Auringon alla

Siltojen New York

New York on paljon muutakin kuin Manhattan ja viimeistään silloin, kun saarelta halutaan poistua, tulevat valtavat sillat tutuiksi. Olkoonkin, että metrolla hujautetaan usein tunnelia pitkin ja joskus autolla ajaminen sillan alakannella muistuttaa enemmän tunnelia kuin ilmavaa siltaa. Turisteille tärkeimpiä siltoja ovat Brooklyn Bridge, Manhattan Bridge ja Queensboro Bridge, joka kulkee Roosevelt Islandin yli (ja jonka kyljessä oleva Roosevelt Island Tramway on hauska, lähes ilmainen hupi Nykissä, metrokortilla täysin ilmainen).

Brooklynin silta on klassikko, eikä yhdenkään turistin kannattaisi missata auringonlaskun ja iltahämärän aikaa sillalla, Brooklynista Manhattanille päin kävellen. Taas yksi täysin ilmainen asia, joka saa huokailemaan ihastuksesta, kun tuhannet valot syttyvät pilvenpiirtäjiin. Me emme viimeksi kävelleet itse sillalla, mutta sen sijaan kävimme ihastelemassa sitä sekä päivänvalossa että illalla. Brooklyn Bridge Park on pitkulainen puisto sillan molemmin puolin ja jos haluaa saada kaksi siltänäkymää yhdellä sijainnilla, kannattaa mennä Brooklynin sillan ja Manhattan Bridgen väliseen osaan.

Kävely Manhattan Bridgellä on käynyt mielessä monta kertaa, sillä jotkut metrolinjat kulkevat näyttävästi siltaa pitkin ja näkymä ikkunasta sykähdyttää sydäntä joka ikinen kerta (miten paikalliset voivat olla tuijottamatta ulos ikkunoista ja keskittyä johonkin muuhun?). Nyt oli vihdoin aika toteuttaa tämäkin pitkään listalla ollut asia ja Chinatownin lounaan jälkeen suuntasimme sillan alkupäähän. Siltaa voi kulkea molemmin puolin, mutta virallisesti toinen puoli on varattu pyöräilijöille ja toinen kävelijöille. Me menimme kiltisti kävelijöille varattua puolta, joka on Chinatownin keskustan puoli ja näkymät olivat kyllä upeat. Samalla pääsi myös kurkkaamaan graffitien peittämille kattoterasseille.

Queensboro Bridge jäi tällä kertaa välistä, mutta olemme vierailleet Roosevelt Islandilla kahdesti aikaisemmin. Edellinen kerta oli toukokuussa kirsikankukkien aikaan, suosittelen!

Sillat Brooklyn ja Manhattan toimivat iltavalaistuksessakin, vai mitä?

Haaveilijan joulu

Viime päivinä vallinnut jännitys voi päättyä: tänään, jouluaattona, Oulussa on selkeä lumipeite ja vähintäänkin jäätä joka puolella, joulusta tulee valkoinen. Minä sen sijaan olen suuntaamassa Kuopioon, joten siellä odottanee jos ei niin valkoinen niin vähintäänkin harmahtava joulu (tosin eilen on kuulemma satanut vähän lunta). Jos vielä kolme vuotta sitten Miamin joulua viettäessämme haikailinkin tunnelmallisen kotijoulun perään, niin kyllä nämä pari viimeistä vuotta ovat kääntäneet taas kelkkani: en saa millään revittyä joulutunnelmaa ei-talvisesta maisemasta, joten joulu tropiikissa tuntuu aivan loistavalle vaihtoehdolle.

OuluJoulukuu

Nämä joulun ajan pyhät ovatkin mitä mainiointa aikaa haaveilla tulevan vuoden matkoista. Veikkaan, että nettiä tulee plärättyä lentotarjouksien perässä (varsinkin, kun viime päivinä on ollut uskomattoman hyviä tarjouksia Jenkkeihin kevääksi) ja vaihtoehtoja heiteltyä Antin kanssa pitkien automatkojen aikana. Ja saunassa. Ja ruokapöydässä. Vuoden pimeimpinä hetkinä olemme jopa puhuneet kesästä 2017, meillä kun saattaisi olla senkin varalle jo potentiaalisia suunnitelmia, joiden toteuttaminen vaatii toimimista jo nyt.

Joulukuu3

Matkahaaveet aiheuttavat pakostakin ei-niin-romanttisen ajatusketjun: mistä lomat ja rahat. Moni varmasti luki viime viikolla Riku Rantalan kolumnin raflaavalla otsikolla Raha tekee onnelliseksi vain, jos sillä ostaa matkan. Jutun ideana oli se, että rahalla saatava materia ei välttämättä tee meitä niin onnelliseksi, kuin rahalla saatavat elämykset, kokemukset tai vapaa-aika.

Joulukuu4

Itse näen asian hyvin samalla tavalla ja matkan ostaminen on mielestäni sijoitus omaan hyvinvointiin. Ja usein olen pitänyt matkasta saatua kokemusta ja elämystä merkittävämpänä, kuin siihen käytettyä rahasummaa. Raha tilillä ei siis ole mielestäni yhtä arvokasta, kuin se sama raha muutettuna matkaksi. Olen tietenkin erittäin onnellinen ja etuoikeutettu, että minulla ylipäätään on mahdollisuus tehdä näitä valintoja. Siispä aion uuden vuoden lupauksena kuunnella edelleen haaveitani ja tehdä jotain niiden toteuttamiseksi, en vain odottaa niiden toteutumista.

Sitä ennen kuitenkin hyvää joulua kaikille! Muistakaa haaveilla!

Joulukuu2

Ps. Vaikka materia ei välttämättä teekään onnelliseksi, niin Fazerin salmiakkilakut ja Jenkeistä ostetut uudet talvikengät tekevät minut hyvin onnellisiksi juuri nyt! Ja kengät toivottavasti vielä monta monta vuotta myöhemminkin…

Kävelyllä Venicessä: kanaalit ja ranta

Kirjoitin marraskuussa, että elämme vaarallisia aikoja matkavarausten suhteen, saahan sysipimeän ja räntäsateen yhdistelmä mielen haaveilemaan palmuista ja auringosta 24/7. No ei tämä joulun aikakaan ole helpoimmasta päästä, sillä kun vain vilkaiseekin Instagramia, niin verkkokalvot täyttyvät trooppisista fiiliksistä niin Aasiasta kuin Karibialta. Ensi joulun vietän kyllä ehdottomasti jossain kaukana poissa!

Instan selaaminen ei kylläkään aiheuta minussa mitään negatiivisia fiiliksiä siitä, että oma arki jatkuu täällä kotona ihan tavallisena, kun muut ovat lomalla. Päinvastoin, nautin sen tuomasta todellisuuspaosta. Ja lisää haaveilua ja muistelua on luvassa joulun pyhinä, kun ajattelimme järjestää itsellemme Californication-maratonin, olihan 6-7 tuotantokaudet juuri lisätty Netflixiin. Voi, mitä ihania muistoja meillä onkaan Losista! Ei se kyllä auta yhtään tähän matkakuumeeseen, joka on edennyt jo siihen vaiheeseen, että mahdollisia reittivaihtoehtoja mietitään jo kovasti.

Viime kesän road tripin postaukset alkavat olla lopuillaan ja niissä on päästy jo Palm Springsiin asti, minkä jälkeen meillä oli enää yksi yö Los Angelesissa. Viimeiselle Losin päivällemme olimme suunnitelleet tuttuun tapaan Veniceä ja Santa Monicaa, kuten kaksi vuotta aikaisemminkin 4th of Julyna. Jätimme auton samaan parkkiin kuin viimeksi (nyt osasimme jo etiketinkin) ja suuntasimme aluksi Venicen kanaalialueelle, sillä emme käyneet siellä viimeksi. Kanaalien varrella oli hauska kurkkia paikallisten pienille pihoille ja seurata juhlapäivän valmisteluja. Kunnon amerikkalaiseen tyyliin kuului tietenkin myös myyjäiset ja muut yhteisölliset katutapahtumat, vaikka pääsääntöisesti kanaalialueella oli rauhallista ja hiljaista.

Venicen rannalle saavuttaessa meteli- ja vilkkaustaso nousikin sitten kertaheitolla, ja tuttuun tapaan vastaan tuli vaikka minkälaista vipeltäjää. Pysähdyimme seuraamaan hetkeksi niin kehonrakentajia ja koripalloilijoita kuin skeittareita ja katutanssijoita. Friikkisirkuksen edustalla oli omat taiteilijansa ja kadun varret olivat täynnä unisieppareiden myyjiä ja muita hippejä. Kävimme hetken aikaa istumassa rannalla ja söimme pizzaslicet lounaaksi. Samalla kaavalla mentiin siis niidenkin suhteen kuin kaksi vuotta aikaisemmin. Ehkä tästä tulee kesäperinteemme?

Joshua Tree Park ja vaaleanpunainen Palm Springs

Joshua Tree National Park oli ehdottomasti Kalifornia-listallamme viime kesän road tripillä. Karut autiomaaseudut viehättävät kummasti ja ihastelen aina auton ikkunasta niiden karunkauniita ja vähälukuisia kasveja. Lähestyimme Joshua Treen kansallispuistoa Phoenixin suunnasta ja maksettuamme puistomaksun visitor centeriin ja saatuamme alueen kartan, lähdimme suuntaamaan kohti Palm Springsiä lähintä reittiä, joka sopivasti kattoikin monia ”päänähtävyyksiä”.

Alkumatkasta maisema oli melko tavanomaista, mutta pysähtelimme silti kuvaamaan pikkuruisia palmuja ja kaktuksia, kun siihen kerrankin oli mahdollisuus. Kaktuksia kyttäsin toisaalta vähän turhaankin, sillä edessä oli tulossa varsinainen cholla-kaktusten tarha, joka tuntui olevan ihan kuin jostain toisesta maailmasta. Samalla tuli todettua, että kyseiset kaktukset eivät ole käytännössä ”pehmeitä, ihan kuin niillä olisi turkki päällä”, kuten ilman lähempää tarkastelua olin harhaisesti luullut. Sain siis kaktuksista ihan tarpeekseni yhdelle reissulle ja loppumatkalla en enää osoitellut ikkunasta jokaista vastaan tulevaa yksilöä.

Seuraavaksi päätimme pysähtyä Skull Rockin kohdalla, joka nimensä mukaisesti on pääkalloa muistuttava kivi. Tässä vaiheessa puistoa kivet alkoivat muutenkin olla hassunhauskoja pehmeän pyöreäreunaisia, suuria ja okranvärisiä. Joshua-puutkin olivat vihdoin ilmestyneet maisemaan, sillä reittimme alkupäässä niitä ei ollut lainkaan.

Poikkesimme päätieltä sen verran, että ajoimme Keys-näköalapaikalle, josta pystyi ihailemaan kumpuilevaa hiekan ja kiven väristä maastoa yläilmoista käsin. On varmaan selvää, että haaleanvaalean sävyinen maisema miellytti aavikko-silmääni kovasti.

Loppumatkasta olimme jo niin nälkäisiä (jotkut olivat taas syöneet pikaisen aamupalan motellissa ja lähteneet liikenteeseen pelkillä vesipulloilla), että meidän oli pakko ajaa vain eteenpäin pysähtymättä juuri mihinkään. Matkan varrelle jäi mielenkiintoisia pikkukyliä, kuten itse Joshua Tree. Halusimme kuitenkin olla majapaikassamme Palm Springsissä ennen auringonlaskua.

Perillä meitä odotti vaaleanpunainen Palm Springs Inn -motellimme ja jokseenkin suloinen huoneemme, jonka nurkissa aavikkotuuli ulisi koko seuraavan yön. Muutenkin muistan Palm Springsistä elävästi muutaman asian: kuuma iltatuuli, upea vaaleanpunainen auringonlasku ja valkoinen hiekka, jota oli mielin määrin heti kaupunkialueen ulkopuolella. Se oli aika hyvä aavikkopäivä.

Matkasaldo 2015

Olen yleensä tehnyt tämän postauksen vasta vuoden vaihduttua, mutta koska mitään matkoja ei ole enää loppuvuodelle tiedossa, päätin tehdä tämän nyt. Vuosi oli varsin ihana ja matkojen suhteen tämä oli jo ainakin kolmas unelmavuosi putkeen. Eli pääsin toteuttamaan juuri ne reissut, mistä haaveilin etukäteen, ja sain raivattua kaikki esteet minun ja unelmieni välistä. Pakko olla tyytyväinen.

Hong Kong ja Filippiinit

Häämatkan jälkeen meitä iski Aasia-kärpänen. Anttia ensimmäistä kertaa ja minua ties monetta. Aasiassa vaan on sitä jotain. Singaporen jälkeen Hong Kong oli luonnollinen vaihtoehto ja koska akkujakin pitää päästä lataamaan, valikoitui toiseksi kohteeksi Filippiinien lomasaari Boracay.

MatkatHK

Hong Kong oli kaikkea sitä mitä odotimmekin: metropoli, jossa sekoittuivat kiinalainen ja länsimaalainen kulttuuri; katuja, joita olisi voinut kiertää kameran kanssa loputtomiin; ruokia, joita kaipaan vieläkin ja tunnelma, joka oli ajoittain kuin satukirjasta. Hong Kong oli Singaporen hieman rähjäisempi ja vähemmän futuristinen serkku, jonne palaamme varmasti uudelleen.

MatkatBC

Filippiineillä emme nähneet suuressa määrin filippiiniläistä elämää, sillä pikapyrähdys Boracayn saarella sisälsi lähinnä rentoutumista veden äärellä, palmun alla istumista, kirjojen lukemista ja päiväunia. Onneksemme saarella ei ollut siihen aikaan varsinaista tungosta, ei rantabileitä eikä nuorisojoukkoja. Paitsi hotellissamme viimeisinä öinä.

USA Road Trip numero 2

Tästä olimme haaveilleet vähintään siitä lähtien, kun tulimme aikaisemmalta reissulta kaksi vuotta aikaisemmin. Reissu oli täynnä kohokohtia, ei siitä pääse mihinkään. Auringonnousu Grand Canyonilla, oranssinhehkuva Antelope Canyon, Monument Valley, ihana Albuquerque, auringonlasku El Pasossa tuhansien valojen syttyessä Meksikon puolella, vaaleanpunainen taivas Palm Springsissä. Ja ihana Los Angeles! Voiko tässä vaiheessa jo paljastaa, että haaveilemme ehdottomasti kolmannesta reissusta? Eikä vähiten siksi, että Kealla on ollut niin upeita kuvia mm. edellisen vuoden reissultaan.

MatkatUSA

Miniloma Budapestissa

Minulla ei ollut kovin suuria ennakkokuvia Budapestistä, mutta miniloman aikana ehdin huomata, että kaupunki oli paljon monipuolisempi kuin olin osannut odottaakaan. Ihastuin erityisesti rauniobaareihin ja lukuisiin houkutteleviin ravintolamahdollisuuksiin. Toisaalta lomaan liittyi myös astetta fiinimpää ohjelmaa oopperan ja Corinthian brunssin muodossa.

MatkatBP

New Yorkin syksy

New York on mielestäni erityisesti syksykaupunki ja ruska-aikaan sijoittuva reissu on ollut haaveenani jo pitkään. Vaikka ruskan saapuminen oli tänä vuonna hieman täpärällä, niin pääsimme kuin pääsimmekin vaeltelemaan eri väreissä hehkuvassa Central Parkissa. Lisäksi tällä kerralla vuokrattiin auto ja ajettiin Hudson-jokea pitkin Poughkeepsieen ja toisena päivänä Hamptonsien läpi aina Montaukiin saakka.

MatkatNY

IGTravelThursday on kerran kuussa tapahtuva Instagram-kampanja, jossa tägätään omia matkailuaiheisia kuvia tunnisteella #IGTravelThursday. Kampanjan järjestäjiä ovat Destination Unknown Satu, Kaukokaipuun Nella ja Veera Bianca . Oma Instagram-profiilini löytyy @heidialande.

Empire State Building, kolmas kerta toden sanoo?

Kirjoitin muutama vuosi sitten vertailun Nykin yläilmoissa sijaitsevista turistinähtävyyksistä, Empire State Buildingista ja Top of the Rockista. Olin käynyt siihen mennessä Empiressä kahdesti ja Rockissa kerran. Rock vei voiton sillä kertaa, koska sen jonotusjärjestelyt olivat paljon jouhevammat verrattuna edelliseen vierailuuni Empiressä, missä seisoskeltiin jalat kipeäksi kahden tunnin jonossa. Myös turistien määrässä oli selvä ero, sillä Empiressä maisemia joutuu välillä katsomaan ihmismuurin läpi, mikä ei välttämättä vastaa mielikuvaa huikeista näkymistä Manhattanille.

Siinä mielessä on vähän ihmeellistä, että suuntasimme lokakuussa jälleen Empireen, vaikka olin jo ehtinyt vannomaan, että kolmatta kertaa ei tule. Toisaalta näkymät ovat sieltä esteettömät minne suunnalle tahansa ja tällä kertaa halusimme nähdä mm. Manhattanin eteläkärjen pilvenpiirtäjäryppään auringonlaskussa. Menimme paikalle hyvissä ajoin, sillä olimme varautuneet vähintään reilun tunnin jonotukseen. Yllätykseksemme pääsimme ylös aika lailla suoraan ja jonoja alkoi tulemaan vasta meidän jälkeen.

Ylhäällä meitä odotti täysi päivävalaistus, joten oli selvää, että joutuisimme viettämään ylhäällä vähintään tunnin, ennen kuin auringonlasku olisi kauneimmillaan. Mutta olihan se sen arvoista! Jos olisimme olleet hieman myöhemmin liikkeellä, olisimme varmasti odottaneet samalla myös pimeän tuloa, mutta tällä kertaa jouduimme luovuttamaan, sillä meillä oli muita suunnitelmia iltavalaistuksen varalle. Siitä lisää myöhemmin.

Palmuterapiaa

Nyt on juuri se aika vuodesta, kun seilataan vaarallisilla vesillä. Jos en ole marras-joulukuun vaihteessa kaukana päiväntasaajan lähettyvillä, olen ainakin kovasti näpyttelemässä lentolippuja sille suunnalle. Hiihto- tai pääsiäisloma alkaa kutitella mieltä jo kummasti ja eri matkailusivustot käyvät kuumana, kun yritän optimoida käytettävät lomapäivät, budjetin ja pään sisällä olevat haaveet.

Marraskuussa käy myös aina niin, että kaikki kiire kasautuu jollekin tietylle hetkelle. Tällä viikolla oli yksi sellainen päivä, että en tiennyt enää miten järjestelen asiat niin, että olen jokaisessa paikassa oikeaan aikaan ja vielä päivän lopuksi ihan hengissä. Ja plussaa olisi, jos muutenkin selviytyisi töistään, opinnoistaan ja henkilökohtaisesta elämästään läpi kunnialla. Sen jälkeen kävinkin sen verran ylikierroksilla, että sain käyttää koko yön matkahaaveiluun, kun ei unikaan oikein tullut. Huolimatta siitä, että olin ihan rättiväsynyt, kuten marraskuussa yleensäkin.

Nyt jos koskaan tarvitaan palmu- ja rantaterapiaa. Ja ehkä se matkavaraus. Mutta jos nyt aluksi vain matkustaisi mielen sopukoissaan näihin maisemiin, sillä haaveissa ei ole sesonkilisää tai hankalia loma-aikoja.

Välillä on vaikea muistaa, että olen joskus asunut
marraskuussa myös tällaisissa maisemissa:

Karibia-Florida -akseli ei ole hullumpi paikka viettää marraskuuta
-ainakaan hurrikaanikauden jälkeen!

Intian auringonlaskut <3
Vuosia sitten marraskuu näytti tältä:

Industry City ja Smorgasburg

Kuukausi sitten vietimme New Yorkin reissun viimeistä ja vain puolikasta päivää, joka sattui olemaan viikonpäivänä lauantai. Ennen kentälle lähtemistä halusimme syödä hyvin ja koska edellisen sunnuntain Smorgasburgimme kariutui pahimman kerran, päätimme hyödyntää lauantain mahdollisuuden ja lähdimme Midtownista asti Brooklynin puolelle, Sunset Parkin kupeessa sijaitsevaan Industry Cityyn, missä Brooklyn Flea ja ruokatori Smorgasburg järjestetään talviaikaan. Vähän mietimme, että onko taas ihan hullua ravata takaisin Brooklyniin, kun olimme kuitenkin olleet siellä alkureissun, mutta mitäpäs sitä ei tekisi ruokatoiveidensa toteuttamiseksi.

Ja voin heti todeta, että hyvä että lähdettiin. Olimme edellisellä reissulla käyneet Brooklyn Fleassa Williamsburgissa, missä kiertelimme ulkoilmakirppistä hiukan, mutta keskityimme pääasiassa syömiseen. Tällä kertaa vanhaan teollisuusrakennukseen kärrätty kirppari herätti paljon enemmän kiinnostusta kuin aikaisemmin ja jos aikaa ja matkalaukkutilaa olisi ollut enemmän (sekä viimeiseen dollariin käytettyä matkakassaa), olisin voinut ostaa vaikka mitä.

Ruokapuoli ei ollut suuren suuri, mutta valinnanvaraa oli ihan riittävästi. Tacot ja philly cheeset mahassa oli hyvä lähteä kotimatkalle, varsinkin kun ne huuhdeltiin alas supersöpöllä kaktuslimpparilla ja ylimakealla thaimaalaisella kuplateellä. Lähtiessä kuljimme vielä sisäpihan kautta, missä dj aloitteli settiään ja yksi ravintola pystytti kojuaan. Oltaisiin viihdytty tuolla varmasti koko päivä.

Kahden päivän mini-roadtrip New Yorkin osavaltiossa

Koska syysloman reissu New Yorkiin ei ollut lajiaan ihan ensimmäinen, päätettiin tällä kertaa tehdä jotain uutta. Siis muutakin, kuin kaupungin tutkiminen osittain uusilla seuduilla. Roadtripit ovat olleet suosikkejamme viime vuosina, joten ajateltiin, että miksipäs ei toteutettaisi sellaista minikoossa kaupunkilomailuun yhdistettynä. Ja kyllä kannatti! Kun pahimmat kaupunkihengaamisen paineet oli purettu, lähdimmekin maaseudun rauhaan pariksi päiväksi. Ensimmäisenä päivänä ajoimme Hudson-jokilaaksoa aina Poughkeepsieen asti, missä ylitimme joen ja ajoimme takaisin päin yöpyäksemme melko satunnaisesti valitussa Nyackissa. Toisena päivänä ajoimme Bronxin City Islandin kautta Long Islandille, vieraillen samalla myös Fire Islandilla. Jos joku ei vielä ole kuullut tätä hehkutusta, niin vuokra-automme oli tällä kertaa astetta parempi. Noudimme auton JFK:n vuokraamolta, sillä sinne oli lopulta kaikkein helpoin mennä junalla matkalaukkujen kanssa. Vuokraamon pihalla ovet auki käynnissä hyrrännyt kirkkaanpunainen avo-Mustang pääsi yllättämään minut aivan täysin, sillä odotin auton olevan korkeintaan samaa luokkaa, kuin aikoinaan Miamissa tai Länsirannikon road tripillä. Jos vuokra-aika on näinkin lyhyt kuin kaksi päivää, on paremman auton valitseminen tosi kivaa extraa ilman, että saa maksella upgrade-lisämaksua kuukausitolkulla matkan jälkeen.

Onneksemme sää oli vaihtunut jäätävästä viimasta takaisin lämpimään syysauringonpaisteeseen, joten saimme ajaa katto alhaalla lähes koko ajan. Ja voi sitä vapauden tunnetta, minkä auto meille taas toi, vaikka reittimme oli hyvin pitkälti etukäteen suunniteltu. Ajelimme jokivartta pitkin välillä pienempiä ja välillä isompia teitä, ohittaen sympaattisia pikkukaupunkeja kuten Hastings, Tarrytown, Sleepy Hollow, Ossining. Koska olimme vuoranneet auton puolesta päivästä eteenpäin, emme ehtineet ajaa sen kauemmaksi kuin Poughkeepsieen, jossa pysähdyimme rantakadun varteen ihailemaan kirkuvanpunaisia puita ja korkealla yläilmoissa olevaa kävelysiltaa. Näimme, että sillalla liikkuu ihmisiä, mutta sillan alkupäät katosivat jonnekin kauaksi kaupungin sisään, joten rannasta käsin sillalle ei päässyt. Ajelimme autolla keskustan läpi ja lopulta huomasimme parkkipaikan, joka oli sillan alkupää, joten pääsimme itsekin kävelemään tuota suhteellisen uutta siltaa, joka oli siis rakennettu vanhan sillan päälle. Sillalta pääsee ihailemaan Hudson-joen maisemia melkoisen korkealta! Seuraavana päivänä lähdimme osittain takaisin päin kohti New Yorkia, kurvaten kuitenkin vain Bronxin läpi City Islandin alueelle, jossa saimme ensikosketuksen loppureissun merellisiin tunnelmiin. City Island oli selvästi vielä aivan unessa aamupäivällä, eikä vastaan tullut juuri muita kuin satunnaisia kalastajia. Saaren rannoilla oli lukuisia sea food -ravintoloita, jotka ovat varmasti täydessä tunnelmassa kesäiltaisin. Nyt kaikki näytti suorastaan hylätylle ja vain lokit olivat jääneet jäljelle. Matka jatkui kohti Fire Islandia, joka on pelkkä hassun kapea viiva kartalla. Saaren päänähtävyyksiä ovat upeat rannat sekä tunnettu majakka, jonne pääsee kävellen rakennettua polkua pitkin (dyynien puolella ei saa tallailla). Jätimme auton valtavalle parkkipaikalle, joka on taatusti ihan täyteen ammuttu kesäisin, mutta näin syksyllä se oli melkein autio (ja ilmainen). Piipahdimme myös pitkällä, hienohiekkaisella rannalla, joka kylpi syysauringon valossa ja tuiversi hiuksia vähintään yhtä paljon kuin avoauton kyydissä oleminen. Fire Islandilta jatkoimme Long Islandille ja ajoimme Hamptonsien läpi kohti saaren kärkeä Montaukia. Loppupäivä ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan, mutta maisemia katseltiin auton kyydistä sekä Montaukin satamasta käsin. Joka paikassa oli aistittavissa sesongin ulkopuolisen ajan hiljaisuus, mikä sopi meille hyvin. Viihtyisien pikkukaupunkien läpi ajaminen toi mieleen jälleen kerran kaikki telkkariohjelmat ja elokuvat, vaikka ympäristö olikin harvinaisen rauhallinen ja suorastaan unelias. Ihan kuin koko Long Island olisi valmistautunut talviunille.

Toiveet toteutui: Central Parkin ruska

Ne jotka seuraa Instagram-tiliäni, ovat varmasti saaneet jo lähes yliannostuksen ruskakuvista (ja Central Parkista). Mutta se oli matkamme huipennus, viimeiseen asti toivottu ja odotettu, että ehtiiköhän ruska saapua puistoon vielä reissumme aikana. Seurasin syksyn mittaan ruskan etenemistä ennustavaa sivustoa ja lähtiessä näytti hieman huonolle: lokakuun puolivälissä puiden värien arveltiin vasta alkavan muuttua. Olin jo asteen verran pettynyt, että emme varanneet matkaa alkuperäisen suunnitelman mukaisesti marraskuulle, olihan se juttu tällä kertaa nimenomaan syksyfiilis.

New Yorkiin saavuttuamme tilanteen näki jo lentokoneen kyydistä: vihreälle näyttää. Pahus! Onneksemme ensimmäiset päivät olivat viiltävän kylmiä, kunnes yli 20 asteen lämmöt sitten taas palasivat. Varmaan muutamalla kylmällä päivällä oli kuitenkin sen verran vaikutusta, että kun seuraavana viikonloppuna, muutama tunti ennen lentokentälle lähtöä, pyyhälsimme Central Parkiin Times Squaren hotelliltamme, kahvimukit ja pullapussi kourassamme, saimme kuitenkin kokea ruskaisen Central Parkin. Ja se oli niin kaunis! En olisi millään malttanut lähteä sieltä, sillä aina löytyi hienompi ja hienompi maisema. Pääasiallinen ruska oli toki vasta saapumassa, mutta onneksi osa puista oli jo keltaisia tai punaisia, puhumattakaan maassa lainehtivista lehdistä. Alankin tästä lähtien harrastamaan näitä ruskaretkiä vuosittain!