Auringon alla

Sirmione ja vaaleansininen Garda

Kun saavuimme Garda-järven eteläkärjessä, kapealla niemekkeellä sijaitsevaan Sirmioneen iltapäivästä, oli satanut tuntitolkulla. Löysimme ihanan vaaleanpunaisena hehkuvan hotellimme, jonka omistaja ja mitä ilmeisemmin ainoa työntekijä, vanha nainen, puhui lähinnä saksaa. Sade tippui taivaalta tasaisesti ja sekoitti meidän pasmat totaalisesti. Aluksi emme meinanneet löytää respaa ja ryntäsimme sisään jonkun hotellivieraan huoneeseen. Poistuimme anteeksipyydellen ja kiersimme vielä muutamaan kertaan kukkia rönsyilevän puutarhan. Harmitus alkoi hiipiä pikku hiljaa kasvoille, mutta onneksi samainen mies, jonka huoneessa olimme hetki aikaisemmin piipahtaneet, neuvoi meidät kulman takana piilossa sijainneelle ovelle.

Seuraava haaste oli löytää huoneemme ovi. Osaamme kyllä molemmat saksaa, mutta kumpikin on aika auttamattomasti unohtanut koko kielen. Ymmärsimme jotain kahdesta avaimesta ja kahdesta eri ovesta, rappusen ylös jne., mutta käytännössä pyörimme taas sateisessa puutarhassa kokeillen avainta turhaan kaikkiin mahdollisiin oviin. Lopulta luovutimme ja kävelimme takaisin respaan, jossa omistaja näytti harmistuvan tyhmyydestämme ja tuli ulos asti osoittamaan erästä vihreää toisen kerroksen ovea, josta olimme aikaisemmin nähneet erään pariskunnan kantavan matkalaukkuja sisään. Koska emme halunneet uusia toisten huonerauhan loukkausta, olimme ajatelleet jättävämme ainakin sen kyseisen oven rauhaan. Lopulta selvisi, että se ovi vei vain aulaan, josta pääsi eri huoneisiin.

Itse huone oli jokseenkin suloinen ja sängyllä odotti pieni pussukallinen pieniä kultapaperillisia karkkeja. Sadekin lakkasi vihdoin alkuillasta ja lähdimme katselemaan lähiympäristöä. Hotellimme sijaitsi muutaman kilometrin päässä keskustasta ja vain muutamien kymmenien metrin päässä rannasta. Etsimme pizzerian, joka oli auki ja saimmekin sekä mielettömän näkymän järvelle että erittäin herkulliset pizzat. Sateen jäljiltä järvi näytti vaaleansiniselle ja tunnelma oli unenomainen.

Seuraavan päivänä jatkoimme matkaamme järven pohjoispäähän, mutta sitä ennen reippailimme Sirmionen keskustaan. Sirmionen erikoisuuksia on kapean niemekkeen lisäksi vanhankaupungin linnoitus vallihautoineen. Maisemat Gardalle on upeat nekin!

IGTravelThursday / Superviikonloppu Oulussa

Olemme tämän kesän aikana reissanneet Italiassa ja vietin itse ihanan heinäkuisen viikon myös Kuopiossa ja mökillä Rikkaveden rannalla. Sen sijaan elokuun ensimmäinen viikonloppu oltiin kotona Oulussa ja lopulta vietettiin oikein superviikonloppu nauttien Oulun kesätapahtumatarjonnasta. Ja kyllä kotikaupunki näytti taas parastaan, säät suosi (kuten viime viikkoina joka puolella Suomea) ja ihmiset olivat liikkeellä.

Perjantaina suuntasimme Rauhalaan Elojazzeille ja saimme nauttia hyvästä musiikista ja ruuasta. Lavalle nousi illan aikana Timo Lassy ja Joyce Elaine Yuille, Jukka Eskola ja Verneri Pohjola ja lopuksi Tuomo, jonka keikan aikana alkoi satamaan vettä. Tunnelma oli aika satumainen, kun kuuntelimme musiikkia sateenvarjojen alla istuen pimenevässä elokuun yössä, sateen valuessa paljaita päivän paahtamia polvia pitkin. Elojazzien miljöö on muutenkin aivan ihana, vanhojen puu- ja tiilitalojen ympäröimä rauhaisa sisäpiha. Musiikin lisäksi myös ruoka oli mielettömän hyvää ja sitä tarjoili Janne Pekkalan Fat Rooster. Otimme annoksen sekä ribsejä että brisketiä ja olisimme voineet syödä vielä toisetkin, vaikka maha ei enää vetänytkään. Ruuan ulkonäkö ei tällä kertaa kerro mausta mitään!

Seuraavana päivänä vietimme useamman tunnin puistoillen: kävelimme Ainolanpuiston varjoisia pikkuteitä, ihastelimme puroja ja pikkulampia sekä istahdimme kahvila Kiikun terassille syömään kakkua ja juomaan paikan omatekoista sitruunalimonadia. Jatkoimme iltapäivällä matkaa Jazzpuistoon, jossa oli soitetun musiikin lisäksi musakirppis, eli Antti pääsi tonkimaan levyjä. Kauppojakin tehtiin!

Illalla lähdimme vielä istuskelemaan torinrantaan ja ihailemaan auringonlaskua muutaman kaljan ja siiderin kera. Kuljimme tullessa kaupungissa vierailevan italialais-ranskalaisen ruokatorin läpi ja huomasimme italialaista pizzaa myyvän kojun. Mietimme, että perinteisen oululaisen baari-illan päättävän majoneesikänkyn sijaan olisi ihan hauska syödä huomattavasti hienostuneempaa italialaista pizzaa (ei sillä, olen kyllä viime vuosina syönyt huomattavasti enemmän italialaista pizzaa kuin majoneesikänkkyä, heh), mutta kojun italialainen pizzanpaistaja ei ollut ehkä tietoinen siitä, että Oulussa pizza menee parhaiten kaupaksi klo 4 yöllä ja oli sulkenut jo siltä päivää.

Sunnuntai jatkui kirpputorimeiningeissä Alppilassa ja sen jälkeen kävimme syömässä suosikissani Tubassa. Olimme varanneet pöydän tarkoituksena syödä jazzbrunssi, mutta lopulta päädyimme kuitenkin tilaamaan Jack Daniels -hampurilaiset Amerikan muistojen siivittämänä. Hampurilaiset oli kyllä tällä kertaa aika iso pettymys, sillä jostain syystä paikan omia sämpylöitä ei ollut käytetty vaan teollista kamaa mikä ei ole kyllä Tubassa yleensä takana ja Jack Danielsia ei kyllä maistanut oikein etsimälläkään. Viikonlopun ainoa pettymys!

Illalla lähdimme vielä kävelemään Tuiraan ja jokimaisemiin. Kävimme myös kiertelemässä hääpaikkaamme Lasarettia ja katselemassa sopivaa paikkaa itse vihkimiselle, joka tulee säiden salliessa olemaan ulkona. Enää kaksi viikkoa aikaa, huh!

IGTravelThursday on Instagram-kampanja, jossa tägätään omia matkailuaiheisia kuvia tunnisteella #IGTravelThursday. Näin saadaan kivoja matkailuaiheisia vinkkejä kiertoon kuvien muodossa. Kampanjan järjestäjiä ovat Destination Unknown Satu, Kaukokaipuun Nella ja Running with Wild Horses Veera Bianca. Oma Instagram-profiilini löytyy @auringonalla.

Pieni pysähdys Bergamossa

Jatkoimme matkamme Como-järven Bellagiosta kohti seuraavaa etappiamme, joka oli Garda-järven eteläkärjessä sijaitseva Sirmione. Sitä ennen teimme kuitenkin kolme pysähdystä: 1) matkan varrella olleeseen markettiin, josta ostimme vihdoinkin ne sateenvarjot, 2) ostoskeskukseen, josta hankimme kuivat pitkähihaiset paidat niiden ainoiden kastuineiden tilalle ja 3) Bergamoon, josta minulla ei ollut muuta etukäteistietoa kuin korkeuksissa sijaitseva vanhakaupunki ja sinne me myös suuntasimme.

Vanhakaupunki on rakennettu kukkulan päälle ja sinne pääsee myös autolla (tosin en tiedä mahdollisista ajorajoituksista muille kuin asukkaille), mutta me jätimme auton kadunvarsiparkkiin ja kävelimme funicular-asemalle. Edestakainen matka maksoi muutaman euron ja oli tietenkin kokemuksenakin ihan hauska.

Lähdimme kiertämään vanhankaupungin aluetta umpimähkään ja suuntasimme aluksi eri suuntaan kuin kaikki muut turistit. Koska tämä oli reissun alkupuolella, oli keskiaikaisilla mutkittelevilla mukulakivikaduilla haahuilu ihan hauskaa, mutta kieltämättä sillä suunnalla ei ollut juuri mitään nähtävää. Lisäksi alue on melko pieni, joten käännyimme pian keskeisemmälle alueelle, sinne missä turistit parveilivat (vaikka toisaalta täällä oli vähän turisteja verrattuna muihin kaupunkeihin) ja päädyimme katedraaliaukiolle. Kävelimme sieltä vielä vanhankaupungin korkeimmalle kohdalle vanhalle linnoitukselle, josta oli hienot näkymät alas kaupunkiin. Vettä alkoi sataa tässä vaiheessa lähes kaatamalla, joten sateenvarjot tulivat tarpeeseen!

Satamatunnelmaa New Yorkissa: South Street Seaport

New Yorkin hotellipostaus herätti minussa (yllättäen) taas kaipuun kaupunkiin. Harmillisesti taloutemme toinen osapuoli tuntee hyvin vahvasti samalla tavalla, joten meillä ollaan taas keskusteltu koko viikonloppu siitä, pitäisikö pitää talvella muutama päivä lomaa ja huonojen säiden uhallakin varata liput?

Talvisää ei ole minulle mikään maailman mieluisin ja eniten nautin auringosta. Toukokuisella reissullamme aurinko paistoi useampana päivänä, mutta hieman koleampiakin hetkiä osui kohdalle. Ja usvaisia! Mutta sumu ei ole aina pahasta, sillä se luo myös ainutlaatuista tunnelmaa, kuten pienellä pyrähdysellämme South Street Seaportissa: pilvenpiirtäjät katoavat sumuun ja laivat näyttävät rapistuneinakin hehkeän värikkäiltä untuvaista valkoista vasten. East River sen sijaan näyttää ankean harmaalle, eikä Brooklyn Bridgekään anna parastaan.

Aurinkoisemmalla säällä satama-alue Manhattanin eteläpäässä on varmasti yksi hyvä paikka ihailla Brooklynin siltaa. Laiturilla on kahvila, jonka kattoterassille pääsee kuka tahansa viettämään aikaa ja liuskien ansiosta näköalapaikalle voi hurauttaa vaikka pyörällä! Samalla kannattaa kävellä myös läheisen pienen, satamatunnelmaa henkivän ostosalueen läpi. Siitä lisää joskus myöhemmin, sillä ilmeisesti minulla on alueesta vain Instagram-kuvia (IGTravelThursdayn jatkumista odotellessa!).

New Yorkin hotellit: vinkkejä ja kokemuksia

Olin luvannut jo useampi viikko sitten tehdä postauksen aiheesta New Yorkin hotellivinkit, mutta sitten tuli kesä, Italia ja Suomen kesä ja siinähän se aika menikin. Aihe on sinällään kuitenkin sekä mielenkiintoinen että ajankohtainen, sillä Nyki on mielessä vähintään joka toinen päivä ja toivon mukaan pääsen lempikaupunkiini ensi kesänä. Mutta majoitus, sen valinta on aina sekä kutkuttavaa että stressaavaa. Tässä muutamia kokemuksia ja mietteitä aiheeseen liittyen.

Olen yöpynyt New Yorkissa laskujeni mukaan seitsemässä eri hotellissa (tämän postauksen hotellikokemuksia on päivitetty myöhemmin ja siksi määrä on suurempi). Hotellit ovat sijainneet niin Manhattanilla kuin Brooklynissa ja Queensissa, niin Times Squarella kuin Chinatownissa. Yhteistä näille on lähinnä hinta. Joka ikinen hotelli on ollut sillä varaus- ja matkustushetkellä kohtuuhintainen, mutta sama ei ole pätenyt välttämättä enää seuraavana vuonna tai seruaavalla matkalla. Kohtuuhinnalla tarkoitan New Yorkin tapauksessa, että huone on maksanut keskimäärin 100-150e per yö. Sesonkiaikaan (vaikkapa uusi vuosi) asteikon kalleimmalla hinnalla saa minikokoisen huoneen Brooklynistä diner-aamupalalla. Tammikuun lopussa samaan hintaan tai hieman halvemmallakin saa paljon tasokkaamman hotellin Times Squarelta (mutta ei tietenkään aamupalalla, se on kokemukseni mukaan harvinaista Manhattanilla).

Niin, se aamupala. Seitsemästä hotellista neljä on sijainnut Manhattanilla ja niistä yhdessä on ollut aamupala. Sen sijaan Queensin ja Brooklynin hotelleissa on kaikissa ollut aamupala, mutta sen taso on vaihdellut motelliaamupalasta diner-aamupalaan. Nykissä on mahdollista syödä herkullisia aamupaloja kaupungillakin, joten en itse valitsisi hotellia sen mukaan, missä on aamupala, ellei sitten kyseessä ole budjettireissu (ravintolassa aamupalan syöminen maksaa melko paljon). Silloinkin voi olla vaikea täyttää mahaa muffinssilla, paahtoleivällä ja kahvilla. Viimeisimmässä hotellissamme Queensissa aamupalalla oli kyllä edellämainittujen lisäksi mm. jugurttia, kananmunia, jauhelihapihvejä, hedelmiä, vohveleita ja donitseja, joten pärjäsimme sillä kyllä ihan hyvin.

Katsomme aina, että hotellilta on hyvä metroyhteys ja lähin asema on lyhyen kävelymatkan päässä. Nykissä ei mielestäni kannata ajaa millään kulkuneuvolla maan päällä, sillä ruuhka-aikaan matkustaminen on tuskastuttavan hidasta, kuten suurkaupungeissa yleensäkin. Olemme käyttäneet metroa huoletta eikä koskaan ole missään tuntunut olo turvattomalta. Keskeinen sijainti esimerkiksi Times Squarella on hyvä siinä mielessä, että sieltä pääsee nopeasti mihin suuntaan kaupunkia tahansa. Mutta muutoin esimerkiksi Queensin puolelta Long Island Citystä pääsee hyvinkin nopeasti metrolla Manhattanille ja Midtowniin. Lisäksi Manhattanin ulkopuolella asuminen tuo ihan erilaista perspektiiviä omaan lomaan, sillä New York ei ole missään nimessä Midtown tai edes Manhattan vaan hyvin laajalle levinnyt kaupunki, jonka eri puolista kannattaa ottaa kaikki irti! Toki ensimmäisellä matkalla monet majoittuvat Manhattanille (niin mekin), koska aikaa on rajallisesti.

Suurin osa näistä meidän kokeilemista majoituksista on joko motelliketjuista tai muuten vaatimattomista hotelleista. Ainoa syy on budjetti, sillä totta kai majoittuisimme mielellämme vaikkapa viihtyisissä boutique-hotelleissa. Jos budjettiimme mahtuisivat kaikki 300e per yö olevat hotellit, olisi vaihtoehtoja jo huomattavasti enemmän ja tasokin varmaan ihan kohtuullinen. Me vietämme kuitenkin niin vähän aikaa hotellilla, ettemme ole yleensä kaupunkilomilla viitsineet panostaa majoituksen tasoon.

New Yorkin hotellia valittaessa pohditaan usein hotellin mahdollista ötökkäongelmaa. Toistaiseksi yhdessäkään huoneessani ei ole näkynyt ötökän ötökkää, mikä on varmasti ollut myös hyvää tuuria, sillä en ole erityisesti tutkinut keskustelupalstoja tms. ennen hotellin varaamista.

Tässä vielä lyhyet kommentit kaikista kokeilemistani hotelleista:

Manhattan:

– Best Western Bowery Hanbee *** (Chinatown): Saimme hotellin vahingossa, sillä varaamamme edullisempi hotelli oli ylibuukannut. Siistit ja suht modernit, ei kovin isot huoneet. Tykkäsin sijainnista Chinatownissa (kahden metrolinjan asemat ihan lähellä, suht rauhallista) ja aamupalasta, joka oli newyorklaisittain runsas eli ihan ok (motellityylinen). Majoittuisimme tässä uudelleenkin, jos hinta sopisi budjettiimme.

– Carter ** (Times Square): Budjettihotelli erittäin keskeisellä paikalla (oikeastaan tämän keskemmäksi on vaikea päästä). Todella hyvät yhteydet kaikkialle ja Times Square on korttelin päässä. Huoneet ovat nuhruiset ja vanhanaikaiset, mutta ihan toimivat. Hissit ruuhka-aikaan tosi varattuja.

– TRYP by Wyndham Times Square South **** (Times Square): Tasokkain meidän reissujen hotelleista. Siistit, modernit huoneet ja keskeinen sijainti. Ihastuin hotellin sänkyyn, joka oli kutsuvan muhkea. Tammikuun lopussa hinta oli edullinen, muulloin tämä taitaa olla matkabudjettimme ulkopuolella.

– Hotel Pennsylvania ** (Midtown): Tästä ei ole hirveästi muistikuvia, sillä vierailin hotellissa vuonna 2001. Huone oli isohko ja vanhanaikainen ja kulunut mutta ihan siisti. Sijainti oli erittäin keskeinen ja mm. Madison Square Garden on ihan vastapäätä hotellia ja Macy´s ihan lyhyen kävelymatkan päässä. EDIT: Vierailimme hotellissa yhden yön verran lokakuussa 2016. Kokemus oli todella huono ja edullisin huonetyyppi rähjäinen, mitään remontointia ei oltu tehty sitten edellisen reissun, joka oli 15 vuotta aikaisemmin. Aluksi vesi oli poikki ja sen jälkeen tarjolla oli vain ruskeaa vettä. Ei kiva!

– The Manhattan Hotel at Times Square **** (Times Square): Otimme lokakuussa 2015 viimeiseksi yöksi ”tasokkaamman” hotellin keskeisemmältä paikalta. Taso ei tietenkään ole oikeasti mitään neljää tähteä, vaan ihan perus. Huoneessa ei ollut mitään moitittavaa, eikä oikein mitään erityistä kehuttavaakaan. Kylppäri oli vanhahko. Sijainti oli todella hyvä, noin puolivälissä Times Squaren ja Central Parkin välissä. Saimme huoneen jo useamman tunnin ennen sisäänkirjautumisaikaa, siitä plussa.

Queens:

– Corona Hotel *** (Corona): Tämä hotelli tuli varattua viime kesänä siksi, että muistelin lentomme länsirannikolle lähtevän La Guardian kentältä aikaisin aamulla. Väärin meni, sillä lähdetiinkin JFK:lta. Hinta-laatusuhde oli hyvä (edullisempi kuin Manhattan, mutta paljon parempi huone, joskin ihan tavallinen), jotain pientä aamupalaa olisi ollut tarjolla ja metroasema oli ihan vieressä (tosin metron kolina kuuluu selvästi huoneisiin). Huonona puolena se, että matka Manhattanille kestää ja samoin lähes minne tahansa muualle.

– Comfort Inn Long Island City ** (Long Island City): Hotellin virallinen luokitus on vain kaksi tähteä, mutta New Yorkin surkean hotellitason huomioiden kolmekin voisi olla paikallaan. Huone oli siisti, mutta pienehkö (meille ihan sopiva). Aamupala oli muutakin kuin paahtoleipää ja kahvia, mutta ”aamiaishuone” vain muutaman pöydän kattava ja välillä piti roudata aamupalat omaan huoneeseen. Sijainti oli meidän mieleen, sillä Long Island City on kivan rosoinen teollisuus- ja studiorakennuksineen, mutta kuitenkin vain lyhyen metromatkan päässä Manhattanista ja midtownista. Menisin uudelleenkin, sillä hinta oli edullisimmasta päästä (joskaan myöhemmin emme ole löytäneet tähän enää hyviä tarjouksia).

– Country Inn & Suites New York City *** (Long Island City): Vierailimme syksyllä 2016. Olisimme valinneet Comfort Innin, mutta sen hinta oli kalliimpi, joten päädyimme tähän. Sijainti hyvä, sillä lähettyvillä kolme eri metroasemaa ja monta eri linjaa. Aamupala motellityyliä, plussaa donitseista! Huone oli hieman kulunut ja esim. hiustenkuivaaja oli hajonnut, minkä lisäksi syysloma-aikaan yöllä tahtoi tulla kylmä (sellaiselle vilukissalle kuin minä), mikä taitaa tosin vaivata kaikkia hotelleja.

Brooklyn:

– Union Hotel *** (Park Slope): Tässä hotellissa on ollut ehdottomasti paras aamupala, sillä se tarjoiltiin korttelin päässä sijaitsevassa dinerissa. Tykkäsimme paljon myös ympäristössä, joka on vanhaa teollisuusaluetta. Metropysäkki lähellä, tosin matka midtowniin kestää puolisen tuntia. Mikäli vaihtaa yhden pysäkin päässä, pääsee express-linjalla nopeamminkin. Huoneet olivat pienimmät mitä missään muualla on ollut (siis todella pienet!) ja kylppäri (suhteettoman suuri huoneen kokoon nähden) oli hyytävän kylmä talvella. Kuuman veden kanssa oli pieniä ongelmia talviaikaan. Menisin kyllä uudelleenkin, sillä tykkään viettää aikaa Brooklynissä. Viimeksi hinta oli kuitenkin liian kova toukokuussa, joten päädyimme Queensin puolelle. (LISÄYS: yövyimme tässä uudelleen lokakuussa 2015. Huone edelleen ällistyttävän pieni, aamupala hyvä.)

Seuraavaksi olisi haaveissa vuokrata asunto. Ei ehkä vielä kuitenkaan seuraavalla kerralla, mikäli meillä ei ole muutamaa päivää enempää aikaa. Mutta sitten joskus, kun menemme vaikkapa viikoksi, on asunnon vuokraaminen varmasti hyvä veto!

Como-järvi ja bella Bellagio

Ihanan Italian autoreissumme ensimmäinen etappi oli Como-järvi ja sen eteläpäässä niemenkärjessä sijaitseva Bellagio. Milanon lentokentältä Malpensasta ei ole kovin montaa kymmentä kilometriä Como-järvelle, mutta pieniä teitä pitkin matka kesti tietenkin pidempään. Mutta tällä reissulla hitaus oli vain hyvä juttu, sillä pienet tiet kulkivat kauniiden pikkukylien ja kaupunkien läpi ja myöhemmin järvenrantatiellä maisemat olivat niin upeat, että kovempi ajovauhti olisi ollut suorastaan rikollista.

Ajoimme Malpensasta Comon kaupunkiin, mutta emme pysähtyneet siellä, koska emme saaneet mistään parkkipaikkaa. Jatkoimme matkaa kohti Bellagiota, jonne ajoimme järvenrantaa myötäilevää tietä pitkin, joka nousee välillä korkealle ja on koko ajan mutkainen. Paikalliset hermostuivat odotetusti hitaaseen etenemistahtiimme, mutta mutkaisen vuoristotien ajaminen nopeammin hirvitti sen verran, että päästimme vain kiihkeimmät ohitse sopivan paikan tullen. Matkan varrella oli useita pysähtymispaikkoja, joten järveä pääsee ihailemaan muustakin kuin liikkuvasta autosta.

Määränpäämme oli Bellagion kärjessä sijaitseva näköalapaikka, jonka edustalla oli pieni parkkipaikka. Navigaattorimme opasti meidät ajamaan sinne keskustan ”kävelykadun” kautta ja hieman hämmentyneinä ajoimme Puntollamme turistien keskellä kapealla mukulakivikadulla. Ihmettelimme, miksi navi ei neuvonut rannemmassa menevää tietä. Myöhemmin tajusimme, että tiet, näin kapeita kun ovat, ovat tietenkin yksisuuntaisia ja toinen katu vie toiseen suuntaan ja alempana kulkeva katu taas toiseen.

Näköalapaikalla on kapea pieni kivilaituri ja sen nokasta on hauska katsella Bellagion järvimaisemia. Jätimme auton parkkiin ja kävelimme saman tien myös keskustaan ja söimme reissun ekat gelatot. Bellagion kauniit pienet rinteessä kulkevat poikkikadut houkuttelivat myös tutkimaan kujia, joten kävelimme pienen keskustan lähes kaikki kadut iltapäivällä ennen hotellille siirtymistä.

Hotellimme Il Panorama oli loistovalinta. Valitsin hotellin sen perusteella, että siellä on parkkipaikka ja hinta kohtuullinen. Bonuksena tässä tuli maisema, ja vaikka tiesin odottaa jotain, niin kyllä hotellin terassilta avautuva näkymä oli varmasti hienoin, mitä missään hotellissa on koskaan ollut! Itse hotelli oli majatalotyyppinen, vaatimaton, värikäs ja vanha rakennus.

Mutta palataan vielä aamupalaa edeltäneeseen iltaan. Suuntasimme tietenkin syömään keskustaan, jätimme auton toiselle keskustan maksullisista parkkipaikoista sataman lähellä ja kävelimme pienille poikkikaduille. Löysimme miellyttävän ravintolan, jonka edustalla oli muutamia pöytiä ulkona, sillä emme halunneet missään nimessä syödä sisällä. Tarjoilija, vanhempi mieshenkilö, tuli ottamaan meitä vastaan ja samaan hengenvetoon ilmoitti kohta alkavan sataa ja että sisällä oli ihan täyttä eikä meitä voitaisi uudelleensijoittaa sisäpöytään. Epäilimme hieman sateen alkamista, sillä taivas näytti vain aavistuksen harmahtavalle kapeiden katujen yläpuolella pilkottavasta kohdasta. Tarjoilija kysyi vielä, olimmeko varmoja että haluamme tilata, ja koska olimme nälkäisiä ja pidimme ruokalistasta, päätimme kuitenkin tilata ja mahdollisen sateen sattuessa pysytellä tiiviisti ravintolan pienen lipan alla suojassa.

Heti tilattuamme ensimmäiset pisarat tippuivat katukiveykseen ja katsoin tarjoilijaa niin kiltisti kuin osasin: onko sisällä ihan varmasti ihan täyttä, ettei yhtä pientä kahden hengen pöytää löydy? Tarjoilijan vastaus oli huvittavan tyrmäävä: minähän varoitin teitä, teille on kyllä kerrottu sateesta ja te tilasitte silti. Noh, ei pieni sade meitä säikäytä ja varsinkaan, jos on herkullista pastaa tiedossa. Saimmekin annokset piakkoin ja söimme ne ehkä normaalia rivakammin mutta lopulta ilman sadetta niskassamme. Lopussa pisarointi yltyi sen verran, että kävimme nopeasti maksamassa sisällä ja lähdimme kävelemään kiireen vilkkaa autollemme.

Seuraavat kymmenen minuuttia olivatkin sitten surullisen huvittavia. Sade yltyi nopeasti ja meidän sateenvarjot olivat jääneet kotiin Suomeen. Koko Ballegio oli tyhjentynyt ihmisistä ja ravintolatkin tuntuivat olevan kiinni. Juoksimme sataman läheiselle terassille, jossa muutama turisti söi gelatoa. Tässä vaiheessa sade oli yltynyt rankkasateeksi ja me olimme jo kastelleet vaatteemme. Odottelimme sateen loppumista, mutta koska tilanne näytti toivottomalta, lähdimme lopulta juoksemaan viimeisen pari sataa metriä autollemme. Sen matkan aikana ehtikin kastua vähintään yhtä pahasti kuin olisi hypännyt järveen! Ja tietenkin sade hellitti heti, kun olimme päässeet autolle.

Ei siinä mitään, eihän kesäisen Italian sade ole keljuin mahdollinen, mutta tässä oli nyt ainoat pitkät housut ja paidat, mitä meillä oli mukana, eikä niiden kuivumisesta tullut mitään ilman seuraavan päivän autoilua lämmitin täysillä huutaen. Kolean sään vuoksi lämmitin oli kyllä muutenkin paikallaan, kun istuimme vähän liian vähissä vaatteissa auton kyydissä. Paikallisia saattoi hieman naurattaa, kun ajelimme pitkin Como-järveä alusvaatteet penkin selkänojalla liehuen!

Lemmikin kanssa junassa: käytännön juttuja

Kolmevuotias sekarotuisemme Aada on päässyt tänä kesänä kokemaan pienen koiranelämänsä jännittävimpiä juttuja, kun toukokuussa vietimme ensimmäistä kertaa yön hotellissa ja nyt matkustimme junalla Oulu-Kuopio välin. Tämä oli myös minulle ensimmäinen kokemus lemmikin kanssa matkustamisesta junalla. Minulla on ollut jo reilun kymmenen vuoden ajan pieni asenneongelma junamatkailuun, sillä sain siitä tarpeekseni opiskeluaikoina. Viime vuosina en ole matkustanut junalla kuin kerran Tampereelle, joten siksikin oli jopa hauskaa katsastaa millaista junamatkailu on nykyään.

Junassa, ainakin tässä Oulu-Kuopio sellaisessa, oli yksi vaunu, johon lemmikin sai ottaa mukaan. Tarkemmin ottaen vaunun sisällä oli lasikoppi tai hienommin salonki, jossa oli noin kymmenen istuinpaikkaa vastakkain ja jokaisella niistä saattoi olla lemmikin kanssa. Lemmikkivaunumaksu oli 5e ja tällöin lemmikki siis matkustaa sylissä/lattialla. Paitsi meidän prinsessa, joka halusi istua viereisellä vapaalla paikalla. Salongissa matkusti samaan aikaan 6-7 koiraa ja yksi kissa. Katastorfin ainekset oli siis kasassa, mutta ihme kyllä, eläimet eivät juuri välittäneet toisistaan.

Tai ihme ja ihme, salongissa oli reilu 30 lämmintä, joten kaikkien lemmikit välttivät ylimääräistä liikehdintää koko matkan ajan. Toisin kuin muu juna, tämä vaunu ei ollut ilmastoinnilla varustettu IC-juna vaan tavallinen pikajunavaunu, josta sai yhden ikkunan auki. Meidän paikkaa se ei hyödyttänyt mitenkään, joten koira läähätti koko matkan ja minä hikoilin niin ettei tarvinnut vessassakaan ravata normaaliin tahtiin. Niin, se vessassa käynti stressasi minua etukäteen, kun mietin että miten yksin lemmikin kanssa matkustavat sen toteuttavat käytännössä. Nähtävästi siihen on kaksi tapaa, jotka ovat yllättäen: 1) jätä lemmikki omalle paikalle jos se pysyy siinä kiltisti tai 2) ota lemmikki mukaan vessaan.

Kuuma siis oli ja konduktöörimme, todellinen asiakaspalvelija, huomasi sen heti ja yritti kaikkensa, että matkastamme tulisi siedettävämpi. Konduktööri telkesi salongin ovet auki, jotta ilma vaihtuisi paremmin ja toi meille ja eläimille vettä. Olisi tuonut myös kuppeja koirille, jos joltain olisi unohtunut. Hän myös tiedusteli useampaan otteeseen lemmikkiemme vointia ja sanoi järjestävänsä tarvittaessa paremman vaunun, jos lemmikit alkavat voida huonosti (koko junassa oli vain muutama vaunu, joten se olisi varmasti ollut käytännössä hieman vaikeaa). Vaikka junamatka oli hikinen, teki konduktööri siitä asiakkaista välittävällä käytöksellään paljon positiivisemman kokemuksen. Aika kaukana ollaan niistä ajoista, kun konduktöörit vain murahtelivat asiakkaille. Palvelu on muutenkin parantunut mielestäni ainakin näiden kahden kokemuksen perusteella.

Koiralle kannattaa ottaa mukaan siis vesikippo ja vettä ja itselläni oli myös pyyhe mahdollisia vahinkoja varten. Koiran ulkoiluttaminen onkin sitten oma juttunsa. Koska oma koirani jännittää matkustamista, tulee sille helposti hätä jo muutaman tunnin matkustamisen jälkeen. Salongissa oli ongelmana se, että kuulutuksia ei kuulunut, joten emme voineet tietää miten pitkiä pysähdykset missäkin olivat, jotta lemmikin ehtisi käyttää nopeasti ulkona. Unohdin kysyä asiaa konduktööriltä ja muistelin, että Iisalmessa on yleensä ollut 10-15min pysähdys. Hyppäsin siis koiran kanssa ulos, juoksimme nopeasti radan päähän, sieltä yli ja sitten lähimmälle viheralueelle. Ja sieltä heti takaisin samaa reittiä, mutta onneksi juoksimme, sillä junahan oli jo lähdössä! Huh! Onneksi konduktööri oli vielä laiturilla ja huomasi, että olemme tulossa.

Pieni parannusehdotus VR:lle olisikin (sen lisäksi, että kuulutukset kuuluisivat kaikissa vaunuissa), että konduktööri voisi kertoa lemmikkivaunussa lippuja tarkistaessa sopivat pysähdyspaikat lemmikin pikaiselle ulkoiluttamiselle. Lisäksi lemmikkivaunun toivoisi olevan joku muu kuin korkea pikajunavaunu, sillä sinne koiran ja tavaroiden yhtäaikainen nostaminen aiheutti lähes jokaisella päänvaivaa. Kokonaisuudessaan olen kuitenkin positiivisesti yllättynyt konduktöörien palvelualttiudesta ja inhimillisestä välittämisestä. Selvästi VR:llä on tehty oikeitakin asioita palvelun kehittämisen suhteen!

Pohjois-Italian herkkupöytien äärellä

Italia on yksi lempimaistani ja sen ruokakulttuuri ei ainakaan vähennä tunnetta maata kohtaan. Haaveenani on vuokrata talo Italiasta, jotta voisin kaikessa rauhassa käydä torilla ostamassa tuoreita vihanneksia, kalaa, lihaa ja juustoja ja kokkailla mitä mieleen tulee. Eikä tavallisessa ruokakaupassa shoppailukaan olisi yhtään hassumpaa, niin kaihoisasti kiertelin tavallisia markettejakin reissumme aikana.

Toistaiseksi olen kolmella Italian matkalla joutunut tyytymään ravintoloiden ruokiin, mutta se ei tarkoita ettenkö olisi syönyt varsin hyvää ruokaa. Italia voi olla yleisesti kallis maa (joskaan suomalaisen näkökulmasta ehkä mikään ei voi olla kovin kallista omaan maahamme verrattuna), mutta ainakin me olemme syöneet siellä aina edullisesti ja hyvin. Käytännössä se tarkoittaa pizzaa ja pastaa talon punaviinikannullisella, kenties alkupaloja ja jälkiruokiakin. Ja jäätelöä aina sopivan tilaisuuden tullen!

Mielestäni parhaimman illallisemme söimme tällä kertaa Rivassa. Olimme bonganneet pienen näköisen ravintolan kirkon ja vuorimaiseman välimaastosta jo päivällä ja päätimme tulla juuri siihen hieman rauhallisemman sivukadun ravintolaan illalla. Ilta tarkoitti tietenkin meillä turistille tyypillistä aikaa syödä hieman aikaisemmin kuin paikalliset, mutta meillä toimintaa rajoitti myös se, että jouduimme kiikuttamaan parkkimittariin lisää kolikoita tiettynä kellonaikana eikä silloin passannut olla pastalautasen äärellä.

Ravintola näytti ensialkuun nukkuvalle, saimme valita paikkamme rauhassa ja vasta sitten tarjoilija tuli pyörimään ympärillemme, huomasi että olemme suomalaisia ja lausui muutaman sanan suomeksi. Ääks, oli ensimmäinen ajatus. Tätä en osannut ihan odottaa. Emme kuitenkaan antaneet moisen jutun lannistaa ja tilasimme molemmille pasta-annokset, minulle lohella ja Antille chilillä.

Tarjoilija kiikutti meille lasit proseccoa talon puolesta, joten paikan pisteet nousivat heti. Eikä pastaan tarvinnut kyllä pettyä, se oli todella hyvää ja tuoretta! Tein varmasti oman pastansyöntiennätykseni, sillä vedin koko lautasellisen täyteläistä pastaa. Eikä siinä kaikki, tilasimme vielä palan tiramisua jälkiruuaksi ja se oli mielettömän hyvää myös! Ihanan täyteläistä, olisimme voineet nuolla tämän(kin) lautasen. Ähkyä hieman helpotti viini sekä ravintolan yllärinä tuomat limettisorbetit, jotka juotiin kuoharilasista pillillä. Sitä aion tehdä joskus itsekin! Hinnasta vielä sen verran, että saimme koko komeuden muutamalla kympillä.

Halusimme vielä pysähtyä drinkeille ihania järvimaisemia katsellen, joten suunnistimme rantakadulle ja piipahdimme yhteen kauniilla näkymällä varustettuun ravintolaan. Tilasin tietenkin aperol spritzin, vaikka se yleisemmin aperitiivina tunnetaankin.

Toinen mainittavan arvoinen ruokatarina on Reggio Emiliasta. Koska söimme reissun aikana yleensä tukevan aamupalan, skippasimme lounaan (joskus söimme jäätelöä lounaaksi) ja söimme pelkän illallisen. Siksi olimme nälkäisiä jo hieman ennen paikallisia. Ja Reggio Emilia osoittautui niin paikalliseksi kaupungiksi, ettemme millään löytäneet ravintolaa, joka olisi auki jo kuudelta. Kävelimme katuja epätoivoisina, pois vanhasta kaupungista päin ja kohti uudempaa rakennuskantaa. Löysimme muutaman pizzerian, joissa oli aukioloajat merkittynä, ja niiden mukaan saisimme odottaa aukeamista vielä tunnin verran.

Teimme siis niin kuin paikalliset: marssimme eräälle terassille aperitiiveille. Tilasimme lasit proseccoa ja saimme (joskin hieman hitaan palvelun jälkeen) kaksi isoa lasillista raikasta kuplivaa ja lautasellisen sipulifocacciaa. Ah! Olimme ihan unohtaneet, että aperitiivien mukana tuppaa tulemaan jotain syömistä! Ja oli hyvää, syötiin niin paljon kuin kehdattiin. Uuden ja vanhan kaupungin rajamailla sijainnut terassi ei ollut miljööltään yhtään viehättävimmistä päästä, mutta kaksi lasia (ja focaccia) maksoi yhteensä 6e ja saimme odotella rauhassa läheisen pizzerian aukeamista. Loistojuttu!

Lopuksi vielä jäätelöä eli gelatoa! Jäätelö on maailman parasta Italiassa eikä tälläkään kertaa tarvinnut pettyä. Aloitin kookos-mansikalla, jatkoin pistaasilla ja kirsikalla, myöhemmin söin sitruunajäätelöä, appelsiinia ja mantelijäätelöä. Söimme vielä viimeiset kupilliset Milanossa ja ne olivat reissun parhaimmat, ainakin Antin mielestä. Minun mielestä kaikki oli valtavan hyviä.

Äh, mun on ehkä pakko lähteä Italiaan pian uudelleen, vaikka olinkin kotia tullessa hiilariähkyssä sitä mieltä, että italialaisten tulisi tarjota huomattavasti enemmän kasviksia aamupalalla ja Nutellat voisi unohtaa kokonaan. Mitähän meinasinkaan tehdä ensi kesänä?

Päällimmäiset fiilikset Italian reissusta

Jos viime kesänä toteutettiin yksi iso matkailuhaave Usan länsirannikon road tripin muodossa, voidaan tänä kesänä vetää viiva yli hieman pienemmälle haaveelle. Pohjois-Italian järviseudun kiertely höystettynä muutamalla isolla ja tunnetulla kaupungilla oli monipuolinen loma, joka tarjosi joka päivä jotain vähän uutta ja erilaista. 8 kokonaista ajopäivää, 9 yötä, meni hujauksessa. Instagram-tililleni kertyi tuossa ajassa yli sata kuvaa, ne toimikoot tässä postauksessa kuvituksena, alkupaloina tulevista Italia-postauksista.

Koko reissun suunnittelu alkoi joulukuussa ajatuksesta: ensi kesälle pitää saada jotkut halvat lennot jonnekin. Halvat siksi, että tuleva häämatka olisi syksyllä, joten kesän matka tehtäisiin pienemmällä budjetilla. Toinen ajatus oli viettää lyhyt kaupunkiloma Milanossa. Sitten vuokrata auto päiväksi tai kahdeksi. Ja siitä se sitten lähtikin, muutama kymmenen eri paikkaa, yhdeksän eri hotellia ja 1200 ajettua kilometriä. Onneksi välimatkat olivat lyhyitä, muuten olisimme viettäneet reissussa enemmänkin aikaa autossa.

Matka alkoi siis Milanosta, tarkemmin ottaen Malpensasta, missä päälentokenttä sijaitsee. Olimme perillä illalla ja majoituimme lentokentän läheiseen Novoteliin, josta starttailimme aamulla hyvin levänneenä kohti ensimmäistä etappiamme, Como-järveä ja Bellagiota. Ajoimme Comon kaupungin läpi, mutta emme saaneet autoa mihinkään parkkiin, joten jatkoimme saman tien matkaa järvenrantatietä kohti niemen kärjessä sijaitsevaa Bellagiota. Järvimaisemat olivat upeat ja niitä olisi voinut pysähtyä kuvaamaan tämän tästä, mutta kiemurainen tie ja kiihkeät italialaiset kuskit pakottivat välillä ajamaan vain eteenpäin paremmalle pysähdyspaikalle.

Bellagioon saavuttiin ajoissa ja navigaattorin ohjeistamana ajelimme läpi vanhan keskustan kapeaa ja turistien kansoittamaa päätietä. Päädyimme Bellagion kärkeen näköalapaikalle, mistä oli lyhyt matka keskustaan. Hotellimme oli ylempänä rinteessä ja se tarjosi ihan mielettömän näköalan alas Bellagioon ja järvelle! Illalla sää yllätti meidät ravintolaillallisen jälkeen ja jouduimme juoksemaan autollemme todellisessa kaatosateessa, ilman sateenvarjoja! Lopputuloksena oli märkääkin märemmät vaatteet, jotka eivät kuivaneet yöllä hotellissa, joten seuraavana aamuna lähdimme tyylikkäästi liikkeelle vaatteet leviteltynä pitkin autoa lämmityslaitteen huutaessa täysillä. Toimi!

Bellagio oli ainoa Comon kohteemme ja suuntasimme kohti Gardaa. Välissä kävimme ihastelemassa Bergamon vanhaa kaupunkia korkeuksissa ja sitten ajoimme Gardan eteläkärkeen Sirmioneen. Sade ei hellittänyt vielä täälläkään ja kirosimme Italian kesää, joka oli aikaisempien kokemuksiemme mukaan kuiva ja turhankin lämmin. Nyt lämpömittari näytti paria kymmentä ja kosteus oli jopa hieman koleaa – ainakin ilman kuivia, pitkähihaisia vaatteita!

Sateen jälkeen Garda-järvi näytti illalla satumaisen valkoiselle ja söimme reissun ensimmäiset pizzamme mielettömissä rantamaisemissa. Seuraavana aamuna kipaisimme ennen huoneen luovutusta Sirmionen vanhaan kaupunkiin, joka oli muutaman kilometrin päässä kapealla niemellä. Sirmionen juttu on järvimaisemien lisäksi vanha linnoitus vallihautoineen, joka toimii porttina vanhaan kaupunkiin.

Gardaa lähdettiin kiertämään länsirannikon puolelta. Maisemat olivat upeita monin paikoin, mutta pysähdyimme vasta Limonessa, joka sijaitsikin todella lähellä päivän pääetappia Rivaa. Riva oli käymistämme Gardan paikoista suurin ja jossain määrin vähän kaupunkimainen. Ja kaunis! Söimme ihanaa kotitekoista pastaa tunnelmallisesti katedraalin ja jylhien vuorien varjossa.

Lähdimme laskeutumaan takas alaspäin itärannikkoa pitkin ja pysähdyimme ensimmäistä kertaa Malcesinessa. Tarkoituksena oli mennä köysihissillä yläilmoihin, mutta koska hinta oli suolainen ja vuorenrinne sumuinen, jätimme homman väliin riskibisneksenä ja sen sijaan kävimme kävelemässä vanhassakaupungissa. Gardan itärannikolla oli paljon uimarantoja ja lopulta pysähdyimme yhdelle ja kävimme puolikoimassa viilentävässä ja kirkkaassa vedessä.

Kolmen järvimaisemissa vietetyn yön jälkeen olimme yhden yön Veronassa ja kävimme illalla pyörähtämässä kaupungilla. Verona oli yllättävän täynnä turisteja, mutta myös yllättävän kaunis omiin odotuksiini nähden. Mutta kauniin kaupungin jättipotin räjäytti odotetusti seuraavana päivänä Venetsia. Eihän siitä pääse mihinkään, että ne kanaalit turkoosine vesineen ja värikkäine, rapistuneine taloineen upposi minuun ihan täysillä. Huolimatta siitä, että katukuva oli tupaten täynnä muita turisteja kameroineen.

Venetsiasta ajoimme pisimmän yksittäisen automatkamme alas Modenaan, joka kuuluu Emilia Romagnan herkullisista ruuista tunnettuun alueeseen. Kävimme kävelemässä keskustassa sen verran, että kiertelimme kauppahallimaisella ruokatorilla ja ihastelimme niin tuoreita vihanneksia ja hedelmiä kuin isoja parmesan-kiekkoja ja katosta roikkuvia ilmakuivattuja kinkkuja.

Seuraavaksi oli vuorossa pikainen visiitti Bolognaan, joka vaikutti kivalle kaupungille ja ansaitsisi joskus pidemmänkin oleskelun kuin tunnin tai pari. Mutta meidän piti jatkaa matkaa Maranelloon, jossa kävimme Ferrari-museossa. Maranellosta ajelimme Reggio Emiliaan, joka oli sen verran paikallinen kaupunki, että ravintolat aukaisivat ovensa nälkäisille vasta seitsemältä. Odotellessa kiertelimme hieman vanhaa kaupunkia, näimme kahdet häät ja lopulta päädyimme italialaiseen ratkaisuun ja menimme nauttimaan aperitiivit ennen illallista ja saimme eteemme juoman hinnalla myös ison lautasen sipulifocacciaa, nam!

Reggio Emilian jälkeen ajoimme Parman kaupunkiin ja teimme pienen kierroksen keskustassa. Pettymyksekseni ruoka ei ollut kovin näyttävästi esillä ruuasta tunnetussa kaupungissa, tai sitten emme osanneet mennä oikeille huudeille. Pieni etukäteissuunnittelu ei siis välttämättä olis pahasta. Päivän pääetappimme oli Cremona, jossa saimme hotelliltamme lainaan polkupyörät ja hurautimme niillä keskustaan. Cremona oli myös positiivinen yllätys ja vietimme hauskan illan hyvän pastan, viinin ja gelaton kera.

Ja sitten vielä loppuhuipennuksena vilkas Milano. Hotellimme sijaitsi kauempana keskustasta, mutta metroasema oli ihan vieressä, joten lähdimme kylille kuten isossa kaupungissa konsanaan ja jätimme auton hotellille. Ihastelimme hetken duomoa (tietenkin), kävelimme sen viereisen luksusostarin läpi ja söimme kadulla hieman välipalaa. Sitten eksyimme ihan vahingossa hyvistä aikeista huolimatta ostoskadulle ja tein muutaman alelöydön. Muutoin reissussa ostettiin tällä kertaa vain ruokaa!

Söimme illallista keskustan turistipaikkojen sijaan hotellimme läheisessä ravintolassa. Viimeiset pastat maistuivat hyville (eivät kylläkään läheskään reissun parhaille), mutta tiramisu sai meidät pettymään. Onneksi olimme syöneet ihanaa tiramisua Rivassa! Sade yllätti meidät taas kesken illallisen ja kastuimme lopulta kotimatkalla läpimäräksi, joskaan ei ihan niin pahasti kuin reissun alussa. Pitäisikin käydä katsomassa joko vaatteet ovat kuivaneet nyt, kun olemme olleet yhden yön kotona!

Viimeiseksi aamuksi navigaattori järjesti meille ylimääräisen jännitysnäytelmän menemällä sekaisin muuttuneiden tiejärjestelyiden takia matkalla autovuokraamolle, mutta siitä selvittiin lopulta vaihtamalla vanhanaikaiseen navigointiin: kylttien seuraamiseen. Loppu hyvin, kaikki hyvin, ja olemme onnellisesti kotona emmekä harhaile italialaisella maaseudulla (enää!).

Ja lupasin kai otsikossa niitä fiiliksiä, enkä matkakertomusta! No fiilis on hyvä, maisemat todella kauniita ja kylät ja kaupungin viehättäviä. Auton kanssa kaikki meni hyvin, samoin liikenteen, joka ei ollut yhtään niin hurjaa kuin väitetään. Kaikki yhdeksän eri hotelliamme olivat odotuksia parempia ja hintaansa (n. 40-75e) nähden hyviä. Osa jopa persoonallisia, mistä saa aina plussaa! Italia on ihana maa, ja vaikka uskon pitäväni nyt hieman taukoa kolmen reissun jälkeen, ei tämä varmasti ollut viimeinen matka sinne.

Tähtiä, tähtiä ja näköalapaikkoja

Viime syksynä road trip -jutut jäi harmillisesti hieman kesken valokuvien katoamisen takia. Koska tilanne epäuskoisesti korjaantui toukokuussa, voidaan aiheesta jatkaa vielä ainakin parin postauksen verran. Tällä kertaa on luvassa pientä nähtävyyskierrosta eli Walk of Fame ja Griffith Observatory, josta on hienot näkymät sekä kaupunkiin että Hollywood-kyltille.

Olimme Losin nähtävyyspäivänä liikkeellä jo suhteellisen aikaisin. Ajoimme hauskasta vaaleanpunaisesta Hollywoodin motellistamme jonkin matkaa Walk of Famen läheisyyteen ja saimme automme kadunvarteen parkkiin. Kurvasimme tähtikadulle jota kuinkin Chinese Theatren kohdalta ja saimme kokea pienen pettymyksen: teatteri oli julkisivuremontissa ja sen edessä oli rumia ja korkeita työmaa-aitoja.

Kävelimme läheiselle ostarille ja huomasimme sieltä olevan näkymät Hollywood-kyltille, vaikka tietenkin kyltti näkyi kaukaisuudessa todella pienenä. Mutta jee kuitenkin! Sen jälkeen aloimme tutkailemaan tarkemmin tähtiä, joita kadulla oli molemmin puolin tietä. Tähtien bongailu oli hauskaa ja melko koukuttavaa. Siitäkin huolimatta, että Walk of Fame on paljon rähjäisempi ja tavallisempi kuin odottaisi.

Seuraavana oli vuorossa Griffith Observatory, jonka pihalta pystyi ennakkotietojemme mukaan kuvaamaan ja ihailemaan maisemia Hollywoodin kukkuloilta käsin. Eikä me tietenkään oltu ainoita, jotka olivat aamupäivästä jo liikkeellä. Saimme kuitenkin auton parkkiin ja pääsimme ottamaan valokuvamme. Sää oli hieman pilvinen, joten näkymät eivät olleet kaikkein parhaimmat sillä hetkellä, mutta huikean hienot toki. Seuraavalla kerralla menemme tänne illalla. Tällä kertaa ihailimme iltamaisemia Mulholland Drivelta, missä on toki myös upeat näkymät ja melko taianomainen tunnelma.