Tämän talven viimeinen reissu suuntautui Floridaan ja reitin varrelle osui monen monta etappia, vaikka aikaa oli vain viikko. Vaihdoimme paikkaa joka päivä, mutta se sopi meille erittäin hyvin, sellaisia meidän roadtripit ovat aina olleet. Lisäksi rakastan sitä aikaista aamuhetkeä, kun auto pakataan, navigaattoriin kirjataan uusi paikka ja lähdetään liikkeelle vain hetki auringonnousun jälkeen. Silloin on vielä rauhallista ja valo on mukavan pehmeää.
Meidän lennot olivat Tampaan, mikä osoittautui loistavaksi vaihtoehdoksi siksi, että kenttä oli pieni, maahantulomuodollisuudet nopeat ja henkilökunta ystävällisintä. Olimme vuokranneet auton Alamolta ja vaihdoimme sen suunnitellusti vuokraamolla Infinitin katumaasturiin. Sieltä olikin loistava katsella maisemia! Vaikka olimme perillä myöhään iltapäivällä, emme olleet niin väsyneitä, ettemmekö olisi lähteneet kruisailemaan Clearwaterin rannalle. Oli lauantai-ilta, joten porukkaa oli liikenteessä todella paljon ja parkkipaikan löytyminen oli tuskaisaa, mutta lopulta saimme auton kauimmaiseen katuparkkiin ja ehdimme juuri ja juuri näkemään upean auringonlaskun. Ja mikä biitsi, ihan mieletön valkoinen hiekka!
Aamulla heräsimme jo hyvissä ajoin ennen muuta motellia ja heti auringon noustua lähdimme matkaan. Ensimmäisenä etappina oli Pass-a-Grille Beach, joka kuuluu St. Pete Beachiin. Keräsimme rannalla simpukoita ja ihailimme näyttävää haikaraa, joka muina miehinä seisoskeli (muiden) kalastajien joukossa. Illalla saavuimme varsinaiseen määränpäähämme eli Naplesiin ja lähdimme katsomaan auringonlaskua rannalle. Läheinen maastopalo aiheutti auringon eteen tummanpuhuvan pilven, mikä teki maisemasta aivan ainutlaatuisen. Kävelimme laiturille asti ja katselimme huvittuneina pelikaanien syöksyjä meriveteen kalojen perässä. Todellinen huippuhetki oli kuitenkin se, kun laiturin vieressä uiskenteli delfiini!
Naplesin jälkeen jatkettiin eläinten bongailua, nimittäin alligaattoreiden. Ajoimme Evergladesin läpi ja pysähdyimme muutamassa kohtaa, hieman kauhunsekaisin tuntein odottaen, mutta lopulta varsin tyynesti alligaattoreihin suhtautuen. Sillä niitä kyllä nähtiin. Aloitimme kevyesti kolmesta poikasesta, jatkoimme keskikokoiseen ja lopulta näimme yhden melko ison yksilön, ja ihan lähietäisyydeltä, huh! Jatkoimme matkaa Tamiami Trailia pitkin aina Miamiin, jossa käväisimme Wynwoodin taidealueella.
Key West oli yksi reissun odotetuimmista paikoista, sillä meillä oli sieltä kivoja muistoja neljä vuotta aikaisemmasta päiväreissusta. Tällä kertaa meni kuitenkin hieman pieleen jo aluksi, kun aina aurinkoisilla Florida Keyseillä leijui harmaat pilvet yllä ja sateen uhka oli läsnä koko ajan. Lisäksi perille saavuttuamme emme löytäneet yli tuntiin vapaata parkkipaikkaa, joten ehdimme jo todella hermostumaan koko kaupunkiin (olisihan se pitänyt tietää jo edellisestä kerrasta)! Lopulta löysimme vapaan ja myös turistin käytössä olevan paikan (vieläpä ilmaisen!) ihan kaupungin laidalta ja marssimme pikatahtia Old Town Mexican Cafe -nimiseen ravintolaan, jonka suojaisaan terassiin ja limettipiiraaseen olimme mieltyneet aikaisemmin. Saimme ihan täydellisen paikan terassilta, mutta niin vaan sade päätti saapua juuri silloin ja jouduimme väistämään sisätiloihin. Aina ei vain voi voittaa.
Harmitusta onneksi lievensi majoituksemme Marathon Key:lla, tai ainakin sen pienvenesatama ja upea, Meksikonlahden auringonlasku! Seuraavana aamuna heräsimme syntymäpäivääni ja söimme valtaisan aamupalan IHOPissa. Ennen Miamiin lähtöä käväisimme saaren Sombrero Beachilla, joka oli selvästi paikallisten suosiossa. Miamissa ajoimme suoraan Miami Beachin puolelle ja kävelimme Ocean Drivella hetken, ennen kuin muistimme spring break -ajan olevan juuri sillä hetkellä. Söimme ulkona terassilla ja saimme ikäväksemme seurata lähes paljaiden takapuolten marssia pöytämme ohi ihan jatkuvalla syötöllä, mutta onneksi ruoka oli sentään hyvää. Sama meininki jatkui rannalla, eikä siellä jaksanut kuin käydä kääntymässä. Lopuksi pyörähdimme Little Haitin puolella Miamin suosituimmassa levykaupassa, mutta sekin oli lopulta vähän huti meidän osalta.
Miamin majoituksemme aamupala oli todella onneton, siis todella, joten päätimme hypätä auton rattiin ja hurauttaa jo aamuvarhaisella Fort Lauderdaleen, ostaa Publixilta aamupalaa ja syödä rannalla. Miten loistava idea! Siitä jatkoimme matkaa ja posotimme vauhdilla aina Titusvilleen asti, missä päivän varsinainen kohteemme, Kennedy Space Center, sijaitsi. Olin etukäteen suhtautunut paikkaan hyvin vähäisellä mielenkiinnolla, ja nieleskelin hieman 50 dollarin lippuhintaa, mutta lopulta päivästä tuli ikimuistoinen. Hintaan kuului bussikierros alueella (myös siellä näimme alligaattoreita, useita!) sekä eri näyttelyt ja imax-esitykset. Viisi tuntia ei tuntunut riittävän millään, ja vaikka homma oli amerikkalaiseen tyyliin hieman paatoksellista, oli itsellä olo kuin olisi elokuvassa!
Illaksi ajoimme vielä Daytona Beachille, missä meitä odotti sekä spring break -hulinat että biker-viikko, huh! Onneksi motellimme sijaitsi vähän rauhallisemmalla paikalla. Yöpimeällä huoneeseen kavutessamme pystyi aistimaan meren läheisyyden, ja aamulla sain vahvistuksen: huoneemme oli ihan rannan vieressä, ja meillä oli vieläpä parveke! Heräsin jo ennen auringonlaskua ja lähdin kävelemään rannalle. Oli aivan täydellisen kaunista ja rauhallista. Vain minä, muutama lenkkeilijä ja kalastaja, sekä upea biitsi! Myöhemmin haimme aamupalaa parvekkeelle ja vietimme juuri sellaisen aurinkoisen aamun, kuin lomalla kuuluukin. Aamupäivästä kävimme vielä kävelemässä rannalla uudestaan.
Reissun viimeinen etappi oli Orlando, jossa majoituimme ihan ydinkeskustan tuntumassa. Vietimme iltaa läheisessä Lake Eola Parkissa ja seurasimme perjantai-illan rauhallista menoa. Seuraavana aamuna söimme vielä diner-aamupalan ja lähdimme kohti Tampaa ja lentokenttää. Matka kesti yli tuplaten sen mitä piti, kiitos ruuhkien, mutta onneksi olimme lähteneet ajoissa liikenteeseen.
Kiitos Florida, olit ihana, ja annoit sen verran valovoimaa, että tällä jaksaa kyllä talven loppuun!
Auringon alla 