IGTravelThursday / Mielenkiintoinen pala Coloradoa

Viime kesän road tripin reitti kulki seitsemän osavaltion kautta ja osittain tarkoituksella, sillä vaikka aikaa oli ihan liian vähän, niin halusimme nähdä edes hitusen Texasia, Utahia ja Coloradoa. Colorado valikoitui määränpääksemme siksi, että katsoimme siellä olevan maantieteellisesti sopiva paikka Monument Valleyn jälkeen ja ennen Albuquerqueta. Katsoin kartalta, että minulle täysin tuntematon Cortez sijaitsi sopivasti Coloradon lounaisnurkassa ja yllättäen sieltä löytyi myös paljon motellimajoitusta. Myöhemmin huomasin, että Mesa Verden kansallispuisto sijaitsi ihan siinä vieressä.

Cortez4

Corteziin saapumista edeltävä päivä oli ollut melko pitkä, sillä olimme heränneet aikaisin aamulla, käyneet upealla Antelope Canyonilla ja ajaneet sen jälkeen upean Monument Valleyn läpi Utahin puolelle. Päivän upeuskiintiö oli aivan täynnä, kun kurvasimme alkuillasta Cortezin kylille, joten söimme vain nopeasti ja menimme hotellille lepäämään. Pikkukaupungin läpi ajettaessa huomasi kuitenkin heti, että Cortez oli täynnä mielenkiintoisia, vanhoja rakennuksia ja kylttejä.

Cortez3

Seuraavana aamuna söimme pikaisen motelliaamiaisen ja suuntasimme pienelle aamulenkille kameroiden kanssa. Päätien varrelta löytyi vintage-kylttejä, turkoosi kioski ja grilli kuin suoraan elokuvista. Myöhemmin ohitimme autolla hieman länkkärihenkisen keskustan ja psyähdyimme laitakaupungilla kuvaamaan erään kaupparakennuksen seinällä olleita rapistuneita maalauksia sekä viereistä motellia. Vähän matkan päässä pysähdyimme uudelleen, sillä huomiomme kiinnittyi autioituneeseen huoltoasemaan.

Cortez6

Harmiksemme aika Cortezissa oli kortilla, joten jouduimme luopumaan Mesa Verden mutkasta ja suuntaamaan suoraan kohti New Mexicoa. Oli kuitenkin hauska nähdä edes pieni (ja ehkä hieman erikoinen) pala Coloradoa. Meillä ei ollut Cortezin suhteen niin minkäänlaisia odotuksia, joten oli kiva yllättyä positiivisesti!

Cortez5

IGTravelThursday on kerran kuussa tapahtuva Instagram-kampanja, jossa tägätään omia matkailuaiheisia kuvia tunnisteella #IGTravelThursday. Näin saadaan kivoja matkailuaiheisia vinkkejä kiertoon kuvien muodossa. Kampanjan järjestäjiä ovat Destination Unknown SatuKaukokaipuun Nella ja Wanderlust Expert Veera Bianca. Oma Instagram-profiilini löytyy @heidialande.

Antelope Canyonin upea, oranssi maailma

Pagessa sijaitseva Antelope Canyon on tuntunut olevan monen matkabloggaajan listalla viime vuosien ajan. Itsekin katselin ainakin Inkan ja Ullan&Kirsin kuvia tuosta oranssinhehkuisesta kanjonista, joista lower canyon sijaitsee maan alla ja upper canyon maan päällä, mutta luolan sisällä. Ennen reissua yritimme kiihkeästi selvittää, onko kanjoniin mahdollista mennä omatoimisesti, mutta pettymykseksemme tulimme siihen tulokseen, että ei ole. Kanjoni sijaitsee Navajo-intiaanien maalla ja sinne pääsee vain järjestetyllä retkellä. Ja retkiä on myynnissä eri tyyppisiä ja eri hintaisia.

antelopecanyonDSC_0228antelopecanyonDSC_0226
antelopecanyonDSC_0230antelopecanyonDSC_0231

Me valitsimme itse Navajo Toursin ja heidän ns. peak time -retken, jolloin auringonvalo on upper canyonissa parhaimmillaan. Tällöin kanjoniin ilmestyy myös se kuuluisa valonsäde, joka lankeaa luolan katossa olevasta aukosta keskelle oranssia luolaa. Retki on hieman muita ajankohtia kalliimpi, mutta ei olennaisesti. Retkemme hinta oli noin 40 dollaria per henkilö ja varasimme sen ennakkoon netin kautta. Alueelle tultaessa maksettiin myös kansallispuistomaksu tai vastaava.

antelopecanyonDSC_0234AntelopeCanyon1
antelopecanyonDSC_0266

Retki oli amerikkalaiseen tyyliin tarkasti organisoitu ja aluksi koko isolle ryhmälle kerrottiin pelisäännöt. Sen jälkeen porukka jaettiin pienempiin autokuntiin ja matka kanjonille taittui hiekanpöllyisessä kyydissä kuivunutta joenuomaa pitkin. Kanjonille saavuttaessa tehtiin hyvin selväksi kuinka paljon meillä oli aikaa ja että kaikkien piti liikkua tiukasti oppaan tahdissa. Saimme itse muutamaan otteeseen kehotuksia pysyä muun ryhmän mukana, kun jäimme kuvaamaan muiden jälkeen. Se tietenkin harmitti hiukan, ettei kanjonissa saanut liikkua omatoimisesti. Oppaamme kuitenkin kertoi hyvin asiantuntevasti kanjonin taustoista sekä ohjasi valokuvausta ammattilaisen neuvoin, sillä varjoilla ja valoilla leikkivät kanjonin seinämät eivät ole niitä helpoimpia kuvattavia.

auringonallaDSC_0242
antelopecanyonDSC_0280antelopecanyonIMG_3014

Antelope Canyonin retkeä suunnittelevien kannattaa heti hylätä haaveet siitä, että kanjonissa pääsisi vierailemaan ylhäisessä yksinäisyydessä. Sitä vastoin kapeassa kanjonissa on paikoin jopa ahdasta, sillä paikalla on samaan aikaan useampi ryhmä. Se ei tietenkään vähennä kanjonin kauneutta, mutta tunnelma on hieman erilainen, kuin kuvista saattaisi päätellä. Silti kanjoni on ainutlaatuinen ja huikea kokemus, eikä sitä kannata ohittaa Pagen lähistöllä vieraillessaan. Miten luonto voikaan muovata jotain noin kaunista!

antelopecanyonIMG_3076AntelopeCanyon2
antelopecanyonDSC_0354

Syksyn matkaterapiaa

Elokuu vaihtuu pian syyskuuksi ja vaikka elämmekin vasta alkusyksyä, niin minulla on vahva tunne siitä, että tämä syksy tulee olemaan töiden kannalta rankka. Isokaan työmäärä ei olisi mikään ongelma, jos työssä saisi toteuttaa omia unelmiaan tai edes mielenkiinnon kohteitaan. On pakko myöntää, että tällä hetkellä minä elän vain viikonloppuja ja lomia varten. Kännykässä on Finnairin sovellus, jota kurkkaan aina vähän väliä: 30 päivää viikonloppureissuun Euroopassa, 54 päivää unelmien toteutukseen Atlantin toisella puolella. Matkat ovat henkireikäni ja ikäviäkin asioita jaksaa ottaa vastaan paremmin, jos tiedossa on jotain kivaakin. Ja johonkin niitä ylityövapaitakin on käytettävä.

En muista milloin olen viimeksi viettänyt neljän viikon yhtämittaista kesälomaa (ylipäätään taitaa olla niin, että sellainen on osunut kohdalleni vain kerran), mutta silloin kun näin kävi, päätin varata matkan heti loman alkuun. Se on mielestäni ehdoton juttu, jos meinaa päästä työasioista eroon. Ympäristön ja ilmaston vaihdos tekee ihmeitä ja niinkin vähäinen asia kuin ulkomaan tuoksu saa lomafiiliksen päälle jo lentokoneesta astuttaessa. Ongelmat siitä, miten saa ajan ja itsensä riittämään kaikkia osapuolia tyydyttävällä tavalla vaihtuvat siihen, mistä löytyy lähin vessa ja mitä jos hetken kuluttua iskee nälkä. Palataan siis aika lailla perusasioiden äärelle ja ratkaisut ovat usein nenän edessä. Kuinka lohduttavaa!

Omaan syksyyni kuuluu kaksi lomamatkaa. Ensimmäinen niistä starttaa jo syyskuun loppupuolella ja kohteena on minulle uusi Budapest. Ystävän kanssa tehtävä viikonloppumatka keskittynee hyvään ruokaan ja juomaan sekä kaupungin kaduilla vaelteluun. Aikaa on vähän, joten tekemistä ei siksikään kannata haalia edes nimeksi. Katsotaan minne nenä vie ja yritetään rentoutua hektisen syksyn keskellä.

auringonallaP6254629

Toinen reissu on syyslomalla ja päätimme toteuttaa sen, mitä suunnittelimme jo alkuvuodesta: syksyinen New York, mikä on ollut listallani jo vuosia. Syksy onkin ainoa ajankohta, jolloin en ole kaupungissa vieraillut, sillä syyskuussa lämpötilat olivat vielä suht korkealla ja fiilis suurimmaksi osaksi kesäinen. En malttaisi odottaa lähtöpäivää, sillä tuttuun kaupunkiin matkustaminen on jo osittain hermolepoa, mutta lisäksi tällä reissulla vuokrataan auto pariksi päiväksi ja hurautetaan pois kaupungin hälystä. Edellisestä Nykin reissusta onkin jo kohta se 1,5 vuotta, joten ikävä kaupunkiin on kova!

auringonallaP6264780

Miltäs teidän muiden syksy näyttää? Unelmamatkoja? Hermolomia? Liikaa töitä?

Ihana, ihana häämatka, saisiko sen uusia?

Vuosi sitten elettiin romanttisia hetkiä, kun Ms Ålander ja Mr Busk sanoivat toisilleen tahdon. Tai no jos totta puhutaan, niin en muista mitä siellä siviilivihkimisessä sanottiin, muistan vain sen lämpimän tunteen, joka ei suinkaan johtunut vihkipaikan kynttilöitä täynnä olevasta näyttävästä takasta, jonka edessä seisoimme, vaan kaikista niistä seikkailuista, jotka olemme kokeneet ja joita tulemme vielä kokemaan. Yhdessä.

DSC_3579 DSC_3244
DSC_3317 Ei liene ihme, että koko ajan elokuuta kohti mentäessä oloni on ollut sekä onnellinen että haikea. Ensimmäinen hääpäivä, onko se nyt sitten paperi vai pumpuli, koittaa ihan pian. Olemme reissanneet yhdessä neljätoista eri ulkomaan matkaa, yhteensä neljässätoista eri maassa. Niiden aikana toisesta on oppinut aika paljon.

P9285197
DSC_3865 DSC_3660

Häät ei ole suinkaan ainoa vaaleanpunainen muisto viime syksyltä, sillä häämatkamme on mielessäni päivittäin. Vielä vuosi sitten ajattelin, että häämatkamme on yksi matka muiden joukossa, voiko muuta odottaa pariskunnalta, joka matkustaa yhdessä useamman kerran vuodessa. Mutta ei, tunnelma oli erilainen, enkä tiedä johtuiko se Singaporen tuhansista valoista Marina Bayn ympärillä vai Balin pehmeästä lämmöstä. Sen tiedän, että haluan loppuelämäni palata noihin maisemiin.

DSC_3498 DSC_3922
DSC_3371

Hämmentävä Pagen pikkukaupunki

Page oli monellakin tapaa hämmentävä paikka. Minulle tuntematon kyläpahanen oli reissumme kallein majoituspaikka. Kyllä! Ja Pagessa jos missä lukuisat motellit ja muut majoitukset voivat myös olla täyteen varattuja jo hyvissä ajoin, ainakin kun kesäsesongista puhutaan. ”Kaupungin” kokoon nähden siellä on silti todella paljon majoituskapasiteettia. Edullisimmastaa päästä oleva motelliyö kustantaa noin satasen, ainakin jos on tehnyt varauksen jo kuukausia aikaisemmin. Muut majoitukset ovatkin sitten kalliimpia.

auringonallaDSC_0216Meille Pageen saapuminen oli myös yhtä hämmennystä, kun saimme tutustua oikein olan takaa Arizonan kesäaikaan ja ei-kesäaikaan. Nämä vyöhykkeet vaihtelevat nimittäin alueittain, mutta eivät mitenkään loogisesti. Niinpä ajoimme Grand Canyonilta umpiväsyneenä Pageen ollen välillä kesäajassa ja välillä talviajassa. Luulimme saapuvamme perille kesäajassa olevaan Pageen ja kävimme tiedustelemassa motellihuonettamme puoliunessa, mutta lopulta monen mutkan ja kyselykierroksen jälkeen meille selvisi, että kello olikin tuntia vähemmän. auringonallaDSC_0196

Page on monien Arizonassa matkustavien listalla siitä syystä, että se tarjoaa noin pieneksi paikaksi aika paljon upeita luonnonnähtävyyksiä. Kuuluisin niistä taitaa olla Antelope Canyon, jonka maan alaiselle ja päälliselle kanjonille pääsee vierailemaan silloin, kun vesi ei ole niitä valloittanut. Vesi on sinällään yksi Pagen nähtävyyksistä, sillä Colorado-joki kurvaa kaupungin ohitse ja tekee hieman sen keskustan ulkopuolella kuuluisan mutkan, Horseshoe Bendin. Kyseinen nähtävyys on puheiden ja kuvien perusteella yksinkertaisesti upea, mutta samalla helposti uuvuttava eikä kesä(tuli)kuumalla näköalapaikalle tarpominen ole välttämättä ihan suositeltavaa. Me kävimme tsekkaamassa tilannetta, Antti jopa käveli rinteen päälle nähdäkseen reitin paremmin, mutta totesimme, että oli ihan liian kuuma ilma kokeilla onneaan, vaikka kymmenet muut turistit ikään ja kuntoon katsomatta urhoollisesti lähtivät vaivaiselle mailin patikkaretkelle. Tosin suurin osa heistä oli ahtautunut matkan varrella olevaan katokseen, eivätkä tainneet uskaltaa liikahtaa sieltä mihinkään.

auringonallaDSC_0199Sen sijaan me ihailimme jokea vähän matkan päässä olevalta näköalapaikalta sekä Glen Canyonin padon toiselta puolelta, läheltä Lake Powell -tekojärveä. Alhaalla kanjonissa kulkeva syvän vihreänsininen jokivesi ja Pagen alueelle tyypillinen punainen aaltoileva kallio tekevät maisemasta hyvin omalaatuisen. Vihreää ei sitten näykään juuri missään! auringonallaDSC_0206

Olosuhteiden ja todella aikaisen heräämisemme takia makasimme suurimman osan Pagen ajastamme ihan naatteina ihanan viileässä motellihuoneessamme. Hyvin nukutun yön jälkeen heräsimme virkeinä Antelope Canyonin retkeämme varten ja sitä ennen katselimme myös lähiseudun sympaattisia katuja vanhoine motellirakennuksineen. Vaaleanpunainen parakki oli suosikkini!

auringonallaIMG_0549

Grand Canyon, South Rim

Grand Canyon oli yksi reissumme päänähtävyyksistä ja koko reitti suunniteltiin sen ympärille. Yövyimme ensin Las Vegasissa, josta ajoimme seuraavan päivän aikana Hooverin padon kautta Flagstaffiin, jossa kävimme rautatieasemalla sijaitsevassa turisti-infossa ostamassa Grand Canyonin puistomaksun jo ennakkoon, sillä ounastelimme, ettei kello viiden aikaan aamuyöllä ole portinpielen lipunmyynnit juurikaan auki. Lippu ostettiin automaatista ja myöhemmin puistoon saapuessa huomasimme, että myös portilla on automaatti. Lipunoston lisäksi ehdimme käydä mäenlaskussa Slide Rock State Parkissa.

Flagstaffista on noin 130km matka kanjonille. Me olimme valikoineet ensimmäiseksi pysähdyspaikaksemme Lipan Pointin, joten ajoimme kanjonille päin 89-tietä, jolta käännyimme 64-tielle. Alkumatka taittui melko pimeissä maisemissa, sillä olimme heränneet kolmen aikoihin, jotta olisimme viiden aikaan perillä, juuri ennen auringonnousua. Saimme ajaa tiellä ihan rauhassa eikä muuta liikennettä juuri ollut.

grandcanyonDSC_0077grandcanyonDSC_0089 grandcanyonDSC_0185 auringonallaDSC_0125

Käännyttyämme 64-tielle maisemat alkoivat pikku hiljaa muuttua. Aluksi ympäristö näytti lähinnä ruohikkoiselle, joten tuli suorastaan epäuskoinen olo, että siellä mitään kanjonia voisi olla, eikä ainakaan kovin isoa tai näyttävää. Mutta sitten vilkaisin ikkunasta oikealle ja huomasin yhtäkkiä ruohikon keskellä repeävän vajoaman, jonka keltaisena hehkuva kivi hävisi jonnekin todella alas asti. Huh, kyllä siinä sydän pomppasi jo pelkästä pelosta!

grandcanyonDSC_0099grandcanyonDSC_0157grandcanyonDSC_0176
grandcanyonIMG_2966Mutta jos pieni kanjonin sivurailo sai aikaan sydämentykytyksiä, niin entäpä sitten ensimmäinen pysähdyspaikkamme, joka ei ollutkaan se Lipan Point vaan edellinen Navajo Point? Aikamme loppui kesken, sillä aurinko nousi vaaleanpunaisena ja emme halunneet missata sitä hetkeä, joten pysähdyimme nopeasti ensimmäiselle pienelle näköalapaikalle. Ja voi, millaiset näkymät siellä odottikaan. Meidän lisäksi paikalla oli kolme tyttöä ja olimme kaikki ihan hipihiljaa. Sellaista hetkeä ei pilata pölöttämällä jotain turhaa. Tässä vaiheessa kanjoni oli vielä usvan peitossa, joten unenomaiset maisemat eivät paljastaneet koko kanjonin komeutta. Kuvia täällä. grandcanyonDSC_0187grandcanyonDSC_0180grandcanyonDSC_0177 Jatkoimme seuraavaksi Lipan Pointille, jossa maisemat olivat vähintäänkin yhtä hyvät tai ehkä jopa paremmat. Vietimme tällä näköalapaikalla suurimman osan ajastamme ja täälläkin oli ilahduttavan vähän muuta porukkaa tuohon aikaan. Lähdimme Lipan Pointilta vasta kun olimme syöneet eväät ja aurinko oli jo niin ylhäällä, että huppareita sai kisoa päältä ja aurinkovoidetta lätkiä käsivarsille. Ajoimme tietä eteenpäin ja pysähtelimme välillä eri näköalapaikoilla. Lopulta päädyimme Grand Canyon Villageen, jossa sijaitsee myös visitor center. Tässä vaiheessa kello oli noin yhdeksän ja muita turisteja alkoi saapua paikalle enemmissä määrin. Kävimme vielä kurkkaamassa nyt jo auringonpaisteista kanjonia ja päätimme, että on sopiva aika lähteä ajamaan kohti seuraavaa etappiamme eli Pagea. Käytännössä lähdimme samaa tietä takaisin, joten pysähdyimme vielä Desert View Watchtowerilla, jossa oli myöskin tässä vaiheessa jo paljon porukkaa. Onneksi olimme tulleet viiden aikaan, se oli ehdottomasti oikea ratkaisu! grandcanyonDSC_0169
grandcanyonIMG_2972

IGTravelThursday / Ihmeellinen Amerikka

Kymmenen vuotta sitten en ollut kovin kiinnostunut matkustamaan Amerikkaan. Olin ollut lukioikäisenä nuorisovaihdossa Iowassa ja asunut paikallisessa perheessä yhden kesän verran ja osallistunut kansainväliselle leirille. Olin käynyt pikaisesti New Yorkissa, mutta se oli minulle vain yksi iso kaupunki. Olin elänyt amerikkalaista arkea, mutta en ollut nähnyt mitään kovin ihmeellistä, sanan varsinaisessa merkityksessä siis.

Myöhemmin olen huomannut, että sen lisäksi, että New York on minulle paljon muutakin kuin suurkaupunki, myös Amerikka maana tarjoaa ihan älyttömän paljon erilaista nähtävää. Ja ihmeitä, kyllä! Ei ihme (heh, sorry), että kaikki tuntuvat matkustavan juuri nyt Jenkkien eri kansallispuistoihin. Mekin ehdimme kokea parin viikon road tripin aikana yhtä jos toista upeaa (aikajärjestyksessä):

Hooverinpato

Hooverin pato, Nevada. Usan suurimpia patoja, samalla merkittävän suuri koko maailman mittapuulla. Colorado-joki, Lake Mead (Usan suurin tekojärvi) ja padon art deco -yksityiskohdat kruunaavat kokemuksen, vaikkei padoista niin välittäisikään.SlideRock

Slide Rock State Park, Arizona. Kauniit punaiset kivet ja sileät kalliot, viileän virkistävä vesi. Ei mikään massiivinen nähtävyys, vaan hauskapitoa kauniissa ja jylhissä maisemissa.GrandCanyon

Grand Canyon, Arizona. Uskomaton kokemus. Kannattaa herätä aamuyöllä ja suunnata kanjonille jo pimeän aikaan ja odottaa auringonnousua. Ehkä kauneinta mitä olen koskaan nähnyt!Page

Page ja Colorado-joki, Arizona. Pikkuinen Page tarjoaa kokoonsa nähden hulluna nähtävää. On kanjonia ja jokea ja punertavaa kalliota joka paikassa. Tunnetuin mutka Horseshoe Bend jäi meiltä näkemättä, mutta muita käännöksiä ihailtiin kyllä.AntelopeCanyon

Antelope Canyon, Arizona. Pagen kuuluisin nähtävyys. Toinen kanjoneista on maan alla ja toinen päällä, osan vuodesta taas veden valtaamina. Valon ja aaltoilevan kiven leikkiä, todella kaunista!MonumentValley

Monument Valley, Utah. Tänne haluan vielä takaisin, sillä nopea läpiajaminen sai vain mielenkiinnon nousemaan entisestään. Inkkarimaisemia, niin kuin isä sanoi. Ja pieniä länkkärikyliä ja joka mutkan takana upeita maisemia.JoshuaTree

Joshua Tree Park, Kalifornia. Puiston ajaa tunnissa päästä päähän, mutta erilaisia kalliomuodostelmia, kaktuksia ja niitä joshuapuita pitää pysähtyä ihailemaan vähän väliä. Ei mitään mahtipontista, vaan helposti kierreltävää ja katseltavaa.

IGTravelThursday on kerran kuussa tapahtuva Instagram-kampanja, jossa tägätään omia matkailuaiheisia kuvia tunnisteella #IGTravelThursday. Näin saadaan kivoja matkailuaiheisia vinkkejä kiertoon kuvien muodossa. Kampanjan järjestäjiä ovat Destination Unknown SatuKaukokaipuun Nella ja Wanderlust Expert Veera Bianca. Oma Instagram-profiilini löytyy @heidialande.

Aamun ensimmäiset (Grand Canyon)

Gran Canyon oli niin upea kokemus, että se vaatii vähintään kaksi postausta. Ja enemmän kuvia kuin sanoja. On nimittäin mahdotonta kuvailla, miten uskomaton fiilis on katsoa kanjonin laidalla pehmeän vaaleanpunaiseen usvaan ja seurata, kuinka valtavien lohkareiden ääriviivat alkavat pikkuhiljaa muodostua auringon noustessa ja valaistessa äärettömän suurta tyhjää aukkoa. Kuvistakaan ei pysty aistimaan sitä pehmeää hiljaisuutta, joka kanjonilla vallitsee. Ihan kuin kyseessä olisi musta aukko, joka imee kaiken sisäänsä. Jäljelle jää vain tyyni rauhallisuus. En tiedä olenko koskaan kokenut mitään niin hienoa. Auringonnousu Grand Canyonilla saa onnen tunteen läikähtämään mielessäni varmasti loppuelämän.

grandcanyonDSC_0035grandcanyonDSC_0040
grandcanyonP6260228grandcanyonIMG_2922
grandcanyonIMG_2921auringonallaP6260222
grandcanyonIMG_2928grandcanyonDSC_0046
grandcanyonDSC_0050grandcanyonDSC_0060
grandcanyonDSC_0064grandcanyonDSC_0069
grandcanyonIMG_2909

Herkuttelijan Road Trip

Amerikka on siinäkin mielessä ihmeellinen maa, että monimuotoisen luonnon lisäksi se tarjoaa myös valtavan kattauksen erilaista hyvää syötävää. Ja kyllä, se on yksi hyvä syy matkustaa Jenkkeihin. Vaikka mahdollisuuksia olisi mielin määrin, keskityimme me omalla reissullamme lähinnä hampurilaisiin, tacoihin, dineraamupaloihin ja ribseihin. Muutakin tietenkin söimme, kuten esimerkiksi Las Vegasissa Bellagion buffassa, mutta jos pitää jotain yhteenvetoa tehdä, niin motelliaamupalojen lisäksi ruokailut oli aika lailla tuossa.

1. Aamupalat dinereissa

Motellimajoituksiin kuuluu monesti jonkinlainen aamupala, mutta ei onneksi aina. Joinakin aamuina pääsimme syömään perinteistä dineraamupalaa ja sehän sopi meille paremmin kuin hyvin. Ensimmäisenä menimme IHOPiin, jossa olimme käyneet kerran myös aikaisemmalla reissulla. Munat, pekoni, röstiperuna ja pannukakut onkin sellainen annos, että sillä pärjää iltaan saakka. Minä valikoin pannareista kesäsesonkimaun, joka oli todella överi, mutta aika makeita taitaa paikan muutkin annokset olla.

makujakotoaIMG_0469

Toisella kerralla menimme Denny’siin ja tilasimme käytännössä samantyyliset annokset. Oma valintani oli kuitenkin pettymys, niin kanamunien kuin pannareidenkin suhteen, joten IHOP veti tässä pisteet kotiin.

makujakotoaIMG_0470

Kolmas diner oli sitten paljon autenttisempi eikä mikään ketjupaikka, Pappy’s Diner Tucsonissa. Kokemus oli mieleenpainuva, eikä vähiten annosvalintojemme suhteen: omalla lautasellani edusti tällä kertaa huevos rancheros, mutta Antti sai eteensä jättimäisen pannukakun! Lue aamupalaseikkailumme kokonaisuudessaan täältä.

makujakotoaIMG_0471

2. Mex mex vai tex mex?

Tacot ovat olleetkin täällä esillä jo aikaisemmin, mutta kertauksena vielä. Meksikolaista ruokaa on yleensä saatavilla ihan joka paikassa ja itse pyörähdimme niin food truckilla, tacogrillillä kuin pikaruokaloissa. Kahdessa ensimmäisessä söimme ihania raikkaita (ja paikoin tulisia) tacoja edulliseen hintaan ja olisin voinut syödä näitä vaikka joka päivä. Pikaruokalapuolella kävimme syömässä, koska oli nälkä. Ja ihan hyvin lähti nälkä Taco Bellissä ja Del Tacossa, vaikkei ne tietty ole mitään verrattuna muihin ruokakokemuksiin.

auringonallaP6220065 auringonallaIMG_2626 auringonallaIMG_2695

3. Ribsejä Texasissa

Ribsejä on pakko käydä syömässä jokaisella Jenkkireissulla edes kerran. Me käytiin syömässä niitä kahdestikin, mutta otetaan esittelyyn nyt vain tämä toinen kerta niistä eli Texas. Valikoimme ravintolan googlettamalla El Pason parhaat ribsit ja sattumalta yksi kehutuista paikoista, The State Line, sattui olemaan juurikin laitakaupungin motellimme lähettyvillä. Lisää kokemuksesta voit lukea täältä, mutta sen voin sanoa, että hyvää oli ja ruokaa oli todellakin riittävästi!

makujakotoaIMG_0500 makujakotoaIMG_0496

4. No ne hampurilaiset!

Jos menee Jenkkeihin eikä syö siellä yhtään hampurilaista on ihan hullu. Ja samaan hengenvetoon voisin todeta, että ei ole myöskään kovin järkevää jättää kokeilematta In-N-Outia, sillä sieltä saa ainakin länsirannikon parhaimmat hampurilaiset. Ja vielä todella kohtuulliseen hintaan! Double double -hampurilainen animal stylen kera on niin hyvä, että saman reissun aikana on ihan pakko päästä syömään toinenkin. Ja ehkä kolmas. Kannattaa kokeilla myös protein style -versiota, raikas!

makujakotoaP6210018 makujakotoaIMG_0481

Toinen ikisuosikkimme on tietenkin Shake Shack. Ja nyt moni saattaa miettiä, että miten se liittyy länsirannikon puolelle tehtyyn reissuumme, kun kyseinen ketju majailee lähinnä itärannikon puolella ja joissakin valikoiduissa paikoissa maailmalla. No siten, että Las Vegasiin New York New York -casinolle on aika vasta avattu myös länsipuolen ensimmäinen Shake Shack. Sanon aina, että mikään ei voita alkuperäisen Madison Square Parkin ulkoilmagrillin tunnelmaa, mutta kyllähän ne shack burgerit , smoke shackit ja juustoranut maistuivat myös Vegasissa!

makujakotoaIMG_0477

Lisää ketjupaikkoja: Arby’s. Olimme syöneet siellä kerran aikaisemmin ja kärsin silloin kovasti annoskateudesta Antin herkutellessa Smokehouse Brisket -sandwichillään. Vahinko korjattiin tällä reissulla ja minäkin pääsin upottamaan hampaani suht ruman näköiseen hampurilaiseen, mutta yksinkertaisella tavalla hyvään. Aterian kruunasi vielä kiharat ranskalaiset, jotka toivat minulle muistoja mieleen vuosien takaisesta Iowan isäntäperheestäni. Ja ranskalaisia pääsee dippaamaan ketsupin lisäksi neljään eri dippiin, joista piparjuuri nousi meidän ehdottomaksi suosikiksi!

makujakotoaIMG_0478 makujakotoaIMG_0479

Matkan varrelle osui myös yksi Man v. Food -paikka, tottakai! Kävimme Albuquerquessa Frontierissa, ja vaikka se reissu ei onnistunut ihan kympillä noin niinkuin muuten, niin söin kyllä siellä todella hyvän hampurilaisen! Fiesta burgerin välissä oli mm. vihreää chilikastiketta, joten se teki siitä ehtaa newmexicolaista ruokaa. Antin ”syömähaaste” burrito oli hyvä kans, mutta kyllä hampurilainen aiheutti melkoista annoskateutta! Ja kutsuimme tuota syömähaasteeksi siksi, että annos näytti lautasella suurelta, mutta oli kyllä käytännössä ihan normaalikokoinen.

makujakotoaDSC_0552 makujakotoaIMG_3201

5. Bellagion Buffet

Täytyy sanoa heti alkuun, että mä en ole periaatteessa buffetihminen. Mutta koska missasimme nämä buffamahdollisuudet ensimmäisellä Vegasin kerrallamme, oli nyt pakko päästä kokeilemaan joku suht kehuttu paikka. Bellagio sijaitsi omaa hotelliamme vastapäätä ja oli hinnaltaan kohtuullinen, joten suuntasimme sinne. Pääsimme jonottamatta sisään (tosin saimme viimeisen pöydän), koska olimme lounaan skipanneina ja pelkät aamupalapullat syöneinä aikaisin paikalla, siis eläkeläisten illallisaikaan.

auringonallaIMG_0505

Bellagion buffassa oli ruokia eri maittain: Amerikka, Japani, Italia ja Kiina. Näiden lisäksi tarjolla oli seafoodia. Aloitin itse sushista ja jatkoin lumitaskuravunjalkoihin ja kobe-härkään ja johonkin muuhun lihaan, jota leikattiin kivan ohuiksi siivuiksi. Ruoka oli hyvää, mutta kuten aina buffetissa, epäilen että a la carte -annoksina kaikki olisi ollut parempaa. Jälkiruokapöytä sen sijaan sai minut suorastaan villiksi, vaikka yleensä olen suolaisten alkupalojen ystävä. Säästin mahaani kerrankin jälkkäreille ja lastasinkin innoissani lautaselleni yhtä jos toista. Häpeäkseni en sitten jaksanut syödä kaikkia, mutta pidin erityisesti tuosta suklaisesta jutusta. Lopulta kaksi tuntia (mikä oli aikaraja) buffassa meni ihmeen nopeasti.

Bellagiobuffa

6. Jotain extraa

Muita reissun ruokahuomioita:

  • Jugurttijäätelöä kaikilla ihanilla höysteillä, kyllä kyllä!
  • Kiinalainen chow mein kulho ribseillä tai appelsiinikanalla ei jätä nälkäiseksi
  • Ruokailu thaimaalaisessa kuppilassa: hyvää, mutta suht kallista
  • Cinnabonin pullan makuinen jääkahvi oli yllättävän hyvää
  • Harmittaa, ettemme ehtineet syömään Albuquerquessa Twistersissä (Los Pollos Hermanos)
  • Jos on ihan pakko syödä aamupalaa pikaruokalassa, niin Carl’s Jr päihitti edellisen reissun Mäkkärin
  • Mitä ne sellaiset Wal Martit on, jotka myy lähinnä jotain pakasteita?
  • Venice Beachilla myytävät giant pizza slicet eivät ole kovin valtavia
  • LAXin kentän vieressä on In-N-Out, jonka terassilla voi nauttia viimeiset herkkuburgerit ennen kotimatkaa ja samalla seurata laskeutuvia koneita, täydellinen loman lopetus!

auringonallaIMG_0510

auringonallaIMG_0502

Jugurttijäätelö PandaExpress auringonallaIMG_0512

Kallioista mäenlaskua Slide Rockissa

Las Vegasin pysähdyksen ja pienimuotoisen akkujen latauksen jälkeen jatkoimme matkaa Hooverin padon kautta Flagstaffiin, jossa oli hyvä yöpyä Grand Canyonin vierailua varten. Matkaa kanjonille tuli sieltä reilu 100 kilometriä, mutta motellihinnat olivat varsin kohtuulliset ainakin ennakkoon varatessa. Flagstaff itsessään vaikutti viihtyisälle pikkukaupungille, jonka pääkatu oli hieman länkkärihenkinen. Lisäksi motellimme lähellä oli mm. mielenkiintoisen näköinen pienpanimo, jonka oluita olisimme voineet mennä maistelemaan, jos meillä ei olisi ollut muita suunnitelmia (ja seuraavana aamuna aikaisin herätys ikinä!).

auringonallaDSC_0002auringonallaDSC_0006
auringonallaDSC_0010Olimme nähneet Inkan blogissa kuvia Slide Rock State Parkista, joten halusimme itsekin käydä pulahtamassa hikisen ajopäivän jälkeen viileissä vuoristovesissä Sedonan puolella. Kauniiden maisemien lisäksi puistossa pääsee nimensä mukaisesti liukumaan kiviä ja kallioita pitkin ikään kuin luonnon omassa liukumäessä. Se liukuminen ei kylläkään mennyt allekirjoittaneelta ihan putkeen, siitä voi lukea matkapäiväkirjan puolelta (kuten myös siitä, miksi menomatka kesti meillä odotettua kauemmin!). auringonallaDSC_0024
auringonallaDSC_0014auringonallaDSC_0018

Vesi oli vilvoittavaa kuten odotimmekin, mutta niin suurta väkimäärää emme osanneet ennakoida. Mahduimme kuitenkin hyvin mukaan, vaikka saavuimme paikalle vasta noin kaksi tuntia ennen puiston sulkemisaikaa (klo 19). Harmiksemme emme huomanneet käydä aluetta halkovan sillan toisella puolella, jossa hurjimmat kuuleman mukaan hyppivät korkeilta kallioilta veteen. Kuulimme kyllä huutoja, mutta luulimme, että samat liukumäet ja luonnonaltaat jatkuvat sielläkin. Käykää ihmeessä kurkkaamassa sekin puoli, jos tuolla päin liikutte!

auringonallaDSC_0027auringonallaIMG_2877