Minä ja New York, päivä kahdestaan

Minun ja New Yorkin välillä on rakkaussuhde, jota ei pääse horjuttamaan edes satunnaiset negatiiviset fiilikset. Lomalta palattuamme olen viettänyt valtaosan vapaa-ajastani telkkarin ääressä ja ahminut läpi niin Broad Cityn kuin Girlsin, molemmat kivan paljon itse kaupunkia esiin tuovia sarjoja (ja hauskoja!). Ja vaikka olemme päättäneet menevämme seuraavalla syyslomalla toisaalle, ei se ole estänyt minua listaamasta mielessäni asioita, joita haluan tehdä seuraavalla reissulla.

Päätimme jo hyvissä ajoin ennen lomaa viettävämme yhden päivän verran molemmat omilla tahoillamme laatuaikaa lempikaupunkimme kanssa. Hekumoin mielessäni eri vaihtoehdoista, mitä kaupungilla on tarjota. Merkkasin Google Mapsiin tähtiä lähes yhtä paljon kuin niitä on taivaalla. Tiedostin toki myös satunnaisen harhailun mahdollisuuden, mikä saattaa olla joko ihan parasta tai sitten tylsintä ikinä. New Yorkin kaltaisessa kaupungissa molemmat vaihtoehdot ovat mahdollisia. Ehkä en kuitenkaan lähtisi ihan sokkona seikkailemaan, sillä pahimmillaan voi päätyä kulkemaan tylsiä toimistorakennusalueita (joskin todennäköisyys on melko pieni).

Oman päivän aamu koitti niin varhaisena, kuin olin uumoillutkin: heräsin aikaeron takia jo aamuyöstä. Olin suunnitellut nappaavani kahvin ja donitsin käteeni hotellimme aamupalahuoneesta ja siirtyväni ihailemaan auringonnousua Long Island Cityn kaduille, hengityksen höyrytessä aamun kylmyydessä ja muiden kiirehtiessä kohti Queensboro Plazan metroasemaa.

soho1

Toisin kävi. Voin huonosti koko aamun ja söin aamupalaa tuttuun tapaan hotellilla kymmenien ranskalaisturistien ympäröimänä, minkä jälkeen lepäilin vielä huoneessa. Lopulta kun pääsin liikenteeseen, päätin skipata alkuperäisen suunnitelmani ja mennä mahdollisimman helpon metromatkan päähän Manhattanille, esimerkiksi ihanalle Washington Squarelle. Metroa odotellessani huomasin kuitenkin, ettei kyseinen arkipäivän vuoro pysähdykään sillä kohti, joten tein lennossa uusia suunnitelmia ja nousin pois Canal Streetin asemalla Chinatownissa.

Chinatownissa on aina värikäs meno ja vilinää riittää, mutta minä taisin olla liikenteessä hieman liian aikaisin (sen sijaan Antti oli päätynyt paikalle hieman myöhemmin ja bongannut vaikka mitä mielenkiintoista). Lähdin kävelemään Sohoon, mikä oli sinällään toinen virhe, sillä tietenkin ostoskatujen kaupat aukaisevat ovensa vasta aikaisintaan kymmeneltä, joten kadut olivat todella hiljaisia. Hieman turhautuneena kaivoin tähtikarttani esille ja kurvasin takaisin kohti Chinatownia, etsien Mott Streetillä Little Italyssä sijaitsevaa Two Hands -kahvilaa. Tässä vaiheessa kadut muuttuivat hieman mielenkiintoisemmiksi ja lopulta löysin oikean kahvilankin.

soho2

Vaikka kadulla oli hiljaista, oli kahvila lähes ääriään myöten täynnä. Sain kuitenkin pöydän yhdelle ja tilasin herkullisen kuuloiselta listalta all the way -smoothien, sillä en kuitenkaan viitsinyt syödä toista aamupalaa (se jäi nyt sille kuuluisalle seuraavalla reissulla -listalle). Kahvila oli pienehkö ja viihtyisä, mutta asiakkaat pääasiassa hipstereitä, mikä ei liene kovin yllättävää, jos on hipsterikahvilaan mennyt. Huomasin piakkoin, että suunnitelmani ihmisten tarkkailusta ontui hieman, sillä nämä ihmiset joko juttelivat keskenään tai näpyttelivät kännykkäänsä. Ei siinä mitään, en varsinaisesti juttuseuraa odottanutkaan, mutta mieleeni hiipi väkisinkin ajatus, ettei vierailuni aikana tule tapahtumaan yhtään mitään mielenkiintoista. Ja oikeassa olin. Olisi kannattanut tulla tänne seurassa!

Kaiken kaikkiaan minun olisi kannattanut mennä tarkkailemaan ihmisiä Grand Centralin asemalle, olisin vieläpä saanut olla kylmien katujen sijaan lämpimässä! Ja veikkaan, että asemalla olisi ollut niin erilaisia ja eri ikäisiä ihmisiä liikenteessä, että väistämättäkin olisin bongannut mielenkiintoisia tapauksia. Pistetään muistiin seuraavaa reissua varten (tämäkin).

Sen sijaan, että olisin edes tässä vaiheessa miettinyt kunnolla suunnitelmaani uusiksi, suuntasinkin Herald Squarelle tekemään muutamat pakolliset ostokset. Sen jälkeen olikin jo lounasaika ja kiiruhdin ennalta kuolaamaani vegaaniseen pikaruokala by Chloeen. Olin nähnyt niin paljon herkullisia kuvia paikan salaateista, bataattiranuista ja lemonadeista, että lounaspaikan valinta oli harvinaisen selvä. Melkein kylläkin missasin paikan, kun iso rekka-auto oli parkkeerannut julkisivun eteen ja peitti taakseen (yllättävän) pienen ravintolan kaikki ikkunat ja oven.

soho3

Tilasin taco-salaatin ja juoman ja olin hieman epätietoinen pitäisikö niitä jäädä odottamaan vai ilmaantuvatko ne suoraan pöytään (kassahenkilökunta vaikutti hieman nyrpeältä). Kaikki pöydät ja paikat olivat ihan täynnä, ja kun lopulta sain annokseni (onnekseni ehdin juuri ennen pitkän jonon muodostumista), pääsin istumaan enää isoon pöytään monen muun kanssa, ja harmikseni selkä muuhun ravintolaan päin, mikä on aina tylsää, jos on yksin liikkeellä. Ruoka oli kyllä todella hyvää, menen seuraavalla kerralla uudestaan!

Treffit New Yorkin kanssa päättyivät käytännössä tähän, sillä minulla ei ollut enää yhtään energiaa lähteä mihinkään, suunnitelmistani huolimatta. Tuntui, kuin kuume olisi nousemassa ja minun oli pakko palata hotellille lepäämään (kiitos jetlag!).

Yksin liikkuminen suurkaupungissa on jokseenkin kutkuttavaa, mutta on myös hauska tavata myöhemmin matkakumppani ja kysyä häneltä mitä hän teki ja näki. Ja sitten lähteä yhdessä syömään.

Advertisements

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s