Aina vaan Brooklyn Bridge

Brooklynin silta on varmasti lähes jokaisen turistin nähtävyyslistalla. Minä olen varmaan joku superturisti, kun olen käynyt ihailemassa kyseistä siltaa jo useamman kerran. Parhaimmat näkymät sillalle ja Manhattanin kärkiosaan löytyvät Brooklyn Bridge Parkista, joka on ihan sillan kupeessa Brooklynin puolella. Olen käynyt siellä ainakin neljästi.

CIMG1425_2

CIMG1447_2

Brooklyn Bridge Parkiin pääsee kätevästi metron ja pienen kävelymatkan yhdistelmällä, mutta toisaalta on ihan klassikko kävellä siltaa pitkin. Lähdimme kävelemään siltaa Manhattanilta päin illan hämärtyessä ja kun pääsimme toiselle puolelle, olikin jo ihan pimeää. Sillalla oli paljon porukka ja monet ihailivat kaupungin hiljalleen syttyviä valoja.

CIMG1489_2

CIMG1490_2

CIMG1488_2

Jälkeenpäin ajateltuna olisi kaikkein viisainta mennä metrolla Brooklynin puolelle ja kävellä sieltä Manhattanille päin, niin näkisi kävellessä valojen syttymisen ja skylinen asteittaisen sulautumisen pimenevään iltaan. Brooklyniin päin käveltäessä tunnelma ei ole ihan sama. Toisaalta näkymät periltä puistosta ovat satumaisen upeat, joten käytännössä sillalla kannattaa vierailla vaikka kahtena iltana: toisena kävellä illan hämärtyessä kohti Manhattania ja toisena ihailla loistetta puistosta käsin.

CIMG1491_2

CIMG1498_2

Me olemme käyneet kummallakin reissulla Brooklyn Bridge Parkissa kahdesti: kerran illalla ja kerran päivällä. Yhteensä siis neljä kertaa. Seuraavalla reissulla haluan ehdottomasti kävellä sillan uudelleen, sillä aikaisemmin silta on ollut korjaustöiden alla (siksi itse sillasta ei ole kuvia). Niin, ja haluan nähdä niiden tuhansien valojen syttyvän hiljalleen ♥

Roosevelt Island Tramway, Manhattania yläilmoista

Joku aika sitten Manhattanilla oli pamahtanut ja musta savu peitti Queensboro Bridgen alkupään. Ihan paikan vieressä on Roosevel Island Tram -asema, jota ei ainakaa heti suljettu, vaan köysirata kuljetti ihmisiä savun halki. Kyseessä oli ”vain” kuorma-auton syttyminen palamaan kesken matkan eikä kukaan loukkaantunut, mutta olisi ollut aika jännää matkustaa uhkaavasti kohti mustaa savua.

Joka tapauksessa Roosevel Island Tramway tarjoaa hienon mahdollisuuden tarkastella kaupunkia hieman eri perspektiivistä. Ja mikä parasta, köysirata on osa julkista liikenneverkkoa ja siihen pääsee metrokortilla. Hyppää siis kyytiin ja matkusta pieni matka Roosevelt Islandille ja nauti siellä esimerkiksi saaren Manhattanin puoleisen reunan puistosta. Puistosta on hienot näkymät Manhattanille ja niistä pääsee nauttimaan rauhallisissa tunnelmissa, kuin toisesta ulottuvuudesta käsin.

CIMG1375_3 CIMG1378_2 CIMG1381

Meidän köysirata matkaan kuului myös hieman jännitystä, sillä juuri kun olimme saarella ja lähdössä takaisin päin, huomasimme muutaman poliisihelikopterin ja -veneen kiertelevät Queensboro Bridgeä. Tuohon aikaan lähestyi 9/11 kymmenenvuotismuistopäivä, joten terrori-iskuja pelättiin ja odotettiin joka hetki. Hieman mietitytti mikä sitä siltaa vaivaa, uskaltaako kiikkerän köysiratakopin kyytiin hypätä ja joudummeko keskelle toimintaa kuin elokuvissa ikään.

CIMG1383_2 CIMG1384_2

Lopulta kopterit ja veneet häipyivät ja päätimme lähteä takaisin Manhattanille. Tiesimme, että viranomaiset tarkkailevat ja tarkistavat varmasti ihan kaiken pienenkin asian, joka saattaisi viitata jotain epäilyttävään. Myöhemmin, kun olimme kävelemässä Brooklyn Bridgellä, ajoi Manhattanin reunaa pitkin varmasti kymmenien poliisiautojen jono, pillit soiden tietenkin. Silläkään kertaa silta ei räjähtänyt tai mitään tavalliselle ihmiselle näkyvää ei tapahtunut. Jännitystä kuitenkin riitti syyskuussa 2011!

CIMG1386_2 CIMG1387 CIMG1396_2

Kaunis, talvinen Central Park

Central Park on yksi niistä paikoista, jonka haluan kokea jokaisena vuodenaikana, sillä puiston tunnelma vaihtuu vuodenajan mukaan. Viimeksi tallustelimme puistossa syyskuussa, jolloin ilma oli lämmin, aurinko paistoi ja puut olivat vihreitä. Syyskuussa on vielä ihan kesä eikä syksystä ole tietoakaan.

Tällä kertaa oli musta talvi-ilta kera jäisen tuulen, joka saattaa kuulostaa aika ankealle, mutta todellisuudessa puistossa oli hyvin taianomainen tunnelma. Ei sillä, että olisin kuitenkaan (lämpötilan takia) viihtynyt siellä tuntitolkulla, vaan suuntasimme pienen kävelylenkin jälkeen Hell´s Kitcheniin syömään yhdet parhaimmista hampurilaisista (Island Burger).

P1022123

Kävelimme puistoon sisään kaakkoisnurkasta ja suuntasimme luistinradalle (The Wollman Rink). Meidät ohitti vossikka hengitys pakkasessa huuruten ja mies ehdotti romanttista ajelua Central Parkissa. Vaikka kaikkien maailmankaikkeuden lakien mukaan minun naisena olisi pitänyt hihkua riemusta, kommentoin lähinnä ”ei helvetti mä jäädyn tänne”…

P1022129

P1022127

Jatkoimme siis matkaa kävellen, näimme luistinradan ja seuraavaksi olin merkinnyt epämääräiseen suuntaa antavaan karttaamme karusellin. Kävi kyllä mielessä, ettei se välttämättä ole toiminnassa talvella, mutta jos olisi, niin se olisi todella kaunis näky valoineen kaikkineen mustien puunrunkojen keskellä. Kävelimme oletetun karusellin suuntaan, mutta emme nähneet sitä missään, joten emme lähteneet myöskään etsimään, sillä puiston lounaisnurkka kajasti kutsuvasti ja siellä odottava metro, johon pääsimme lämmittelemään yhden pysäkinvälin verran.

P1022133

Puistossa oli parasta mustat puunrungot ja se, etteivät lehdet peittäneet näkymää vaan puiden lomasta kajasti puistoa ympäröivien rakennusten valot. Siinä tuli jälleen kerran aika epätodellinen olo!

P1022138P1022134P1022140

Himoshoppailua Manhattanilla

Otsikko on hieman hämäävä, sillä en sortunut himoshoppailuun, mutta pointti on, että olisin voinut. Sillä Manhattan on yksi maailman parhaista paikoista tehdä ostoksia ja erityisen hyvä se on joulun jälkeisten alennusmyyntien aikaan. Siis juuri silloin, kun mekin tallailtiin SoHon ja muiden ostoskeskittymien katuja.

SoHo on edelleen lempparipaikkani ostoksien suhteen. Vaikkakin viimeksi emme ehtineet kiertää siellä kuin ehkä kaksi kauppaa, mutta kokemus oli sitäkin positiivisempi. Ja se johtui niistä aleista.

Suuntasimme ensimmäiseksi suosikkiliikkeeseeni Banana Republiciin ja huomasimme alen olevan 40% ja laajasta osasta vaatteita ja muita juttuja. Olin väsynyt ja tunsin oloni tosi nuhruiseksi kaikenkarvaisten vaatekerrostumien alla, jotka olin kylmän paniikissani kasannut päälleni lähtiessä. 40% ale kuulosti hyvälle ja valkkasin itselleni yhden neuleen, jota sovitin hätäisesti ja totesin hyvälaatuiseksi ja hinnaltaan edulliseksi. Kiikutin paidan kassalle, missä selvisi, että ale onkin lisäale ja paita oli todellisuudessa ja euroiksi päässä muutettuna todella edullinen!

Tämä huomio aiheutti sen, että koko kauppa piti kiertää läpi uudelleen. Ja sama miesten puolella, missä innostuimmekin mm. miesten pikkutakeista ja lopulta sieltä kotiutettiinkin enemmän miesten kuin naisten vaatteita. Sama tapahtui seuraavassa liikkeessä, mutta en valita, sillä sain kyllä tuhlattua reissun aikana ihan tarpeeksi paljon rahaa!

auringonallaPC311875

Seuraavana päivänä oli olennaista löytää minulle talvitakki, sillä säätila New Yorkissa oli muuttunut edellisenä viikon +17 asteesta hyytävän viimaiseen -8 asteeseen (ainakin aamuisin, mutta muutenkin oli kylmä!). Talvitakkeja ei kuitenkaan tahtonut löytyä (ainakaan mieluisia) oikein mistään, sillä monissa paikoissa liikkeisiin oli tuotu jo kevätvaatteet ohuine farkkutakkeineen.

Onneksi ymmärsimme lähteä tsekkaamaan outletteja, tai oikeastaan meidän ei tarvinnut muuta kuin vierailla Gapin outletissa Brooklynissa ja talvitakki oli löytynyt, vieläpä mukavalla alennuksella varustettuna!

PC311891_1024

Suurin yllätys minulle oli Century21-alennustavaratalo, jota ystäväni kutsuu lempinimellä törkytupa. Älä anna nimen hämätä, sillä törkyä siellä ei ole myynnissä, mutta sinnikkyytä, energiaa ja hermoja paikassa tarvitaan, jos meinaa käydä läpi edes puolet useampikerroksisesta tavarapaljoudesta. Mutta se yllättävä puoli oli hinnat, sillä ne olivat melkein tuotteesta riippumatta merkittävän edulliset ainakin Suomen vastaaviin hintoihin nähden (jos nyt mitä niistä vaatteista yms. on edes myynnissä Suomessa). Uskon, että kannattaa olla tarkkana tuotteiden laadun kanssa, mutta ainakin me teimme hyviä löytöjä.

Me vietimme parituntisen WTC:n raunioiden viereisessä Century21:ssa eli siinä isoimmassa ja ehdin siinä ajassa käydä läpi vain murto-osan. Vaatteita on tarjolla useammassakin kerroksessa, mutta sovituskoppien jonot voivat olla melkoiset ruuhkaisimpina aikoina. Minä keskityin kaikkeen sellaiseen, mitä ei tarvitse sovittaa ja mukaan lähti nahkalaukku, nahkakukkaro ja kaulahuivi.

Tv:stä tutuissa paikoissa (Washington Square)

Matkustamisessa ja erityisesti Amerikkaan matkustamisessa on se hassu puoli, että telkkariohjelmia ja elokuvia tulee tuijotettua ihan eri mielenkiinnolla. Esimerkiksi Miami Vice on ollut minulle ohjelma, jota en ole katsonut 80-luvulla, mutta joka on tietenkin jollain tasolla tuttu. Joitakin vuosia sitten aloimme hetkittäin seuraamaan sarjan uusintoja, koska ne tulivat sopivaan aikaan. Sitten tuli varattua Miamin matka ja matkakuumetta sai kivasti viriteltyä telkkaria katsomalla. Mutta sitten matkan jälkeen oli ihan parasta, kun boksille oli tallentunut useita jaksoja Miami Vicea ja C.S.I. Miamia ja päivän paras hetki oli se, kun pääsimme töistä kotiin sohvannurkkaan muistelemaan reissua ja bongailemaan tuttuja paikkoja. Kera Don Johnsonin!

Kaikkein herkullisin bongaus oli eräs ulkoilmabaari, joka näytti jo paikan päällä sellaiselta, että täällä on ihan varmasti kuvattu Miami Vicen jaksoja. Olimme jo eräänä iltana menossa kyseiseen baariin, mutta sinä iltana ei ollutkaan vapaa pääsy niin kuin muulloin, joten jätimme väliin. Kotona bongasimme sitten saman baarin ihan oikeasti Miami Vicen eräästä jaksosta ja suorastaan pomppasimme sohvalta silkasta riemusta: me ollaan oltu tuolla (no ainakin melkein)!

New Yorkissa tilanne on se, että kaikki paikat ovat entuudestaan telkkarissa nähtyjä ja jollain tapaa tuttuja, vaikka et olisi kaupungissa koskaan vieraillutkaan. Ja silti on aina hykerryttävää nähdä lempitelkkarisarjojen tyypillisiä maisemia (ja vaikka tarkoituksella vierailla Carrien portailla).

Riemukaari vilahtaa usein Frendeissä (vaikka sarjaa ei varsinaisesti olekaan kuvattu Nykissä muutoin kuin ulkokuvien osalta) ja se sijaitsee Washington Squarella. Heti alueelle saavuttuamme törmäsimme harmaaseen karvapalloon, joka osoittautui oravaksi (amerikkalaiset oravat ovat isoja!). Kun harmaata talvimaisemaa alkoi katsomaan tarkemmin, huomasimme puistossa olevan valtavan paljon oravia, jotka kiipeilivät puiden runkoja ylös alas ja odottivat ihmisten syöttävän heille herkkupaloja.

PC311947CIMG4361CIMG4359

Itse Washington Square oli aika viihtyisä paikka – tai olisi sitä varmasti ainakin kesällä. En itse tykkää hengata talvella ulkona, mutta aukiolla oli kyllä paljon ihmisiä ja osa istuskeli siellä ihan ajanviettomielessä. Olipa riemukaaren juurelle eksynyt myös mies ja flyygeli ja alueella raikasi reipas pianomusiikki (minulle on hieman mysteeri se, miten mies tarkeni soittaa siellä avokäsin).

PC311940

PC311934

PC311930

PC311950PC311952PC311956PC311955

Budjettihotelli Brooklynista: The Union Hotel

Rantapallon artikkelissa kerrotaan viisi vinkkiä New Yorkin budjettimajoitukseen, joten kannanpa minäkin korteni kekoon näin blogin puolella ja kerron tässä välissä viimeisimmän reissumme hotellivalinnasta. Hyvät vinkit New Yorkin hotelleista on aina tarpeen, sillä hotellit ovat yhtä aikaa sekä kohtuuttoman kalliita että mahdollisesti hieman rähjäisiä.

Totuuksia New Yorkin hotelleista:

  1. Manhattanilla on sikakallista.
  2. New Yorkissa on sekä täyteen varattua että kohtuuttoman kallista joulun ja uuden vuoden seutuna.
  3. Jos olet aikaisessa, voit saada kohtuullisen hintaisen ja siistin hotellin Brooklynistä.
  4. Se ei kuitenkaan välttämättä tarkoita lämmintä vettä suihkussa jne.
  5. Jos pidät majaa Brooklynissä, joudut kulkemaan metrolla joka päivä yhteensä muutaman tunnin (olettaen että käyt Manhattanilla päivällä ja illalla).
  6. Toisaalta on varsin piristävää nähdä tavallista elämää Brooklynissä eikä siellä tulisi samassa mittapuussa liikuttua, mikäli tekisi vain satunnaisen retken Manhattanilta Brooklyn Bridge Parkiin.

Eli emme siis löytäneet omalle kukkarolle sopivaa majoitusta Manhattanilta. Aloimme etsimään hotellia syyskuun alussa ja siinä vaiheessa alkaenhinnat Manhattanilla olivat rupuisimmissa hotelleissa tyyliin 250 dollaria per yö. Esimerkiksi Midtownissa sijaitseva edullisimmasta päästä oleva hotelli Pennsylvania maksoi n. 350-400 dollaria per yö halvimmassa huoneessa. Ja tiedän kyllä, ettei se ole läheskään mikään loistohotelli eikä edes tarjoa aamupalaa tuohon hintaan!

Tutkimme hotellitarjontaa eri hakukoneilla varmasti muutaman päivän ajan ja lopulta tulimme siihen tulokseen, että meidän vaihtoehdot ovat Brooklynissä ja niitä oli kaksi, joista toinen oli The Union Hotel. Yksi yö hotellin pienimmässä kahden hengen huoneessa kustansi n. 140e ja se sisälsi diner-aamupalan. Hotelli oli rakennettu vastikään vanhaan teollisuusrakennukseen ja oli siinäkin mielessä juuri meidän mieleen.

PC301835

Lue loppuun

Ruokaostoksilla New Yorkissa

Tykkään kierrellä ruokakaupoissa ja erityisesti tykkään siitä ulkomailla. Missään ei näe paremmin paikallista arkielämää kuin metrossa/bussissa ja ruokakaupassa. On todella harmi, että aina tulee varattua majoitukseksi hotelli, jolloin ei pääse itse kokkailemaan ulkomaiden ruokakauppojen mahtavasta ruokatarjonnasta. Onneksi aina voi kuitenkin kierrellä ja katsella – ja hankkia omaan kotiin jännittäviä pieniä pulloja, mausteita ja hillopurkkeja. Aivan parhaita tuliaisia ja tuovat aina mieleen ihanan lomamatkan!

Miami – New York -reissulla pääsin käymään kolmessa ruokakaupassa: Family Dollarissa Little Havanassa, Whole Foodsilla Manhattanilla ja nimettömäksi jääneessä (ja kaikkein mielenkiintoisimmassa) marketissa Inwoodissa, Manhattanin pohjoisosassa.

Emme eksyneet Inwoodiin sattumalta, vaan otimme määrätietoisesti metron kohti pohjoista ja tarkoituksena oli pikaisesti tutustua Manhattanin pohjoisimpiin kaupunginosiin ja valitsimme pysähdyspaikaksi lattarihenkisen Inwoodin. Tunnelma oli taas kerran kuin toisesta maailmasta: kaupat olivat levittäytyneet kaduille ja vaikka pakkasasteita oli muutamia, myytiin ulkona mm. hedelmiä ja kaiken kirjavia vaatteita.

PC301777PC301782PC301783

Kävelimme alueella muutaman korttelin verran ja haaveilimme kesästä: kaduilla pystyi aistimaan kuuman lattaritunnelman, mutta tottahan siihen vaadittaisiin kesälämpöinen auringonpaiste eikä toppatakkeihin kääriytyneitä ja paikasta toiseen kiiruhtavia harvoja sunnuntaiaamun vastaantulijoita.

Onneksi törmäsimme tölkkivuoreen. Melkein kirjaimellisesti. Erään rakennuksen laidalla oli nimittäin kasoittain tölkkejä ja muuta ruokatavaraa, mitä jäimme ihmettelemään. Pian huomasimme vieressä olevan myös oven ja paikan olevan ruokakauppa. Sisään siis!

PC301787

PC301790

Kauppa oli täynnä mielenkiintoisia juttuja: kasoittain vihanneksia, joista en tunnistanut puoliakaan, hyllymetreittäin chilikastikkeita ja mausteita, joita tuli jokunen kerättyä myös ostoskoriin. Koska olo kameran kanssa heiluessa tuntui ihan teollisuusvakoojalta, emme kierrelleet kaupassa liian pitkään ja harmillisesti emme myöskään nähneet kaikkea.

CIMG4316

CIMG4314

CIMG4315

CIMG4317

Tässä vielä muutamia kuvia Union Squaren Whole Foods Marketista, jossa kävimme viimeisenä päivänä pikaisesti kierroksella. Sieltä olisi odotetusti löytynyt vaikka mitä hyvää ja yllättävän paljon erilaisia ruoka-annoksia ja painon mukaan ostettavaa ruokaa. Seuraavalla lomalla olisi hauska kokeilla asunnon vuokraamista, niin pääsisi nauttimaan näistäkin herkuista!

OLYMPUS DIGITAL CAMERAP1022167P1022169

P1022166P1022163

P1022168

Seuraavana päivänä Times Squarella

Emme siis päässeet taianomaiselle Times Squarelle viettämään uuden vuoden iltaa ja olimme vieläpä tyytyväisiä suunnitelmien muutokseen, vaikka aluksi harmittikin. Päätimme vierailla värivalomainosten loisteessa seuraavana päivänä – vähemmässä ruuhkassa ja kaikessa rauhassa.

Menimme suunnitelmien mukaan Times Squarille uuden vuoden päivänä, mutta kokemus ei ollut yhtä sykähdyttävä kuin edellisellä reissullamme syyskuussa 2011. Syytän siitä talvea. Tai sitten sitä, että olemme pyörineet siellä jo useampaan otteeseen. Kaikkea ei voi kokea aina uudelleen ja uudelleen ekaa kertaa.

P1012067P1012070

Kaikkein paras Times Squaren maisemien ihailuun ovat ne kaikkialla vilahtavat punaiset portaat, jolle päätimme taas kerran kivuta ottamaan ainakin muutaman kuvan. Mutta, edellisen illan juhlalavastuksen purku oli vielä kesken ja paikka oli suljettu. Pöh.

P1012076

P1012072

P1012062

Hei, me ollaan tuolla!

P1012065

Ei auttanut muu kuin palata illalla samoissa aikeissa. Mutta taitaa newyorkerit olla vähän hitaita, kun portaat oli suljettuna edelleen. Vai onkohan ne kiinni koko talven? Onko kellään parempaa tietoa? Jos niillä on vaikka liukastumisvaara tai jotain muuta…

P1022103

P1022098

Top of the Rock uuden vuoden iltana

New Yorkin osuuden toisen päivän iltana kävelimme määrätietoisesti Rockefeller Centerille, sillä olimme päättäneet ihailla ensin suurta ja kuuluisaa joulukuusta sekä luistinrataa ja sen jälkeen nousta hissillä rakennuksen näköalatasanteelle, Top of the Rockiin.

Jos mikä oli tyypillistä tälle reissulle niin se, että mikään ei mennyt niin kuin oli suunniteltu/haluttu. Siispä ensinnäkin joulukuusen ympärillä oli joku muutama tuhat turistia, kadut velloivat ihmisiä ja minä olin ihan hiilenä, että tästäkö me maksettiin, että saadaan olla puristuksissa muiden turistien kanssa joka ikisessä paikassa. Nappasimme hätäisesti muutaman kuvan mahtipontisesta kuusesta ja lopetimme haaveilut luistinradan näkemisestä.

PC311839PC311850

Etsimme Top of the Rockin sisäänkäyntiä ja jouduimme kiertämään korttelin toiselle puolelle, missä oli huomattavasti vähemmän porukkaa ja pääsimme vilkaisemaan sitten sitä luistinrataakin. Päätimme kuitenkin kiiruhtaa, että pääsisimme mahdollisimman lyhyellä jonottamisella ihailemaan Manhattania yövalaistuksessaan.

P1011998P1011986P1011984

Kuusen vartija:

P1011983PC311856PC311854

Top of the Rockin sisäänkäynnin kohdalla oli epäilyttävän lyhyt jono, tai oikeastaan vain pieni ihmisryhmä. Ajattelimme Empire State Buildingin olevan niin suosittu, ettei asiakkaita riitä muille korkeille taloille. Olimme väärässä.

P1012011P1012001

Jos olisimme edes vähän vaivautuneet tutkimaan asiaa etukäteen, olisimme tajunneet, että Top of the Rockissa homma toimii samalla tavalla kuin Burj Khalifassa: liput voi ostaa ennakkoon ja niissä on tietty kellonaika, jolloin tietty ryhmä siirtyy hisseille (ja pääsee vähillä jonottamisilla ja miellyttävästi yläilmoihin, toisin kuin Empiressä!).

Meillä ei siis ollut lippuja ja huomasimme jo kiemurtelevan lipunmyyntijonon hännillä, että samalle illalle oli saatavilla lippuja enää lähellä sulkemisaikaa. Tuntien odotus ei oikein innostanut, joten päätimme jonottaa ja ostaa liput valmiiksi seuraavalle illalle, joka oli uuden vuoden aatto. Ostimme liput tunti ennen sulkemisaikaa, joka oli uuden vuoden takia normaalia aikaisemmin.

Seuraavana päivänä menimme paikan päälle hyvissä ajoin ja kävimme matkalla herkuttelemassa Magnolia Bakeryn uuden vuoden kuppikakulla. Jonottaminen sujui hetkessä ja pian olimme hississä kohti yläilmoja. Rockefeller meni tässä asiassa niiin paljon Empiren edelle, että tästä lähtien vierailen vain siellä!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Suuntasimme heti ulkotasanteelle ottamaan kuvia ja saimme taas tuntea, kuinka viiltävän kylmä viima voi talvella olla yläilmoissa! Kaupunki näytti kieltämättä satumaiselle, tuhansia valoja ja uuden vuoden aaton odottava tunnelma.

P1012020CIMG4388CIMG4384

Kuvasimme muutaman hetken ja kiiruhdimme sitten näpit jäässä sisätiloihin. Sisällä kävimme vielä värikkäässä valohuoneessa, jonka ideaa emme jääneet sen enempää selvittämään.

P1012033P1012032P1012035

Kaiken kaikkiaan Top of the Rock oli siis huomattavasti parempi kuin Empire, sillä se oli ainakin jonkin verran edullisempi ja jonotusaika oli noin kaksi tuntia lyhyempi eli ei paljon mitään. Me like!

Sunnuntaiaamu Carrien kotikulmilla

Listallani 50 tekosyytä matkustaa New Yorkiin löytyi mm. Sinkkuelämää-Carrien kotitalon portaat tai ainakin samantyyppisten brownstone-maisemien ihailu. Lähdimme toteuttamaan haavetta sunnuntaina heti aamusta, matkalla High Linen kävelykadulle.

PC301725

Jäimme Christopher St – Sheridan Sq -pysäkillä pois ja lähdimme kävelemään pitkin West 4th Streetiä pohjoiseen kunnes törmäsimme Perry Streetiin, jonka varrella Carrien talo sijaitsee. Huomasimme oikeat rappuset jo kääntyessämme, sillä niiden eteen oli viritetty kettinki ja valokuvien ottaminen portailla oli kielletty. Samassa yhteydessä oli pieni boksi, jossa pyydettiin lahjoittamaan rahaa eläimille, mikäli kuitenkin haluaisi kuvia räpsiä.

PC301737

PC301735

Pakkohan minun oli poseerata hetki, tosin ihan kadulla seisoen eikä varsinaisesti portailla ollen. Lahjoitimme siitä hyvästä muutaman dollarin.

PC301741

PC301744

Satuimme paikalle hyvään aikaan (= aikaisin aamulla), sillä rappusten ympärillä ei pyörinyt muita innokkaita turisteja ja SATC-faneja. Tosin tullessa yksi iso auto pysähtyi rappusten kohdalle ja nappasi kuvan ja lähtiessämme meitä vastaan käveli joukko kameroita kantavia ihmisiä aikeena suunnata juurikin niille portaille. Varmasti suosittu paikka!

Vaikka Carrien talo ei niin kovin kiinnostaisikaan, niin West Villagen kadut ovat kertakaikkisen ihastuttavia brownstone-rakennuksineen, erityisesti kesällä. Talvella kadut ovat luonnollisestikin karumpia, kun puissa ei ole lehtiä, mutta toisaalta jouluaikaan ihmisillä on tunnelmallisia joulukoristeita. Tosin West Villagen koristelut eivät vetäneet vertoja Brooklynin Park Slopelle, joka oli kuin suoraan elokuvista ja satukirjoista!

PC301734PC301733PC301728PC301727