopeaa ja helppoa. Omalla kompaktilla viiden päivän lomallamme ajelimme metrolla ristiin rastiin lähes koko ajan, sillä halusimme nähdä tuossa ajassa niin paljon kuin mahdollista.

(Tässä vaiheessa kuvittelimme, että emme tule palaamaan kaupunkiin ainakaan kymmeneen vuoteen, koska maailmalla on niin paljon uusiakin paikkoja nähtävänä. Aloimme kuitenkin suunnittelemaan uutta reissua viimeistään silloin, kun lentokoneen pyörät karahtivat Helsinki-Vantaan asfalttiin…)

Lisäksi aikaa piti käyttää tietenkin shoppailuun, yleiseen hengailuun sekä yhteen pakolliseen nähtävyyteen: Empire State Buildingiin.

Manhattanin midtownissa pärjää hyvin kävellenkin, mutta muuten kannattaa säästää aikaa ja jalkoja ja taittaa matkoja jollain kulkuneuvolla.

Mutta aloitetaan kierros ja hurautetaan majapaikastamme Chinatownista Financial Districille. Tupsahdimme metrosta ulos jotakuinkin Wall Streetille, jota hieman kävelimme edestakaisin ja näimme mm. pörssin lisäksi Trump Buildingin (Donaldia ei kuitenkaan näkynyt missään, mitä huijausta!).

Manhattanin eteläkärjestä voi kätevästi jatkaa Brooklyniin. Kävimme Brooklynissä sekä Brooklyn Bridge Parkissa että Williamsburgissa (tosin eri päivinä).

Brooklynin sillan läheinen puisto on aivan oivallinen Manhattan skylinen ihailemiseen ja kuvaamiseen. Kävimme siellä sekä päivällä että illalla, kun kaupungin tuhannet valot syttyivät palamaan.

Williamsburgissa jäimme Marcy Avenuen pysäkillä kyydistä ja teimme pienen kävelyn alueella.

Chinatownista pääsee toki metrolla myös ylöspäin ja yhtenä päivänä hurautimme jonnekin Central Parkin keskivaiheille. Osuimme suurimman järven, Jacqueline Kennedy Onassis Reservoirin kohdalle, missä newyorkerit hölkkäävät telkkarista tuttuun tapaan ympäri järveä.

Seraavaksi jatkoimme ylöspäin Harlemiin, jossa meidät tunnistettiin turisteiksi heti metrosta noustuamme ja, todennäköisesti harlemilainen, mies toivotti meidät tervetulleeksi kaupunginosaansa ja osoitti missä päätie kulkee. Harlemista jäi päällimmäisenä mieleen tuoksukauppiaat, joilla oli pieniä myyntipisteitä pitkin päätien kävelyosuutta.

Harlemista jatkoimme vielä Bronxiin, jossa oli ihanan latinalainen tunnelma. Kadulla ei kuullut juuri muuta kuin espanjaa ja kaikki tekstit olivat espanjaksi. Huonekaluliikkeen sohvista ja tuoleista osa oli kadun puolella. Tunnelma oli ihan erilainen kuin Manhattanilla.

Lopuksi metro vaihtui vielä Roosevelt Islandin köysirataan, mutta taidan laittaa siitä kuvia erikseen!