Koska reissumme Miami-osuus oli harmittavan lyhyt neljä päivää, ei tarkoituksena ollut tuhlata aikaa sellaiseen toimintaan kuin shoppailu. Toisin kuitenkin kävi, kun viimeinen päivä, aiottu ranta- ja chillauspäivä valkeni pilvisenä. Vedimme optimistisina rantakamppeet päälle ja lähdimme aamupalalle Starbucksille. Sää näytti kuitenkin aamupalan jälkeenkin enemmän pilviselle kuin aurinkoiselle ja saimmekin siinä kadulla idean hypätä seuraavaan Miamin keskustaan menevään bussiin, jossa voisimme vaihtaa Dolphin Malliin menevään bussiin.
Retken tarkoituksena ei ollut käydä ostoksilla vaan lähinnä hengaamassa perusjenkkiostarilla ja jälleen kerran nostalgioimassa kymmenen vuoden takaisia tunnelmia. Ajattelimme, että käväisemme ostarilla, syömme lounasta ja tulemme takaisin rannalle, kun aurinko alkaa taas valaista maisemaa.
Toisin kävi. Ensinnäkin emme meinanneet millään löytää oikeaa bussipysäkkiä keskustassa, sillä näimme kännykällä vain bussin kulkeman reitin, emme varsinaisia pysäkkejä joilla se pysähtyy. Kävimme tsekkaamassa samalla kadulla ja sen lähitienoilla ainakin kymmenen eri pysäkkiä, kunnes löysimme vihdoin oikean.
Kun istuimme bussissa, vilkasimme kännykän karttaa uudelleen. Vaikka ostari sijaitsee kaupungin laidalla eli ei kilometreissä kovin kaukana, oli se kuitenkin bussimatkana ikuisuuden takana. Bussipysäkkejä on joka toisessa korttelissa ja tietenkin bussi pysähtyi lähes kaikissa. Matka kesti uskomattoman kauan, yhteensä Miami Beachilta taisi mennä lähemmäksi kolme tuntia. Näimme kylläkin matkan aikana kivasti ihmisten arkielämää ja laitakaupungin omakotitaloalueita. Silti vähemmänkin olisi riittänyt.
Itse ostoskeskus oli täynnä porukkaa. Päätimme kuitenkin shoppailla tunnin verran ja kipaisin katsastamaan minua kiinnostavat Gapin ja Banana Republicin Factory Outletit, joissa oli todella hyviä tarjouksia. Mukaan tarttui kuitenkin vain yksi paita, sillä ostokset piti harkita todella tarkkaan matkalaukun rajallisen tilan vuoksi. Mies oli sitä vastoin ostanut puoli vaatekaapillista, joten se siitä tilan säästämisestä sitten!
- Joitakin ostoksia ja rantakassi, jossa raahasin koko päivän pyyhkeitä, aurinkovoidetta, lukemista…
Minulla oli tavoitteena ostaa tältä matkalta eräs tietty Calvin Kleinin kello ja kun ostoskeskuksesta löytyi myös kyseisen merkin asustekauppa, niin läpsyttelimme sinne. Ja todellakin läpsyttelimme, kun olimme edelleen liikenteessä rantakamppeissa. Ei liene yllättävää, ettemme saaneet mitään palvelua ja sitten kun vihdoin saimme, se oli harmittavan huonoa ja väheksyvää, myyjät olivat selvästi päättäneet, ettei tällaisella rupusakilla ole varaa heidän kelloihinsa (mitkä ovat ihan taviskelloja). Myyjä ilmoitti hinnaksi 40% alennuksella sellaisen summan, että kyseisen kellon saa muualta 50$ halvemmalla ihan siihen normaalihintaan. Sitten myyjä häippäisi kysymättä haluammeko ostaa kellon…
- Ai miten niin en ole calvinkleinmaisesti pukeutunut? Mutta katsokaa nyt, miten ihanat uudet ipanemat minulla on, timantit Brasilian lipuissa ja kaikki!
Dolphinissa on food court, kuten amerikkalaisissa ostoskeskuksissa monesti on. Se oli meluisa, mutta eri ruokavaihtoehtoja oli kivasti ja valikoimme kiinalaista ruokaa: paistettuja nuudeleita, appelsiinikanaa ja jotain toista kanaa. Nam!
Sitten lähdimmekin paluumatkalle. Ostoskeskuksen bussipysäkillä ei ottanut oikein mitään selkoa mikä bussi on lähdössä liikkeelle vai onko mikään ja aloimmekin katselemaan aikatauluja, että voisimmeko mennä jollain toisella bussilla. Huomasimme, että lentokentälle menee yksi linja ja lentokentältä taas pääsemme suoraan Mid Beachille pikalinjalla. Miksi emme tajunneet tätä aikaisemmin?
- Sää oli edelleen pilvinen (parkkipaikalta).
Hyppäsimme siis lentokenttäbussiin ja tunnin kiertelyn ja kaartelun jälkeen olimme lentokentällä. Missasimme harmillisesti Miami Beachin bussin ja jouduimme odottamaan puolisen tuntia seuraavaa. Kaiken kaikkiaan matka kesti kuitenkin alle kaksi tuntia. Emme ehtineet enää rannalle, höh!
Auringon alla 