(Tällä kertaa) kesäinen Washington Square

Kävimme Washington Squarella viime talvena ja paikasta huomasi heti, että se on kesällä varsin viihtyisä ja ihmiset viettävät siellä aikaa. Sanoin keskellä talven kylmyyttä, että haluaisinpa vierailla paikassa kesällä, mutta enpä olisi uskonut, että pääsen sinne jo seuraavana kesänä. Onnea on, että lennot ovat halvempia New Yorkin pysähdyksen kera!

Taisimme suunnata Washingtons Squarelle jo heti ensimmäisenä päivänä iltapäivästä. Sää oli todella lämmin ja voin sanoa olleeni oikeassa: puisto ja aukio oli täynnä ihmisiä, jotka pelasivat, soittivat jotain, uivat suihkulähteessä tai vain hengasivat. Kyllä, luit oikein, uivat suihkulähteessä!

P6244428

P6244429

P6244433

P6244434

P6244435

Kieltämättä sää oli todella lämmin, reilusti yli 30, joten ehkä olisi itsekin tehnyt mieli hypätä aukion keskellä olevaan suihkulähteeseen pulikoimaan. Tällä kertaa tyydyimme seuraamaan muiden (lähinnä lasten) ilakointia vedessä ja säästimme uimiset Tyynen valtameren puolelle.

P6244436

P6244438

P6244441

P6244442

P6244446

Tässä vaiheessa iltapäivää meihin iski reissun ensimmäinen nälkä ja aloimme metsästää pieneksi välipalaksi hodareita. Hodarikärryjähän näkee Nykissä yleensä jokaisella kulmalla, joten se on hyvin tyypillinen välipala kadulla kävellessä. Hinnatkin ovat usein kohdallaan eikä hodari köyhdytä suunnattomasti. Paitsi jotkut hodarit.

Viimeksi koimme tämän Brooklynin sillan toisella puolella, kohdassa missä laskeuduttiin sillalta tavalliselle jalkakäytävälle. Tarjontaa oli tasan yksi hodari kärry ja hinnat ja laatu sen mukainen. Tällä kertaa oli ihan sama juttu. Vain yksi hodarinmyyjä (joka oli vielä häippässyt jonnekin, mutta koska olimme nälkäisiä, jäimme jopa odottamaan).

P6244454

P6244456

Tilasimme molemmille hodarit ja yhden yhteisen Sunkist-tölkin. En kuullut miehen sanomaa hintaa, mutta ajattelin 10dollarin setelin riittävän. Ja riittihän se, mutta turhaa odotin vaihtorahaa! Hodarit olivat siis 4 dollaria ja limu 2 dollaria. Yleensä hodari maksaa 1,5 dollaria ja juomakin vähemmän kuin 2. Melko suuri hintaero siis, vaikkei 10 dollaria mikään suuri summa olekaan.

Menimme takaisin puiston puoelle syömään eväitämme ja istuimme kiviselle penkille, joka oli lämmennyt auringon paahteessa mukavan kuumaksi. Haukkasimme hodareista ja auts, mikä pettymys. Haaleita, mauttomia, teollisia, ja lisukkeina vain sinappia ja ketsuppia. Ei voi edes verrata Chinatownissa syötyihin (puhumattakaan tietenkään mistään Nathansista). Lisäksi sotkin ketsuppia jotenkin käsittämättömästi ihan joka paikkaan: vaatteisiin, käsivarsiin, hiuksiin, kasvoihin…

P6244459

Tämän jälkeen lähdimme kiertelemään West Villagea sekä muutamia valikoituja levykauppoja. Palataan niihin myöhemmin!

P6244443

Tv:stä tutuissa paikoissa (Washington Square)

Matkustamisessa ja erityisesti Amerikkaan matkustamisessa on se hassu puoli, että telkkariohjelmia ja elokuvia tulee tuijotettua ihan eri mielenkiinnolla. Esimerkiksi Miami Vice on ollut minulle ohjelma, jota en ole katsonut 80-luvulla, mutta joka on tietenkin jollain tasolla tuttu. Joitakin vuosia sitten aloimme hetkittäin seuraamaan sarjan uusintoja, koska ne tulivat sopivaan aikaan. Sitten tuli varattua Miamin matka ja matkakuumetta sai kivasti viriteltyä telkkaria katsomalla. Mutta sitten matkan jälkeen oli ihan parasta, kun boksille oli tallentunut useita jaksoja Miami Vicea ja C.S.I. Miamia ja päivän paras hetki oli se, kun pääsimme töistä kotiin sohvannurkkaan muistelemaan reissua ja bongailemaan tuttuja paikkoja. Kera Don Johnsonin!

Kaikkein herkullisin bongaus oli eräs ulkoilmabaari, joka näytti jo paikan päällä sellaiselta, että täällä on ihan varmasti kuvattu Miami Vicen jaksoja. Olimme jo eräänä iltana menossa kyseiseen baariin, mutta sinä iltana ei ollutkaan vapaa pääsy niin kuin muulloin, joten jätimme väliin. Kotona bongasimme sitten saman baarin ihan oikeasti Miami Vicen eräästä jaksosta ja suorastaan pomppasimme sohvalta silkasta riemusta: me ollaan oltu tuolla (no ainakin melkein)!

New Yorkissa tilanne on se, että kaikki paikat ovat entuudestaan telkkarissa nähtyjä ja jollain tapaa tuttuja, vaikka et olisi kaupungissa koskaan vieraillutkaan. Ja silti on aina hykerryttävää nähdä lempitelkkarisarjojen tyypillisiä maisemia (ja vaikka tarkoituksella vierailla Carrien portailla).

Riemukaari vilahtaa usein Frendeissä (vaikka sarjaa ei varsinaisesti olekaan kuvattu Nykissä muutoin kuin ulkokuvien osalta) ja se sijaitsee Washington Squarella. Heti alueelle saavuttuamme törmäsimme harmaaseen karvapalloon, joka osoittautui oravaksi (amerikkalaiset oravat ovat isoja!). Kun harmaata talvimaisemaa alkoi katsomaan tarkemmin, huomasimme puistossa olevan valtavan paljon oravia, jotka kiipeilivät puiden runkoja ylös alas ja odottivat ihmisten syöttävän heille herkkupaloja.

PC311947CIMG4361CIMG4359

Itse Washington Square oli aika viihtyisä paikka – tai olisi sitä varmasti ainakin kesällä. En itse tykkää hengata talvella ulkona, mutta aukiolla oli kyllä paljon ihmisiä ja osa istuskeli siellä ihan ajanviettomielessä. Olipa riemukaaren juurelle eksynyt myös mies ja flyygeli ja alueella raikasi reipas pianomusiikki (minulle on hieman mysteeri se, miten mies tarkeni soittaa siellä avokäsin).

PC311940

PC311934

PC311930

PC311950PC311952PC311956PC311955