Miksi minä matkustan?

Matkablogeissa on viime aikoina kiertänyt miksi matkustan -haaste, joita on ollut hauska lukea. Siispä minäkin päätin ottaa osaa haasteeseen ja haastan samalla kaikki loputkin tekemään niin!

Lapsuuden perheeni matkusti periaatteessa aina. Tarkoitan tällä sitä, että vähintäänkin joka kesä lähdettiin jonnekin ja yleensä aina ulkomaille. Aluksi reissasimme autolla Ruotsissa ja Norjassa, sen jälkeen ajoimme Tanskaan ja Saksaan. Lautalla vaan Tukholmaan ja siitä kohti seikkailua! Kävimme Saksassa useamminkin ja käytännössä kiersimme lähes kaikki Keski-Euroopan maat. Kauimmillaan kävimme Pohjois-Italiassa. Kyllä siinä tuli kilometrejä!

Näiden seikkailujen ohella kävimme myös perinteisillä aurinkolomilla ja lentokoneessa olin ensimmäisen kerran 7-vuotiaana matkalla Playa del Inglesiin. Paikka hurmasi minut täysin, sillä siellä oli uima-allas, hiekkadyynejä, palmuja, kameleita, kauniita valoja ja maailman coolein neonvärinen vyötärölaukku, jonka valkkasin turistikaupasta sillä aikaa, kun äiti ja isä söivät kuuluisia pihvejä Toro Negrossa. Jätimme ravintolan seinään Siilinjärvi-tarran ja muistelen, että vuosia myöhemmin kävimme tarkistamassa, onko se vielä paikoillaan. Sitä en muista, että oliko se.

Olin ensimmäistä kertaa ulkomailla ilman aikuisia 18-vuotiaana (olin matkustanut jo 10-vuotiaana Lontooseen ilman vanhempiani, kummitätini kanssa), kun lähdin Lions Clubin nuorisovaihtoon Iowaan. Samalla reissulla kävin elämäni ensimmäistä kertaa New Yorkissa ja ihmettelen vieläkin, että miten me lapsukaiset pärjäsimme siellä suuressa maailmassa ihan keskenämme. Ei sinällään, ei kyllä pelottanut yhtään. En ole koskaan osannut jännittää matkustamista.

Vaikka olin aina ollut kiinnostunut matkailusta ja matkustamisesta, oli kuitenkin täysin sattumaa, että päädyin yli kahdeksaksi vuodeksi töihin matkailualalle. Ja jos on töissä huonosti palkatulla matkailualalla, ei ole mitään järkeä olla matkustamatta ja hyödyntämättä henkilökuntaetuja. Siispä minäkin jonkun vuoden työskenneltyäni päätin sijoittaa osan tienesteistäni matkaan ja paikaksi valikoitui silloin vielä jossain määrin eksoottisen kuuloinen Thaimaa ja Phuket. Uusi Kanaria pääsi hurmaamaan minut ja kaverini, olihan turkoosivetiset rannat, vehreät sokeritoppavuoret, mangroverämeiköt, pitkähäntäveneet, eksoottinen ruoka, aasialainen esteettisyys ja kostea kuumuus ihan uusia juttuja. Tuli heti tunne, että vau, me tosiaan ollaan täällä, kaukana kotoa.

Siitä se sitten lähtikin, matkustaminen kavereiden kanssa, ja seuraavana vuorossa olivat Meksiko, Brasilia, ja Etelä-Euroopan maat. Lähdin myös opiskelijavaihtoon Espanjaan, vaikka tutkintoni oli gradua vaille valmis. Päätavoitteena oli tuolloinkin matkustella. Valmistumisen jälkeen olin yhden syksyn verran työharjoittelussa Thaimaassa. Ette varmaan arvaa miksi.

Ja vihdoin päästään siihen itse kysymykseen, eli miksi matkustan? Se on ainakin selvää, että olen alkanut matkustamaan siksi, että olen tottunut tekemään niin jo lapsena ja saanut kipinän sieltä. Ja matkustaminenhan on jossain määrin itseään ruokkiva asia: mitä enemmän näet, sitä enemmän tiedät, kuinka ihania paikkoja maailma kätkee sisäänsä. Jos olet kerran katsonut auringonnousua utuisen kanjonin reunalla, osallistunut lattareiden salsantäyteisiin katufiestaan tai tehnyt skootterilla äkkijarrutuksen viereisessä metsässä käyskennelleen norsun takia, on helppo janota lisää.

Olen aina ollut haaveilija, ja jos siihen lisätään vielä ripaus seikkailunhalua, niin mitä muutakaan siitä voi seurata, kuin tutustumista kaukaisiin maihin? En innostu mistään niin paljon kuin matkasuunnitelmista. Sen myötä olen valmis karsimaan muusta, mutta en matkoista. Olen kyllä hankkiutunut asuntovelalliseksi ja omistan auton puolikkaan, mutta olen myös joutunut tekemään valintoja niiden suhteen. En odota, että elämä alkaa eläkeläisenä tai sitten, kun asuntolaina on maksettu. Uskon, että matkustaminen tulee olemaan paljon kalliimpaa tulevaisuudessa ja lisäksi koskaan ei voi tietää, mitä muuta elämä tuo eteen. Matkustaminen tekee minut onnelliseksi juuri nyt.

Postauksen kuvat ovat vanhoja hyviä muistoja Kuubasta, Intiasta, Thaimaasta ja Espanjasta. Näiden lisäksi olen ollut onnellinen myös 36 muussa maassa.