Tv-torni ja Alexanderplatz

Kun nyt nähtävyyksien makuun päästiin, niin kerrottakoon, että vierailimme myös tv-tornissa ja se oli lomamme ainoa maksullinen visiitti. Halusimme päästä yläilmoihin näkemään Alexanderplatzilta ulospäin levittäytyvän kaupungin, jotta sitä olisi helpompi hahmottaa. Ainakin omasta mielestäni suunnistaminen on aina helpompaa, jos on konkreettisesti nähnyt maiseman yläilmoista tyyliin ”ok, joki on siis tuolla, aha, tuo korkea rakennus on tuolla, se mahtipontinen kirkko tuolla…”.

 

 

 

 

 

 

Tv-torni, Berliner Fernsehturm, sijaitsee siis Alexanderplatzilla ja sinne mennään sisälle ympärillä olevan rakennuksen alimmasta kerroksesta, Starbucksin vierestä. Myös toisessa kerroksessa lukee sisäänkäyntiä, mutta ne ovat (ainakin meidän kokemuksen mukaan) pelkkää huijausta eikä sieltä mitään sisään pääse.

CIMG2862 2 CIMG3717_2 CIMG2969_2 CIMG2956 2 CIMG2954 2

Liput maksaa 12e per aikuinen normaalilla jonottamisella ja lippuluukun lisäksi tikettejä saa ulkopuolelta automaatista (ainakin luottokortilla). Kun saat käsiisi liput, kiipeä toiseen kerrokseen, josta pääsee vuorollaan turvatarkastuksen läpi hissijonoon. Liput on numeroitu ja voit tarkistaa oman lippusi sisäänpääsyajan monitorista.

CIMG2959 2 CIMG2961_2 CIMG2968 2

Tornissa ei ollut aamulla vielä kovin paljon väkeä ja jouduimme odottamaan vain noin 20min. Muista myös säilyttää lippu ”paluumatkaa” varten, sillä lippu pitää leimata portilla myös takaisin tullessa tai muuten ilmeisesti jää tv-tornin asukiksi koko loppuelämäksi.

 

 

Holocaust Memorial

Berliinin reissuumme kuului muutakin, kuin lorvimista Prenzlauer Bergissä ja kebapin mussuttamista. Kävimme jo ensimmäisenä iltana tsekkaamassa sekä Brandenburgin portin, sen vierestä aukeavan Tiergartenin että näiden välittömässä läheisyydessä olevan holokaustin muistomerkin.

CIMG2908 2 CIMG2909 2

Lukemani mukaan muistomerkkiin on liittynyt monenlaisia tuntemuksia ja joidenkin mielestä ihmisten käyttäytyminen muistomerkillä, eväiden syöminen kivien päällä istuen ja lasten juoksentelu, on loukkaavaa holokaustin uhreja kohtaan. Minun mielestä keskelle kaupunkia rakennettu muistomerkki on luonnollisestikin osa ihmisten arkielämää ja hyvä niin.

 

 

 

 

 

 

 

 

CIMG2913 2 CIMG2914 CIMG2920 2 CIMG2923 2

Om nom kebap!

Ennen Berliinin reissua vähän niin kuin lupasin Marinellalle, että syön kebapia joka päivä. Ja niin kävikin, tosin se tarkoitti vain kolmea kappaletta. Enemmänkin olisi mennyt alas, jos reissu olisi ollut pidempi.

Saksalainen ruoka ei varsinaisesti houkuttele minua kokeilemaan eri vaihtoehtoja, joten Berliinin etniset ravintolat tarjosivat paljon mielenkiintoisemman vaihtoehdon. Berliinissä asuu paljon turkkilaisia ja döneriä onkin saatavilla lähes joka kadunkulmasta. Hintataso on edullinen, sillä Döner im Brot ja juoma maksaa yhteensä n. 3,5-4e. Me like!

CIMG2997 2 CIMG3000 2

Dönerit eivät ole ainoat vaihtoehdot etnisissä ruuissa vaan Berliini on pullollaan myös esim. aasialaisia ruokapaikkoja. Me kokeilimme Alexanderplatzin aseman kiinalaista ravintolaa ja saimme eteemme varsin hyvät sapuskat, edullisesti nekin (olisiko ollut 4e per annos). Jos aikaa olisi ollut enemmän, olisimme kokeilleet myös muita aasialaisia vaihtoehtoja.

CIMG3101 2 CIMG3102 2

Olin ennen reissua ajatellut nostalgisista syistä käydä syömässä yhden wienerschnitzelin, sillä lapsena Saksan reissujen ruokavalioni koostui hyvin pitkälti kyseisestä pihvistä ja eritoten ranskalaisista perunoista. Kävimme vilkaisemassa yhden pihviravintolan ruokalistaa ja koska ainakin kyseinen paikka sattui olemaan Suomen hintatasoa, emme millään voineet mennä sinne syömään, sillä tarjolla oli niin hyvää ruokaa niin halvalla, että tuskin se (kuiva) pihvi olisi voinut maistua läheskään samalta.

 

Ps. Lisää kebap-aiheista juttua ruokablogin puolella!

Aamiaisella Prenzlauer Bergissä

Hyppään Berliinin reissussamme heti viimeiseen päivään, jolloin hyppäsimme metroon ja ajoimme Prenzlauer Bergiin. Kävelimme Eberswalder Strassen metroasemalta suoraan Kastanienalleelle, jossa sijaitsee useita aamupalaa tarjoavia kahviloita. Kuvat kertovat, mitä kaikkea mielenkiintoista näimmekään lyhyen matkan varrella. Lopuksi pysähdyimme herkulliselle aamupalalle Rosalyn-nimiseen kahvilaan, josta tarkempia tietoja ruokablogin puolelta.

CIMG3051 2 CIMG3048 2 CIMG3047 2 CIMG3053 2 CIMG3055 2 CIMG3056_2

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ratikkakierros Itä-Berliinissä

Kuten aikaisemmin jo vihjaisinkin, alku Berliinin kanssa ei ollut helppo. Valoitetaanpa asiaa hiukan: väsynyt matkailija, sanotaan vaikka henkilö H,

+

1) maksulliset vessat Tegelillä, 2) sikahintainen appelsiinimehu Tegelillä, 3) housut, jotka eivät pysyneet jalassa, 4) kengät, jotka hankasivat, 5) hotelli, joka ei tullut yhtään vastaan sisäänkirjautumisajassa, 6) odottamattoman kylmä sää, 7) kaupunki, jossa ei ole myynnissä t-paitaa lämpimämpää vaatetta, 8) ratikkalinja, jonka pysäkkiä ei löydy millään, sillä eri lähteet näyttävät eri tietoa.

Mielestäni henkilö H oli oikein oikeutettu tuntemaan olonsa lannistuneeksi. Ainakin, jos on matkustanut koko edellisen yön nukkumatta muuta kuin pieniä pätkiä lentokoneessa. Onneksi hyvä (ja halpa) ruoka, parempi mieli toimii erityisen hyvin ulkomailla ja kun siihen lisätään myöhemmin vielä useamman tunnin päiväunet, näyttäytyi Berliini jo ihan erilaiselle.

Meillä oli siis viisi tuntia kulutettavana Berliini kaduilla ennen kuin saisimme hotellihuoneemme ja pääsisimme päiväunille. Olimme jo etukäteen suunnitelleet käyttävämme ajan ainakin ratikkakierrokseen Itä-Berliinin syvimpään kolkkaan asti ja koska sääkin oli sopivan ankea, niin oli mitä mainioin hetki matkustaa kolkkoon asumalähiöön.

CIMG2876 2

Tässä vaiheessa ongelmaksi muodostui ratikkalinja, jonka piti lähteä netin ja yhden kartan mukaan asuinpaikastamme Lichtenbergistä, mutta eipä lähtenytkään ainakaan kesäaikaan. Matkustimme sitten metrolla Alexanderplatzille, missä vaihdoimme toiseen ratikkaan, joka kulkisi samaan paikkaan.

 

Matkan aikana näki kivasti ja helposti Itä-Berliinin ankeampaa ympäristöä, valtavia betonikerrostaloja ja kämäisen näköisiä ostareita. Ajoimme päätepysäkille asti, missä kuski heitti meidät ulos, kun emme muuten olisi jaksaneet ratikasta poistua.

CIMG2869 2 CIMG2875 2

Paluumatkalla pysähdyimme jo muutaman pysäkin päässä, sillä nälkä pääsi yllättämään ja kohdalle sattui yksi näistä ghettomaisista ostareista (sielläkin oli muuten maksulliset vessat, mutta halvemmat). Marssimme kyseisen ostarin kebapilaan ja tilasimme Döner im Brot juoman kera, hintana oli uskomattomat 3,5e. Myöhemmin huomasimme, että myös muualla kaupungissa oli yhtä edulliset hinnat.

CIMG2872 2

 

Reissun ensimmäinen kebap oli ihana, juuri sitä mitä odotinkin. Annokset olivat isot, kuten kuvasta näkyy, vaikka hinnan perusteella odotimme jotain vähän pienempää. Meistä tuli välittömästi kebap-faneja ja lupasimmekin, edelleen, syödä kebapia joka päivä. Näin myös kävi!

Kotkan kaunein puisto

Kotka on minulle melko uusi tuttavuus kaupunkina, mutta sen olen jo huomannut, että siellä on paljon kauniita puistoja. Viimeksi sain vinkin, että linja-autoaseman läheisessä Fuksinpuistossa saattaisi olla kauniita kukkaistutuksia, joten suuntasin sinne kamerani kanssa enkä ollut ainoa: aamuaikaan pienessä puistossa oli ainakin neljä muutakin kuvaamassa kukkaloistoa!

Fuksinpuiston kukat ovat atsaleoja ja niiden tarina on Helsingin yliopiston kenttäkoe. Samoja kukkia löytyy myös pienemmissä määrin Sapokan puistosta. En oikein tunne kukkia, mutta tästä lähtien saatan tunnistaa atsalean missä tahansa, niin hehkeitä ne ovat. Kenttäkokeita saa tulla suorittamaan myös meidän takapihalle!

Pikkujuttuja Tallinnasta

Tallinnan miniloma alkaa olla klousattu, mutta haluan vielä jakaa muutaman kuvan matkan varrelta. Teräviä havaintoja kaupungista minulla ei ole kuin neljä: 1) ratikkapysäkki voi olla keskellä katua ilman varsinaista pysäkkialuetta, 2) kaupungissa suunnistaminen on helppoa ja näkyvin maamerkki on Viru-hotelli, 3) virolaiset osaavat hämmästyttävän hyvin suomea, ja 4) Tallinna ei ole yhtään niin harmaa kaupunki, kun se mielikuvissani oli (paitsi että eikös keväisin kaikki ole…).

G9 Tallinna

Yhden yön miniloma Tallinnassa ei vaadi majoituspaikaltaan ihmeitä ja siksi meillä oli hotellin kriteereinä lähinnä edullisuus suhteessa sijaintiin. Päädyimme lopulta vanhankaupungin ulkopuolella, mutta vain puolen kilometrin kävelymatkan päässä olevaan G9-hotelliin.

G9 on pieni, entisiin asuntolatiloihin rakennettu askeettinen budjettimajoitus. Meillä oli kaksi kolmen hengen huonetta ja niissä oli kolmen erillisen sängyn lisäksi vain pöytä, telkkari ja kaksi tuolia. Jokaisessa huoneessa oli oma wc ja suihku, jotka olivat hieman karut, mutta ihan toimivat. Omassa huoneessamme oli ilmainen wlan, mutta toiseen huoneeseen, joka sijaitsi nurkan takana, ei wlan enää kantanut. Hintaa kolmen hengen huoneella oli 69e (sesonkihinta), mikä oli noin satasen vähemmän kuin sillä hetkellä parin korttelin päässä olevassa Virussa ja Tallinkin hotellissa. Selvää säästöä siis.

Hotellissa parasta oli sen hyvä sijainti, sillä sekä vanhakaupunki, Viru-keskus että muut kaupat olivat ihan lyhyen kävelymatkan päässä. Hotellilla ei ole mitään palveluita, mutta paikka sopiikin parhaiten vain yöpymistä tarvitseville matkailijoille. Saimme säilyttää matkalaukkujamme hotellin respassa, joten meidän ei tarvinnut raahata niitä kaupungilla, vaikka hotellilla ei mitään matkalaukkuhuonetta ollutkaan.

Viime viikonloppuna hotelli oli täyteen buukattu, joten varaamista ei kannattane jättää paikan päälle. En tosin tiedä, oliko kyseessä jokin supersuosittu viikonloppu. Lisäksi hotellin miljoonat ovet ja ovikellot ennen varsinaista vastaanottoa (sekä talon hissittömyys) saattavat lannistaa satunnaisen kyselijän jo ala-aulaan.

Ostoksilla Tallinnassa

Minilomamme itsetarkoituksena ei ollut shoppailla vaan viettää aikaa yhdessä ja katsella hieman kaupunkia. Sunnuntaina meille kuitenkin tarjoutui pieni hetki käydä tarkistamassa Tallinnan ostosmahdollisuuksia, joten pyörähdimme pikaisesti kaupoissa ja jokaiselle taisi tarttua mukaan jotain pientä. 90-luvusta poiketen, tähtäimessä eivät kuitenkaan olleet feikkivaatteet ja piraattilevyt sen enempää kuin kutittavat villalapaset tai perinnevillapaita.

Helpoin paikka tehdä ostoksia oli Viru-keskus. Sieltä löytyi tunnettuja ketjupaikkoja, kuten Zara, Mango, Promod ja Terra Nova, sekä minulle uusi merkki Mojito. Ostoskeskuksessa näyttäisi myös olevan ihan asiallisen näköisiä moderneja ravintoloita ja kahviloita, jos vanhankaupungin tarjonta ei miellytä. Viereisessä ostoskeskuksessa Foorumissa sen sijaan ei meidän nähdäksemme ollut juuri mitään, tai sitten suurin osa kaupoista oli piilotettuna jonnekin. Sen sijaan viehätyimme paikan puisista nojatuoleista, joita oli koko käytävä täynnä.

Kolmas paikka, missä kävimme, oli Rotermannin korttelialue. Minua kiinnostivat eniten Espanjasta tutut ketjut Stradivarius ja Pull and Bear. Alueella olisi sijainnut myös Bershka, mutta aika loppui sen paikantamiseen ja jäi näin ollen välistä.

Vanhastakaupungista löytyy myös vaikka mitä ostettavaa. Itse pysähdyimme vain herkuttelun nimissä muutamassa kaupassa, kuten Kalev-suklaapuodissa ja Kohvi ja Tee Pood -nimisessä kaupassa (Olevimägi). Kahvikaupassa oli erilaisia ihanan tuoksuisia erikoiskahveja pienemmissä 100g pusseissa (muistaakseni 2,90e kpl) ja paljon erimakuisia teelaatuja (1,9e kpl). Lisäksi myynnissä oli keramiikkaa kahteen edelliseen liittyen. Itselle lähti mukaan Havana Rum -kahvi, jota aion testata tänään.

Pysähdyimme myös yhdessä paikallisessa supermarketissa lähellä vanhaakaupunkia (sorry en muista nyt nimeä, mutta ehkä sen ei niin väliä). Minusta on ihanaa tutkia paikallisia ruokakauppoja, hypistellä purkkeja ja haaveilla mitä kaikkea ruokaa siellä voisi tehdä, jos olisi oma keittiö. Harmi kyllä suurinta osaa ei voi raahata mukanaan kotiin.

Olin markettikierroksella hieman väsynyt, joten en ostanut mitään kotiinviemistä. Sen sijaan ostin leipomotiskistä ihanan juustokierteen ja fetakolmion, sekä mehua ja vesipullon. Kassalla valmistauduin 20e-setelin kanssa, mutta ostokset maksoivat yhteensä vain 2,20e! Kuka sanoi, että Virossa on Suomen hinnat? Suomessa tuolla saisi sen vesipullon…