Cremonan hotellimme sijaitsi muutaman kilometrin päässä keskustasta, mutta matka ei ollut mikään ongelma, sillä saimme hotellilta veloituksetta pyörät käyttöömme. Niinpä sitten hyppäsimme satulaan loppuiltapäivästä ja katselimme epäluuloisina taivaalle etsien ukkospilviä. Painostavan lämmin iltapäivä uhkasi koko ajan muuttua sateiseksi illaksi, mutta pyörä oli silti mieluisin vaihtoehto liikkumiseen.
Keskustaan päästyämme jätimme pyörät suosiolla parkkiin. Aloitimme kierroksen aukiolta, jossa oli punatiilisiä näyttäviä rakennuksia, mutta jokseenkin hiljaisen oloista. Hieman pidemmälle käveltyämme huomasimme kuitenkin, että kaikki elämä oli keskittynyt katedraalin edustalla olevalle aukiolle, läheiseen puistoon ja näiden kaikkien sivukaduille.
Cremona osoittautui kivan paikallistunnelmaiseksi kaupungiksi, jossa ravintolaseurueen pöydät oli saatettu kattaa keskelle tietä ja ihmiset istuivat syömässä gelatoa auringon lämmittämillä katedraalin portailla. Ihmiset viettivät aikaa puistossa hengaten ja katukahviloissa aperitiiveja nauttien. Ainakin sunnuntaisin.
Auringon alla 