Auringon alla

Miksi minä matkustan?

Matkablogeissa on viime aikoina kiertänyt miksi matkustan -haaste, joita on ollut hauska lukea. Siispä minäkin päätin ottaa osaa haasteeseen ja haastan samalla kaikki loputkin tekemään niin!

Lapsuuden perheeni matkusti periaatteessa aina. Tarkoitan tällä sitä, että vähintäänkin joka kesä lähdettiin jonnekin ja yleensä aina ulkomaille. Aluksi reissasimme autolla Ruotsissa ja Norjassa, sen jälkeen ajoimme Tanskaan ja Saksaan. Lautalla vaan Tukholmaan ja siitä kohti seikkailua! Kävimme Saksassa useamminkin ja käytännössä kiersimme lähes kaikki Keski-Euroopan maat. Kauimmillaan kävimme Pohjois-Italiassa. Kyllä siinä tuli kilometrejä!

auringonallaCórdoba h 52

Näiden seikkailujen ohella kävimme myös perinteisillä aurinkolomilla ja lentokoneessa olin ensimmäisen kerran 7-vuotiaana matkalla Playa del Inglesiin. Paikka hurmasi minut täysin, sillä siellä oli uima-allas, hiekkadyynejä, palmuja, kameleita, kauniita valoja ja maailman coolein neonvärinen vyötärölaukku, jonka valkkasin turistikaupasta sillä aikaa, kun äiti ja isä söivät kuuluisia pihvejä Toro Negrossa. Jätimme ravintolan seinään Siilinjärvi-tarran ja muistelen, että vuosia myöhemmin kävimme tarkistamassa, onko se vielä paikoillaan. Sitä en muista, että oliko se.

auringonallaGoa2009 015

Olin ensimmäistä kertaa ulkomailla ilman aikuisia 18-vuotiaana (olin matkustanut jo 10-vuotiaana Lontooseen ilman vanhempiani, kummitätini kanssa), kun lähdin Lions Clubin nuorisovaihtoon Iowaan. Samalla reissulla kävin elämäni ensimmäistä kertaa New Yorkissa ja ihmettelen vieläkin, että miten me lapsukaiset pärjäsimme siellä suuressa maailmassa ihan keskenämme. Ei sinällään, ei kyllä pelottanut yhtään. En ole koskaan osannut jännittää matkustamista.

auringonallaphuket 025

Vaikka olin aina ollut kiinnostunut matkailusta ja matkustamisesta, oli kuitenkin täysin sattumaa, että päädyin yli kahdeksaksi vuodeksi töihin matkailualalle. Ja jos on töissä huonosti palkatulla matkailualalla, ei ole mitään järkeä olla matkustamatta ja hyödyntämättä henkilökuntaetuja. Siispä minäkin jonkun vuoden työskenneltyäni päätin sijoittaa osan tienesteistäni matkaan ja paikaksi valikoitui silloin vielä jossain määrin eksoottisen kuuloinen Thaimaa ja Phuket. Uusi Kanaria pääsi hurmaamaan minut ja kaverini, olihan turkoosivetiset rannat, vehreät sokeritoppavuoret, mangroverämeiköt, pitkähäntäveneet, eksoottinen ruoka, aasialainen esteettisyys ja kostea kuumuus ihan uusia juttuja. Tuli heti tunne, että vau, me tosiaan ollaan täällä, kaukana kotoa.

auringonallaCádiz h 035

Siitä se sitten lähtikin, matkustaminen kavereiden kanssa, ja seuraavana vuorossa olivat Meksiko, Brasilia, ja Etelä-Euroopan maat. Lähdin myös opiskelijavaihtoon Espanjaan, vaikka tutkintoni oli gradua vaille valmis. Päätavoitteena oli tuolloinkin matkustella. Valmistumisen jälkeen olin yhden syksyn verran työharjoittelussa Thaimaassa. Ette varmaan arvaa miksi.

auringonallakwai 053

Ja vihdoin päästään siihen itse kysymykseen, eli miksi matkustan? Se on ainakin selvää, että olen alkanut matkustamaan siksi, että olen tottunut tekemään niin jo lapsena ja saanut kipinän sieltä. Ja matkustaminenhan on jossain määrin itseään ruokkiva asia: mitä enemmän näet, sitä enemmän tiedät, kuinka ihania paikkoja maailma kätkee sisäänsä. Jos olet kerran katsonut auringonnousua utuisen kanjonin reunalla, osallistunut lattareiden salsantäyteisiin katufiestaan tai tehnyt skootterilla äkkijarrutuksen viereisessä metsässä käyskennelleen norsun takia, on helppo janota lisää.

auringonallaCIMG0720 auringonallaCIMG0534_2

Olen aina ollut haaveilija, ja jos siihen lisätään vielä ripaus seikkailunhalua, niin mitä muutakaan siitä voi seurata, kuin tutustumista kaukaisiin maihin? En innostu mistään niin paljon kuin matkasuunnitelmista. Sen myötä olen valmis karsimaan muusta, mutta en matkoista. Olen kyllä hankkiutunut asuntovelalliseksi ja omistan auton puolikkaan, mutta olen myös joutunut tekemään valintoja niiden suhteen. En odota, että elämä alkaa eläkeläisenä tai sitten, kun asuntolaina on maksettu. Uskon, että matkustaminen tulee olemaan paljon kalliimpaa tulevaisuudessa ja lisäksi koskaan ei voi tietää, mitä muuta elämä tuo eteen. Matkustaminen tekee minut onnelliseksi juuri nyt.

auringonallaIMG_1517

Postauksen kuvat ovat vanhoja hyviä muistoja Kuubasta, Intiasta, Thaimaasta ja Espanjasta. Näiden lisäksi olen ollut onnellinen myös 36 muussa maassa.

5 syytä rakastaa New Yorkia

Tällä kertaa IGTravelThursdayssa on tapetilla itseoikeutetusti New York. Kaupunki on valloittanut sydämeni, jos ei ihan ensisilmäyksellä, niin ainakin sitten toisella. Nämä viisi syytä ihastua kaupunkiin eivät kata kaikkia hyviä puolia, mutta ajattelin, että nämä voisivat kiinnostaa ainakin sellaisia, jotka vasta suunnittelevat ensivisiittiään New Yorkiin.

Urbaani. Sanakirjassa voisi lukea sanan kaupunki kohdalla New York. Kaupunkien kaupunki, koko maailman mittapuulla. Jokaisen kulman takana voi odottaa mitä tahansa, sillä kaupunki on täynnä kaikkea. Pilvenpiirtäjät muodostavat viidakon, jonka mittakaavan huomaa vasta sitten, kun seisoo suoraan alapuolella. Hiljaisia hetkiä on turha odottaa!

…vai onko? Entäpä jos käveletkin West Villagen idyllisiä katuja brownstonien ja vehreiden puiden katveessa? Tai eksyt valtavaan Central Parkiin? Tai suuntaatkin kilometrien pituisille rannoille, esimerkiksi Coney Islandia rauhallisemmalle Rockaway Beachille? Tai istut illalla Brooklyn Bridge Parkissa ihailemassa kaupungin valoja, melkein yksin? Tai kävelet kirsikankukkien leijailessa Roosevelt Islandilla, aivan Manhattanin skylinen vieressä?

Monta matkaa samassa paketissa. Jos edellisessä kohdassa viitattiin siihen, että New York on yhdistelmä hektistä kaupunkia ja pysähtynyttä tunnelmaa, niin oman mausteensa soppaan tuo vielä lukemattomat eri kansalaisuudet, jotka ovat tehneet kaupungista oman kotinsa ja tuoneet siihen omaleimaisuutensa. Voit saman päivän aikana syödä hyvää aasialaista ruokaa Chinatownissa, haistella lattarifiiliksiä vaikkapa Bronxissa ja juoda intialaiset iltateet Jackson Heightsissa. Lisäksi New York ei ole vain Manhattan ja sen ulkopuolelta löytyvät yleensä mielenkiintoisimmat alueet.

Mistä päästiinkin ruokaan. Koska Nyki on täynnä erilaisia ihmisiä, on se myös täynnä erilaisia ruokia. Tarjontaa löytyy laidasta laitaan, eivätkä kaikki kokemukset ole välttämättä positiivisia, mutta mahdollisuuksia syödä hyvin on joka nurkan takana. Jos et tiedä mitä haluaisit, kokeile Smorgasburgia Brooklynissä ja maistele ruokatorilta muutamakin eri annos.

Kaupunki kuin elokuva. Vaikka New Yorkin matka saattaa olla hinnaltaan tuntuva (hotellivalinnasta riippuen), on itse kaupunki matkailijalle melkein ilmainen. Riittää, että kävelee kaduilla, niin lähes poikkeuksetta tunnelma on kuin elokuvassa tai telkkarisarjassa. 30 dollarin viikon metrolipulla pääsee suhaamaan kaupunkia ristiin rastiin ja etsimään itselle mieluisimmat alueet (tai sitten voit vuokrata pyörän, kuten Satu). Ja voin vaikka vannoa, että kaikki niistä ovat etäisesti tuttuja, ihan kuin olisit nähnyt ne jossakin.

IGTravelThursday on kerran kuussa tapahtuva Instagram-kampanja, jossa tägätään omia matkailuaiheisia kuvia tunnisteella #IGTravelThursday. Kampanjan järjestäjiä ovat Destination Unknown Satu, Kaukokaipuun Nella ja Veera Bianca . Oma Instagram-profiilini löytyy @heidialande.

Halloween-tunnelmia New Yorkin osavaltiosta

Tänä viikonloppuna vietetään Halloweenia niin Yhdysvalloissa kuin enenevissä määrin Suomessakin, mutta talojen koristeluissa täällä ollaan vielä huima askel jäljessä (se voi kyllä olla hyväkin juttu sinällään). Kaksi viikkoa sitten niin New Yorkin kaupunki kuin muukin osavaltio, ainakin niiltä nurkilta kuin me siellä liikuimme, oli jo valmistaumassa Halloweeniin kovaa tahtia. Monet olivat koristelleet talojensa julkisivun aiheeseen liittyen ja kurpitsoja myytiin ihan joka kulmalla. Long Islandilla, Hamptonsien ja Montaukin välissä näimme tienvarsikauppojen lisäksi myös suloisen kurpitsapellon, josta harmi kyllä ei ole kuvaa.

Hudson-joen varsi oli vuodenaikaan ja Halloween-teemaan nähden aivan täydellistä road trip -seutua, sillä pikkunätit kylät ja kaupungit olivat kuin suoraan elokuvista ja parhaimmillaan juuri nyt syysfiiliksessä. Ja oikeasti, eikö Sleepy Hollow ole joku kauhuelokuvakin? Jokivartta pitkin ajaessa oli hieman samanlainen tunnelma kuin Kalifornian pienten rantakaupunkien kohdalla: asukkaat ovat selvästi vähintään keskiluokkaisia ja jopa tavalliset kaupat ovat niin sympaattisen näköisiä, että tulee heti sellainen olo, että kyseisessä kaupungissa asuu vain onnellisia ihmisiä, eikä siellä koskaan tapahdu juuri mitään mullistavaa, eikä ainakaan mitään pahaa. Ero suurkaupunkien moninaisuuteen on valtava!

Nyt kun katsoin jälkikäteen kuviamme, niin huomasin, että eipä niitä ole kovin montaa. Halloween-koristeluiden suhteen tuli varmaan pieni ähky (sama voi tapahtua joulun aikaan) ja toisaalta nämä pienet kaupungit vilahtivat ohi pääasiassa auton kyydistä katsellen, joten keskityin pelkkään tunnelmaan, ilman kameraa. Joskus näinkin.

New Yorkin parhaat palat

Syyslomaviikko New Yorkissa oli unelma, joka vihdoin pääsi toteutukseen. Ja taidan olla aika varma siitä, että syksy on lempivuodenaikani Nykissä! Kevät on myös kiva kirsikankukkineen, mutta jotenkin syksy putoavine lehtineen on ihan täydellistä New Yorkia.

Kirjoitan matkapäiväkirjoja niin usein kuin mahdollista (toimiva nettiyhteys, ylimääräinen vapaahetki hotellilla), sillä matkan jälkeen minulle käy aina näin: kaikki oli aivan huippua, täydellistä ja upeaa! Minun on hankala muistaa mitään negatiivisia asioita jälkikäteen, eikä suhtautumiseni ylipäätään ole edes neutraalia, vaan jopa ylipositiivista. Totuus kuitenkin on, että juuri koskaan mikään matka ei mene prikulleen niin kuin haluaisi ja väistämättä vastaan tulee pieniä ongelmia, suunnitelmien muutoksia tai pettymyksiä.

Nyt kun olemme olleet jo lähes viikon kotona, on minulla hirveä ikävä Nykiä. Luulin, että tämä reissu, monesko lienekään, olisi kuin sinetti kokonaisuuden päälle: syysreissun jälkeen olen nähnyt kaupungin jokaisena vuodenaikana. Mutta mitä vielä, palo matkustaa New Yorkiin vaan lisääntyi! Tässä reissun parhaita hetkiä kuvien muodossa. Lisää seuraa piakkoin!

Päivät 6 ja 7: Pientä harmitusta Hamptoneissa ja paluu kaupunkiin

Mini-roadtripin toinen päivä alkoi ajomatkalla Nyackista Hudson-joen yli ja Nykin pohjoisosan läpi kohti Long Islandia. Teimme ensimmäisen pysähdyksen Bronxin puolella sijaitsevalla City Islandilla, jonka tunnelma oli taas ihan erilainen, kuin Nykissä ollessa voisi odottaa: kalastajia, sea food -ravintoloita ja puisia laitureita.

City Islandilta lähdettäessä laskimme taas Mustangin katon alas, vaikka aamupäiväiset lämpötilat eivät yhtä korkeita olleetkaan kuin edellisenä iltapäivänä. Matkasimme ensimmäiseksi Fire Islandille, joka on aivan hassun kapea kaistale, pelkkä pitkä viiva kartassa. Ajoimme majakkaa lähimpänä olevalle parkkipaikalle ja jatkoimme matkaa jalan. Kävelimme hetken aikaa tuulisella rannalla ja kuvittelimme millainen kuhina siellä käy kesäisin. Nyt ranta oli lähes autio ja kaikki ravintolat ja muut palvelut olivat jo sulkeneet ovensa tämän sesongin osalta.

Lähdimme iltapäivästä ajamaan kohti toista majakkaa Montaukissa, ohittaen samalla lukuisia hassun kuuloisia paikkakuntia, joista ei moottoritieltä käsin nähnyt vilaustakaan. Oli suorastaan huvittavaa, kuinka tylsää seutua saaren keskikohta on: pelkkää matalaa mäntymetsää ja pusikkoa moottoritien ympärillä. Lähempänä määränpäätä vaihdoimme pienemmälle tielle, joka menee mm. Hamptonien läpi.

Matkan varrella ihastelimme pelloilla kasvavia isoja oransseja kurpitsoja, joita kaupattiin tienvarsikojuissa tämän tästä. Halloweenin lähestymisen on huomannut selvästi niin kaupungissa kuin sen ulkopuolellakin. Montaukin lähestyessä minulla alkoi tehdä mieli hummerisämpylää ja kilometrien kuluessa sain suorastaan pakkomielteen siitä: lobster roll kuulostaa juuri sellaiselta ruualta, mitä Long Islandilla pitää syödä. Onneksemme satuimme ohittamaan varsin lupaavan näköisen katukeittiön, joka mainosti isosti hummerisämpylöitään. Päätimme pysähtyä paikassa paluumatkalla, sillä Montauk oli jo nurkan takana.

Epäonni alkoi majakalle saavuttuamme: portilla oleva kyltti kertoi, että paikka on jo sulkenut ovensa ja kannattaa varoa vahtikoiraa. Ei siinä auttanut kuin kääntää auton nokka Long Islandin kaukaisimmasta kärjestä kohti vilkkaampia mestoja. Päätimme ajaa Montaukin satamaan. Sitä ennen huomasimme kyltin näköalapaikasta ja lähdimme kulkemaan pusikkoista polkua pitkin odottaen huikeita näkymiä. Hetken tarvottuamme pusikossa päätimme kuitenkin jättää näköalat väliin, sillä ei ollut mitään takeita siitä, että seuraavankaan oksan takana olisi mitään sen ihmeellisempää. Lisäksi paikalla oli punkkivaroitus, mikä ei hirveästi houkutellut liikkumaan luonnossa.

Hyppäsimme takaisin autoon ja hurautimme satamaan, missä onnemme oli kääntymässä: ihana vanhaa charmia henkivä lobster roll -kärry oli parkissa juuri täydellisellä rantatörmällä! Äkkiä taas auto parkkiin ja dollarit kourassa sämpyläostiksille. Juuri kun olimme jo mahat kurnien luulleet syövämme ihanat Long Island -henkiset eväät merituulta haistellen, jouduimme pettymään jälleen: kärry oli vetänyt luukut kiinni sillä aikaa, kun laitoimme autoa viereiseen parkkiin. Ai että harmitti olla koko ajan yhden askeleen jäljessä!

Kävelimme hetken satama-alueella, joka oli ihanan sammahtanut kesäsesongin jälkeen, eikä paikalla näkynyt ollenkaan muita turisteja tai edes kovinkaan montaa paikallista. Pienen kuvaustauon jälkeen oli kuitenkin aika jatkaa matkaa, sillä tienvarren ruokapaikka muistui taas mieleen ja emme halunneet nähdä sielläkin suljettu-lappua luukulla. Mutta epäonni jatkui taas ja tällä kertaa poliisin muodossa, joka ohjasi kaiken liikenteen pois päätieltä ja hummeriherkkujen ääreltä. Nyt ei voinut muuta kuin luovuttaa ja ajaa ruokakaupan kautta Southamptonin motellillemme. Tarviiko edes sanoa, että tehtiin sen ruokakaupankin suhteen yksi hukkareissu isoon K-Martiin, missä ei myyty muuta kuin pakasteita ja sipsejä. Argh!

Perjantaina jouduimme luopumaan autostamme ja ajelimme Hamptonseista JFK:n läheiselle autovuokraamolle. Jäljellä oli vielä yksi yö Manhattanilla ja tällä kertaa ihan Times Squaren kupeessa, mistä oli kätevä tehdä vielä pieni turistikierros mm. Grand Central Terminaliin, kaupunginkirjastolle ja Central Parkiin. Ai että olikin hienot ruskamaisemat puiston etelälaidalla! Olisin voinut kierrellä siellä tunteja. Viikko aikaisemmin ruska ei ollut vielä kovin vaikuttava, joten elättelimme koko ajan toiveita, että loppulomasta tilanne on eri. Syksy on kyllä ehdotonta lempiaikaani Nykissä!

Viimeisen yön molemmin puolin ehdittiin myös syödä vielä jotain. Perjantaina illalla menimme tuttuun tapaan herkuttelemaan ribseillä ja brisketillä Virgil’s Real BBQ -ravintolaan. Lauantaina huomasimme onneksemme, että koska lentomme lähtisi vasta myöhemmin iltapäivällä, oli meidän mahdollista vielä hurauttaa Brooklynin puolelle Smorgasburgiin, jonka missasimme sunnuntaina. Valitsimme kahdesta lokaatiosta meille sen uuden, eli talvisin Industry Cityssä pidettävän Brooklyn Flean. Olimmekin käyneet aikaisemmin keskiviikkona samoilla seuduilla kävelemässä Sunset Parkissa. Sekä kirppari että ruokatori että itse paikka olivat juuri meidän makuumme ja olisin voinut hengata siellä koko päivän ja ostaa laukun täyteen tavaraa, mutta tässä vaiheessa reissua päädyttiin vain herkuttelemaan tacoilla, täytetyllä patongilla, kaktuslimonadilla ja thaimaalaisella kuplateellä. Olipa hyvä lopetus lomalle!

Muutenkin kaikki meni ihan nappiin lähdön suhteen, eikä edellisen loman tapaisesta säätämisestä ollut tietoakaan. Jätimme siis jäähyväiset Nykille hyvissä väleissä, jopa lämpimissä. Veikkaisin, ettei tämäkään ollut vielä viimeinen reissu. Se on ainakin varmaa, että joku syksy teen vielä uusintakierroksen Central Parkissa!

Päivät 4 ja 5: Turistijuttuja Nykissä ja yllätys autovuokraamolla

Huhheijaa kun täällä reissussa menee aika nopeasti! Ja jos aikaisemmin sää oli kylmä ja jouduimme käymään ylimääräisen reissun pipokaupassa, niin eilinen ja tämä päivä ollaan nautittu yli 20 asteen lämmöstä! Aivan ihana syysilma! Huomiselle on luvattu jopa 24 astetta, eli Hamptonsien päivänä on suorastaan rantakelit.

Tiistain kaupunkijutut koostuivat lähinnä turistipuuhista, sillä kävimme nyt viimein katsomassa 9/11 muistomerkin ja teimme uusintakierroksen mm. Washington Squarella ja Empire State Buildingissä. Niin ja söimme vihdoinkin Madison Square Parkin Shake Shackilla! Se jos mikä on tietenkin ihan must-juttu, mutta halusimme odottaa näitä lämpimämpiä säitä, ennen kuin nauttisimme shack burgerimme ulkoilmagrillillä. Harmiksemme emme olleet liikenteessä juuri siihen aikaan, kun grillin tunnelmalliset valot syttyvät, mutta hampurilaiset olivat kyllä yhtä huiput kuin ennenkin. Ja kaikkein parhaimmalle ne maistuvat MSP:ssä, ehdottomasti!

Empireen tehtiin uusintareissu sitten neljän vuoden takaisen matkan, vaikka silloin kovasti vannoinkin, etten mokomaan tympeään rakennukseen enää jalallani astu. Syy oli yksinkertaisesti jonottamisesa, sillä edellisellä kerralla jonotusaika venyi kahdeksi tunniksi! Olimme siis skeptisiä paikan suhteen, mutta koska olimme viimeksi käyneet Top of the Rockissa ja One WTC ei meitä kiinnostanut ainakaan tällä kertaa, niin menimme klassiseen Empireen. Tällä kertaa jonoa ei ollut juuri nimeksikään ja lopulta olimme huipulla noin tuntia ennen kuin olimme odottaneet olevamme. Koska halusimme nähdä auringonlaskun, jouduimme kiertelemään tornia tunnin ajan, mutta olihan se kaunis näky! Loppuillasta menimme vielä Brooklyn Bridge Parkiin kuvaamaan siltoja ja Manhattanin siluettia, mikä todella kruunasi turistipäivän!

Keskiviikko alkoi viimeisellä diner-aamupalalla ja nopealla kierroksella Sunset Parkissa, jonka kukkulan päällä sijaitsevassa puistossa aasialaiset mummot ja papat jumppasivat aamuauringossa, nuoret pelasivat pallopelejä ja keski-ikäiset ottivat paritanssiaskelia. Taustalla kaukaisuudessa näkyi Manhattan pilvenpiirtäjineen, joten tunnelma oli kuin toisesta maailmasta.

Sitten olikin aika pakata taas laukut, luovuttaa Union hotellimme minikokoinen huone ja suunnata jälleen kerran lentokentälle. Autovuokraamolle matkaaminen vaati kaksi metromatkaa ja AirTrainin, sekä himppusen hermojen kiristelyä liittyen viimeksi mainitun junalippuihin (ei ole ensimmäinen kerta). Onneksi Aviksen vuoraamo oli edessä heti Federal Circlen ovista ulos astuttaessa.

Koska viime kesänä Hertzin kanssa autonhaku oli ollut melkoista sirkusta, olin hieman varautunut tämäkin vuokrauksen suhteen. Jäin penkeille odottamaan laukkujen kanssa, kun Antti meni hakemaan kahden päivän pirssiämme. Näin vuokraamon tiskin koko ajan, ja kun asiointi alkoi kestää ja paikalla vieraili useampikin virkailija, niin aloin jo valmiiksi kihistä kiukusta ja julistaa mielessäni Avista totaaliseen boikottiin. Pitkältä tuntuneen ajan kuluttua Antti kuitenkin tuli hymyssä suin takaisin, ja sanoi ettei kaikki mennyt ihan putkeen (ei saatu sitä mitä tilattiin), mutta että auto saatiin. Sanoin välittömästi tekeväni reklamaation heti kotiin saavuttuamme.

Kävelimme pihalle ja melkein törmäsimme oven edessä ovet auki odottavaan kirkkaanpunaiseen avo-Mustangiin, mihin Antti kommentoi, että no tuohan se olisi pitänyt ottaa! Samalla kuin minä sanoin mielessäni, että niinpä vissiin, oli Antti jo heittänyt melkein yhtä punaisen matkalaukkumme auton kyytiin ja käveli kohti kuskin paikkaa. Jäin hölmistyneenä seisomaan laukku toisessa ja vesipullo toisessa kädessä, ennen kuin tajusin alkaa ahtamaan tavaroitani auton minimaaliselle takapenkille. Tiesin kyllä odottaa jotain muuta tällä kertaa kuin Kostajaa, mutta yllätys oli silti onnistunut! Vaikka tämä ei ollutkaan se auto, mikä kuulemma tilattiin.

Tuollaisen auton kyydissä Nykin kaupunkialueen ruuhkat olivat melkoinen antikliimaksi, mutta heti Hastingsiin päästyämme laskimme katon alas ja annoimme auringon lämmittää poskia ja tuulen tuivertaa tukkaa. Loppupäivä menikin kivasti Hudson-jokivartta ajellessa aina Poughkeepsieen asti, missä pysähdyimme ja kävelimme rannassa sekä näyttävällä, tosi korkealla yläilmoissa menevällä kävelysillalla. Paluumatka ajeltiin pilkkopimeällä motarilla, missä oli oma tunnelmansa siinäkin, ihan kuin olisi ollut keskellä videopeliä!

Päivät 2 ja 3: Uusia ja vanhoja lemppareita

Niin vaan on hujahtanut kaksi ensimmäistä kokonaista päivää New Yorkissa ja huomisen jälkeen lähdemmekin suhaamaan autolla pariksi päiväksi! Eilinen päivä oli suunniteltu pyhitettäväksi Brooklynille, mutta jouduimme lopulta käväisemään Manhattanin puolella East Villagessa. Ai miksi? No syömässä. Ja vähän muutakin.

Sunnuntaiaamu alkoi lempiaamupalallamme dinerissa, jossa mikään ei ollut muuttunut sitten kolmen vuoden takaisen reissumme: hotellin asiakkaiden aamupalalista oli sama, pannarit olivat yhtä hyviä ja vanha, kreikkalainen mies kaateli pannusta kahvia. Aamupalatankkauksen jälkeen olikin hyvä lähteä pienelle kävelylenkille Park Slopen laitamille, läpi Gowanuksen ja Carroll Gardensin, aina Brooklyn downtoniin saakka. Siellä suuntasimme nopeasti kauppaan ostamaan pipot ja hanskat, sillä New Yorkin syysaamu oli hyytävän kylmä!

Lenkki jatkui kohti Dumboa ja Brooklyn Bridge Parkia, josta näkee kätevästi sekä Brooklyn Bridgen että Manhattan Bridgen. En ehkä koskaan kyllästy näiden siltojen katseluun ja niiden massiivisuuden huomaa parhaiten juuri rannasta käsin!

Tässä vaiheessa päivää olimme jo valmiita pienimuotoiselle lounaalle, joten vaihdoimme paikkaa Williamsburgiin ja mielessä oli Smorgasburg, joka kesäaikaan järjestetään ulkona aina viikonloppuisin. Olimme sen verran googletelleet tämän hetken tilannetta, että olimme huomanneet sunnuntain ulkotapahtuman jo loppuneen tälle kesälle, mutta olimme ottaneet koordinaatit ylös talvisin sisätiloissa järjestettävälle ruokatorille. Paitsi että paikan päällä huomattiin, ettei mitään ruokatoria ollut missään ja myöhemmin hotellilla tajuttiin sellainen pikkuseikka, että oltiin katsottu vuoden 2014 sijaintitietoja.

Harmistuneena menimme syömään satunnaiset pizza slicet, mutta lopulta huomattiin, että oltiinkin varsin hyvässä pizzapaikassa (Joe’s Pizza). Sen verran Smorgasburgin missaaminen jäi kuitenkin harmittamaan, että päätimme illalla suunnatan East Villageen ja lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla: levykauppa A-1 Recordsin ja Mighty Quinns Barbequen. Ja kylläpä oli hyvää ruokaa! Otettiin yksi annos brisketiä ja kaikkia sörsseleitä sisältäneet dirty fritesit ja niillä kyllä lähti nälkä molemmilta.

Tälle päivälle oli alun perin muita suunnitelmia, mutta koska sää oli jälleen varsin viileä (joskin ehkä lämpimämpi kuin sunnuntaina), päätimme hoitaa reissun muutamat ostospaikat pois alta. Kaiken lisäksi olin lähtenyt matkaan vain parilla vaatekerralla, joten uudet vaattet alkoi olla siinäkin mielessä paikallaan. Herald Squaren ja SoHon jälkeen kävelimme Canal Streetiä pitkin Chinatowniin, jossa kävimme syömässä samassa ravintolassa kuin aikaisemminkin (en kylläkään muista nimeä).

Täydellä mahalla olikin hyvä käydä vielä kävelemässä pieni pätkä Manhattan Bridgeä, sillä sillalta näkee kivasti Chinatownin kaduille. Illalla meidän oli tarkoitus suunnata Bushwickiin ja syömään Robertaan, mutta koska kyseessä on näköjään ikuisuusprojekti, niin jätimme sen tällä(kin) kertaa väliin. Hotellille päästyämme emme nimittäin jaksaneet liikahtaa enää mihinkään, liekö vielä matka- ja aikaeroväsymystä ilmassa. Onneksi kävimme Bushwickissa muutama vuosi sitten, joten jos se jää nyt väliin, niin ei harmita ihan hulluna. Huomiselle olisi kuitenkin muita suunnitelmia ja kaikenlaista turistipuuhaa Manhattanilla, vaikka neljä vuotta sitten vannoin, että Empireen en enää mene jonottamaan!

Päivä 1: Usan uudet maahantulomuodollisuudet

Heipähei New Yorkista! Ihan uskomatonta, että nyt ollaan täällä. Tuntuu ihan siltä, että ihan vastahan me ollaan Jenkeissä pyöritty (eikä siitä oikeasti olekaan kuin kolme kuukautta) ja Nykikin on niin tuttu, että on kotoisa fiilis heti kentälle saavuttua.

Tällä kertaa lento meni varsin kivuttomasti. Siihen varmasti vaikutti myös se, että oltiin tultu jo edellisenä iltana Helsinkiin ja yövytty kaikessa rauhassa Hilton Airportissa, joten kentälle liikkumiset oli mahdollisimman vaivattomat ja odotusajat lyhyet. Lisäksi oli aivan huippujuttu syödä kunnon (myöhäinen) aamupala ennen lennolle lähtöä, sillä lentokoneruoka oli nyt taas sitä mitä yleensäkin: en edes raottanut foliokantta ja söin melkein pelkkiä suolakeksejä sulatejuustolla ja valkoviinilasillisella.

Olimme jo kesän reissulla huomanneet Los Angelesin kentällä maahantulotarkastuksen automaatit, jotka olivat tarkoitettuja Usan kansalaisten lisäksi myös niille, jotka ovat jo aikaisemmin vierailleet maassa samalla passilla ja Estalla. Koska passini oli ihan uusi, emme päässeet kokeilemaan automaatteja silloin, mutta tällä kertaa kummallakin meistä oli vanha passi ja jo kerran käytetty Esta.

Automaateille oli kaksi eri jonoa (toinen vierailijoille ja toinen Usan kansalaisille) ja ne etenivät suhteellisen nopeasti, vaikka automaateista vain osa oli toiminnassa. Jonotimme maksimissaan kymmenen minuuttia, kun taas normaali maahantulojono oli yhtä moninkertainen kiemura kuin yleensäkin, eli jonotusajat olivat varmasti vähintään tunnin. Automaatti oli helppokäyttöinen ja siinä pitää ottaa itsestään kuva ja antaa sormenjäljet.

Antin ensimmäinen kuva epäonnistui, koska pää ei ollut oikeassa kohdassa reunoihin nähden, kun taas oma kuvani ei aluksi näkynyt kamerassa ollenkaan. Syykin selvisi, kameraa piti laskea tälläiselle hukkapätkälle. Lopulta kuvasta tuli ihan surkuhupaisa tuijottavine ilmeineen, mutta automaatti sylkäisi meille tuoreilla selfieillä varustetut laput ja homma oli selvä.

Tai ainakin melkein. Oman lappuni yli oli nimittäin vedetty isot ruksit, mikä ei onneksi merkinnyt sitä, että olisin jollain mustalla listalla vaan sitä, että jouduin kuitenkin menemään normaalille tiskille, missä minusta otettiin vielä uusi kuva ja joka ikisestä kymmenestä sormesta otettiin jäljet. Ja hieman haastateltiin. Onneksi kuitenkin emme joutuneet jonottamaan tiskille muiden mukana vaan raksituille tapauksille on ihan omat luukkunsa. Kokonaisuudessaan maahantulo kesti meillä alle puoli tuntia, mikä on huimasti vähemmän kuin yleensä.

Perillä Brooklynissä olimme pienen metrolippusählingin jälkeen juuri ennen auringonlaskua eli yllättävänkin aikaisin. Hotellimme oli vanha tuttu Union, eikä vähiten diner aamupalansa ja sijaintinsa vuoksi. Saimme jopa saman huoneen kuin viimeksi, mikä ei välttämättä ollut mikään lottovoitto, sillä heti huoneen oven avattuani muistin, kuinka pieni koppi on kyseessä. Käytännössä matkalaukkua pitää säilyttää kylppärissä, kun ei sitä mahtuisi avaamaan huoneen puolella. Naureskeltiin itsekin, että miten meillä onkaan aina näin pieni budjetti, että majoitutaan jossain luukussa. Mutta näin vaan kävi tälläkin kertaa, kun muut tutut vaihtoehdot olivat vähintäänkin tuplahintaisia tähän verrattuna. Ja kyllähän se aamupalakin houkutteli meitä!

Oltiin illalla aika väsyneitä, mutta kipaistiin läheiselle Park Slopen pääkadulle eli 5th Avenuelle ja syötiin nopeasti lähikiinalaisessa nuudelikeittoa ja paistettua riisiä. Ja tuli taas todettua, että kannataisi aina tilata yksi annos puoliksi, sen verran paljon syömistä näissä aina on. Tosin kylläpä vaan nyt olis jo nälkä uudelleen, kun kello on kolme yöllä ja minä jetlag-pää olen valvonut jo tunnin. Kyllä panarit tulee maistumaan!

Minä ja New York

Tänään toteutuu yksi matkahaaveeni: syksyinen New York. Kyllä, minä en ole käynyt vielä New Yorkissa syksyllä, sillä syyskuu oli vielä hyvin kesäinen ajankohta. Toivottavasti meitä odottaa Central Parkin ja Hudson-joen ruska sekä miellyttävät syyskelit niin kaupungissa kuin Hamptoneissakin, joissa vierailemme ensimmäistä kertaa.

Mutta mikä onkaan suhteeni New Yorkiin, tai kuinka se on kehittynyt? En suinkaan ole aina ollut hulluna kyseiseen kaupunkiin, eikä minun varsinkaan pitänyt tehdä sinne useampaa reissua. Mitä siis tapahtui?

Vuosi 2001: Teini-ikäinen Heidi ja Manhattan. Yksi ilta, yksi yö, yksi kieroajelu aamupäivällä ja sitten matka jatkuisi La Guardian kentälle ja sieltä Milwaukeen kautta Des Moinesiin. New York oli pelkkä iso kaupunki ja oli toki hienoa päästä käymään edes pikaisesti jossain sellaisessa paikassa, missä kukaan kavereista ei ollut käynyt. Mutta en rakastunut, en edes ihastunut.

Vuosi 2011: Kymmenen vuoden tauko Jenkeistä ja sitten Antti sai houkuteltua minut viikon reissulle Nykiin. Sanoin, että olen kyllä jo käynyt siellä enkä tiedä oliko se niin upea, kuin monet väittää. Mutta mennään tämän kerran. Ja sitten olo olikin haltioitunut jo alkumetreillä, enkä ole varma johtuiko se siitä, että minusta oli sittenkin niin hauska palata Amerikkaan vai siitä, että Antti oli niin täpinöissään.

Matka ei kuitenkaan lähtenyt käyntiin ihan niin kuin Strömsössä, sillä kastuimme pahasti raahatessamme matkatavaroitamme Boweryn metroasemalta Chinatownin hotellimajoitukseemme ja lopulta yritimme epätoivoisesti kuivatella ainoita pitkiä vaatteitamme kosteassa hotellihuoneessa. Sää oli sumuinen, eikä Empireen kannattanut lähteä ihailemaan maisemia. Ja sitten kun sää kirkastui, saimme jonottaa kaksi tuntia ja jalkamme kipeiksi. Lopulta vietimme ihanan syyskuisen loman, ihastuin kaupunkiin palavasti, mutta sanoin paluulennolla, että tämä oli kuitenkin ainutkertaista, eikä uutta reissua aleta suunnittelemaan.

Vuosi 2012: Kääks, syksyllä se iski, kaipuu New Yorkiin. Olimme lähdössä Ravintolapäivään elokuussa ja päätimme ihan extempore puoli kilometriä autolla ajettuamme, että kun palaamme kotiin, varaamme syyslomalle lennot. Olimme ihan onnemme kukkuloilla, kunnes järkisyistä jarrut istivät päälle: loma oli varmistettava ensin. Ja niinhän siinä kävi, ettei syysloma ollut mahdollinen, mutta sen sijaan joululoma oli. Joulu New Yorkissa ei varsinaisesti kiehtonut minua ja ajauduin huvin vuoksi katselemaan myös yhdistelmävaihtoehtoja Miamin kanssa. Bingo!

Lopulta vietimme joulun Miamissa ja uuden vuoden New Yorkissa. Monen unelma ehkä, mutta minä en varsinaisesti tykännyt kyseisestä ajankohdasta: sää oli hirveän kylmä ja joka paikassa oli ihan hirveästi turisteja. Hinnat olivat kalliit (150e/yö ei löytynyt mitään majoitusta Manhattanilta), mutta lomaa rajoittivat kaksi edellä mainittua seikkaa; kaikkea haluamaansa ei voinut tehdä, koska oli kylmä ja koska oli liikaa porukkaa. Homman pelasti kuitenkin se, että asuimme Brooklynissä Park Slopessa, joka oli aivan ihana paikka ja söimme joka aamu dinerissa, josta tuli lempparimme.

Vuosi 2013: Oli aika toteuttaa unelmia länsirannikon road tripin muodossa. Lentoja katsellessa huomasimme, että on halvempaa tehdä muutaman päivän stoppi Nykissä kuin lentää suoraan Losiin. Kesäinen New York! Ja kesäistä tosiaan oli, sillä lämpötilat olivat hyvinkin yli 30 ja kaupunki melko trooppinen. Teimme lempiasioitamme (söimme Madison Square Parkin Shake Shackissa jne.) ja kiertelimme ympäri kaupunkia. Lopulta tästä tuli lempireissuni ehkä koskaan, sillä Brooklynin sillalla koin elämäni romanttisimman hetken ja vastasin kyllä.

Vuosi 2014: Suunnittelemamme New York + Dom Rep -yhdistelmä vaihtui lennosta Chicagoon ja Dominikaaniseen tasavaltaan. Paitsi että paluulennolla olisi ollut kentän vaihto New Yorkissa, mikä ei houkuttanut muutaman tunnin vaihtoajalla, joten päätimme jäädä yhdeksi yöksi. Olimme lopulta todella väsyneitä ja hieman kipeitäkin, joten tämän reissun parasta antia oli ehkä neljän tähden hotellihuoneemme lähellä Times Squarea, sillä olimme liikenteessä tammikuussa ja hinnat olivat vuoden edullisimmat. Tällä kertaa ehdittiin vain tehdä hieman ostoksia ja haukata lempihampurilaisemme.

Vuosi 2014: Yllättävä mahdollisuus lomaan ja edulliset New Yorkin lennot. Tilaisuus, johon oli pakko tarttua. Tällä kertaa majoituspaikkana oli rosoinen Long Island City, ajankohtana aurinkoinen toukokuu ja meillä taas yksi aivan ihana loma lempikaupungissamme. Koska aikaa oli viikon verran, kävimme myös kauempana kaupungin hälystä ja suuntasimme Rockaway Beachille fiilistelemään alkavaa kesää. Loma (ja kaupunki) oli ihan täydellinen, vaikka viimeisenä päivänä kaikki pienet asiat alkoivat vastustamaan ja jätimme kaupungin taaksemme harmituksen vallassa.

Vuosi 2015: Kesän road tripiin piti kuulua New Yorkin pätkä niin kuin edelliselläkin kerralla, mutta lopulta lentohinnat olivat liian kalliita ja päätimme skipata koko kaupungin. Reissusta palattuamme aloimme suunnittelemaan mahdollista syyslomaa ja ei ollut kovin vaikea päättää minne menisimme. Mitä sitten aiomme tällä lomalla tehdä? No niitä omia lempijuttujamme tietenkin, mutta lisäksi olemme tällä kertaa vuokranneet pariksi päiväksi auton, joten kaupunkilomailuun tulee pieni breikki ja maisemanvaihdos. Toivottavasti on ihan huippuloma edessä!

Tucson, kaktusten valtakunta

Olimme valinneet Tucsonin majoitukseksemme koko reissun kitsimmän motellin. Copper Cactus Inn oli rähjäinen, mutta lopulta ihan kelpo yösija, eikä siellä olosuhteista huolimatta ollut mitään merkkiä ötökkäpainajaisen toistumisesta. Ja onnistuimmepa majoittumaan Tucsonin upeimman valomainoskyltin viereen!

Tiesin odottaa Tucsonilta kaktuksia, mutta hauskaa oli, että niitä kasvoi kaupungissakin siellä täällä. Teimme lyhyen kaupunkikierroksen, jonka aikana ehdimme huomata edellämainitun lisäksi, että 1) Tucsonin keskusta on hyvin pieni, 2) siellä on mielenkiintoisen näköisiä rakennuksia, mutta ihmisiä ei näy juuri missään, 3) jotkut hemmetin heinäsirkat pitävät ihan tajuttoman kovaa meteliä, varsinkin sirittäessään rautaporttia vasten, ja 4) ne sirkat osaa myös lentää!

Seuraavana aamuna oli aika lähteä kohti Phoenixia, mutta sitä ennen ajoimme Saguaron kansallispuiston liepeille tutkimaan vielä hieman lisää kaktuksia. Emme menneet varsinaisen kansallispuiston alueelle, sillä kaktuksia oli ihan riittävästi puiston ulkopuolellakin. Melko valtavia olivatkin!