Päivät 4 ja 5: Turistijuttuja Nykissä ja yllätys autovuokraamolla

Huhheijaa kun täällä reissussa menee aika nopeasti! Ja jos aikaisemmin sää oli kylmä ja jouduimme käymään ylimääräisen reissun pipokaupassa, niin eilinen ja tämä päivä ollaan nautittu yli 20 asteen lämmöstä! Aivan ihana syysilma! Huomiselle on luvattu jopa 24 astetta, eli Hamptonsien päivänä on suorastaan rantakelit.

Tiistain kaupunkijutut koostuivat lähinnä turistipuuhista, sillä kävimme nyt viimein katsomassa 9/11 muistomerkin ja teimme uusintakierroksen mm. Washington Squarella ja Empire State Buildingissä. Niin ja söimme vihdoinkin Madison Square Parkin Shake Shackilla! Se jos mikä on tietenkin ihan must-juttu, mutta halusimme odottaa näitä lämpimämpiä säitä, ennen kuin nauttisimme shack burgerimme ulkoilmagrillillä. Harmiksemme emme olleet liikenteessä juuri siihen aikaan, kun grillin tunnelmalliset valot syttyvät, mutta hampurilaiset olivat kyllä yhtä huiput kuin ennenkin. Ja kaikkein parhaimmalle ne maistuvat MSP:ssä, ehdottomasti!

Empireen tehtiin uusintareissu sitten neljän vuoden takaisen matkan, vaikka silloin kovasti vannoinkin, etten mokomaan tympeään rakennukseen enää jalallani astu. Syy oli yksinkertaisesti jonottamisesa, sillä edellisellä kerralla jonotusaika venyi kahdeksi tunniksi! Olimme siis skeptisiä paikan suhteen, mutta koska olimme viimeksi käyneet Top of the Rockissa ja One WTC ei meitä kiinnostanut ainakaan tällä kertaa, niin menimme klassiseen Empireen. Tällä kertaa jonoa ei ollut juuri nimeksikään ja lopulta olimme huipulla noin tuntia ennen kuin olimme odottaneet olevamme. Koska halusimme nähdä auringonlaskun, jouduimme kiertelemään tornia tunnin ajan, mutta olihan se kaunis näky! Loppuillasta menimme vielä Brooklyn Bridge Parkiin kuvaamaan siltoja ja Manhattanin siluettia, mikä todella kruunasi turistipäivän!

Keskiviikko alkoi viimeisellä diner-aamupalalla ja nopealla kierroksella Sunset Parkissa, jonka kukkulan päällä sijaitsevassa puistossa aasialaiset mummot ja papat jumppasivat aamuauringossa, nuoret pelasivat pallopelejä ja keski-ikäiset ottivat paritanssiaskelia. Taustalla kaukaisuudessa näkyi Manhattan pilvenpiirtäjineen, joten tunnelma oli kuin toisesta maailmasta.

Sitten olikin aika pakata taas laukut, luovuttaa Union hotellimme minikokoinen huone ja suunnata jälleen kerran lentokentälle. Autovuokraamolle matkaaminen vaati kaksi metromatkaa ja AirTrainin, sekä himppusen hermojen kiristelyä liittyen viimeksi mainitun junalippuihin (ei ole ensimmäinen kerta). Onneksi Aviksen vuoraamo oli edessä heti Federal Circlen ovista ulos astuttaessa.

Koska viime kesänä Hertzin kanssa autonhaku oli ollut melkoista sirkusta, olin hieman varautunut tämäkin vuokrauksen suhteen. Jäin penkeille odottamaan laukkujen kanssa, kun Antti meni hakemaan kahden päivän pirssiämme. Näin vuokraamon tiskin koko ajan, ja kun asiointi alkoi kestää ja paikalla vieraili useampikin virkailija, niin aloin jo valmiiksi kihistä kiukusta ja julistaa mielessäni Avista totaaliseen boikottiin. Pitkältä tuntuneen ajan kuluttua Antti kuitenkin tuli hymyssä suin takaisin, ja sanoi ettei kaikki mennyt ihan putkeen (ei saatu sitä mitä tilattiin), mutta että auto saatiin. Sanoin välittömästi tekeväni reklamaation heti kotiin saavuttuamme.

Kävelimme pihalle ja melkein törmäsimme oven edessä ovet auki odottavaan kirkkaanpunaiseen avo-Mustangiin, mihin Antti kommentoi, että no tuohan se olisi pitänyt ottaa!  Samalla kuin minä sanoin mielessäni, että niinpä vissiin, oli Antti jo heittänyt melkein yhtä punaisen matkalaukkumme auton kyytiin ja käveli kohti kuskin paikkaa. Jäin hölmistyneenä seisomaan laukku toisessa ja vesipullo toisessa kädessä, ennen kuin tajusin alkaa ahtamaan tavaroitani auton minimaaliselle takapenkille. Tiesin kyllä odottaa jotain muuta tällä kertaa kuin Kostajaa, mutta yllätys oli silti onnistunut! Vaikka tämä ei ollutkaan se auto, mikä kuulemma tilattiin.

Tuollaisen auton kyydissä Nykin kaupunkialueen ruuhkat olivat melkoinen antikliimaksi, mutta heti Hastingsiin päästyämme laskimme katon alas ja annoimme auringon lämmittää poskia ja tuulen tuivertaa tukkaa. Loppupäivä menikin kivasti Hudson-jokivartta ajellessa aina Poughkeepsieen asti, missä pysähdyimme ja kävelimme rannassa sekä näyttävällä, tosi korkealla yläilmoissa menevällä kävelysillalla. Paluumatka ajeltiin pilkkopimeällä motarilla, missä oli oma tunnelmansa siinäkin, ihan kuin olisi ollut keskellä videopeliä!