Matkustamisessa ja erityisesti Amerikkaan matkustamisessa on se hassu puoli, että telkkariohjelmia ja elokuvia tulee tuijotettua ihan eri mielenkiinnolla. Esimerkiksi Miami Vice on ollut minulle ohjelma, jota en ole katsonut 80-luvulla, mutta joka on tietenkin jollain tasolla tuttu. Joitakin vuosia sitten aloimme hetkittäin seuraamaan sarjan uusintoja, koska ne tulivat sopivaan aikaan. Sitten tuli varattua Miamin matka ja matkakuumetta sai kivasti viriteltyä telkkaria katsomalla. Mutta sitten matkan jälkeen oli ihan parasta, kun boksille oli tallentunut useita jaksoja Miami Vicea ja C.S.I. Miamia ja päivän paras hetki oli se, kun pääsimme töistä kotiin sohvannurkkaan muistelemaan reissua ja bongailemaan tuttuja paikkoja. Kera Don Johnsonin!
Kaikkein herkullisin bongaus oli eräs ulkoilmabaari, joka näytti jo paikan päällä sellaiselta, että täällä on ihan varmasti kuvattu Miami Vicen jaksoja. Olimme jo eräänä iltana menossa kyseiseen baariin, mutta sinä iltana ei ollutkaan vapaa pääsy niin kuin muulloin, joten jätimme väliin. Kotona bongasimme sitten saman baarin ihan oikeasti Miami Vicen eräästä jaksosta ja suorastaan pomppasimme sohvalta silkasta riemusta: me ollaan oltu tuolla (no ainakin melkein)!
New Yorkissa tilanne on se, että kaikki paikat ovat entuudestaan telkkarissa nähtyjä ja jollain tapaa tuttuja, vaikka et olisi kaupungissa koskaan vieraillutkaan. Ja silti on aina hykerryttävää nähdä lempitelkkarisarjojen tyypillisiä maisemia (ja vaikka tarkoituksella vierailla Carrien portailla).
Riemukaari vilahtaa usein Frendeissä (vaikka sarjaa ei varsinaisesti olekaan kuvattu Nykissä muutoin kuin ulkokuvien osalta) ja se sijaitsee Washington Squarella. Heti alueelle saavuttuamme törmäsimme harmaaseen karvapalloon, joka osoittautui oravaksi (amerikkalaiset oravat ovat isoja!). Kun harmaata talvimaisemaa alkoi katsomaan tarkemmin, huomasimme puistossa olevan valtavan paljon oravia, jotka kiipeilivät puiden runkoja ylös alas ja odottivat ihmisten syöttävän heille herkkupaloja.
Itse Washington Square oli aika viihtyisä paikka – tai olisi sitä varmasti ainakin kesällä. En itse tykkää hengata talvella ulkona, mutta aukiolla oli kyllä paljon ihmisiä ja osa istuskeli siellä ihan ajanviettomielessä. Olipa riemukaaren juurelle eksynyt myös mies ja flyygeli ja alueella raikasi reipas pianomusiikki (minulle on hieman mysteeri se, miten mies tarkeni soittaa siellä avokäsin).
Auringon alla 