Kaikki ovat varmasti kuulleet jo kyllästymiseen saakka, että lievästi sanottuna pidän Shake Shackin loistavista, tuoreista raaka-aineista tehdyistä hampurilaisista. No pidän niistä vähintäänkin yhtä paljon edelleen ja ensimmäisenä New Yorkin iltana suunnistimme takuuvarmaan jonotuspaikkaan Shake Shackin alkuperäiseen ulkoilmaravintolaan Madison Square Parkiin. Eikö kuulostakin hienommalle sanoa ulkoilmaravintola kuin snagari?
Vaikka länsirannikon parhaat burgerit, In ´n Outin hyvin samantyyliset herkkuhampurilaiset pääsivät todella haastamaan aikaisemman suosikkimme, ovat Shake Shackin versiot edelleen miehen mielestä maailman parhaita. Minä taas olen ihan varma, että sekä shack burger että double double ovat maailman parhaita hampurilaisia. Yhdestä asiasta olemme ainakin samaa mieltä: Shake Shack tekee itärannikon parhaat, In ´n Out länsirannikon. Eikä kumpikaan ole tainnut vielä astua toisen tontille? Voi olla hieman epätoivoista, mutta alan kohta keräämään adressia, jossa Suomeenkin saataisiin edes yksi hyviä hampurilaisia myyvä ketju. Ja jos vielä Ouluun, kiitos!
Aikaisempi vierailu Madison Square Parkissa oli kaksi vuotta sitten syyskuussa. Tunnelma oli entisellään ja pienet tunnelmalliset valot syttyivät illan hämärtyessä. Jonotimme, kuten asiaan kuuluu, mutta tällä kertaa jonotuskaljan kera. Grillille kun on kaksi jonoa: toinen syömisille ja toinen pääasiassa juomisille. Mitä se kertoo, että ruokajono on valtavan paljon pidempi? Juomajonosta voi käydä nopeasti hakemassa jonotusjuomaa, mikäs sen mukavampaa. Tällä kertaa pöydän saaminen oli suorastaan taitolaji, sillä kesäisin monet jäävät syömään paikan päälle. Taktiikka näytti kaikilla olevan tuoli sieltä, toinen täältä ja sitten pöytä jos hyvin käy. Minä menin tyylikkäästi kysymään yhdeltä pöydältä, ovatko he mahdollisesti juuri lähdössä ja näin saimme sekä tuolit että pöydät yhdellä kertaa. 
Ja ne hampurilaiset, voi kyllä! Hyvää, hyvää, hyvää! Tunnelma oli niin leppoisa, että päätimme jäädä vielä juomaan viinilasilliset. Älkää välittäkö väsyneestä ilmeestä, sillä todellakin olin väsynyt, kun heräsin aikaeron takia jo neljältä aamuyöstä ja olimme tietenkin ravanneet koko päivän ympäri Manhattania. Se oli loistopäivä!
Auringon alla 