Patikointia Taorminasta Castelmolaan

Pysytään vielä hetki viime kesän Sisilian reissussa. Jos itse Taormina on mäkinen ja jaloille haasteellinen ja Etnan rinne tuskainen kiivettävä pyörivine pikkukivineen, ei patikointi Taorminasta Castelmolaan tuntunut ainakaan yhtään helpommalle. Onneksi reitti on helppokulkuinen portaineen, polkuineen ja pikkuteineen, mutta kuntoa se vaatii jonkin verran, kun jatkuvasti noustaan ylöspäin ja Castelmola näyttää olevan aina kaukana yläpuolella.

Patikointireitti on kuitenkin mielenkiintoinen ja siellä näkee kauniita maisemia ja taloja. Itse Castelmolan kylä sijaitsee 529m merenpinnan yläpuolella (Taormina 200m) ja kuitenkin hyvin lähellä rantaa, joten jos sieltä ei ole hyvät näköalat niin mistä sitten? Ylhäältä näkee kauas merelle sekä kaikki lähialueiden pikkukylät ja kaupungit. Kirkkaalla säällä uskoisin paikasta olevan myös hienot näkymät lumihuippuiselle Etnalle, koska se näkyy jopa yli 300m alempana olevasta Taorminasta.

Matkan varrella ei ole varsinaisia levähdyspaikkoja, joten oma vesipullo kannattaa ottaa mukaan ja sopivan paikan tullen vähän lepuuttaa jalkoja (jatkuva etukenossa tarpominen alkaa kyllä tuntua jaloissa ja itsestä tuntui jo alkureitistä, että mitähän tästä tulee…). Mikäli menomatka tuntuu väsyttäneen voimat kokonaan, pääsee takaisin Taorminaan myös bussilla (ja siis pääsee sinne Castelmolaan päinkin bussilla, jos patikointi ei varsinaisesti naposta).

Itse Castelmolan kylä on viehättävä pikkuisine kauppoineen ja ravintoloineen. Kapeilla kujilla tulee todella keskiaikainen fiilis, vaikka onhan noita pikkukujia kaikki vanhat kaupungit pullollaan. Korkeimmalta kohdalta löytyy vanhan linnakkeen rauniot, joille pääsee ihan ilmaiseksi katselemaan maisemia ja ottamaan valokuvia.

Meille oli suositeltu Castelmolan ravintolatarjonnasta Bar Turrisia, jonne etsimme tiemme ja löysimmekin. Tästä kokemuksesta lisää myöhemmin!

Ps. Kuka muistaa vielä ötökkäkammoni? Muistuipa mieleeni tältäkin patikkareissulta eräskin viikunapuu, josta nappasin käteeni viikunan (joka oli vielä raaka) ja jota aloin kesken kipuamisen kuorimaan käsillä. Tuijotin sisustaa pienen hetken, ennen kuin äkkäsin hedelmälihassa pienen toukan. Voi sitä rääkäisyä, minkä säikähtäneenä päästin, se kimposti varmasti Compostelan linnanmuureilta Taorminaan ja sieltä alas Naxokseen asti. Itse viikuna lensi takaisin puuhun…

Ihana Isola Bella

Isola Bella on Taorminan kaupungin alapuolella rannan yhteydessä oleva saari, jonka mukaan on nimetty myös sitä reunustava ranta. Taorminasta rannalle pääsee kätevimmin köysihissillä eli funivialla, jonka pääteasemalta on vain lyhyt kävelymatka portaille, joita pitkin laskeudutaan Isola Bellan rannalle.

Rannalta löytyy palveuita, kuten aurinkotuoleja varjoineen sekä pieniä rantaravintoloita. Tuolien hinnoista ei ole oikein tietoa, kun valitsimme itse rannan kivikolla makoilun, sillä olimme rannalla vain parisen tuntia. Rantaravintoloiden ruoka tuoksui ihanalle friteeratun kalan, mustekalarenkaiden ja sitruunan yhdistelmälle, josta tuli todellinen lomafiilis.

Itse ranta on kuvankaunis. Rantakivet ovat hyvin vaaleat, meri kirkkaansininen, rantaa ympäröi jylhä vehreys ja kaiken kruunaa pittoreski saari keskellä kaikkea. Itse saari on kuitenkin yksityisaluetta eikä sinne pääse käymään. Huono puoli tässä rannassa on sen kivikkoisuus, mikä on tietenkin hyvin tyypillistä eurooppalaisille kauniille rannoille. Vesi oli niin raikasta, että uimisesta piti tehdä numero, tai se olisi jäänyt kokematta. Tosin ajankohta oli varhainen kesäkuu, jolloin merivesi ei ole ehtinyt juurikaan lämmetä.

Etnan rinnettä kiipeämässä

Osallistuimme Sisilian lomallamme järjestetylle Etnan retkelle ja matkasimme bussilla yhdelle Etnan kraatereista. Tulivuoren rinnettä kulkevan serpentiinitien varrella huomasin hyvin kasvien muuttuvan ylemmäksi noustessa ja lopulta jäävän kokonaan pois, pieniä ruohoplänttejä lukuunottamatta. Näimmepä jopa muutamia kohtia, missä laava oli valunut metsän yli ja jäänyt jähmettyneenä makaamaan tummana möykkynä.

Perillä meillä oli valittavana kaksi eri kraateria, joiden huipulle kiivetä. Matalampi oli helppo tapaus ja sen myötä lähdimmekin kiipeämään kovin viattoman näköisen korkeamman kraaterin seinämää. Kiipeämisen helpottamiseksi seinämään oli muotoiltu tie, mutta koska koko kraateri oli pinnaltaan irtonaista pikkukiveä, oli kiipeäminen melko haasteellista. Ainakin sandaaleissa, joissa minä pöljä olin lähtenyt liikkeelle (ei minulla ollut kyllä mitään parempia kenkiä edes mukana reissussa).

Kiipeäminen tuntui loputtomalta suolta, kun jokaista askelta kohti ylöspäin valui ainakin puolikkaan verran alas (no ei sentään kahta askelta…). Välillä piti yrittää levätä jonkun isomman kivenmurikan päällä seisten, ettei vaan lähtenyt valumaan alaspäin. Kiipeämistä olisi kyllä helpottanut huomattavasti oikeanlaiset kengät, sillä avokärkisillä sandaaleilla ei voinut kovin tarmokkaasi upottaa jalkojaan soraseinämään ja lisäksi jalan ja kengän väliin pääsi menemään kiloittain pikkukiviä.

Ylhäällä näkymät olivat kuitenkin hienot. Varsinaisesti maisemaa ei nähnyt, sillä vuoren rinnettä pitkin hiipivä usva tuli kuin esirippu näyttämön eteen. Muuten tunnelma oli kuin kuun pinnalla, luulisin.

Savoca – Kummisedän jalanjäljillä

Sisiliaan liittää heti mielessään hyvän ruuan lisäksi Kummisetä-elokuvat, joihin on kuvattu pätkiä juurikin Sisiliassa. Tapahtumat sijoittuvat Corleonen kylään, mutta ne on todellisuudessa kuvattu parissa muussa kylässä, kuten Savocassa.

Ainakin Michaelin ja Apollonian häät sekä baarikohtaukset Bar Vitellissä ovat kuvattu Savocassa. Pääsimme vierailemaan kyseisessä pikkukylässä viime kesänä ja kävimme myös nauttimassa kylmät sitruunagranitat Bar Vitellissä, joka oli suurimmaksi osaksi museotilaa.

Ulkona oli viehättävä terassi, jolla pystyi istuskelemaan puiden ja muiden kasvien varjossa. Ainoa miinuspuoli oli taukoamatta soiva Kummisetä-tunnari, joka alkoi aina vain uudelleen ja uudelleen… Tosin, itse olen aina pitänyt kyseisestä veisusta, joten asia ei häirinnyt liiemmin.

Bongasimme myös terassilta paikallisen julkkiksen, nimittäin ensimmäisessä elokuvassa esiintyneen Apollonian äitiä esittäneen naisen, joka asuu kylässä.

 

Ihana Taormina

Viime keväänä en ollut käynyt vielä koskaan Italiassa (sitä ei lasketa, jos on käynyt autolla Pohjois-Italiassa, nähnyt Milanon siintävän horisontissa ja kääntynyt siitä takaisin Sveitsin puolelle…). Tunsin, että sivistyksessäni on suuri, ainakin Italian kokoinen aukko, joten asialle piti tehdä jotain. Pelastus hirvittävään häpeään löytyi Sisilian äkkilähdöstä ja paikaksi valikoitui kauneudestaan kuulu Taormina.

Porta Messina

Taormina sijaitsee meren rannalla, mutta silti 200m merenpinnan yläpuolella. Eli tie kaupunkiin (tai sen vanhaan osaan eli keskustaan) on jyrkkä ja mutkainen ja mikäli kaupungista haluaa liikkua rantaan jalkaisin, suosittelen lämpimästi funiviaa eli köysirataa. Tosin vuorenrinteessä kulkee myös portaat, joten hyväkuntoisimmat ja innokkaimmat ja lomailua verenmaku suussa harrastavat voivat myös käyttää niitä.

Myös Taorminan keskusta on mäkinen, pääkävelykatua lukuunottamatta. Corso Umberto, eli tämä pitkähkö, kaupungin läpi kulkeva kävelykatu on täynnä ravintoloita, kahviloita ja tyylikkäitä pikkukauppoja. Sen poikkikadut ovat kapeita ja lähtevät vuorenrinnettä ylös ja alaspäin. Tunnelma Corso Umbertolla on päivisin leppoisa ja iltaisin tyylikäs ja juhlava. Italialaiset osaavat näyttäytyä ja laittautua ja lähtevät koko perheen voimin iltakävelylle.

Corso Umberto

Näköalat Taorminasta ovat satumaisen hienot. Alhaalla näkyvät rantalomakohde Giardini-Naxos sekä Isola Bellan kuvankaunis ranta. Kirkkaalla säällä kaupungista voi nähdä lumihuippuisen Etnan tulivuoren.

Isola Bella

Taorminasta pääsee vielä ylöspäinkin ja jotkut huippukuntoiset (kuten me, öhöm) saattavat lähteä patikoimaan Castelmolan kylään, vaikka sinne pääsisi bussillakin. Taorminan ympäristössä on hyviä (lue: jyrkkiä) patikointireittejä, joita pystyy toteuttamaan ilman sen kummempia varusteita. Sopii siis lomailijoille, jotka pelkäävät pizza margharitan kertyvän vyötärön ympärille.

Pizzasta mieleeni tulikin italialainen ruoka, joka oli ainakin Taorminassa aivan loistavaa! Rakastuin Sisilian omaan pastaan, pasta alla normaan, jossa oli munakoisoa tomaattikastikeessa. Ja tietenkin pizzaan, se oli niin maukasta, että voisin matkustaa Italiaan pelkästään sen pizzan takia!

Best Western Bowery Hanbee

Minulla (tai meillä) oli eilen pienoinen ongelma. Halusimme taas niin kovasti New Yorkiin, että aloimme etsimään edullista majoitusta kyseisestä kaupungista heinäkuulle. Ja olimme siis leffassa. Onneksi kännykällä voi jossain määrin selailla hotellien hinta- ja varaustietoja . Löysimme ihan hyvän vaihtoehdon, tällä kertaa Queensin puolelta, mutta nyt meiltä uupuu halvat lennot. Tällä hetkellä joudumme siis tyytymään vain haaveiluun ja edellisen reissun muisteluun, sillä emme ole niin hulluja sentään, että varaisimme hotellin ja jäisimme odottelemaan tarjouksia lennoista.

Olimme syksyllä viiden päivän lomalla New Yorkissa ja majoituimme loppujen lopuksi Chinatownissa, Best Western Bowery Hanbee hotellissa. Olimme aluksi varanneet jo keväällä hotellin Manhattanin yhtimestä, Pennsylvania hotellista, sillä allekirjoittaneella oli ihan ok kokemuksia kyseisestä hotellista, tosin kymmenen vuoden takaa.

Koska New Yorkissa majoittuminen on kallista, kannattaa tarjouksien perässä juosta. Niinpä mekin vaihdoimme Pennsylvanian viime hetkillä Wolcottiin, joka myöskin sijaitsi hyvin keskeisellä paikalla, sillä säästimme siirrolla ainakin 150e.

Juuri ennen lähtöä Suomesta, saimme kuitenkin viestin, että hotelli on ylibuukannut, ja meidät siirrettäisiin Bowery Hanbeehen Chinatowniin. Sinällään emme olleet siirrosta pahoillamme, sillä hotelli oli parempitasoinen kuin varaamamme ja maksamamme. Lisäksi hyvä ystäväni, oikea New York -fani, kehui hotellia parhaaksi, missä on kyseisessä kaupungissa asunut.

Jatka lukemista ”Best Western Bowery Hanbee”

Patikointia Sirikarin solassa

En tiedä miksi minulle tuli näin kevätauringon paistaessa niin Kreeta-fiilis, että taidan tehdä kaksikin perättäistä postausta kyseisestä paikasta. Olin itse siellä lomalla muutama vuosi sitten touko-kesäkuun vaihteessa, majapaikkana Hanian läheinen Platanias.

Minulla oli hieman ennakkoluuloja koko Kreetasta, Haniasta ja vieläpä Plataniaksesta, kun en keksinyt juuri tyypillisempää turistipaikkaa, jos ei Rodosta lasketa (en ole koskaan käynyt Rodoksella). Paikka valikoitui kuitenkin sillä, etten ollut koskaan käynyt Kreikan saarilla, lento lähti kätevästi Oulusta ja pääsimme matkaan edullisesti, kun oli toukokuu.

Ja täytyy myöntää, että ennakkoluulot osoittautuivat ihan vääriksi. Asiaan vaikutti varmasti myös se, että oli tosiaan alkukesä, touko-kesäkuun vaihde, eikä alueella ollutkaan hirveitä turistimassoja. Palaan Kreetaan liittyviin juttuihin vielä myöhemminkin, mutta tässä yksi asia, mikä teki lomastani ihanan ja rentouttavan, nimittäin pieni patikointiretki Sirikarin solassa.

Lähdimme järjestetylle patikointiretkelle Sirikarin solaan, jossa oli tarkoitus kävellä helpohko, noin 5km pituinen maisemareitti. En ole harrastanut patikointia juuri koskaan aikaisemmin, mutta kyseiseen reittiin riittää todellakin ihan peruskunto ja tavalliset lenkkarit, jotka olimme sitä varten ottaneet mukaan.

Reitti alkoi Sirikarin kylän liepeiltä, ihanan maisemakirkon vierestä, jonka hautausmaa oli todella hienolla näköalapaikalla. Aluksi siis lähdetään laskeutumaan solan pohjalle ja se oli patikoinnin haastavin osuus polun liukkauden vuoksi, mutta peruskuntoiselle ihan helppo kulkea.

Solan pohjalla kuljetaan polkua/pientä tietä pitkin. Loppumatkasta lähdetään nousemaan hieman ylöspäin, välillä melko jyrkästikin, mutta tietä, jopa asfaltoitua tietä pitkin ja saavutaan lopulta Polirinian kylään.

Patikkaretki oli hieno, koska se ei ollut fyysisesti liian vaativa, mutta alkukesäiset maisemat olivat hienot ja loppumatkasta nähdyt pittoreskit kreetalaiset vuoristotalot kruunasivat retken. Tai sitten ihana lounas varjoisalla terassilla Polirinian kylässä. Joka tapauksessa omasta lomastaan voi rakentaa itselle mieluisen, sen sijaan, että ajattelee koko ajan olevansa turistirysässä jossa ei ole varmasti mitään ”oikeaa” nähtävää.

Paratiisimainen Elafonissi, Kreeta

uroopassa, edes Välimerellä ei ole mielestäni kovin kummoisia biitsejä. Kauniita toki löytyy, mutta sitten ne ovat niin jylhiä ja kivikkoisia, että uiminen ei ole varsinainen nautinto. Ja vesikin on usein jäätävää, ainakin minun mittapuulla.

Valkoista pehmeää hiekkaa ja kirkasta, turkoosia vettä ei löydy ihan joka paikasta. Kreetalta sitä kuitenkin löysin, Elafonissin kahluusaarelta. Kahluusaari ilmeisesti siksi, että veden määrästä riippuen, rannalta pääsee kahlaamaan saarelle kastelematta bikineitä. Tosin ei saarelle ole mikään pakko kahlata, sillä erinomainen ranta löytyy ihan siitä mantereen puolelta. Jos kuitenkin kyllästyy rantaleikkeihin, voi saarelle lähteä patikoimaan bikineissä ja rantaläpsyissä. Saarella on jännän kivikkoiset maisemat.

Alueella ei ole hotelleja, mutta rannalta löytyy palvelut. Kuuleman mukaan siis, sillä kun itse vierailin rannalla muutama vuosi sitten touko-kesäkuun vaihteessa, eivät ravintolat ja kahvilat olleet vielä avanneet oviaan. Ehkä siksi rannalla oli myös ihanan rauhallista, kun porukkaa ei ollut vielä kovin paljoa.

Vinkkejä New Yorkin valloittamiseksi

New York voi tuntua etukäteen suurelta kaupungilta, ja sitä se toki onkin, mutta sen hahmottaminen ja haltuunottaminen ei ole lopulta kovin vaikeaa. Itseasiassa kaupunki tuntuu hyvinkin pian jopa kotoisalle. Ehkä syynä on helppoakin helpompi ruutukaava, jonka mukaan koko Manhattan rakentuu, sekä ylipäätään hyvät opasteet ja järkeenkäyvät metrolinjat.

Tässä muutama oma vinkkini, miten kaupunkilomasta saa irti enemmän:

– Osta heti kättelyssä metrokortti, jolla saat suhata metrolla (ja bussilla ja esim. Roosevelt Islandin köysihissillä) rajoittamattomasti tietyn ajan. Viikon kortti maksoi 29 dollaria eli noin 20 euroa. Itse tulimme JFK:lta lentokenttäjunalla Jamaica Stationille ja ostimme kortit heti sieltä.

Roosevelt Islandin näkymät Manhattanille päin

– Liikkuminen kaupungissa on edullista, joten sitä mahdollisuutta kannattaa hyödyntää. Kannattaa käydä myös Manhattanin ulkopuolella, sillä jokainen paikka on ihan oma maailmansa. Metro kulkee keskustan ulkopuolella maan päällä, joten samalla näkee kivasti ympäristöä.

– Ota päämääräksi joku satunnainen metropysäkki, nouse ylös ja katsele ympäristöä, joka saattaa tarjota yllättäviä kokemuksia, joihin ei muuten törmäisi.

– Majoitu Midtownin ulkopuolella, niin myös se kaupunginosa tulee reissun aikana tutuksi. Me majoituimme mutkien kautta Chinatownissa, mikä oli lopulta erittäin hyvä juttu, sillä muuten olisimme missanneet normaalin arkiaamun ihmisvilinän, kala- ja vihanneskauppojen avaamisrutiinit ja lähivietnamilaisen ruokapaikan kiireettömän iltahetken.

– Vaeltele päämäärättömästi. Tai ainakin melkein, sillä kartasta kannattaa katsoa joku sellainen alue, joka on kävellen valloitettavissa. Mutta älä lue karttaa alkua pidemmälle: käänny aina kadunkulmassa sinne, missä näyttää mielenkiintoisimmalle. Tässä kaupungissa on hankala eksyä!

– Älä ole huolissasi siitä, että päämärätön vaeltelu vie aikaasi niin, ettet kerkeä nähdä tarpeeksi nähtävyyksiä. New Yorkissa lähes jokainen kadunkulma on nähtävyys, elokuvista ja telkkarista tuttu tai muuten vaan hieno, joten näet nähtävyyksiä jatkuvasti kunhan vain astut hotellisi ulkopuolelle.

– Ehkä otsikon asettelu on väärin: New Yorkin valloittamisen sijaan anna kaupungin valloittaa sinut. Nim. mietimme lähes päivittäin, milloin pääsemme vierailemaan tuossa huikeassa kaupungissa uudelleen. Hyviä lentotarjouksia odotellessa…