Seuraa hieman vitsillä kirjoitettu postaus, sillä kuka hullu nyt omistaisi näin paljon palstatilaa pikaruualle. Mutta kun silmiini osui Hesarin juttu Taco Bellin rantautumisesta Suomeen ja siitä, mitä kaikkea täältä puuttuu vielä pikaruokakentältä, aloin pohtimaan näitä lähinnä Jenkeistä tuttuja ravintolaketjuja ylipäätään. Onko meillä mitään tarvetta niille?
Me syödään pikaruokaa useinkin, jos ollaan roadtripillä Jenkeissä. En siis voi sanoa, etteikö se maistuisi ollenkaan, ja lisäksi sen hinta-laatusuhde voi olla hyvinkin kohdillaan (halpaa kun on). Ja helppoa, sitä ennen kaikkea. En siltikään näe itseäni autoilemassa Taco Bellin luukulle marraskuisessa Oulussa (ei sillä, että olisin kuullut tänne kyseisen ketjun tulevankaan). Vaikkakin Taco Bellistä on ihan hyviä muistoja. Mutta nimenomaan matkamuistoja, joihin liittyy aina jotain muutakin.
Los Angeles, 2015
Olimme juuri laskeutuneet pitkän pitkien lentojen jälkeen ja saaneet vuora-auton noin tunnin jonottamisen ja lisämaksuista vääntämisen jälkeen, eikä edes kovin mieluista sellaista. Ajoimme Hollywoodin-motellillemme, joka oli nuhruinen, kuten hinnan perusteella odottaa saattoi. Hyppäsimme nälissämme takaisin autoon ja hurautimme In-N-Outiin ja söimme takuuhyvät double-doublet ulkona Los Angelesin lämpimässä ja pimenevässä illassa, samalla kun naapuripöydässä laulettiin pikkuvauvalle Eminemin biisejä.
Bakersfield, 2013
Roadtripin ensimmäisiä päiviä ja takana ajomatkat San Franciscosta San Luis Obispoon ja sieltä yöpymisen jälkeen Bakersfieldiin, jossa pysähdyimme lounaalle Taco Belliin. Hyppäsimme autosta ulos ja tunsimme sen ensimmäisen kerran: polttavan kuumuuden, joka ympäröi paljaat kintut hetkessä auton ilmastointikuplassa istuskelun jälkeen. Mittari näytti noin 40, mikä hirvitti, mutta myöhemmin huomasimme, että Vegasissa meitä odotti kymmenen astetta korkeampi lämpötila. Juoksimme sisälle ja tilasimme ruuan kanssa isot juomat, jotka saatoimme täyttää viilentävällä jääteellä vielä lähtiessä uudelleen.
City Island, 2015
New Yorkin -lomaankin voi yhdistää pienen roadtripin, ja ensimmäiseksi reitiksemme valitsimme Hudson-joen varren ja ihailimme ruskaisia maisemia. Seuraavana päivänä oli vuorossa Hamptons, joten majoituimme kaupungin ulkopuolella motellissa. Aamulla kiersimme Bronxiin kuuluvan City Islandin kautta, joka on taas aivan uniikki pala New Yorkia: kuin pieni kalastajakylä, jonka merkittävin elinkeino on keskittynyt satamaravintoloihin. Tuohon aikaan aamusta kaikki paikat olivat kiinni ja minun piti päästä vessaan, joten pistäydyimme Dunkin Donutsilla. Kroppa ei mitenkään kaivannut donitsia hiilaripitoisen motelliaamupalan jälkeen, mutta toisaalta huuruava noutokahvi kuuluu matkanteon tunnelmaan. Ja kyllä se donitsikin maistui merimaisemaa katsellessa.
Cortez, 2015
Heräsimme aamulla Pagessa Arizonassa ja meillä oli tiedossa kauan ennakkoon buukattu retki Antelope Canyoniin, juuri parhaimpiin aikoihin aamupäivästä. Navajo-intiaanien järjestämän retken jälkeen otimme suunnaksi Utahin puolen ja Monument Valleyn. Ajoimme upeissa maisemissa pysähdellen muutaman kerran, mutta harmiksemme emme voineet kierrellä alueella yhtään niin pitkään kuin olisimme halunneet, meidän piti nimittäin ehtiä vielä saman päivän aikana Coloradon puolelle. Saavuimme perille Corteziin juuri ennen auringonlaskua suorastaan nääntyneinä, sillä emme olleet syöneet aamupalan jälkeen oikeastaan mitään. Päivä oli ollut kuuma ja rankka, mutta täynnä maisemien ja luonnonihmeiden ilotulitusta. Onneksi vastassa oli Arby’s, jonka smokehouse brisket ja kiharat ranskalaiset eivät ole ehkä koskaan maistuneet niin hyviltä.
Marathon Key, 2017
Kävimme jo toista kertaa liian nopealla aikataululla Key Westissä. Parkkipaikkaongelmankin saimme kokea toistamiseen, eikä tuo ihana, vehreä tropiikkimainen pikkukaupunki päästänyt meitä helpolla muutenkaan. Onneksi ehdimme juuri ennen auringonlaskua Key Marathonilla sijainneeseen majapaikkaamme, joka oli Key Westistä katsottaen lähin, johon meidän budjetti antoi periksi. Auringonlasku Meksikonlahden puolella oli todella upea ja aamulla heräsin vuotta vanhempana ja onnellisena. Menimme läheiseen IHOPiin synttäriaamupalalle, mitä muutakaan 34-vuotias voisi toivoa kuin kunnon kasaa pannukakkuja?
Auringon alla 
Näitä reissumuistoja lukiessa heräsi kyllä valtava amerikka-ikävä. Ja esimerkiksi Shake Shackin juustoranut voisin syödä ihan koska vain 😀
Oi nam, juustoranut kyllä! Shake Shackin Madison Square Parkin koppi on kyllä ehkä tunnelmallisin pikaruokapaikka ikinä. Missään muualla burgerit ei maistu niin hyville 🙂
Jenkeissä tulee kyllä pikaruokaa syötyä. Meillä tosin on aika harvoista ketjuista kokemusta. Jotenkin Taco Bell ei ole koskaan houkutellut, odotimme seuraavaan liittymään asti, jos ei ollut tarjolla kuin Mäkkäri ja Taco Bell. Nämä kun tuntuivat kuuluvan jokaiseen liittymään. IHOP ja Arby’s ovat myös testaamatta. Molemmat toki ovat logoina tuttuja.
Minulle parhaat pikaruokakokemukset ovat tulleet salaattien muodossa. Kesällä 2016 bongasimme telkkarimainoksesta Wendy’sin marjaisan kanasalaatin, jota sitten söimmekin seitsemän viikon automatkalla useita kertoja. Ihan mielelläni syön burgerinkin, jos paikkana on vaikka Shake Shack, Five Guys tai vaikka Inn-N-Out, mutta salaatin jälkeen pysyy paremmin hereillä ratin takana.
Pikaruokaloiden luukuille olemme myös usein pysähtyneet kahvin perässä. Automatkalla kun meillä pitää aina olla kahvia mukana. Missään en ole törmännyt niin pahaan kahviin kuin Mäkkärissä. Sinne emme enää kurvaa, jos vain jokin muu paikka on tarjolla.
Ette oo kyllä menettäneet mitään, vaikka Taco Belliä ette olekaan kokeilleet 🙂 Jos meksikolaista pikaruokaa tekee mieli, niin Chipotle on ihan ok vaihtoehto. Tosin sitä ei taida olla ihan samalla tavalla joka nurkalla tyrkyllä. Jotain muitakin ollaan kokeiltu, mutta nimet eivät ole jääneet mieleen.
Hampurilaisista ehdottomasti parhaita on kyllä nuo Shake Shack, In-N-Out ja Five Guys. Tiesitkö muuten, että In-N-Outissa saa burgerit ”protein style”, jolloin sämpylän tilalla on isot salaatinlehdet? Tosi hyvä vaihtoehto, jos tekee mieli burgeria mutta ei jaksa sitä sämpylää. Salaatteja ei olla muistaakseni testattu missään, tosin tuolla Chipotlessa saa bowl-versioita, esim. burrito bowl, joka sinällään on salaattimainen. Mutta tuo Wendy’sin marjaisa salaatti pitää kyllä joskus testata, ellei ollut joku kausituote. Joskus ollaan pysähdytty siellä(kin) burgereilla.
Kaiken kaikkiaan eri ketjuista on kyllä vuosien varrella tullut paljon kokemuksia, en varmaan edes muista mistä kaikista. Ja silti tuntuu autolla ajellessa siltä, että ei ole testannut kuin murto-osan. Tarjontaa on ihan käsittämättömän paljon! Uskomatonta, että niihin kaikkiin riittää asiakkaita.