Toiveet toteutui: Central Parkin ruska

Ne jotka seuraa Instagram-tiliäni, ovat varmasti saaneet jo lähes yliannostuksen ruskakuvista (ja Central Parkista). Mutta se oli matkamme huipennus, viimeiseen asti toivottu ja odotettu, että ehtiiköhän ruska saapua puistoon vielä reissumme aikana. Seurasin syksyn mittaan ruskan etenemistä ennustavaa sivustoa ja lähtiessä näytti hieman huonolle: lokakuun puolivälissä puiden värien arveltiin vasta alkavan muuttua. Olin jo asteen verran pettynyt, että emme varanneet matkaa alkuperäisen suunnitelman mukaisesti marraskuulle, olihan se juttu tällä kertaa nimenomaan syksyfiilis.

auringonallaIMG_5170auringonallaPA241711
auringonallaPA240132auringonallaPA241773
auringonallaIMG_5173auringonallaPA241768
auringonallaPA241730New Yorkiin saavuttuamme tilanteen näki jo lentokoneen kyydistä: vihreälle näyttää. Pahus! Onneksemme ensimmäiset päivät olivat viiltävän kylmiä, kunnes yli 20 asteen lämmöt sitten taas palasivat. Varmaan muutamalla kylmällä päivällä oli kuitenkin sen verran vaikutusta, että kun seuraavana viikonloppuna, muutama tunti ennen lentokentälle lähtöä, pyyhälsimme Central Parkiin Times Squaren hotelliltamme, kahvimukit ja pullapussi kourassamme, saimme kuitenkin kokea ruskaisen Central Parkin. Ja se oli niin kaunis! En olisi millään malttanut lähteä sieltä, sillä aina löytyi hienompi ja hienompi maisema. Pääasiallinen ruska oli toki vasta saapumassa, mutta onneksi osa puista oli jo keltaisia tai punaisia, puhumattakaan maassa lainehtivista lehdistä. Alankin tästä lähtien harrastamaan näitä ruskaretkiä vuosittain! auringonallaIMG_5192auringonallaPA241742auringonallaPA241788auringonallaIMG_5209auringonallaPA241740auringonallaPA241766auringonallaPA241728auringonallaPA241787

Kävelyllä upeassa Central Parkissa

Kirjoittelin edellisellä kerralla Central Parkin puistonpenkillä syödystä aamupalasta, joten ajattelin vielä kertoa, kuinka matkamme jatkui puiston näyttävämpiin osiin. Olemme käyneet Central Parkissa kahdesti aikaisemminkin, mutta puisto on niin valtava, että täysin erinäköisiä kulmia löytyy sieltä täältä.

Ensimmäisellä reissulla piipahdimme ehkä puiston aktiivisimmassa osassa: lenkkeilijöiden suosiman Jacqueline Kennedy Onassis Reservoirin ympäristössä, missä hölkätään järven ympäri. Hyvä, ettemme kävellen jääneet jalkoihin! Vilkaisimme myös hieman Great Lawnin puolelle, mutta ilman sen kummempaa porukkaa se on vain suuri nurmikko, mitäs muutakaan.

Toisella kerralla oli talvi, joten puiston tunnelma oli aivan erilainen. Puut olivat tummia, graafisia rankoja, joiden välistä vilkkuivat pilvenpiirtäjien valot. Hengitys höyryten kävimme kävelemäss Wollman Rinkillä, mutta sen ja muutamien valokuvien jälkeen päätimme olla järkeviä ja paeta sisätiloihin syömään.

Tällä kertaa kuljimme siis Strawberry Fieldsin läpi päämääränä joku kiva paikka The Laken ympäriltä. Ja sellainen löytyikin järven eteläpuolelta, läheltä pientä siltaa. Söimme aamupalaamme, ihailimme maisemia ja seurasimme ohi juoksevia lenkkeilijöitä. Luimme myös puistonpenkeillä olevia omistuskirjoituksia ja näimme sillalta kilpikonnan polskivan järvessä, kuinka söpöä!

P6254573

P6254571

P6254597

P6254600

P6254601

Kartta kädessä jatkoimme matkaamme suuntana Bethesda Fountain & Terrace, joka on yksi puiston näyttävimmistä paikoista (ja lisäksi siellä on ilmaiset yleiset vessat). Matkalla näimme valtavia puita ja niin virheää maisemaa, että oli ihan pakko miettiä, olemmeko tosiaan keskellä suurkaupunkia.

P6254607

P6254611

Bethesda oli tietenkin hieno paikka ja pienen pylväikkösalin läpi kulkeminen portaille oli jokseenkin hohdokasta. Nousimme portaat ylös, jolloin tien toisella puolella näkyikin jo viiminen etappimme Central Parkissa: The Mall.

P6254612

P6254613

P6254620

P6254621

P6254622

The Mall on näyttävä kävelykatu, jonka varrella on valtavia, katoksen luovia puita sekä puistonpenkkejä symmetrisessä järjestyksessä. Valo on vaalean vihreää ja tunnelma pysähtyneen rauhallinen. Aamulla paikka oli vasta heräämässä henkiin ja erilaiset taide- ym. -kaupustelijat pystyttivät pöytiään tulevaa päivää varten. Voin vain kuvitella, kuinka kaunis paikka The Mall on syksyllä!

P6254625

P6254627

P6254629

Oikeastaan The Mall ei ollut viimeinen etappimme, sillä kävelimme tässä vaiheessa takaisin lähtöpisteeseemme 72 St metroasemalle, nappasimme muutaman kuvan vartioidusta Dakota Buildingistä ja hurautimme hieman pohjoisemmaksi. Kiipesimme puiston pohjoisosassa The Great Hill -kukkulalle ja odotimme huikaisevia näkymiä. No niitä ei ollut, kyseinen paikka on melko pusikkoinen ja ainakaan me emme lyhyen visiittimme aikana löytäneet mitään erityisiä näköalapaikkoja. Sen sijaan pohjoisosa puistosta on varmasti Harlemin lapsiperheiden suosiossa, ainakin sinä kyseisenä päivänä oli.

Lopuksi näimme vielä myöhemmin päivällä Harlemista käsin puiston pohjoisosassa olevan Harlem Meer -järven, mutta emme jaksaneet lähteä puistoon enää kolmatta kertaa.

P6254658

Road Trip päivä 2: Central Park ja lattarifiiliksiä

Toinen päivämme New Yorkissa alkoi omalta osaltani varsin varhain: klo 5 heräsin täysin virkeänä ja aloin odottamaan aamua. Vihdoin kolmen tunnin odottamisen jälkeen aloimme pikku hiljaa laittautua lähtöön ja reissumme suurin kävelyosuus pääsi alkuun.

Suuntasimme ensin kahvilaan hakemaan evästä: täytetty bageli, suklaacroissantti, mehua ja kahvia. Ja sitten metrolla Central Parkiin, tarkemmin ottaen  72. kadun asemalle, josta kävelimme Strawberry Fieldsin läpi The Lake:lle. Söimme aamupalaa hienoissa puistomaisemissa ja lueskelimme muutamia puistonpenkkien ”omistuskirjoituksia”. Kävelimme järven rantaa pitkin Bethesda Terracelle, josta jatkoimme vielä The Mall -puistokadulle. Central Parkin maisemat olivat jälleen kerran huikaisevan hienoja, ja vaikka tämä oli kolmas kerta kyseisessä puistossa, emme olleet liikkuneet näillä seuduilla kertaakaan aikaisemmin.

rt5

Kävelimme takaisin 72. kadun asemalle ja ajoimme metrolla ylöspäin. Jäimme pois 103. kadun asemalla ja lähdimme kiipeämään Central Parkin Great Hill -kukkulalle. Odotimme kukkulalta olevan hienot maisemat puistoon ja pilvenpiirtäjäviidakkoon, mutta jouduimme pettymään. Paikka oli kylläkin selvästi paikallisten suosiossa, erityisesti lapsiperheiden. Emme kuitenkaan jääneet viettämään sinne aikaa, sillä maisemiltaan siellä oli tosiaan hieman tylsää.

Jatkoimme matkaa Manhattanin pohjoisosaan Washington Heightsiin, latinokaupunginosaan. Jäimme kyydistä 168. kadun asemalla ja aluksi näytti siltä, että paikka oli täynnä lähinnä virastorakennuksia ym. tylsää. Kävelimme kuitenkin sinnikkäästi St. Nicholas Avenueta alaspäin ja pian katukuva muuttuikin fiilikseltään ja lattarimusiikki raikasi. Pysähdyimme erääseen pieneen ruokakauppaan ostamaan kylmää kokista (olen tänään tehnyt jo iltapäivään mennessä varmaan jonkun kokiksenjuonnin ennätyksen, sillä 35-asteen kostea kuumuus laittaa janottamaan ihan uudella tavalla…) ja oven sisäpuoella, viileässä pienessä kaupassa oli suorastaan hykerryttävän hauska lattarimeininki.

Washington Heightsissä olisi viihtynyt pidempäänkin ja alue vaatisi lisäaikaa, jota meillä ei ole. Hyppäsimme taas metroon ja muutaman vaihdon jälkeen päädyimme Central Parkin pohjoispuolelle, 110. kadun asemalle Spanish Harlemiin. Suunnaksi otimme Graffiti Hall of Famen ja löysimmekin sen heti pienen kävelyn jälkeen. Mutta kieltämättä odotin jotain paljon suurempaa ja hienompaa. Ensisilmäyksellä kyseessä oli vain pieni muurin pätkä, mutta myöhemmin huomasimme viereisen koulun kentän seinien olevan myös graffitein koristeltuja. Graffitit olivat tietenkin liian kliinisiä, eikä niiden määräkään hetkauttanut.

rt6

Jatkoimme kävelyä Spanish Harlemissa (eli El Barriossa) lähimmälle metroasemalle ja näimme samalla hauskoja katumaisemia ja lisää lattarifiiliksiä. Mikä siinä onkaan, että lattarit tuovat aina mukanaan hyvää mieltä ja rentoa asennetta elämään? Sen voi jotenkin aistia vain kävelemällä hetken aikaa kadulla.

Olimme takaisin hotellilla iltapäivällä, rättipoikkiväsyneinä kuumuudesta ja kävelystä. Kun tästä toivumme (mm. kylmän kokiksen voimin), lähdemme katselemaan Chinatownia ja syömme siellä jotain. Sen jälkeen suuntaamme Brooklynin puolelle ja tavoitteena on osuttautua Brooklynin sillalle juuri silloin, kun päivä alkaa muuttua yöksi ja kaupungin valot heräävät henkiin. Kävelemme siltaa pitkin Manhattanille päin, juuri niin kuin toivoin aikaisemmin.

Kaunis, talvinen Central Park

Central Park on yksi niistä paikoista, jonka haluan kokea jokaisena vuodenaikana, sillä puiston tunnelma vaihtuu vuodenajan mukaan. Viimeksi tallustelimme puistossa syyskuussa, jolloin ilma oli lämmin, aurinko paistoi ja puut olivat vihreitä. Syyskuussa on vielä ihan kesä eikä syksystä ole tietoakaan.

Tällä kertaa oli musta talvi-ilta kera jäisen tuulen, joka saattaa kuulostaa aika ankealle, mutta todellisuudessa puistossa oli hyvin taianomainen tunnelma. Ei sillä, että olisin kuitenkaan (lämpötilan takia) viihtynyt siellä tuntitolkulla, vaan suuntasimme pienen kävelylenkin jälkeen Hell´s Kitcheniin syömään yhdet parhaimmista hampurilaisista (Island Burger).

P1022123

Kävelimme puistoon sisään kaakkoisnurkasta ja suuntasimme luistinradalle (The Wollman Rink). Meidät ohitti vossikka hengitys pakkasessa huuruten ja mies ehdotti romanttista ajelua Central Parkissa. Vaikka kaikkien maailmankaikkeuden lakien mukaan minun naisena olisi pitänyt hihkua riemusta, kommentoin lähinnä ”ei helvetti mä jäädyn tänne”…

P1022129

P1022127

Jatkoimme siis matkaa kävellen, näimme luistinradan ja seuraavaksi olin merkinnyt epämääräiseen suuntaa antavaan karttaamme karusellin. Kävi kyllä mielessä, ettei se välttämättä ole toiminnassa talvella, mutta jos olisi, niin se olisi todella kaunis näky valoineen kaikkineen mustien puunrunkojen keskellä. Kävelimme oletetun karusellin suuntaan, mutta emme nähneet sitä missään, joten emme lähteneet myöskään etsimään, sillä puiston lounaisnurkka kajasti kutsuvasti ja siellä odottava metro, johon pääsimme lämmittelemään yhden pysäkinvälin verran.

P1022133

Puistossa oli parasta mustat puunrungot ja se, etteivät lehdet peittäneet näkymää vaan puiden lomasta kajasti puistoa ympäröivien rakennusten valot. Siinä tuli jälleen kerran aika epätodellinen olo!

P1022138P1022134P1022140

Metrokierros Isossa Omenassa

New Yorkissa kannattaa ehdottomasti matkustaa metrolla, sillä se on halpaa, nopeaa ja helppoa. Omalla kompaktilla viiden päivän lomallamme ajelimme metrolla ristiin rastiin lähes koko ajan, sillä halusimme nähdä tuossa ajassa niin paljon kuin mahdollista.

(Tässä vaiheessa kuvittelimme, että emme tule palaamaan kaupunkiin ainakaan kymmeneen vuoteen, koska maailmalla on niin paljon uusiakin paikkoja nähtävänä. Aloimme kuitenkin suunnittelemaan uutta reissua viimeistään silloin, kun lentokoneen pyörät karahtivat Helsinki-Vantaan asfalttiin…)

Lisäksi aikaa piti käyttää tietenkin shoppailuun, yleiseen hengailuun sekä yhteen pakolliseen nähtävyyteen: Empire State Buildingiin.

Manhattanin midtownissa pärjää hyvin kävellenkin, mutta muuten kannattaa säästää aikaa ja jalkoja ja taittaa matkoja jollain kulkuneuvolla.

Mutta aloitetaan kierros ja hurautetaan majapaikastamme Chinatownista Financial Districille. Tupsahdimme metrosta ulos jotakuinkin Wall Streetille, jota hieman kävelimme edestakaisin ja näimme mm. pörssin lisäksi Trump Buildingin (Donaldia ei kuitenkaan näkynyt missään, mitä huijausta!).

Manhattanin eteläkärjestä voi kätevästi jatkaa Brooklyniin. Kävimme Brooklynissä sekä Brooklyn Bridge Parkissa että Williamsburgissa (tosin eri päivinä).

Brooklynin sillan läheinen puisto on aivan oivallinen Manhattan skylinen ihailemiseen ja kuvaamiseen. Kävimme siellä sekä päivällä että illalla, kun kaupungin tuhannet valot syttyivät palamaan.

Williamsburgissa jäimme Marcy Avenuen pysäkillä kyydistä ja teimme pienen kävelyn alueella.

Chinatownista pääsee toki metrolla myös ylöspäin ja yhtenä päivänä hurautimme jonnekin Central Parkin keskivaiheille. Osuimme suurimman järven, Jacqueline Kennedy Onassis Reservoirin kohdalle, missä newyorkerit hölkkäävät telkkarista tuttuun tapaan ympäri järveä.

Seraavaksi jatkoimme ylöspäin Harlemiin, jossa meidät tunnistettiin turisteiksi heti metrosta noustuamme ja, todennäköisesti harlemilainen, mies toivotti meidät tervetulleeksi kaupunginosaansa ja osoitti missä päätie kulkee. Harlemista jäi päällimmäisenä mieleen tuoksukauppiaat, joilla oli pieniä myyntipisteitä pitkin päätien kävelyosuutta.

Harlemista jatkoimme vielä Bronxiin, jossa oli ihanan latinalainen tunnelma. Kadulla ei kuullut juuri muuta kuin espanjaa ja kaikki tekstit olivat espanjaksi. Huonekaluliikkeen sohvista ja tuoleista osa oli kadun puolella. Tunnelma oli ihan erilainen kuin Manhattanilla.

Lopuksi metro vaihtui vielä Roosevelt Islandin köysirataan, mutta taidan laittaa siitä kuvia erikseen!