Äitin kanssa reissussa

Muutama vuosi sitten päätimme äitin kanssa ottaa äkkilähdön Kreetalle jotakuinkin näihin aikoihin. Itse matka oli toukokuun vaihteessa, kun Kreetalla alkoi jo olla mukavan lämmintä, mutta turistimäärät eivät olleet päässeet kasvamaan pääsesongin luokkaan.

Kävimme viikon reissun aikana muutamassa kaupungissa, Elafonissin kahluusaarella ja patikoimassa Sirikarin solassa. Ennen kaikkea söimme joka päivä paremmin kuin hyvin ja nautimme aamupalan omalla aurinkoisella parvekkeella, katsellen läheisten pienten maatalojen aamutoimia ja kuunnellen muutaman kukon epätoivoista kiekumista niiden yrittäessä saada kaikki lähihotellien asukkaat hereille.

Huoneistohotellimme lähiympäristössä oli appelsiinipuutarhoja ja kuljimme niiden ohi usein miettien, kuinka mehukkaalta appelsiini suoraan puusta maistuisi. Emme kuitenkaan tohtineet mennä appelsiinivarkaisiin, vaikka mistäs minä sen tietäisin, vaikka se olisi samantyyppinen yleinen juttu kuin kotona omenavarkaissa olo (eikö kaikki lapset ole ainakin kerran käyneet omenavarkaissa?).

Kerran kuljimme läheisen leikkipuiston ohi ja mitä näimmekään: keskellä puistoa oli appelsiinipuu, jossa roikkui pienempien yksilöiden seassa yksi todella iso appelsiini! Ja leikkipuisto on kai vähän niinkuin ei kenekään maata. Mutta miten kaksi hobitin mittaista henkilöä saisi noukittua sen puusta?

No äitit tietenkin osaa kaiken ja oma äitinikin meni tyynen rauhallisesti puun alle, hyppäsi ja huitaisi appelsiinia käsilaukulla. Muutaman tällaisen hypyn jälkeen appelsiini tuli kuin tulikin alas ja me hipsimme appelsiini käsilaukussa hotellille maistelemaan saalista. Ja kyllä, se oli hyvä, mehukas ja makea!

Hyvää äitienpäivää kaikille äideille, erityisesti omalleni! Kuinka elämästä selvittäisiin ilman arjen sankareita.

Mainokset

Patikointia Sirikarin solassa

En tiedä miksi minulle tuli näin kevätauringon paistaessa niin Kreeta-fiilis, että taidan tehdä kaksikin perättäistä postausta kyseisestä paikasta. Olin itse siellä lomalla muutama vuosi sitten touko-kesäkuun vaihteessa, majapaikkana Hanian läheinen Platanias.

Minulla oli hieman ennakkoluuloja koko Kreetasta, Haniasta ja vieläpä Plataniaksesta, kun en keksinyt juuri tyypillisempää turistipaikkaa, jos ei Rodosta lasketa (en ole koskaan käynyt Rodoksella). Paikka valikoitui kuitenkin sillä, etten ollut koskaan käynyt Kreikan saarilla, lento lähti kätevästi Oulusta ja pääsimme matkaan edullisesti, kun oli toukokuu.

Ja täytyy myöntää, että ennakkoluulot osoittautuivat ihan vääriksi. Asiaan vaikutti varmasti myös se, että oli tosiaan alkukesä, touko-kesäkuun vaihde, eikä alueella ollutkaan hirveitä turistimassoja. Palaan Kreetaan liittyviin juttuihin vielä myöhemminkin, mutta tässä yksi asia, mikä teki lomastani ihanan ja rentouttavan, nimittäin pieni patikointiretki Sirikarin solassa.

Lähdimme järjestetylle patikointiretkelle Sirikarin solaan, jossa oli tarkoitus kävellä helpohko, noin 5km pituinen maisemareitti. En ole harrastanut patikointia juuri koskaan aikaisemmin, mutta kyseiseen reittiin riittää todellakin ihan peruskunto ja tavalliset lenkkarit, jotka olimme sitä varten ottaneet mukaan.

Reitti alkoi Sirikarin kylän liepeiltä, ihanan maisemakirkon vierestä, jonka hautausmaa oli todella hienolla näköalapaikalla. Aluksi siis lähdetään laskeutumaan solan pohjalle ja se oli patikoinnin haastavin osuus polun liukkauden vuoksi, mutta peruskuntoiselle ihan helppo kulkea.

Solan pohjalla kuljetaan polkua/pientä tietä pitkin. Loppumatkasta lähdetään nousemaan hieman ylöspäin, välillä melko jyrkästikin, mutta tietä, jopa asfaltoitua tietä pitkin ja saavutaan lopulta Polirinian kylään.

Patikkaretki oli hieno, koska se ei ollut fyysisesti liian vaativa, mutta alkukesäiset maisemat olivat hienot ja loppumatkasta nähdyt pittoreskit kreetalaiset vuoristotalot kruunasivat retken. Tai sitten ihana lounas varjoisalla terassilla Polirinian kylässä. Joka tapauksessa omasta lomastaan voi rakentaa itselle mieluisen, sen sijaan, että ajattelee koko ajan olevansa turistirysässä jossa ei ole varmasti mitään ”oikeaa” nähtävää.

Paratiisimainen Elafonissi, Kreeta

uroopassa, edes Välimerellä ei ole mielestäni kovin kummoisia biitsejä. Kauniita toki löytyy, mutta sitten ne ovat niin jylhiä ja kivikkoisia, että uiminen ei ole varsinainen nautinto. Ja vesikin on usein jäätävää, ainakin minun mittapuulla.

Valkoista pehmeää hiekkaa ja kirkasta, turkoosia vettä ei löydy ihan joka paikasta. Kreetalta sitä kuitenkin löysin, Elafonissin kahluusaarelta. Kahluusaari ilmeisesti siksi, että veden määrästä riippuen, rannalta pääsee kahlaamaan saarelle kastelematta bikineitä. Tosin ei saarelle ole mikään pakko kahlata, sillä erinomainen ranta löytyy ihan siitä mantereen puolelta. Jos kuitenkin kyllästyy rantaleikkeihin, voi saarelle lähteä patikoimaan bikineissä ja rantaläpsyissä. Saarella on jännän kivikkoiset maisemat.

Alueella ei ole hotelleja, mutta rannalta löytyy palvelut. Kuuleman mukaan siis, sillä kun itse vierailin rannalla muutama vuosi sitten touko-kesäkuun vaihteessa, eivät ravintolat ja kahvilat olleet vielä avanneet oviaan. Ehkä siksi rannalla oli myös ihanan rauhallista, kun porukkaa ei ollut vielä kovin paljoa.