Automatkan huipennus: Key West

Ajelullamme Florida Keys -saarilla oli päämäärä, nimittäin Yhdysvaltojen eteläisin piste, Key Westin kaupunki. Oletimme kaupungin olevan hyvin pieni ja käveltävissä päästä päähän muutamassa minuutissa. Olimme väärässä. Mutta pienen ja sympaattisen oloinen paikka on, vaikka pääkadun Duval Streetin ”väärästä” päästä siirtyminen toiseen päähän kestääkin odotettua kauemmin.

Heti kaupunkialueelle saavuttuamme huokaisimme pienesti ihastuksesta: talot olivat puisia, niissä oli edessä kuistit kiikkutuoleineen ja nimesimme ne Lucky Luke -taloiksi. Värit olivat vaaleita ja pastellisia, pihat vihreitä ja puut vanhoja. Olisimme halunneet tehdä kävelyretken keskustan lisäksi myös niissä maisemissa, mutta valitettavasti meillä ei ollut aikaa siihen.

MIA-NYC_048 MIA-NYC_049 MIA-NYC_050

Ihastuksen jälkeen tuli kuitenkin melkeimpä vihastus: auto pitäisi saada jonnekin parkkiin, mutta keskustassa on jokainen kadunvarsi täynnä – tai sitten pysäköinti on juuri siinä kohti kielletty. Keskustassa on useitakin yksityisiä pysäköintialueita, mutta ne ovat kaikki tylysti täynnä (ja voin vain kuvitella kuinka kalliita). Alkaa vaikuttamaan siltä, että saamme ihailla Key Westiä lähinnä auton ikkunasta käsin. Lisäksi navigaattori huutaa meitä jatkuvasti tekemään u-käännösen, sillä kaikessa pikkukatujen vilinässä ja parkkipaikan etsimisessä olemme unohtaneet sammuttaa sen.

Lopulta, piiitkän etsinnän jälkeen, meillä käy tuuri ja vapaa kadunvarsipaikka löytyy läheltä pääkatua. Taistelu ei kuitenkaan ole ohi, sillä uusi hieno parkkimittari ei suostu yhteistyöhön, ei rahan eikä luottokortin kanssa. Mittarin teksti, coming soon, on hieman hämmennystä aiheuttava. Turhaudumme ja lähdemme lampsimaan kohti pääkatua, kunnes huomaamme vanhanaikaisen parkkimittarin, sellaisen kuin Aku Ankoissa!

Syydämme siihen kaikki kolikkomme, joita on kertynyt ainakin puoli kiloa. Sitten vaan lappu ulos! Mutta miksi tässä ei ole mitään nappuloita? Miksi Aku Ankka aina hakkaa sitä mittaria raivoissaan? Oho, nämä onkin autokohtaisia mittareita… Olemme siis hyvää hyvyyttämme lisänneet jonkun parkkiaikaa, joka oli päässyt tippumaan nollaan. Hienoa, päivän hyvä työ sentään tehty!

MIA-NYC_058 MIA-NYC_059 MIA-NYC_055

Sitten päätämme olla välittämättä koko parkkimaksusta, sillä muuten koko päivä menee pilalle. Maksakoot sakot vaikka tonnin, nyt ollaan lomalla (oikeasti meitä hirvitti ne sakot ja varsinkin se, miten hankalaa niiden maksaminen käytännössä olisi). Lähdimme kävelemään Duval Streetin kulmalta rantaan päin, sillä halusimme nähdä eteläisimmän pisteen.

Tien päässä olimme hiukan hämillämme: ei kai sen pisteen kuulu mikään olematon olla ja siinähän on kuvien mukaan joku häkkyräkin. Hetken karttaa tutkittuamme huomasimme, että olimme juuri päinvastaisella puolella kaupunkia. Noh, eikun turistimeren sekaan kävelemään Duval Streetille, minkä olimme muutenkin ajatelleet kävellä päästä päähän, muutaman korttelin matkan. Aurinko paistoi ihanasti ja kaupungissa oli ihana lomafiilis!

MIA-NYC_052 MIA-NYC_051

Muutaman korttelin matka osoittautui myöhemmin muutamaksi kilometriksi, mikä on ruuhkaisella kadulla pitkä matka. Pääsimme kuitenkin Southernmost Pointille ja yllätyimme, että siihen ruman häkkyrän luokse oli oikeasti kuvausjono! Jokainen turisti halusi ottaa kuvan itsestään ja raidallisesta mötikästä. Me emme jaksaneet jonottaa, joten kävimme ottamassa kuvat väärältä puolelta, poseerausten kera kuitenkin!

MIA-NYC_056 MIA-NYC_053 MIA-NYC_054

Lähdimme kävelemään takaisin Duval Streetille aikomuksena mennä myöhäiselle lounaalle. Valitsimme lopulta paikaksi erään meksikolaisen ravintolan (Old Town Mexican Cafe), jolla oli kivan oloinen terassi. (Sivuhuomautuksena sanottakoon, että Key Westin kaduilla kävelle kukkoja ja kanoja, kuten myös ravintoloiden terasseilla ja tarjoilijat ajavat niitä takaa.) Tilasimme kalatacoja, pulled pork hampurilaisen ja tietenkin key lime pien. Ravintola tarjosi alkunaposteluksi kasan herkullisia nachoja ja salsaa. Voi että oli hyvää!

MIA-NYC_061 MIA-NYC_062 MIA-NYC_060

Ruokailun jälkeen huomasimme kellon olevan jo sen verran, että olisimme takaisin Miamissa vasta myöhään illalla. Lähdimme siis kotimatkalle ja olimme kaiken kaikkiaan todella tyytyväisiä päiväretkeemme, jonka aikana olimme nähneet Keysit ja kirsikkana kakun päällä Key Westin. Tunnelma on omalaatuinen ja täysin erilainen kuin Miamissa (tai muualla päin Yhdysvaltoja). Tällä retkellä käsitimme taas kerran, kuinka iso ja monimuotoinen maa Yhdysvallat on. Sinne voisi tehdä vaikka kuinka monta matkaa.

Advertisements

2 thoughts on “Automatkan huipennus: Key West

  1. Kiinnostava postaus! (Tässä just suunnittelen Miamin matkaa ja kerään blogeista matkavinkkejä…) Harmi kuitenkin, että kuvissa on jotain häikkää eivätkä ne tässä vanhassa postauksessa näkyneet.

    • Kiitos Jenni! Ja ääks, se mun ”kuvat takaisin” -projekti jäi sitten ihan kesken! Nyt kyllä tsemppaan vielä tänään ja yritän saada ne kuvat ladattua uudelleen 🙂

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s