Erilainen Kalamaja

En ollut kuullutkaan Tallinnan Kalamajan alueesta ennen Imagen juttua kevään lehdessä. Sen jälkeen Kalamaja on noussut esiin muuallakin ja viimeisenä juuri ilmestyneessä Mondossa. Kalamaja on selvästi trendikäs juuri nyt ja kerrankin minä olen näkemässä jotain etunenässä!

Myönnettäköön kuitenkin jo heti alkuun, että minilomamme aikataulusta lohkesi Kalamajalle vain pari tuntia, kunnes meidän piti kiiruhtaa satamaan ja Helsinkiin vievään laivaan. Mutta sen minkä kerkesimme nähdä, teki meihin vaikutuksen. Tunnelma oli ihanan vanhanaikainen, pysähtynyt ja mummolamainen. Olisi tehnyt mieli testata kaikki ravintolat ja kahvilat, kierrellä torilla ja kävellä kaikki kadut ristiin rastiin. Valitettavasti emme ehtineet nähdä aluetta kovin laajasti, mutta söimme sentään kehutussa Boheemissa ja ihastelimme paikan sisustusta ja annoksia.

Kalamajan alue sijaitsee rautatieaseman pohjoispuolella, sataman kupeessa. Sinne kävelee vanhastakaupungista tai matkan voi taittaa myös ratikalla (numerot 1 ja 2) tai bussilla (numero 3). Seuraavalla Tallinnan matkallani aion ehdottomasti kierrellä enemmän Kalamajaa ja nauttia edullisten mutta (oletettavasti) hyvien ravintoloiden ja kahviloiden tarjoiluista. Lisäksi Kalamaja on kuuleman mukaan taiteilijoiden aluetta, joten listalla on myös kulttuuria.

Lue Boheemin ruuasta lisää täältä!

Herkuttelua Tallinnassa

Tallinnan loman päätarkoituksena oli kuulumisien vaihtamisen lisäksi nauttia elämästä. Ja senhän voi parhaiten tehdä hyvän ruuan ääressä. Vaikka vuorokauden mittainen visiitti on lyhyt, ehdimme siinäkin ajassa vierailemaan muutamassa ravintolassa, yhdessä kahvilassa ja kaupassa ostamassa tavallisia markettiherkkuja.

Aloitimme loman lounaalla vanhanssakaupungissa ja paikaksi valikoitui yllättävän yksimielisesti ensimmäinen ravintola, jonka ruokalistaa menimme tutkimaan (ei kai oltu kaikki nälkäisiä). Valinta osoittautui kuitenkin oikein hyväksi ja saimme herkuteltua ruissipseillä ja valkosipulidipillä, caesar salaatilla, jossa oli täytettyä kanaa sekä raikkaalla valkoviinillä. Erittäin onnistunut lounas ja kustansi noin 14e per nenä. Ei kovin kallista vanhankaupungin ravintolaksi.

Lounaalta kurvasimme melkein suoraan Cafe Matildaan, joka oli sopivasti näköalapaikalle kipuamisen varrella. Kahvila oli kivan tunnelmallinen vanhahtavine tapetteineen ja kristallikruunuineen ja kaikki erilaiset kakut herkullisia. Itse valitsin kirsikkakakkua, muilla oli mm. pavlovaa limetinsiivuilla. Kahvilan hintataso oli ilahduttava ja kakku + espresso maksoi nelisen euroa. Voin suositella!

Illallispaikaksi valikoitui kreikkalainen ravintola, jonka olimme bonganneet aikaisemmin vanhastakaupungista. Ravintola sijaitsi Imagen suositteleman intialaisravintolan vieressä ja mietimme useaan otteeseen, kumpaanko menisimme. Illalla fiilis oli sellainen, että enemmistöllä teki mieli kreikkalaista, joten päädyimme ravintolaan nimeltä Artemiz. Paikka oli ihan tyhjä, mikä on yleensä aina huono merkki, mutta toisaalta se oli melko kitch, mikä on taas yleensä hyvä. Tällä kertaa ei ollut!

Tilasin kanaa grillatuilla kasviksilla, pitaleivällä ja vinegrettikastikkeella. Ja kreikkalaista valkoviiniä. Annos vaikutti ihan hyvälle, kuten muillakin, mutta hetken syötyämme lähes kaikilla alkoi tökkäämään. Kaikki annokset oli kuorrutettu jollakin ihmeellisellä yrttisekoituksella, joka ei kenenkään muistin mukaan ole tullut vastaan missään päin Kreikkaa. Lisäksi omassa annoksessani oli ihan liikaa kastiketta, joka ei ollut edes kreikkalaistyylistä ja se peitti kaikki maut alleen. Annos jäi puoliksi syömättä, sillä liika oli vain liikaa. Viinikään ei ollut mitään herkkua. Tästä lystistä saimme kustantaa noin 20e per nenä, mikä harmitti tasoon nähden. Olisin pitänyt meinnä siihen intialaiseen, se oli vieläpä ihan täynnä, kun lähdimme!

Seuraavana päivänä suuntasimme trendikkäälle Kalamajan alueelle, josta olimme myöskin lukeneet Imagesta. Kalamaja sijaitsee rautatieaseman takana (pohjoispuolella), satamasta päinvastaiseen suuntaan kuin keskusta. Kalamajan alue on täynnä vanhoja taloja ja osassa on kivan näköisiä kahviloita ja ravintoloita.

Valitsimme lounaspaikaksi Boheem-nimisen paikan, joka oli loistava valinta. Itse ravintola oli persoonallisesti sisustettu vanhoilla huonekaluilla ja koristeellisilla vanhahtavilla tapeteilla. Ruokalistaa vilkaistuamme emme olleen uskoa silmiämme: hinnat olivat todella edulliset, kallein annos maksoi tyyliin vitosen ja olimme jo ehtineet nähdä vilaukselta annokset, jotka näyttivät isoilta ja herkullisilta.

Valitsin itse listalta lohipastan, jossa oli valkosipulia ja fetajuustoa, sekä omenasiiderin. Tilasimme myös jälkiruuaksi pannukakkuja hillolla, jäätelöllä, banaanilla ja toffeella (ei siis kaikki samassa annoksessa, vaikka överimakean ystäville voisi maistuakin). Harmiksemme emme ehtineetkään syödä jälkiruokaa vaan jouduimme kiirehtimään satamaan. Seuraavalla kerralla menen ehdottomasti testaamaan myös paikan pannukakut (yksi annos maksoi muistaakseni 2,5e). Niin ja se pastakin oli todella hyvää, kuten myös kaverilta nyysityt bruschettan palat. Pasta oli listan kalleimpia ruokia ja maksoi sen viisi euroa, puolen litran siideri muutaman euron. Suosittelen lämpimästi kyseistä paikkaa!

 

Päivä Tallinnan vanhassakaupungissa

Minilomamme Tallinnaan käsitti lauantaipäivän, yön hotellissa ja puolet sunnuntaista, toisin sanoen hieman yli vuorokauden. Kuulostaa lyhyelle ajalle, mutta siinäkin ajassa kerkesi nähdä Tallinnaa ihan kivasti. Ylitimme Suomenlahden Linda Linella ja matka kesti puolisentoista tuntia. Satamasta oli lyhyehkö kävelymatka keskustaan ja hotelliimme, josta lisää myöhemmin.

Vietimme lähes koko lauantaipäivän vanhassakupungissa. Olen käynyt kerran aikaisemmin Tallinnassa ja silloin koko ympäristö näytti melko harmaalle, mikä johtui varmasti pääasiassa vuodenajasta (kevät). Siksi vanhankaupungin pittoreskit maisemat pääsivät hieman yllättämään ja lisäksi se, että kyseinen kaupunginosa oli niin suuri (ei siis vain pätkä muuria ja pari vanhaa taloa). En ollut myöskään osannut ajatella, että kaupunki (siis vanhakaupunki) olisi niin tupaten täynnä muita turisteja.

Menimme heti ensimmäiseksi lounaalle ja melkein heti perään jälkiruokakahveille. Näistä lisää ruoka-aiheisessa postauksessa. Syöminkien jälkeen kiipesimme näköalapaikalle, josta oli hienot maisemat kaupungin punatiilisten kattojen yli. Paluumatkalla sää muuttui suorastaan myrskyisen tuuliseksi ja kylmäksi, mikä meinasi latistaa lomafiilistä. Terassilla istuskelu keskeytyi pahasti ja suuntasimmekin hetkeksi lepäämään hotellille.

Illalla olimme aika lailla väsyneitä, mutta nälkä kun oli, niin suuntasimme taas vanhaankaupunkiin ja valikoimme illallispaikaksemme päivällä bongaamamme kreikkalaisravintolan. Se oli virhe, mutta siitä lisää myöhemmin. Nyt kasa kuvia kehiin!

Kaupungin porteilla
Sauna-katu ja Helsinki-baari
Pakollinen Olde Hansa -kuva
Olde Hansa ulottuu kadulle asti, ainakin kesäisin!
Terassikin löytyy. Täynnä ruokailijoita tietenkin!
Emme olleet ainoita, jotka kulkivat kartan kanssa. Vanhan kaupungin kujat olivat täynnä turisteja!
Raekoja plats
Näköalapaikalta
Näköalapaikalta
Näköalapaikalta
Ja vielä yksi, kun talojen katot oli niin hienoja!
Talot olivat kauniisti maalattuja ja koristeltuja.
Katutaitelijoita

Budva, Montenegro

Olen kirjoitellut Montenegron matkamme eri reissukohteista, mutta itse Budva, jossa majoittauduimme, on jäänyt kokonaan käsittelemättä. Tämä johtuu pääasiassa siitä, että paikasta ei ole yhtään(!) kuvaa! Ainakaan sellaista, jota kannattaisi julkaista. En ymmärrä miten voi olla mahdollista, että kaikki kuvat jäivät ottamatta, mutta näin pääsi käymään. Ainoa järkevä selitys on se, että aluksi kuvia ei viitsinyt ottaa, kun ”nyt on vasta eka päivä, kerkeehän ne myöhemminkin” ja sitten myöhemmin kamera ei lähtenyt kaupungille mukaan. Toisaalta, kun selailimme viikonloppuna kuviamme, tulimme siihen tulokseen, että jonnekin bittiavaruuteen on täytynyt hävitä jotain, sillä meillä on (melko) varma mielikuva, että tietyistä paikoista löytyy kuvia. Vaan kun ei löydy!

Kerrotaan siis jotain näin sanallisesti. Budva on kaunis, turkoosin meren rannalla oleva pieni kaupunki, jonka takana kohoaa vuoria. Budva koostuu tunnelmallisesta vanhasta kaupungista, rantabulevardista ja sen yhteydessä olevista ravintoloista sekä uudemmasta kaupungista, joka levittäytyy rantabulevardilta ylös rinteeseen. Rantakatu ja vanhakaupunki ovat tasaista, lähes kaikki muu mäkistä.

Ranta on pientä hyvin vaaleaa kiveä ja kivet kuumuvat elokuun helteessä polttaviksi. Ranta on kaunis ja vesi on ihanan kirkasta, mutta melko viileää vielä elokuussakin (ainakin minun makuuni). Rannan huonoja puolia on sen ruuhkaisuus: kun kävelimme rantakadulle ensimmäisen kerran, järkytyin todella, kun ranta oli tilkitty ihan täyteen ihmisiä ja osa jopa makasi kadulla pyyhkeen päällä! Rannalle on hankala mahtua elokuussa, vaikka kyse ei edes ole kovin pienestä rannasta. Kävimme rannalla yhtenä päivänä muutaman tunnin, mutta jos olisimme viettäneet enemmän rantapäiviä, olisimme hypänneet bussiin ja menneet jonnekin kauemmalle (maksulliselle) rannalle.

Rantabulevardin ja siitä seuraavan rannanmyötäisen kadun varrella on paljon ravintoloita pikaruokatyyppisistä paikallisista herkuista kalaravintoloihin. Hinnat eivät olleet mielestäni kovin korkeat, mutta tietenkin takakaupungilla on vielä edullisempaa. Ravintoloiden ja katuköökkien välissä on matkamuistomyymälöitä ja kadun toisessa päässä pieni markkina-alue, jolla myydään vaatteita ja kenkiä.

Budvan parasta antia on maisemien lisäksi vanhakaupunki. Se on pienehkö, mutta oikein mukava ja erityisen tunnelmallinen illalla. Ihastuimme siellä Casper-nimiseen istuskelubaariin, jossa istuttiin isojen puiden katveessa siemailemassa skumppaa tai paikallisia oluita. Hintataso oli erittäin miellyttävä, ja koska voin oikein tarkistaa asian, niin lasi montenegrolaista punaviiniä maksoi 1,2e. Ei tarvinnut miettiä, raaskiiko tilata toisenkin. Tai kolmannen! Paikka oli valaistu satumaisin pikkuvaloin ja puihin oli kiinnitetty pieniä hauskoja kylttejä, joissa luki ”varo kissaa” tai muuta sympaattista.

Negatiivista paikassa oli turistien valtava määrä elokuussa. Mikä tahansa muu ajankohta olisi varmasti parempi. Suomalaisiin paikassa törmäsi harvoin jos ollenkaan, mutta muihin kylläkin. Budva on kuitenkin sijainniltaan erinomainen ja siksi valitsimmekin sen, sillä liikkuminen muualle Montenegroon on helppoa ja lisäksi Kroatia ja Albania ovat päiväretkien päässä. Suosittelen kokeilemaan!

Villa Dubrava

Montenegron hotellimme Budvan kaupungissa oli nimeltään Villa Dubrava. Hotelli sijaitsi varsinaisen keskustan ja vanhankaupungin yläpuolella paikallisasutuksen ja edullisten ravintoloiden keskellä. Sieltä oli ehkä noin 2km kävelymatka keskustaan ja rannalle, ja se olikin sitten lähes täyttä rinnettä! Mutta takakaupunki oli melko rauhallinen paikka yöpyä, jos ohikulkevan liikenteen meteli ei häirinnyt (allekirjoittanutta harvemmin häiritsee yöllä yhtään mikään).

Barissa baarissa

Parin vuoden takaisella viikon reissullamme Montenegroon olimme siis vierailleet jo keskiaikaisessa Kotorissa, maan pääkaupungissa Podgoricassa, Kroatian puolella Dubrovnikissa sekä Albaniassa. Viimeinen retkikohteemme oli paikallinen pikkukaupunki Bar. Kuten muihinkin paikkoihin Monetegrossa, sinnekin pääsi helposti ja edullisesti bussilla.

Emme tienneet Barista kovin paljoa mitään ennen reissuamme ja periaatteessa lähdimmekin vain melko umpimähkään katsomaan paikallista menoa ilman turisteja, vaikka paikka sijaitseekin rannikolla. Yllätykseksemme kaupungissa oli kauniit rannat, joskin paikka paikoin hieman roskaiset, mikä on yleensä tyypillistä ei-turistipaikoissa. Harmiksemme uimavarusteet eivät olleet tulleet mukaan, mutta istuskelimme hellettä paossa varjon alla rantabaarissa. Tunnelma oli ihanan rauhallinen, vaikka oli kuumin sesonkiaika eli elokuu.

Kiertelimme hyvin vähän itse kaupungissa eikä minulla taida olla sieltä muita kuvia kuin tämä bulevardikuva, mikä oli rannan lisäksi kaupungin kauneimpia kohtia. Kaupungin yleisilme oli jokseenkin Montenegrolle tyypillinen betonin harmaa. Bar on maan tärkeimpiä satamakaupunkeja eikä sitä ole tarkoitettukaan viehättämään turisteja. Kaikkein mukavimmat rantahetket vietin kuitenkin Barissa, vaikka toki Budvan rantakin on kaunis! Mutta siitä lisää myöhemmin!

Pieni pala Albaniaa

Kävimme Montenegron reissullamme myös päiväretkellä Albaniassa. Olimme ensin ajatelleet vuokrata auton ja tehdä omatoimiretken Albanian puolelle, mutta sitten totesimme liikenteen, teiden ja rajamuodollisuuksien olevan liian kova yhdistelmä näin lyhyelle visiitille. Paikallisbussilla matkaan olisi mennyt liika aikaa, joten ehdottomasti helpoin ja tehokkain tapa oli ottaa matkanjärjestäjän valmis retki. Pääsimme vielä istumaan pikkubussin etupenkille, joten näimme koko ajan todella hienosti maisemat!

Retki starttasi aamulla aikaisin ja hotellimme oli tehnyt meille mukaan ihanat eväät, joita pysähdyimme syömään myöhemmin näköalapaikalle (en tiedä mihin olen hävittänyt kuvat siitä). Sitä ennen pysähdyimme Sveti Stefanin kohdalla ja aamuauringossa paikka näytti kyllä satumaisen kauniille!

mntenegro (39)Jatka lukemista ”Pieni pala Albaniaa”

Montenegron pääkaupunki Podgorica

Montenegron pääkaupunki Podgorica on pienehkö kaupunki rannikolta mantereelle päin. Sen asukasluku on vain reilut 136 000 itse kaupungin osalta, joten pääkaupunkifiilistä siellä ei juuri tule. Podgoricassa ei ole mitään erityistä nähtävää, joten siellä ei myöskään törmää kovin suuriin turistimassoihin.

Budvasta lähtee bussi suoraan Podgoricaan. Bussimatka kestää muistaakseni parisen tuntia, vaikkei matka ole kovin pitkä. Bussi ajaa lähes koko matkan vuoristossa, joten eteneminen on hitaampaa. Omalla reissullamme bussi pysähtyi ihan yhtäkkiä keskelle ei-mitään ja kaikki hyppäsivät ulos bussista. Mekin sitten hieman hämillämme siirryimme ulos ja jäimme odottamaan jotain epämääräistä. Kyseisellä kohdalla oli kaunis pieni hautausmaa, josta menin ottamaan kuvaa, kun yhtäkkiä aloimmekin taas jatkaa matkaa. Bussi kulki jonkin matkaa kunnes pysähtyi jälleen. Yksi matkustajista oli jäänyt kyydistä!

Kun saavuimme Podgorican bussiasemalle, emme yhtään tienneet mihin suuntaan lähteä. Missään päin ei näyttänyt keskustalle! Vieressä oli juna-asema, joten lähdimme siihen suuntaan. Emme tulleet sielläkään yhtään sen viisaammiksi, joten lähdimme melko umpimähkään kävelemään yhteen suuntaan.

Pian vastaan tuli uudehko ostoskeskus, jossa kävimme ostamassa kylmää juomista ja pientä syömistä. Sisällä oli hyvin aavemainen fiilis, sillä kolmikerroksisen ostoskeskuksen alimmainen kerros oli ainoa, jossa oli kauppoja, muut olivat vielä tyhjillään. Sama ilmiö toistui myöhemmin eräässä keskustan pienemmässä ostoskeskuksessa: kuljimme tyhjien lasikuutioiden, tulevien putiikkikauppojen välissä, eikä koko paikassa tullut vastaan ketään! Kellarikerroksessa oli kahvila, jossa yksi ainoa ihminen katsoi telkkaria (siellä ei ollut edes henkilökuntaa). Se oli paikan vartija! Tunnelma oli todella epätodellinen, suorastaan kauhuleffamainen!

Lähdimme ostoskeskukselta väärään suuntaan (osittain siksi, että mies halusi välttämättä kuvata paikallista asutusaluetta) ja päädyimme tarpomaan hirveässä helteessä pitkiä suoria katuja ja keskelle ränsistyneitä harmaita betonikerrostaloja. Kuumuus oli käydä vähän liialliseksi, mutta onneksi löysimme myöhemmin puiston, jossa vähän istahtaa. Puistokin oli ihan tyhjä, eikä asutusalueillakaan näkynyt ristinsielua. Koko paikka alkoi tuntua aavekaupungilta (vähän niin kuin Suomi talvella…).

Tämä Varvari oli kirjoitettuna joka puolelle Montenegrossa ja myöhemmin selvisi, että se liittyi jalkapalloon.

Puistosta paikansimme keskustan todennäköisen sijainnin ja lähdimme kulkemaan kyseiseen suuntaan päin. Keskustassa oli jonkin verran kauppoja ja erityisen miellyttävää siellä oli ihanan varjoisa bulevardi, jonka varrella oli kivoja kahvila-ravintoloita. Vanhojen puiden katveessa olisi voinut istuskella vaikka koko päivän, mutta päätimme lähteä takaisin Budvaan jo iltapäivästä, kun matkan kestoa ei voinut ennustaa varmaksi.

 

Dubrovnik, vanhakaupunki ja näköalapaikka

Kävimme Montenegron reissullamme myös päiväseltään Kroatian puolella Dubrvonikissa, joka on tunnettu kauniista vanhasta kaupungistaan. Huono puoli sinällään, sillä kyseisen kaupungin kohdalla pysähtyvät useimmat Välimeren risteilijät ja se takaa, että kaupunki on usein täyteenammuttu turisteja. Tälläkin kertaa turisteja oli paljon, eikä kaduilla juuri törmännyt muihin kuin vanhan kaupungin työntekijöihin ja toisiin turisteihin.

Mutta onhan se kaunis! Pääsimme ottamaan kuvia tien varressa olevalta näköalapaikalta ennen saapumista kaupunkiin ja merivesi on hämmästyttävän turkoosi. Vanhakaupunki on siis meren ääressä ja turkoosia merivettä pääsee ihastelemaan myös kaupungista käsin.

Kiertelimme hieman vanhan kaupungin kujia sekä isompia pääväyliä, mutta kuumuus ajoi meidät pian levähtämään ravintolaan. Tällä nimenomaisella kerralla lähdimme sisäänheittäjän mukaan, joka päivysti pääväylällä ja vei meidät kapeampia katuja pitkin ravintolaansa. Mutta ei tarvinnut yhtään pettyä, sillä ruoka oli todella hyvää, katsokaa nyt tuota pizzaa! Oli muuten ihan kuin Italiassa.

Rahaa ravintolan maksua varten olimme vaihtaneet heti tullessa vanhan kaupungin rahanvaihtopisteessä. Vaihdoimme juuri sen verran, että saimme syötyä ja ostettua liput näköalatasanteelle. Vesipullot sai täyttää ihan ilmaiseksi kaupungin lähteissä.

Ruokailun jälkeen lähdimme kipuamaan kohti näköalatasanteelle johtavan hissin ala-asemaa. Se on vanhan kaupungin ulkopuolella ja kiipeämistä oli jonkin verran, mutta helteessä se tuntui välillä tuskastuttavalle. Emme kuitenkaan joutuneet odottamaan köysihissiä kovin kauaa ja pääsimme ylös vilvoittavien tuulien ääreen.

Hissiasema oli hieman vanhan kaupungin yläpuolella.

Ylhäällä on muutamia vanhoja raunioita, mutta pääasiallinen syy nousta sinne on varmasti sieltä avautuvat näkymät (ja se ihana tuuli ehkä). Dubrovnik on todella kaunis ja Adrianmeren Kroatian puoleinen rannikko monille vielä tuntematon, ainakin kuin vertaa toisella puolella sijaitsevaan Italiaan. Kroatiaan voisi ehdottomasti tulla joskus pidemmäksikin aikaa!

 

Montenegron kaunokainen, Kotor

Olimme muutama vuosi sitten elokuussa Montenegrossa. Oma majoituspaikkamme oli Budva, josta reissasimme eri puolille maata ja kävimme myös Albaniassa ja Kroatiassa. Ja kaikki yhdessä viikossa, joten kiirettä piti!

Yksi vierailukohteistamme oli läheinen Kotor, jonka vanhakaupunki on Unescon maailmanperintökohde. Lisäksi Kotorissa on todella kaunis Kotorin lahden ympäristö. Budvasta pääsee Kotoriin helposti bussilla. Matka ei kestä kovin kauaa ja lipun hinta ei päätä huimaa (en muista paljonko lippu maksoi tarkalleen, mutta kyse oli muutamista euroista).

Suuntasimme heti bussista päästyämme vanhan kaupungin puolelle ja kiertelimme siellä tovin. Aluksi paikka näytti melko autiolle, mutta kovin jännälle kapeine kujineen ja pienine aukioineen. Päädyimme aluksi toisesta reunasta sisään ja toisesta ulos ihailemaan vihertävää vallihautaa, mutta pujahdimme takaisin muurien sisälle ja pyörimme labyrintissä lisää. Kotorin vanhakaupunki ei ole kovin iso, joten eksymisvaaraa ei ole. Lopuksi päädyimme isommille aukioille, joihin oli avattu isompia kahvilaravintoloita terasseineen. Emme kuitenkaan pysähtyneet niihin, sillä tunnetusti hinnat ovat aina korkealla tällaisilla näyttävillä paikoilla.

Jatkoimme matkaamme vanhasta kaupungista pitkin Kotorin lahden rantaa ja bongasimme monta tyypillistä ”uimarantaa” eli lahteen pääsi uimaan sitä varten tehdyistä rappusista. Lämpötila oli pilvisestä säästä huolimatta tasoa ”melkein liian kuuma suomalaiselle” ja uiminen kaupunkivaatteet päällä alkoi melkein tuntumaan hyvälle idealle. Maltoimme kuitenkin mielemme, sillä epäilimme, ettei meitä olisi otettu enää sisään yhteenkään ravintolaan (tai Budvaan menevään bussiin), mikäli vaatteemme valuisivat vettä. Tosin valuivat ne hieman nytkin, mutta hikeä. Nice!

Matkan varrelle sattui myös puisto ja istuimme hetkeksi ihailemaan Kotorin lahden maisemia. Kotorin lahden yli menee lautta, sillä se säästää reilusti aikaa lahden kiertämiseen verrattuna. Menimme useampaan otteeseen lahden yli lautalla bussin kyydissä istuen ja joskus bussimatkan kestoa ei voi ennustaa kovin tarkalleen, kun ei voi tietää millainen ruuhka lautalla on. Me emme joutuneet odottamaan kovinkaan kauaa yleensä.

Lopuksi päädyimme istuskelemaan yhteen lahden rannalla sijaitsevista ravintoloista, joka tarjoili pääasiassa italialaista ruokaa, mikä on tyypillistä Montenegrossa. Söimme ihanat pastat ja ihailimme maisemia kylmän juoman kera varjon alla istuen, sillä tässä vaiheessa aurinko ilmestyi taivaalle ja ilmasta tuli kertaheitolla vieläkin kuumempi. Ajankohta oli siis elokuu.