Kävimme Washington Squarella viime talvena ja paikasta huomasi heti, että se on kesällä varsin viihtyisä ja ihmiset viettävät siellä aikaa. Sanoin keskellä talven kylmyyttä, että haluaisinpa vierailla paikassa kesällä, mutta enpä olisi uskonut, että pääsen sinne jo seuraavana kesänä. Onnea on, että lennot ovat halvempia New Yorkin pysähdyksen kera!
Taisimme suunnata Washingtons Squarelle jo heti ensimmäisenä päivänä iltapäivästä. Sää oli todella lämmin ja voin sanoa olleeni oikeassa: puisto ja aukio oli täynnä ihmisiä, jotka pelasivat, soittivat jotain, uivat suihkulähteessä tai vain hengasivat. Kyllä, luit oikein, uivat suihkulähteessä!
Kieltämättä sää oli todella lämmin, reilusti yli 30, joten ehkä olisi itsekin tehnyt mieli hypätä aukion keskellä olevaan suihkulähteeseen pulikoimaan. Tällä kertaa tyydyimme seuraamaan muiden (lähinnä lasten) ilakointia vedessä ja säästimme uimiset Tyynen valtameren puolelle.
Tässä vaiheessa iltapäivää meihin iski reissun ensimmäinen nälkä ja aloimme metsästää pieneksi välipalaksi hodareita. Hodarikärryjähän näkee Nykissä yleensä jokaisella kulmalla, joten se on hyvin tyypillinen välipala kadulla kävellessä. Hinnatkin ovat usein kohdallaan eikä hodari köyhdytä suunnattomasti. Paitsi jotkut hodarit.
Viimeksi koimme tämän Brooklynin sillan toisella puolella, kohdassa missä laskeuduttiin sillalta tavalliselle jalkakäytävälle. Tarjontaa oli tasan yksi hodari kärry ja hinnat ja laatu sen mukainen. Tällä kertaa oli ihan sama juttu. Vain yksi hodarinmyyjä (joka oli vielä häippässyt jonnekin, mutta koska olimme nälkäisiä, jäimme jopa odottamaan).
Tilasimme molemmille hodarit ja yhden yhteisen Sunkist-tölkin. En kuullut miehen sanomaa hintaa, mutta ajattelin 10dollarin setelin riittävän. Ja riittihän se, mutta turhaa odotin vaihtorahaa! Hodarit olivat siis 4 dollaria ja limu 2 dollaria. Yleensä hodari maksaa 1,5 dollaria ja juomakin vähemmän kuin 2. Melko suuri hintaero siis, vaikkei 10 dollaria mikään suuri summa olekaan.
Menimme takaisin puiston puoelle syömään eväitämme ja istuimme kiviselle penkille, joka oli lämmennyt auringon paahteessa mukavan kuumaksi. Haukkasimme hodareista ja auts, mikä pettymys. Haaleita, mauttomia, teollisia, ja lisukkeina vain sinappia ja ketsuppia. Ei voi edes verrata Chinatownissa syötyihin (puhumattakaan tietenkään mistään Nathansista). Lisäksi sotkin ketsuppia jotenkin käsittämättömästi ihan joka paikkaan: vaatteisiin, käsivarsiin, hiuksiin, kasvoihin…
Tämän jälkeen lähdimme kiertelemään West Villagea sekä muutamia valikoituja levykauppoja. Palataan niihin myöhemmin!
Auringon alla 