Roadtrip 2015 -reittimme

Viime kesän Amerikan roadtripistä alkaa olla jo vuosi, eikä muistot ole yhtään haalistuneet vain päin vastoin, se on edelleen yksi parhaista reissuista ikinä. Mitä kaikkea matkan varrelle sitten osuikaan? Aika monta erilaista paikkaa, tässä niistä jokaisesta pienet maistiaiset!

Los Angeles, osa 1: Lennot Losiin, auto alle ja heti Sunset Bulevardin motellikirjautumisemme jälkeen lähimpään In-n-Outiin. Loistava alku lomalle, vaikkei kaikki sujunutkaan autonvuokrauksessa niin jouhevasti kuin olisi toivonut. Hengasimme muutaman päivän aikana mm. Silver Lakessa, Downtownissa ja Manhattan Beachilla ja kävimme tuttuun tapaan Mulhollan Drivella ja Griffith Obsevatorylla.

Amboy: Matkalla Vegasiin ainoa pysähdyspaikkamme oli Route 66 -kylä Amboy keskellä erämaata. Kuumuus iski vasten kasvoja ja aurinko tuntui kärventävältä, joten auton ilmastointiin piti paeta heti kymmenen minuutin päästä. Mutta hiekkaiset erämaamaisemat ovat joka kerta sykähdyttäviä!

Las Vegas: Saapuminen Vegasiin oli vieläkin rasittavampaa kuin edellisellä kerralla, mutta (edullinen) huone hulppeasti ylhäällä kattojen tasalla kompensoi aina hieman. Emme tulleet tälläkään kertaa pelamaan, vaan kauhistelemaan menoa, syömään Bellagion buffetissa ja tekemään muutaman ostoksen tutussa outlet mallissa. Ja ottamaan rennosti ennen aikaisia herätyksiä ja pidempiä ajopäiviä.

Hooverin pato: Matka Flagstaffiin kulki Hooverin padon ohi, jossa teimme lyhyen pysähdyksen. Upeat maisemat ja Antti löysi patorakennuksista kaikkia hienoja art deco -yksityiskohtia. Minä säikähdin kärventävää aurinkoa ja kävin padolla vain pikaisesti ja pakenin varjoihin.

Slide Rock State Park: Kuumaa päivää ei vilvoita mikään niin hyvin kuin pulahtaminen kylmään veteen sileän kallion muodostamassa vesiliukumäessä. Note to self: älä kaadu seuraavalla kerralla liukkaalla kalliolla!

Grand Canyon: Reissun ehkä upein kokemus. Lähdimme liikenteeseen jo kolmen jälkeen, jotta olimme perillä etukäteen valikoimassamme näköalapaikassa ennen auringonnousua. On hankala kuvailla sitä tunnetta, kun aurinko nousee vaaleanpunaisen usvan myötä ja paljastaa valtavan kanjonin pikku hiljaa. Ja se ääretön hiljaisuus, sillä onneksemme paikalla oli vain muutama muu.

Page: Saapuminen Pageen oli sähläämistä paikallisen ajan kanssa ja turhautumista säkenöivään helteeseen. Meillä olisi ollut aikaa käydä Horseshoe Bendillä, mutta kuumuus ja väsymys lannistivat meidät ensin auton, sitten ravintolan ja lopulta motellihuoneen ilmastointiin. Seuraavana päivänä vierailimme upealla Antelope Canyonilla, ja vaikka kokemus oli hieman erilainen kuin olisi odottanut, niin silti se jää mieleen varmasti ikuisesti.

Monument Valley: Ajomatka Monument Valleyn läpi Arizonasta Utahin puolelle oli pelkkää huokailua. Kunpa aikaa olisi ollut enemmän! Utahia pitää mennä tutkimaan myös seuraavalla reissulla.

Cortez: Coloradon puolella oleva Cortez oli sattumanvaraisesti valittu yöpaikka, pelkästään sopivan sijaintinsa vuoksi. Saavuimme myöhään iltapäivällä ja suht väsyneinä, joten kaaduimme motellisänkyihin melkein suoraan, mutta seuraavana aamuna kiertelimme kylää vähän aikaa kävellen ja lopuksi pysähdyimme parissa paikkaa vielä lähtiessä. Ihanaa länkkäritunnelmaa, vintage-henkeä ja kauniita seinämaalauksia! Toisaalta myös autioituneita rakennuksia ja hiljainen kylä.

Albuquerque: Tulimme New Mexicon puolelle neljän osavaltion risteyskohdan kautta. Albuquerque oli valikoitunut reitin varrelle osittain suosikkisarjamme Breaking Badin myötä, joten teimme pienen kierroksen kuvauspaikkoihin. Samalla näimme kaupunkia kivasti. Söimme telkkarista tutussa paikassa yliopiston vieressä ja samalla huomasimme, kuinka kivan värikäs kaupunki Albuquerque on. Seuraavana aamuna vierailimme vielä vanhassa kaupungissa, ilman turistien tungosta. Yllätyin kaupungista, haluaisin sinne uudestaan!

Very Large Array: Scifi-tunnelmaa keskellä erämaata! Täällä korostui hyvin aavikkomaisemien kirkkaansininen taivas ja valkoiset kumpupilvet. Seuraava yö Truth or Consequences -nimisessä kylässä oli mieleenpainuva, eikä vähiten motellia vaivanneen ötökkäongelman takia.

El Paso: Reitin varrelle haluttiin myös pieni pala Texasia. El Paso oli aika ristiriitainen paikka. Toisaalta pidin kaupungin meksikolaisfiiliksistä, toisaalta muuri El Pason ja Juarezin välillä oli aivan jäätävä kokemus. Miten ihmiset voivat elää näin, vartioidulla muurilla eroteltuna? Auringonlasku näköalapaikalta oli kaunis ja erityisesti Juarezin puoli syttyi tuhansiin pieniin valoihin.

Tucson: Monet menevät Tucsoniin kaktusten takia ja niin mekin. Emme vierailleet varsinaisessa Saguaro National Parkissa, sillä sen liepeilläkin kasvoi varsin komeita yksilöitä ja se riitti meille. Itse kaupunki oli todella hiljainen, eikä ketään näkynyt missään, vaikka puitteet olivat viehättävät. Sitä vastoin meteliä oli yöllä, kun viereisessä motellissa riehuttiin siinä määrin, että poliisit tulivat paikalle. Seuraavana aamuna söimme aivan hulvattoman aamupalan.

Phoenix: Phoenixin kaupungista emme saaneet oikein mitään otetta, mutta sen sijaan pysähdyimme matkalla Scottsdalessa,  joka oli selvästi hieman varakkaamman väen paikkakunta. Sähläsin motellissa oven kanssa ja käteni jäi sen väliin niin, että se oli hieman kipeä vielä kuukausia myöhemmin. Harmitti. Toinen telominen samalla matkalla.

Joshua Tree National Park: Joshua-puita vilisevä kansallispuisto oli listallani ehdottomasti ja ajoimme sen halki käyttäen joitakin tunteja alueella pysähtelyyn ja cholla-kaktusten ja kivimuodostelmien tutkimiseen. Pidempäänkin olisi viihtynyt, mutta nälkä yllätti eikä kyydissä ollut mitään ruokaa. Maisemat oli kyllä hienot!

Palm Springs: Palm Springsin tunnelma oli jotain ainutlaatuista. Kuuma aavikkotuuli, joka ulisi motellin nurkissa etenkin yöllä, vaaleanpunaisena hehkuva taivas, jykevät palmut ja kaupungin laitamilla vellova valkoinen hiekka.

Los Angeles, osa 2: Paluu Los Angelesiin, sopivasti 4th of Julyna. Aamupäivästä jätimme auton tuttuun päiväparkkiin ja lähdimme kävelemään Venicen kanaaleille. Paluumatkan kävelimme rantakatua. Taisimme jopa istua hetken rannalla. Palasimme rannalle illalla ja kävelimme Santa Monican laiturille. Sää ei ollut parhain ja pilvisyys hieman latisti tunnelmaa, mutta se oli hauska tapa päättää raodtrip.

Nälkä kasvaa ilmeisesti syödessä, sillä suunnitteilla on vielä ainakin muutama erilainen roadtrip Jenkeissä. Pääsemmeköhän jo vuoden päästä kesällä toteuttamaan seuraavaa? Siinä tavoitetta!